Miksi lääkärit on niin huonoja työssään

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri tänään lääkärissä ja oikein hyvä oli.

Mikä on vaivasi? Ei varmaankaan mikään hankala infektio tai harvinainen autoimmuunitauti.

Aina kaikki päätöksentekijät ovat kaikki huonoja. Jännä ilmiö. Lääkärit on paskoja, mut hoitajat jotka pitää kädestä, on niin empaattisia. Ministerit on paskoja, oppositio on aina pienen ihmisen puolella. Tuomarit tuomitsee päin persettä. Jne...

Veit sanat suustani. Muutama päivä sitten oli keskustelua tästä aiheesta. Kyllä ennen oli asiat paremmin!

Onkohan vain sellasia leipälääkäreitä, eivät paneudu asiaan eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa.

Mutta , kyllä kirurgeja tarvitaan ja muita erityishoidonpiiriin kuuluvia lekureita.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen yleistys

Ei ole, vaan useat ovat täysin jämähtäneet parinkymmenen vuoden takaisiin oppeihin eivätkä halua kuulla mistään mikä sotii näitä oppeja vastaan. Koska silloin pitäisi myöntää että on hoitanut jotain sairautta ihan täysin väärin viimeiset parikymmentä vuotta, ja ego ei kestä koska Lääkäri Kyllä Tietää.

Vierailija kirjoitti:

1. Rahoituksesta määräävät rajoittavat hyvän hoidon saamista.

2. Potilas saattaa unohtaa kertoa sen ratkaisevan oireen, mikä olisi ohjannut lääkärin ajatukset oikeille jäljille. Toisinaan potilas on niin uupunut, että lääkärin pitäisi osata lukea ajatuksia, jotta tietäisi mistä edes lähteä tutkimaan.

3. Joskus joku olennainen oire puuttuu potilaalta, jolloin lääkärikin menee ymmälleen.

4. Lääkäriksi opiskelu ei suojaa sairastumiselta, joten lääkäri itse voi olla sairastumassa, eikä aivotoiminta ole huipussaan.

5. Sitten on niitä, joiden ei olisi pitänyt opiskella lääkäriksi.

Tuossa mitä äkkiä tuli mieleen, potilaana kokemuksia ja lääkärituttavien kokemuksia.

Mä menin kerran kattavan oirelistan kanssa lääkäriin, että mitään ei unohdu. Vastassa oli joku nuori tyttönen (erikoistumassa neurologiaan), joka sanoi ettei kellään voi olla noin paljon oireita. Hakeudu psykiatrille. Ja heitti mut ulos. Noin vuosi siitä eteenpäin sain diagnoosi neuroborrelioosista. Pitäisikö lääkisten pääsykokeita vähän muokata, että sinne saataisiin motivoituneempaa ja ongelmanratkaisukykyä omaavaa väkeä?

Kumma juttu, että kun ensimmäisen kerran kolmeentoista vuoteen hakeuduin terveyskeskukseen, niin lääkäri tutki mut niin perusteellisesti, että ajattelin, ettei taidan muita potilaita ollakaan ko. päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Aina kaikki päätöksentekijät ovat kaikki huonoja. Jännä ilmiö. Lääkärit on paskoja, mut hoitajat jotka pitää kädestä, on niin empaattisia. Ministerit on paskoja, oppositio on aina pienen ihmisen puolella. Tuomarit tuomitsee päin persettä. Jne...

Ei lääkäri mikään päätöksentekijä ole, lääkäri on asiakaspalvelija ja ihmisen täytyy itse tehdä lopullinen päätös hoidoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Rahoituksesta määräävät rajoittavat hyvän hoidon saamista.

2. Potilas saattaa unohtaa kertoa sen ratkaisevan oireen, mikä olisi ohjannut lääkärin ajatukset oikeille jäljille. Toisinaan potilas on niin uupunut, että lääkärin pitäisi osata lukea ajatuksia, jotta tietäisi mistä edes lähteä tutkimaan.

3. Joskus joku olennainen oire puuttuu potilaalta, jolloin lääkärikin menee ymmälleen.

4. Lääkäriksi opiskelu ei suojaa sairastumiselta, joten lääkäri itse voi olla sairastumassa, eikä aivotoiminta ole huipussaan.

5. Sitten on niitä, joiden ei olisi pitänyt opiskella lääkäriksi.

Tuossa mitä äkkiä tuli mieleen, potilaana kokemuksia ja lääkärituttavien kokemuksia.

Mä menin kerran kattavan oirelistan kanssa lääkäriin, että mitään ei unohdu. Vastassa oli joku nuori tyttönen (erikoistumassa neurologiaan), joka sanoi ettei kellään voi olla noin paljon oireita. Hakeudu psykiatrille. Ja heitti mut ulos. Noin vuosi siitä eteenpäin sain diagnoosi neuroborrelioosista. Pitäisikö lääkisten pääsykokeita vähän muokata, että sinne saataisiin motivoituneempaa ja ongelmanratkaisukykyä omaavaa väkeä?

Pitäisi. Ja matkalla pudotetaan ne jotka eivät osaa puhua ihmisille, siirtykööt johonkin labrahommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kaikki päätöksentekijät ovat kaikki huonoja. Jännä ilmiö. Lääkärit on paskoja, mut hoitajat jotka pitää kädestä, on niin empaattisia. Ministerit on paskoja, oppositio on aina pienen ihmisen puolella. Tuomarit tuomitsee päin persettä. Jne...

Ei lääkäri mikään päätöksentekijä ole, lääkäri on asiakaspalvelija ja ihmisen täytyy itse tehdä lopullinen päätös hoidoistaan.

Kyllä tekee lääketieteelliset päätökset yhteistyössä potilaan kanssa. Mutta on asiantuntija, joka määrittelee lääketieteelliset puitteet toimenpiteille ja tutkimuksille ym

Nykyaikana lääkärien tehokkuus mitataan potilaskäyntien määränä ja asiakastyytyväisyytenä. Ei kukaan oleta potilaan paranevan, vaan lääkettä ja äkkiä ulos...

Minulla oli niin ihana naislääkäri, ettei paremmasta tietoa ❤️

Vierailija kirjoitti:

Voit mennä ap yksityiselle ja valita sieltä mieleisen ja osaavan lääkärin.

Miksei ennemmin hommata parempia lääkäreitä hoitamaan hommat?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan vain noin kolmasosa lääketieteellisistä hoidoista on oikeasti hyödyllisiä, jos sitäkään. Loppu on plaseboa. Sen takia monet lääkärit vaikuttavat niin huonoilta. Potilaat voisivat hyötyä lääkärien luona ramppaamisen sijasta useinkin enemmän siitä, että lopettisivat viinan juomisen, ylensyömisen ja lähtisivät lenkille. 

Aamen.

Jos kokemus on: "kaikki 100 lääkäriä, joilla oon käyny, on ollu surkeita", lienee "vika" potilaan korvien välissä. (Ei, ei tarvitse sitä päätä magneettikuvata, vika ei näy kuvista)

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan vain noin kolmasosa lääketieteellisistä hoidoista on oikeasti hyödyllisiä, jos sitäkään. Loppu on plaseboa. Sen takia monet lääkärit vaikuttavat niin huonoilta. Potilaat voisivat hyötyä lääkärien luona ramppaamisen sijasta useinkin enemmän siitä, että lopettisivat viinan juomisen, ylensyömisen ja lähtisivät lenkille. 

Ai ihanko kuule näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan vain noin kolmasosa lääketieteellisistä hoidoista on oikeasti hyödyllisiä, jos sitäkään. Loppu on plaseboa. Sen takia monet lääkärit vaikuttavat niin huonoilta. Potilaat voisivat hyötyä lääkärien luona ramppaamisen sijasta useinkin enemmän siitä, että lopettisivat viinan juomisen, ylensyömisen ja lähtisivät lenkille. 

Aamen.

Jos kokemus on: "kaikki 100 lääkäriä, joilla oon käyny, on ollu surkeita", lienee "vika" potilaan korvien välissä. (Ei, ei tarvitse sitä päätä magneettikuvata, vika ei näy kuvista)

Hyvä sä jos lenkkeily parantaa sun kaikki vaivat.

Jos meillä olisi toimiva perhelääkärisysteemi, lääkäri tuntisi potilaansa hyvin ja tietäisi tämän historian. Ihan varmasti auttaisi diagnosoinnissa ja lisäksi lääkäriä kiinnostaisi hoitaa ongelma kuntoon, koska hän itse kuitenkin joutuisi sen saman ongelman kanssa vastatusten jossain vaiheessa. Mutta ei, ei tähän Suomessa mennä.

Samaa ihmettelen! Missä muussa työssä voit vaan levitellä käsiä ja arvailla? Varsinkin kun on kyse toisen ihmisen elämänlaadusta, ja jopa hengestä joissain tapauksissa. Ymmärrän, että lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja kaikki voidaan tehdä virheitä ja olla väärässä.

Mutta siinä vaiheessa, kun touhu menee semmoiseksi, ettei tiedä eikä kiinnosta sen vertaa että vaivautuisi ottamaan selvää, niin ollaan kyllä aivan väärällä alalla. Lääkärin pitäisi olla lääketieteen asiantuntija. Tieteen tulee perustua huolelliseen tutkimukseen ja todistettavissa oleviin faktoihin. Ei tuulesta temmattuihin mutuilu-arvauksiin. Aina voi ottaa selvää, aina voi konsultoida kollegaa. Jotkut lääkärit jopa kuvittelee, että jotenkin maagisesti he voivat päältä päin katsomalla nähdä mikä potilaalla on. News flash: eivät voi.

Ja samat tyypit sitte sanoo ettei ulkomailla uskalla mennä lääkärille/hammasslääkärille koska vain suomessa osataan.

Itse en uskalla mennä suomessa hammaslääkärille ainakaan. Monissa muissa maissa lekureilla ei ole kiire kokoajan yms, ehtivät kuunnella ja jutella ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Rahoituksesta määräävät rajoittavat hyvän hoidon saamista.

2. Potilas saattaa unohtaa kertoa sen ratkaisevan oireen, mikä olisi ohjannut lääkärin ajatukset oikeille jäljille. Toisinaan potilas on niin uupunut, että lääkärin pitäisi osata lukea ajatuksia, jotta tietäisi mistä edes lähteä tutkimaan.

3. Joskus joku olennainen oire puuttuu potilaalta, jolloin lääkärikin menee ymmälleen.

4. Lääkäriksi opiskelu ei suojaa sairastumiselta, joten lääkäri itse voi olla sairastumassa, eikä aivotoiminta ole huipussaan.

5. Sitten on niitä, joiden ei olisi pitänyt opiskella lääkäriksi.

Tuossa mitä äkkiä tuli mieleen, potilaana kokemuksia ja lääkärituttavien kokemuksia.

Mä menin kerran kattavan oirelistan kanssa lääkäriin, että mitään ei unohdu. Vastassa oli joku nuori tyttönen (erikoistumassa neurologiaan), joka sanoi ettei kellään voi olla noin paljon oireita. Hakeudu psykiatrille. Ja heitti mut ulos. Noin vuosi siitä eteenpäin sain diagnoosi neuroborrelioosista. Pitäisikö lääkisten pääsykokeita vähän muokata, että sinne saataisiin motivoituneempaa ja ongelmanratkaisukykyä omaavaa väkeä?

Sinulle taisi osua alkuun tuon kohtaan 5 kuuluva, mutta onneksi myöhemmin pääsit sellaiselle, joka sai asian etenemään diagnoosiin asti. Ikävä kyllä turhan usein nuo kohdan 5 tapaukset estävät hoidon ajoissa aloittamisen.

Sait kuitenkin diagnoosin jo noin vuodessa. Oma tilanteeni on saanut jo 40 vuotta lääkärien aivot jumiin, eikä kukaan oikein tiedä mitä pitäisi edes yrittää löytää. Lääkärikäynti ilman että lääkäri pyytää toista lääkäriä myös katsomaan, on kohdallani todella harvinainen. Kerran oli useampi osaston erikoislääkäri valmiina odottamassa, eivät sentään laskuttaneet kuin yhden lääkärin käynnistä. Harvemmin kuintenkaan olen törmännyt niihin lääkäreihin, joiden ei olisi ollenkaan pitänyt alalle hakeutua.

Että terveisiä vaan tutuille, jos satutte lukemaan.

Jos saisi hyvää palkkaa, voisin tehdä laadukkaammin töitä.

Vähintään 20k€/kk