Lue keskustelun säännöt.
Miksi lääkärit on niin huonoja työssään
Kommentit (64)
Täytyy muistaa hoitaako sinua lääkäri tai organisaation tietokoneen algoritmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä äärimmäisen kiitollinen juuri nimenomaan lääkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen yleistys
On kuule ihan yleistä.
Harvinaista jos löytyy elämän aikana hyvä Lääkäri.
Ja sullahan varmaan riittää pätevyyttä arvioida heidän ammattitaitoaan.
Jos joku luulee että terveystietojärjestelmiin sinusta koottu tieto käytetään vain sinun hyväksi saattaa olla erehtynyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Rahoituksesta määräävät rajoittavat hyvän hoidon saamista.
2. Potilas saattaa unohtaa kertoa sen ratkaisevan oireen, mikä olisi ohjannut lääkärin ajatukset oikeille jäljille. Toisinaan potilas on niin uupunut, että lääkärin pitäisi osata lukea ajatuksia, jotta tietäisi mistä edes lähteä tutkimaan.
3. Joskus joku olennainen oire puuttuu potilaalta, jolloin lääkärikin menee ymmälleen.
4. Lääkäriksi opiskelu ei suojaa sairastumiselta, joten lääkäri itse voi olla sairastumassa, eikä aivotoiminta ole huipussaan.
5. Sitten on niitä, joiden ei olisi pitänyt opiskella lääkäriksi.
Tuossa mitä äkkiä tuli mieleen, potilaana kokemuksia ja lääkärituttavien kokemuksia.
Mä menin kerran kattavan oirelistan kanssa lääkäriin, että mitään ei unohdu. Vastassa oli joku nuori tyttönen (erikoistumassa neurologiaan), joka sanoi ettei kellään voi olla noin paljon oireita. Hakeudu psykiatrille. Ja heitti mut ulos. Noin vuosi siitä eteenpäin sain diagnoosi neuroborrelioosista. Pitäisikö lääkisten pääsykokeita vähän muokata, että sinne saataisiin motivoituneempaa ja ongelmanratkaisukykyä omaavaa väkeä?
Sinulle taisi osua alkuun tuon kohtaan 5 kuuluva, mutta onneksi myöhemmin pääsit sellaiselle, joka sai asian etenemään diagnoosiin asti. Ikävä kyllä turhan usein nuo kohdan 5 tapaukset estävät hoidon ajoissa aloittamisen.
Sait kuitenkin diagnoosin jo noin vuodessa. Oma tilanteeni on saanut jo 40 vuotta lääkärien aivot jumiin, eikä kukaan oikein tiedä mitä pitäisi edes yrittää löytää. Lääkärikäynti ilman että lääkäri pyytää toista lääkäriä myös katsomaan, on kohdallani todella harvinainen. Kerran oli useampi osaston erikoislääkäri valmiina odottamassa, eivät sentään laskuttaneet kuin yhden lääkärin käynnistä. Harvemmin kuintenkaan olen törmännyt niihin lääkäreihin, joiden ei olisi ollenkaan pitänyt alalle hakeutua.
Että terveisiä vaan tutuille, jos satutte lukemaan.
Eli tapauksesi on tyyliin joku 1:10000000 harvinaisuus, jota nykylääketiede ei tunne? Vai kenties toiminnallinen häiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on hyviäkin. Luulen, että niiltä huonoilta puuttuu aito intohimo asiaa kohtaan, ja ovat halunnet lääkäreiksi lähinnä rahan ja statuksen vuoksi. Eivät jaksa perehtyä uuteen tietoon tai harvinaisempiin sairauksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen yleistys
No, mulla on muutamia vaikeita perussairauksia ja olen käynyt ainakin 100 eri lääkärillä. Vielä ei ole löytynyt yhtään niin hyvää, että kehtaisin kenellekään suositella.
Ai sinä olet niitä naisia, joilla on niin erikoisia oireita ja sairauksia ettei yksikään lääkäri ymmärrä eikä osaa hoitaa.
Noista parantuu yleensä yksisarvishoidoilla, homeopatialla ja enkeliterapialla. Myös jokin jännittävä ja yksipuolinen ruokavalio tuo monelle avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otahan ibukkaa tai parasetämollia, niin kyllä se siitä.
Siksi koska lääketieteestä on tullut kuuden ällän, sosiaalisesti taidottomien ylioppilaiden lempiala. Kaikki menee hyvin niin kauan, kunnes potilas astuu kuvaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on sattunut hyviä lääkäreitä. Esim. hammaslääkäri poisti kirurgiseSti kolme viisaudenhammastani: en olisi itse osannut. Myös sektion on lääkärit tehneet mulle kaksi kertaa; jäin hyvin eloon, samoin lapseni.
Myös keskivaikea depressio on pätevästi diagnosoitu ja lääkehoidolla hoidossa.
Käsi on kyllä kipeä, mutta lääkäri arvioi, että ei tarvi leikata. Minusta sekin osoittaa asiantuntijuutta, mutta onhan se käsi silti kipeä, liekö sitten lääkärin vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen yleistys
On kuule ihan yleistä.
Harvinaista jos löytyy elämän aikana hyvä Lääkäri.
Sitten olen oikein superonnekas, kun olen ollut monenkin sellaisen hoidossa.
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ne haluaa vaan lypsää rahat ja lomailla lopun aikaa.
Vierailija kirjoitti:
No okei, ei ehkä kaikki lääkärit. Varmasti löytyy paljon taitavia kirurgeja. Mutta se onkin ns. käsityötä. Tarkoitan sitä, ettei 99% lääkäreistä osaa diagnosoida potilasta. Määrätään ne pari pakollista koetta ja kun niissä ei näy mitään niin pyöritellään päätä.
Tämä on se julkisen puolen ongelma ja etenkin koskee yleislääkäreitä, joista huomattavan iso osa vaikka työterveyshuollossa ja päivystyksessä ym. ovat vielä ulkomaalaisia, että kielimuurikin vielä vaivaa ja ei ymmärretä, mikä on ongelma, niin oletetaan, ettei sellaista ole. Tai sitten jos sattuu suomalainen lääkäri, niin vähätellään ja pohdiskellaan ja jos ei osata, niin tokaistaan, että mene kotiin ja jos pahenee, tule takaisin.
Erikoistuneet lääkärit sen sijaan osaavat yleensä hyvin hommansa. Etenkin yksityisellä puolella, että jos on hyvin spesifi vaiva, niin kannattaa mennä yksityiselle suoraan, vaikka maksaa, niin saa ainakin vastauksen ja tarvittaessa hoitoa samantien eikä sitten vasta joskus. Ne lääkärit, jotka tekee keikkaa sekä yksityisellä että julkisella ja tuurilla pääset tällaisen pakeille julkisella puolella, ovat oikea Luojan lahja, enkä ole edes uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosia ei tehdä ajatuksella "tää se kai on" vaan siinä pitää olla kunnon perusteet ja kriteerit. Jos ei diagnoosia, ei myöskään lääkehoitoa. Jos jostain ei olla varma niin hoidetaan oireita ja potilas menee kotiin odottamaan mitä tapahtuu.
En muista yhtään huonoa lääkäriä, pelkkiä ihania, päteviä ja empaattisia. Se tuli yllätyksenä, sillä suvussakin on lääkäreitä ja heidän esimerkkien perusteella pidin ammattikunnan edustajia lähtökohtaisesti todella omalaatuisina tyyppeinä.
suomessa pihdataan magneettikuvauksia vaikka usein epämääräiset vaivat ja kivut,aiheutuu nivel ongelmista selässä(suomalaisten kansansairaus. tms. syötetään vatsat hajalle kipulääkkeitä, vaikka leikkaus hoitaisi kerralla kuntoon.
kaikki kuvaukset pään alue ja polvet ym. lisäisi hyvää hoitoa ja parantumista.moni työikäinen kärsii vuosia eikä ole diagnoosia esim.kulumista ja muista jutuista, jotka vois keinonivelil hoitaa. tämä ihmetyttää.
osa lääkäreistä osaakin määrätä tutkimuksia.iso osa ei ,ilmeisesti raha syistä,saavat pomolta haukkuja kun menee rahaa.
Vierailija kirjoitti:
No okei, ei ehkä kaikki lääkärit. Varmasti löytyy paljon taitavia kirurgeja. Mutta se onkin ns. käsityötä. Tarkoitan sitä, ettei 99% lääkäreistä osaa diagnosoida potilasta. Määrätään ne pari pakollista koetta ja kun niissä ei näy mitään niin pyöritellään päätä.
Ehkä siksi että ei ne oo mitään taikureita tai selvännäkijöitä! Jos kaikki on tutkittu eikä vikaa löydy, niin eihän ne VOI sitten tietää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Rahoituksesta määräävät rajoittavat hyvän hoidon saamista.
2. Potilas saattaa unohtaa kertoa sen ratkaisevan oireen, mikä olisi ohjannut lääkärin ajatukset oikeille jäljille. Toisinaan potilas on niin uupunut, että lääkärin pitäisi osata lukea ajatuksia, jotta tietäisi mistä edes lähteä tutkimaan.
3. Joskus joku olennainen oire puuttuu potilaalta, jolloin lääkärikin menee ymmälleen.
4. Lääkäriksi opiskelu ei suojaa sairastumiselta, joten lääkäri itse voi olla sairastumassa, eikä aivotoiminta ole huipussaan.
5. Sitten on niitä, joiden ei olisi pitänyt opiskella lääkäriksi.
Tuossa mitä äkkiä tuli mieleen, potilaana kokemuksia ja lääkärituttavien kokemuksia.
Mä menin kerran kattavan oirelistan kanssa lääkäriin, että mitään ei unohdu. Vastassa oli joku nuori tyttönen (erikoistumassa neurologiaan), joka sanoi ettei kellään voi olla noin paljon oireita. Hakeudu psykiatrille. Ja heitti mut ulos. Noin vuosi siitä eteenpäin sain diagnoosi neuroborrelioosista. Pitäisikö lääkisten pääsykokeita vähän muokata, että sinne saataisiin motivoituneempaa ja ongelmanratkaisukykyä omaavaa väkeä?
Sinulle taisi osua alkuun tuon kohtaan 5 kuuluva, mutta onneksi myöhemmin pääsit sellaiselle, joka sai asian etenemään diagnoosiin asti. Ikävä kyllä turhan usein nuo kohdan 5 tapaukset estävät hoidon ajoissa aloittamisen.
Sait kuitenkin diagnoosin jo noin vuodessa. Oma tilanteeni on saanut jo 40 vuotta lääkärien aivot jumiin, eikä kukaan oikein tiedä mitä pitäisi edes yrittää löytää. Lääkärikäynti ilman että lääkäri pyytää toista lääkäriä myös katsomaan, on kohdallani todella harvinainen. Kerran oli useampi osaston erikoislääkäri valmiina odottamassa, eivät sentään laskuttaneet kuin yhden lääkärin käynnistä. Harvemmin kuintenkaan olen törmännyt niihin lääkäreihin, joiden ei olisi ollenkaan pitänyt alalle hakeutua.
Että terveisiä vaan tutuille, jos satutte lukemaan.
Eli tapauksesi on tyyliin joku 1:10000000 harvinaisuus, jota nykylääketiede ei tunne? Vai kenties toiminnallinen häiriö?
En ehtinyt eilen enempää palstailemaan, vastaan vasta nyt.
Tapaus on oikein hyvä sana kuvaamaan tilannettani. Saattaa olla, että joku lääkäri jossain päin maailmaa osaisi määrätä oikeat tutkimukset, joista selviäisi, mikä meni sikiöaikana vinksalleen minussa. Mutta kun itselläni ei ole rahaa laittaa tutkimuksiin, niin hakuammuntatutkimuksiin on vaikea saada rahoitusta.
Eräs lääkärituttu sanoi kauniisti minussa olevan niin paljon kaikkea, että joku saisi väitöskirjan aiheen pelkästään minusta. Usein myös ihan tavallisissa vaivoissa on käynyt niin, että minulta on puuttunut joku olennainen oire, kuten kuume. Puudutusten kanssa joku tuntuu heittävän noppaa, toimiiko tai tuleeko jotain yllättävää, mikä saa puudutuksen antaneen lääkärin miettimään alan vaihtamista.
Teen parhaani pysyäkseni niin terveenä kuin mahdollista, ettei taas joku lääkäriparka saa harmaita hiuksia takiani. Aina ei onnistu ja ikää kun tulee niin vaivatkin yleensä lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen yleistys
On kuule ihan yleistä.
Harvinaista jos löytyy elämän aikana hyvä Lääkäri.Ja sullahan varmaan riittää pätevyyttä arvioida heidän ammattitaitoaan.
Jos yksi lääkäri sanoo ei täysin samoille pyynnöille kuin toinen sanoo kyllä, siitä tulee pätevä olo. Koska sen myöntyneen lääkärin hoidon jälkeen vaiva häviää.
Mulla oli esim. harmaakaihi sellainen, mikä oli suhteellisen helppo todeta jos motivaatiota löytyi. Mutta itsellä ei ollut välineinä muuta kuin mutu, ja tarvitsin lääkärin, joka suostuu tutkimaan ja leikkaamaan.
Potilas saa päättää omasta kehostaan ja niistä keinovalikoimista mitä hänelle tarjotaan lääketieteellisen asiantuntemuksen perusteella. Mut uskokaa jo, helkkari soikoon, ettei auta vaikka olisitte itsenne parhaita asiantuntijoita kun taas lyötte sen nyrkin pöytään kun haluatte taas niitä fakin antibiotteja joka vaivaan - se EI ole teidän päätös.
Ei ole potilaan subjektiivinen oikeus mennä tilaamaan mitä tahansa nappeja/hoitoa, mikä itseä sattuu huvittamaan.