Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette ihmisestä, jolla ei ole mitään harrastuksia?
Kommentit (64)
Minulla ei ole. Ei ole koskaan ollut. Passiivinen minusta tuli, kun lapsena ei mihinkään ohjattuun laitettu. Halusin ratsastamaan, musiikkikoulun, laskettelemaan, kuoroon. Mihinkään en päässyt.
Nyt on sitten vuorotyö. Tanssi ja musiikki kiinnostaisi ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeuttaja ja tylsimys. Luultavasti luulee itseään k il ti ksi.
Ei kaikki kerro harrastuksistaan eikä ne aina ole liikuntaa, joku voi tälläkin hetkellä runoja harrastuksenaan kirjoittaa.
Tyytyväinen elämäänsä, viihtyy kotona puuhastellen ja oleillen eikä kaipaa keinotekoisia viihdykkeitä.
Välillä tuntuu että tässä kotona oleilussa on jotakin huonoa, kun naapurin akka ja sen aikuiset lapset, aina kohdatessamme tivaa, miksi olen yksin täällä mökissäni, tai miksi kävelen yksin tai menen jonnekkin paikkaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen elämäänsä, viihtyy kotona puuhastellen ja oleillen eikä kaipaa keinotekoisia viihdykkeitä.
Ei harrastaminen pakota kotoa poistumaan. Voithan sinä harrastaa vaikka puutarhanhoitoa tai siivousta tai mitä nyt kotonasi keinotekoisesti tykkäätkään puuhastella. Möllöttäminen taitaa olla ainoa ei-keinotekoinen harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole. Ei ole koskaan ollut. Passiivinen minusta tuli, kun lapsena ei mihinkään ohjattuun laitettu. Halusin ratsastamaan, musiikkikoulun, laskettelemaan, kuoroon. Mihinkään en päässyt.
Nyt on sitten vuorotyö. Tanssi ja musiikki kiinnostaisi ehkä.
Kenties vanhemilasi ei ollut rahaa maksaa kaliita harastusmaksuja mitä esiti ,olisit halunut tehdä? Olisit itse pyrkinyt koulun musikki luokalle,se olisi ollut ilmaista.Kuin koulun kuoro.Mikä esti? Moni lapsi olisi ja tänäkin päivänä haluaisi harastaa ,mutta harastusmaksut kallita.Joten valitsevat koulusta mitä koululla on tarjoitavaa,kuin nuorisotalojen kerhoissa tai kirkon.Unohtamatta Partio, joka maksaa vähemmän kuitenkin ratsastus,luistelu,jääkiekko. paletti jne..Jos vanhemat eivät mitän ureilua harastanut koskaan? Eivät ohjaa jälkipolvea harrastusten pariin,vaikka olisi ne kulut rahaa maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En harrasta mitään mutta harvemmin vaan möllötän tai olen ruudun ääressä. Tekevälle löytyy ajankulua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole. Ei ole koskaan ollut. Passiivinen minusta tuli, kun lapsena ei mihinkään ohjattuun laitettu. Halusin ratsastamaan, musiikkikoulun, laskettelemaan, kuoroon. Mihinkään en päässyt.
Nyt on sitten vuorotyö. Tanssi ja musiikki kiinnostaisi ehkä.
jännittääkö sua meneminen noihin harrastuksiin? hmm aloin miettii et ittellä rohkeus mennä ja kokeilla jotain uutta ja yksin meneminen jännittää tosi paljon.toki mulla vikaa päässä. kansalaisopistossa voisi kyllä alkaa koko ajan uusia kurssei minne mennä eikä kausittain talvella ja syksyllä. ku sitkun tulee se oikee fiilis ni sit on kiva mennäkkin. ne ois hyvä et olisi valmiina kurssi mihkä mennä. mut joo ei kyl aina voi oottaa hyvää fiilistä vaan saatava sitäkin aikaan ja mennä. uus alku. sit pelkää sitä et mokaa tai tekee väärin. jes kiitos kaikille tää palsta sai miettii noita pelkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole. Ei ole koskaan ollut. Passiivinen minusta tuli, kun lapsena ei mihinkään ohjattuun laitettu. Halusin ratsastamaan, musiikkikoulun, laskettelemaan, kuoroon. Mihinkään en päässyt.
Nyt on sitten vuorotyö. Tanssi ja musiikki kiinnostaisi ehkä.
Kenties vanhemilasi ei ollut rahaa maksaa kaliita harastusmaksuja mitä esiti ,olisit halunut tehdä? Olisit itse pyrkinyt koulun musikki luokalle,se olisi ollut ilmaista.Kuin koulun kuoro.Mikä esti? Moni lapsi olisi ja tänäkin päivänä haluaisi harastaa ,mutta harastusmaksut kallita.Joten valitsevat koulusta mitä koululla on tarjoitavaa,kuin nuorisotalojen kerhoissa tai kirkon.Unohtamatta Partio, joka maksaa vähemmän kuitenkin ratsastus,luistelu,jääkiekko. paletti jne..Jos vanhemat eivät mitän ureilua harastanut koskaan? Eivät ohjaa jälkipolvea harrastusten pariin,vaikka olisi ne kulut rahaa maksaa.
Olisi ollut varaa, mutta ei panostettu lapsiin. Omat vanhemmatkin oli passiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole. Ei ole koskaan ollut. Passiivinen minusta tuli, kun lapsena ei mihinkään ohjattuun laitettu. Halusin ratsastamaan, musiikkikoulun, laskettelemaan, kuoroon. Mihinkään en päässyt.
Nyt on sitten vuorotyö. Tanssi ja musiikki kiinnostaisi ehkä.
jännittääkö sua meneminen noihin harrastuksiin? hmm aloin miettii et ittellä rohkeus mennä ja kokeilla jotain uutta ja yksin meneminen jännittää tosi paljon.toki mulla vikaa päässä. kansalaisopistossa voisi kyllä alkaa koko ajan uusia kurssei minne mennä eikä kausittain talvella ja syksyllä. ku sitkun tulee se oikee fiilis ni sit on kiva mennäkkin. ne ois hyvä et olisi valmiina kurssi mihkä mennä. mut joo ei kyl aina voi oottaa hyvää fiilistä vaan saatava sitäkin aikaan ja mennä. uus alku. sit pelkää sitä et mokaa tai tekee väärin. jes kiitos kaikille tää palsta sai miettii noita pelkoi.
Ei jännitä, mutta on vuorotyö niin en halua sitoutua harrastukseen, jossa voi käydä niin etten pääse sinne kuukauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin akka kysyy multa miksi kävelen aina yksin.
Kun Hänen tytär harrastaa geokätköilyä puolisonsa kanssa. parempia ihmisiä.
Mä harrastan etänä mm maalausta, pianonsoittoa, ompelua, balettia ja historiaa. Ei haittaa korona eikä tarvitse poistua kotoa.
En tajua elämää, joka koostuu vain töistä, kotitöistä ja töllöstä/netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisin ihmisryhmä jolla ei ole mitään harrastuksia ovat päihderiippuvaiset, kun kaikki muu jää kakkoseksi aineille. Epäilen siis lähtökohtaisesti tätä.
Muut ihmiset kyllä yleensä sanovat harrastavansa jotain vaikka se jokin olisi sitten lukeminen, elokuvat tjsp.
Tylsismys. Elämässä ei tapahdu mitään (perhe-elämää ei lasketa tapahtumaksi)
Jos olisi aikaa niin harrastaisin, mutta yh:na työssäkäyvänä ei aikaa harrastuksiin jää, kun lapsen isää ei kiinnosta että olisi lapsen kanssa. Lapsen kanssa sitten harrastan puistossa käyntiä, metsässä liikkumista, pulkkamäkeä ja yhdessä käydään myös lapsi-aikuinen jumpassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen elämäänsä, viihtyy kotona puuhastellen ja oleillen eikä kaipaa keinotekoisia viihdykkeitä.
Ei harrastaminen pakota kotoa poistumaan. Voithan sinä harrastaa vaikka puutarhanhoitoa tai siivousta tai mitä nyt kotonasi keinotekoisesti tykkäätkään puuhastella. Möllöttäminen taitaa olla ainoa ei-keinotekoinen harrastus.
Ei siivoaminen, marjastus tai ruuanlaitto jne ole keinotekoista, tai harrastuksia, ne on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole. Ei ole koskaan ollut. Passiivinen minusta tuli, kun lapsena ei mihinkään ohjattuun laitettu. Halusin ratsastamaan, musiikkikoulun, laskettelemaan, kuoroon. Mihinkään en päässyt.
Nyt on sitten vuorotyö. Tanssi ja musiikki kiinnostaisi ehkä.
Kenties vanhemilasi ei ollut rahaa maksaa kaliita harastusmaksuja mitä esiti ,olisit halunut tehdä? Olisit itse pyrkinyt koulun musikki luokalle,se olisi ollut ilmaista.Kuin koulun kuoro.Mikä esti? Moni lapsi olisi ja tänäkin päivänä haluaisi harastaa ,mutta harastusmaksut kallita.Joten valitsevat koulusta mitä koululla on tarjoitavaa,kuin nuorisotalojen kerhoissa tai kirkon.Unohtamatta Partio, joka maksaa vähemmän kuitenkin ratsastus,luistelu,jääkiekko. paletti jne..Jos vanhemat eivät mitän ureilua harastanut koskaan? Eivät ohjaa jälkipolvea harrastusten pariin,vaikka olisi ne kulut rahaa maksaa.
Olisi ollut varaa, mutta ei panostettu lapsiin. Omat vanhemmatkin oli passiivisia.
Yhäkö olet lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi aikaa niin harrastaisin, mutta yh:na työssäkäyvänä ei aikaa harrastuksiin jää, kun lapsen isää ei kiinnosta että olisi lapsen kanssa. Lapsen kanssa sitten harrastan puistossa käyntiä, metsässä liikkumista, pulkkamäkeä ja yhdessä käydään myös lapsi-aikuinen jumpassa.
Oon siis varmaan jonkun mittapuulla tylsimys ja saamaton, mutta aina ei elämäntilanne salli säännöllistä harrastamista.
💎