Lue keskustelun säännöt.
Kadutko lapsesi isää?
26.01.2022 |
Sori tökerö otsikko, en saanut muotoiltua järkevästi. Tarkoitan tuolla kysymyksellä siis sitä, että kun paljon saa lukea sitä miten mies on jättänyt perheen eikä pahimmillaan ole tekemisissä omien lapsiensa kanssa laisinkaan ja kehtaa vielä elareista kitistä, ei hoida lasta/lapsia yms. ja silti aliarvioi äitiä lapsen hoitamisesta, niin jos nyt voisit päättää, olisitko toivonut isän olevan joku sopivampi?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Jahas , iltapäivän miesvihaketju laitettu tulille
Ei, mutta mua kiinnostaa aihe, koska oma mies osallistuu ihan omasta vapaasta tahdostaan lapsensa elämiseen ihan ilman pakottamista tai riitelyä aiheesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Hän on hyvä isä. Toivoisin häneltä vain enemmän parisuhdepuolen (minun) huomioimista tietyin tavoin.
Jos ei olisi ollut juuri sitä miestä niin ei olisi niitä miehen lapsiakaan. Jos mies osoittuu vasta lapsen/lasten synnyttyä kelvottomaksi niin eihän se naisen vika ole, miksi sitä siis pitäisi katua. Tuollaista joskus sattuu mutta ei se tilanne katumalla parane. Jos tietää itse toimineensa oikein ja reilusti niin kannattaa olla vain tyytyväinen ja ylpeäkin.
Älytön kysymys. Lapseni ei olisi juuri se, joka hän on, ellei hänen isänsä olisi se, joka on.
En kadu. Meidän lapset ovat kaikin puolin enemmän mitä osiensa summa eli en ymmärrä, miten me saatiinkin noin kaikin puolin täydellisiä lapsia aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo katuu. Hoidan lapset hyvin, mutta muuten olen huono enkä ymmärrä häntä ollenkaan.
Pakkohan kai sitä on katua, kun oli lisääntymishaluista huolimatta loppuviimein melko lyhytpinnainen, lapsellinen, ei oikein osallistunut silloin, kun lapset olivat pieniä, ja lopulta tuli vielä erokin. Ei kylläkään niin, että olisi ollut muitakaan isäkandidaatteja, tuo oli ainoa tarjokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jahas , iltapäivän miesvihaketju laitettu tulille
Olisiko myös naisvihaa mukana, tuo ajatus naisesta katumassa huonoa miesvalintaa on aika ongelmallinen. Mies kantakoon vastuun omista virheistään ja huonosta käytöksestään.
Lasta en tietenkään kadu, maailman rakkain asia maailmassa, mutta kyllä isä olisi voinut olla toinen. Myrskyisä suhde, oli väkivaltarikostaustaa, olimme melko nuoriakin, ehkäisy petti. Erottiin, kun selvisi minun olleen raskaana, kun en aborttiin suostunut. Lapseni syntyi ns. isättömänä, voin kertoa joskus lapsen ollessa vanhempi isästä. Isää ei kiinnosta lapsen olemassaolo pätkääkään, vaikka ns. väliaikatietoja (esim. kutsumanimi, terveysasioita jne. ihan perustietoja) lähetin ensimmäisinä vuosina.
Että kyllä, toivoisin isän olevan joku parempi ja fiksumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattajana isä ei ole ollut mikään maailman paras, mutta hän on pysynyt kelkassa, vetänyt rekeämme ja parantunut matkan varrella ja teinipojat saaneet häneen yhteyttä, mistä olen onnellinen. Mutta ne geenit, mitkä mies omalta osaltaan pojillemme antoi. Huhhuh, ne ovat upeat.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi ollut juuri sitä miestä niin ei olisi niitä miehen lapsiakaan. Jos mies osoittuu vasta lapsen/lasten synnyttyä kelvottomaksi niin eihän se naisen vika ole, miksi sitä siis pitäisi katua. Tuollaista joskus sattuu mutta ei se tilanne katumalla parane. Jos tietää itse toimineensa oikein ja reilusti niin kannattaa olla vain tyytyväinen ja ylpeäkin.
En syytä ketään mistään, eikä tämä ole vih@@misketjuksi ainakaan tarkoitettu. Eikä katumus tietääkseni ole synonyymi sille, että katuva olisi syypää tilanteeseen.
Kiinnostaa aihe, kun näitä ketjuja putkahtelee kuin sieniä sateella, että mies ei tee sitä ja tätä ja esim. viimeisin, että mies käskee vauvan kanssa kotona olevan viemään taaperon hoitoon vaikka itse ajaa ohi.
Ja onhan noit eläviä esimerkkejä kaupungit ja keskustelupalstat täynnä, että miehestä ei ollut isäksi. Ja näkee oikeastaan usein jo päälle päinkin, että toisesta ei ole vanhemmaksi.
Toki tiedän paljon myös vastaavanlaisesti toimivia naisia, että ei se tietysti sukupuolisidonnainen asia ole, vaan aivan yhtä paheksuttu oli lähtevä puoliso mitä sukupuolta tahansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu lasteni isää,hän on hyvä isä kaikille.
Rakkaus huokuu hänestä,turvallisuus jne.
Mutta aviomiehenä häntä kadun,voi kun osoittaisi samaa rakkautta minuakin kohtaan.
Mutta eikös sitä sanota,että kaikkea ei voi saada.
Onneks sitten sain edes lapsilleni hyvän isän enkä renttua.
Enpä minä kuolleena muista sitä kuinka rakkaudettomuus satuttaa.
Lapset edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko että nainen otti lyhyen vihaisen, napoleon syndoomaisen miehen geenit ja myöhemmin tuli vastaan 183cm komea kivaluonteinen mies, olisikin pitänyt ottaa geenit sieltä. Ehkä tämä kaikki on vain mielikuvituksessamme.
En kadu. Puolisoni on minulle loistava kumppani ja ihana, läsnäoleva isä lapsillemme. Hän jaksaa leikkiä lasten kanssa ja on aktiivisesti osana lastemme arjen isoissa ja pienissä jutuissa, oli ensimmäisestä neuvolakäynnistä alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi ollut juuri sitä miestä niin ei olisi niitä miehen lapsiakaan. Jos mies osoittuu vasta lapsen/lasten synnyttyä kelvottomaksi niin eihän se naisen vika ole, miksi sitä siis pitäisi katua. Tuollaista joskus sattuu mutta ei se tilanne katumalla parane. Jos tietää itse toimineensa oikein ja reilusti niin kannattaa olla vain tyytyväinen ja ylpeäkin.
En syytä ketään mistään, eikä tämä ole vih@@misketjuksi ainakaan tarkoitettu. Eikä katumus tietääkseni ole synonyymi sille, että katuva olisi syypää tilanteeseen.
Kiinnostaa aihe, kun näitä ketjuja putkahtelee kuin sieniä sateella, että mies ei tee sitä ja tätä ja esim. viimeisin, että mies käskee vauvan kanssa kotona olevan viemään taaperon hoitoon vaikka itse ajaa ohi.
Ja onhan noit eläviä esimerkkejä kaupungit ja keskustelupalstat täynnä, että miehestä ei ollut isäksi. Ja näkee oikeastaan usein jo päälle päinkin, että toisesta ei ole vanhemmaksi.
Toki tiedän paljon myös vastaavanlaisesti toimivia naisia, että ei se tietysti sukupuolisidonnainen asia ole, vaan aivan yhtä paheksuttu oli lähtevä puoliso mitä sukupuolta tahansa.
ap
No eiköhän se ole selvää että jokainen toivoisi puolisonsa ja lastensa toisen vanhemman olevan vastuullinen. Et varmaan odottanut että kukaan tulisi sanomaan että mies on ihan hirveä mutta ei se mitään. Kyllä tuohon katumiseen liittyy usein se ajatus että jotain olisi itse pitänyt tehdä toisin. Minusta ainakin on ihan eri asia jos joku sanoo olevansa vaikka pettynyt puolisonsa käytöksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi ollut juuri sitä miestä niin ei olisi niitä miehen lapsiakaan. Jos mies osoittuu vasta lapsen/lasten synnyttyä kelvottomaksi niin eihän se naisen vika ole, miksi sitä siis pitäisi katua. Tuollaista joskus sattuu mutta ei se tilanne katumalla parane. Jos tietää itse toimineensa oikein ja reilusti niin kannattaa olla vain tyytyväinen ja ylpeäkin.
En syytä ketään mistään, eikä tämä ole vih@@misketjuksi ainakaan tarkoitettu. Eikä katumus tietääkseni ole synonyymi sille, että katuva olisi syypää tilanteeseen.
Kiinnostaa aihe, kun näitä ketjuja putkahtelee kuin sieniä sateella, että mies ei tee sitä ja tätä ja esim. viimeisin, että mies käskee vauvan kanssa kotona olevan viemään taaperon hoitoon vaikka itse ajaa ohi.
Ja onhan noit eläviä esimerkkejä kaupungit ja keskustelupalstat täynnä, että miehestä ei ollut isäksi. Ja näkee oikeastaan usein jo päälle päinkin, että toisesta ei ole vanhemmaksi.
Toki tiedän paljon myös vastaavanlaisesti toimivia naisia, että ei se tietysti sukupuolisidonnainen asia ole, vaan aivan yhtä paheksuttu oli lähtevä puoliso mitä sukupuolta tahansa.
ap
No eiköhän se ole selvää että jokainen toivoisi puolisonsa ja lastensa toisen vanhemman olevan vastuullinen. Et varmaan odottanut että kukaan tulisi sanomaan että mies on ihan hirveä mutta ei se mitään. Kyllä tuohon katumiseen liittyy usein se ajatus että jotain olisi itse pitänyt tehdä toisin. Minusta ainakin on ihan eri asia jos joku sanoo olevansa vaikka pettynyt puolisonsa käytöksen takia.
Kiitos, tuota "sopivampi" sanaa itseasiassa hain, mutta en sitä saanut päähäni juuri silloin kun kirjoitin. Katuva ontotta ehkä liian jyrkkä, sopivampi olisi ollut parempi. Ajattelin kuitenkin, että menkööt, kun en juuri kirjoitushetkellä keksinyt tuota sanaa, että ei siihen takerruta ja pointti ymmärretään.
Harmi ettei otsikkoa ja aloitusta voi jälkikäteen muokata. Pahoittelut siis tökeröstä aloituksesta, kuten tosin aloituksessakin jo pahoittelin.
ap
Kadun, enemmän kuin mitään muuta.
Jahas , iltapäivän miesvihaketju laitettu tulille