Petyn suhteeseen aina kun alkuhuuma on ohi
Noin vuoden kestää yleensä. Se alun yhdessäolon määrä, seksin määrä ja laatu on se mitä suhteelta haluan. Kauhea pettymys aina, kun alkaa huomata, että mies alkaa pikkuhiljaa liueta pois, eikä häntä kiinnosta enää panostaa yhtä paljon. Ja kuitenkin kokoajan ollut omaakin elämää kummallakin.
Olen taas tuossa samassa tilanteessa, vaikka luulin, että tämä suhde olisi ollut erilainen.
Pitäisikö vain tyytyä tähän, vai mitä teen. Olen 52v
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei palvo sua 24/7. Se olis jo ihan sairastakin. Koita hankkia miehen lisäksi muutakin mielekästä tekemistä elämääsi. Joku asia, johon voisit purkaa tota rakkautta ja josta saisit sitä takasin esim. lemmikki, varamummona olo jollekin mummottomalle lapsiparalle, nuorison tukeminen jne...
Mulla on muutakin mielekästä tekemistä. Vanhan äitini auttamanista, omat aikuiset lapset, työ (yksin etänä kotona), harrastuksia (nyt koronan takia tauolla), ystäviä (lähinnä soitellaan koska korona). Muun ajan toivoisin viettäväni rakkaani kanssa, mutta hänellä alkaa mennä muut jutut edelle. Niin ja se seksi..
Ap.Eli haluaisit että mies eläisi vain sinua ja sinun palvontaa varten?
Mistä noin tulkitsit?
Miten muuten sen voi tulkita jos naiselle on ongelma se että mies tekee muuta kun on naisen kanssa 24/7 ja tekee omia juttuja eikä panosta enää niin paljoa yhdessä oloon kun alussa
Noinhan tuossa ei sanottu, vaan "molemmilla on ollut omaa elämää alusta asti".
Miksi muuten siihen yhdessäoloon panostetaan vain alkuaikana? Onko kyse siitä, että halutaan saada toinen "nalkkiin" ja sitten ei tarvitsekaan enää nähdä lainkaan vaivaa. Onko koko parisuhde pelkkä turhanpäiväinen asia, joka nyt pitää olla kun ei viitsi kokonaan ilmankaan elää? Siltä joidenkin (erityisesti miesten) asenne vaikuttaa. Olen aina kuvitellut, että parisuhteessa ollaan, koska sen toisen kanssa on mukavaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei kukaan yli 50v voi olla tuolla tasolla. Jos nyt olet tosissasi, ota huomioon, että parasta ennen päivämääräsi on ohitse, etkä välttämättä todellakaan enää löydä uutta miestä, joka hullaantuu sinuun.
Miksi provo? Itse olen saman ikäinen nainen ja koko elämäni olen kokenut, että pidemmät parisuhteet muuttuvat minulle tylsiksi. Kyse on minun elämästäni ja siitä mikä minulle sopii. Itse olen päätynyt siihen, että en enää edes ala mihinkään suhteeseen, kun tiedän lopputuloksen. Meillä on vain yksi elämä ja aion elää se niin kuin se minulle on hyväksi. Muut tehkööt omat valintansa.
Kovasti täällä jotkut ihmettelee asiaa. Eikö se nyt ole ihan normaali asia, että alkuhuuma haihtuu ja sitten jatkuu miten jatkuu. Toisilla vielä ihan tyydyttävästi ja toisilla ei. Joka tapauksessa rakkaus kyllä muuttaa muotoaan.
Ongelma on sinun odotuksissasi, ei kumppanissa.
Asetatko suhteille liian suuret odotukset ja petyt, kun toiveesi ei toteudukaan?
Kuulostaa aika lapselliselta AP:n näkemys rakkaudesta ja suhteesta. Kukin tyylillään.. ehkä kannattaisi etsiä jotain seksi suhteita? Voisit vaikka pyörittää montaa nuorta miestä kerrallaan. :) Toivottavasti löydät ongelmaasi ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä jotkut ihmettelee asiaa. Eikö se nyt ole ihan normaali asia, että alkuhuuma haihtuu ja sitten jatkuu miten jatkuu. Toisilla vielä ihan tyydyttävästi ja toisilla ei. Joka tapauksessa rakkaus kyllä muuttaa muotoaan.
Sepä se, mutta kun se huuma haihtuu eri aikaan, kun toisella se olisi vielä menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei kukaan yli 50v voi olla tuolla tasolla. Jos nyt olet tosissasi, ota huomioon, että parasta ennen päivämääräsi on ohitse, etkä välttämättä todellakaan enää löydä uutta miestä, joka hullaantuu sinuun.
Tähän mennessä on seuraa löytynyt helposti, on ollut jopa vara valita.
Joillain miehillä unohtuu, että on sekä miehiä että naisia, jotka hieman iäkkäämpänä etsivät kumppania. Esim itse en edes haluaisi ainakaan paljon nuorempaa miestä, vaan samanikäisen tai max 5 v vanhempi.
Aletaan olla siinä iässä, että joukossa on mm leskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei kukaan yli 50v voi olla tuolla tasolla. Jos nyt olet tosissasi, ota huomioon, että parasta ennen päivämääräsi on ohitse, etkä välttämättä todellakaan enää löydä uutta miestä, joka hullaantuu sinuun.
Tähän mennessä on seuraa löytynyt helposti, on ollut jopa vara valita.
Joillain miehillä unohtuu, että on sekä miehiä että naisia, jotka hieman iäkkäämpänä etsivät kumppania. Esim itse en edes haluaisi ainakaan paljon nuorempaa miestä, vaan samanikäisen tai max 5 v vanhempi.
Aletaan olla siinä iässä, että joukossa on mm leskiä.
50v leskiä? Ok, leskiä toki voi olla, mutta ei heidän puolisot ole vanhuuteen kuolleet..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei palvo sua 24/7. Se olis jo ihan sairastakin. Koita hankkia miehen lisäksi muutakin mielekästä tekemistä elämääsi. Joku asia, johon voisit purkaa tota rakkautta ja josta saisit sitä takasin esim. lemmikki, varamummona olo jollekin mummottomalle lapsiparalle, nuorison tukeminen jne...
Mulla on muutakin mielekästä tekemistä. Vanhan äitini auttamanista, omat aikuiset lapset, työ (yksin etänä kotona), harrastuksia (nyt koronan takia tauolla), ystäviä (lähinnä soitellaan koska korona). Muun ajan toivoisin viettäväni rakkaani kanssa, mutta hänellä alkaa mennä muut jutut edelle. Niin ja se seksi..
Ap.Eli haluaisit että mies eläisi vain sinua ja sinun palvontaa varten?
Mistä noin tulkitsit?
Sori, mä oon vähän sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei kukaan yli 50v voi olla tuolla tasolla. Jos nyt olet tosissasi, ota huomioon, että parasta ennen päivämääräsi on ohitse, etkä välttämättä todellakaan enää löydä uutta miestä, joka hullaantuu sinuun.
Tähän mennessä on seuraa löytynyt helposti, on ollut jopa vara valita.
Uskon tuon. Minullakin on lähipiirissä parikin samassa elämäntilanteessa olevaa naista ja varmasti vientiä tarvittaessa on vaikka kuinka paljon. Eikä nyt puhut mistään epätoivoisista tapauksista. Kelpaisi ainakin allekirjoittaneelle, mutta itse olen onnellisesti parisuhteessa, enkä halua "säätöjä": Niistä kärsii kaikki osapuolet.
Se vaan voi olla hieman vanhemmalla iällä, että sen sitoutumisn kanssa on ongelmia alkuhuuman jälkeen. Kun se nuoruuden perhe.elämä on oluut ja mennyt, niin sitä vapautta kaivataan normaalia enemmän ja ainakin sen alkuhuuman jäkeen se oma aika tulee voimakkaasti mieleen. Se, onko moinen epäreilua toista kohtaan, on toinen juttu. miksi sitten hakea kumppania, jos ei se kuitenkaan ole pysyvää. Tahtotilasta lopulta on kyse
Ei siinä välttämättä ole kyse tietoisesta huijaamisesta.
Ainakin itsellä on käynyt muutamia kertoja niin että ihan suhteen alussa olin vilpittömästi tosi ihastunut tiettyyn ihmiseen, ja halusin viettää lähes kaiken aikani hänen kanssaan. 6 kuukautta myöhemmin olin kuitenkin jo ehtinyt vähän kyllästyä häneen, jonka takia en sitten enää jaksanut niin usein tavata, tai nähdä vaivaa hänen eteensä.
Tunteet viilenee ja seurustelukumppaneihin kyllästyy, niin se vaan menee. Kaikkea aikansa, sanon minä.