Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kuinka selvitä kriisistä
28.05.2015 |
En edes tarkalleen osaa nimetä syytä tälle meidän kriisille saati että osaisin tätä jotenkin käsitellä tai ratkaista. Suhdetta on takana pian 7v joista 2 naimisissa. Esikoisemme syntyi reilu 3kk sitten.
Olimme onnemme kukkuloilla kun pitkän yrityksen jälkeen plussasin. Odotusaika oli rankka ja jäin sairaslomalle 3kk ennen äitiysloman alkua. Olin todella yksinäinen ja surullinen, en tiedä olinko ehkä vähän masentunut. Synnytys oli rankka, mutta siitä selvittiin ja ihana vauva-arki alkoi.
Jossain vaiheessa huomasin että itken todella paljon. Tunnen edelleen itseni yksinäiseksi, mieheni on poissa työn takia 10-11h. Rakastan vauvaa yli kaiken enkä koe hänen hoitamista mitenkään raskaaksi tai vaikeaksi. Surulliseksi minut tekee mieheni/parisuhteeni. Koen että hän ei arvosta minua naisena ja vaimona. Minä pidän vauvan lisäksi huolta kodista, täällä on siistiä, ruoka on aina pöydässä ja pyykit pestyinä, en ota siitä paineita eikä sekään ole raskasta, teen sen kaiken ihan mielelläni. Mutta mieheni ei tunnu arvostavan tätä, hän tulee töistä, lösähtää sohvalle, lukee uutiset, syö, makaa sohvalla, käy suihkussa, menee nukkumaan. Hoitaa vaihtelevasti lasta myös iltaisin. Hän ei edes huomaa miten olen siivonnut, vaan hän jättää tavarat aina sikin sokin että saan ne taas siivota huomenna. Olen tästä monesti sanonut ja hän jaksaa muuttaa tapojaan yhdeksi tai kahdeksi päiväksi, kunnes taas palaa vanhaan tapaansa.
Ja sitten se seksi. Sitä on viikonloppuisin kun on enemmän aikaa, mies ei jaksa viikolla ja usein ei vaan tunnit riitä. Ja voi luoja se on NIIIIIIIN TYLSÄÄ!!! Kyllä minä saan ja miehenkin saa, mutta että aina sen saman kaavan mukaan?? Itse haluaisin useammin ja erilaisia asentoja, mutta taas kerran, kun asian otan puheeksi, hän vaivautuu kerran tekemään jotain vähän erilailla 3min ajan, kunnes taas palaa samoihin kaavoihin. Ja kun olen kysynyt, niin hänestä meidän seksielämä on ihan hyvää ja tyydyttävä. (WHATTT?? Puhutaankohan me samasta asiasta??.....)
Nyt tilanne on se, että olen kertakaikkiaan niin väsynyt ja kyllästynyt tähän surkeaan liittoon, että olen jo harkinnut eroa. Olen tämän kertonut myös miehellenikin, mutta ei se vaikuta hänen käytökseen /toimintaan, hän on vain todennut, että hän ei sitä haluaisi. Minusta tuntuu että hän ei ota minua tosissaan, luulee vaan että hormoonihöyryissä häntä tässä uhkailen.
Olen aivan neuvoton, mikä avuksi? Onko kokemuksia kuinka päästä yli kriisistä? Mistä apua?
Välillä tuntuu että suorastaan vihaan häntä niin että haluan erota hänestä välittömästi, kun taas toisaalta rakastan häntä niin että sattuu, enkä iki maailmassa voi elää ilman häntä. Juuri tätä vuoristorataa on ajatukseni kulku, enkä kertakaikkiaan kestä sitä enää!!
Olen niin surullinen pienen lapseni puolesta, haluaisin hänelle hyvän ja onnellisen ydinperheen.
Kommentit (28)
En jaksanut lukea kokonaan mutta tyypillistä vauva-ajan valitusta kun se ei ollutkaan niin idyllistä mitä odotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:45"]En jaksanut lukea kokonaan mutta tyypillistä vauva-ajan valitusta kun se ei ollutkaan niin idyllistä mitä odotti.
[/quote]
Joo, olisi varmaan tosiaan kannattanut lukea koko teksti tai jättää sitten kokonaan vastaamatta.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:45"]En jaksanut lukea kokonaan mutta tyypillistä vauva-ajan valitusta kun se ei ollutkaan niin idyllistä mitä odotti.
[/quote]
Joo, olisi varmaan tosiaan kannattanut lukea koko teksti tai jättää sitten kokonaan vastaamatta.
[/quote]
Nyt luin koko tekstin ja olen edelleen samaa mieltä.
Mitä odotit?
Kyllä sulla vieläkin ne hormonit vaikuttaa. Ensimmäinen vuosi on vaikea parisuhteelle.
Siis 3 kk? Anna nyt edes vähän ajan kulua. Alle 3 v vanhempien ei pitäisi antaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä "mies on töissä ja MINÄ joudun tekemän KAIKEN muun" - nitinää. Ja kun ei se työssäkäyvä paska osaa edes panna!
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:57"]Tyypillistä "mies on töissä ja MINÄ joudun tekemän KAIKEN muun" - nitinää. Ja kun ei se työssäkäyvä paska osaa edes panna!
[/quote]
Missä tuossa tekstissä sanotaan että JOUTUU tekemään KAIKEN? "teen sen kaiken ihan mielelläni ".. Olisiko kyse kuitenkin siitä että mies ei arvosta sitä mitä nainen tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:45"]En jaksanut lukea kokonaan mutta tyypillistä vauva-ajan valitusta kun se ei ollutkaan niin idyllistä mitä odotti.
[/quote]
Joo, olisi varmaan tosiaan kannattanut lukea koko teksti tai jättää sitten kokonaan vastaamatta.
[/quote]
Nyt luin koko tekstin ja olen edelleen samaa mieltä.
Mitä odotit?
[/quote]
Olet samaa mieltä, koska olet päättänyt niin. Tekstissä ei puhuta siitä että odotti vauva ajasta jotain muuta, eikä siinä valiteta vauvan hoidosta tai sen raskaudesta.
Joku jo tuolla ehti todetakin, että ihan normaalia lapsiperheen arkeahan te elätte. Elämä tuntuu tylsältä ja urautuneelta, ja kaikki tuntuu ikävystyttävältä. Kaikki hehku, rakkaus ja romantiikka on tiessään, kun kumpikin on väsyneitä ja ehkä tyytymättömiäkin toisiinsa. Lapsiperheen arjen ei tarvitse kuitenkaan olla tylsää. Riippuu ihan teistä itsestänne, mitä olette valmiita tekemään asian hyväksi.
Aloitetaanko "helpoimmasta" päästä eli seksistä? Aina kun miehesi yrittää palata vanhoille urilleen, kerro hänelle, mitä toivot hänen tekevän. Sano nätisti, älä vaadi vaan kerro, että se ja se tekee niin hyvää, ja haluaisit hänen tekevän taas niin. Yllätä sinä miehesi sängyssä. Keksi kaikenlaisia kivoja juttuja. Pukeudu kauniisiin alusasuihin, keksi roolileikkejä, joihin mies voi tulla mukaan ja niin edelleen.
Mikähän sitten olisi? Miehen siisteyskasvatusko vai kenties arvostamisen osoittaminen? En tiedä, miten miehen saa kasvatettua siistiksi. Tai miten miehen saisi huomaamaan, miten olet pitänyt kotiasi kauniina, siivonnut ja laittanut tavarat järjestykseen. Jos sen tietäisin, olisin opettanut sen myös eksälleni. :)
Miten olisi, jos lähtisit vauvan kanssa viikoksi pois kotoa vaikka kyläilemään kaukana asuvien sukulaisten tai ystävien luo? Ehkä mies huomaisi poissa ollessasi, miten koti ei siistiydykään itsestään, ruoka ei ole odottamassa kotona eikä vaatteet puhdistu omia aikojaan. Voisit tehdä niinkin, että jättäisit miehen hoitamaan vauvaa yksin, kun lähtisit kotoa pois esimerkiksi viikonlopuksi. Tai jos miehellä on lomaa, niin silloin vaikkapa viikoksi. Mieskin näkisi, että olet ihan tosissasi nähnyt vaivaa vauvan ja kodin hoitamisen suhteen.
Sitten on tietysti myös pariterapia. Olet yrittänyt keskustella miehen kanssa tuntemuksistasi, mutta hän ei tunnu ottavan niitä vakavasti - olen kuullut, että tuo on aika yleistä parisuhteissa. Toinen puoliso ei vain näe, kun toisella puolisolla on paha olla. Tai sitten hän kieltäytyy uskomasta, mitä tyytymätön puoliso sanoo.
Voisitte keskustella kolmannen osapuolen läsnäollessa parisuhteenne tilasta. Ehkä miehenkin silmät avautuisivat näkemään, miksi sinä olet tyytymätön liittoonne vaikka hän on tyytyväinen. Ehkä hän ymmärtää, miksi sinusta liittonne tuntuu kovin ilottomalta tällä hetkellä.
Voit muullakin tavalla ottaa ohjat omiin käsiisi, kun kerran mies ei sitä ymmärrä. Järjestä miehellesi yllätyksiä. Hanki vauvalle lastenhoitaja ja menkää elokuviin tai ravintolaan syömään. Eräs tuttavaperhe jätti lapsensa mummolaan hoitoon viikonlopuksi ja lähti hotelliin nukkumaan, kun lapsiperhearki tuntui niin väsyttävältä. Samalla he hoitivat myös omaa parisuhdettaan romanttisilla aterioilla ym.
Kun olet nuo tehnyt, eikä mikään tunnu auttavan, voisi ehkä olla aika pohtia myös eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 17:52"]Kyllä sulla vieläkin ne hormonit vaikuttaa. Ensimmäinen vuosi on vaikea parisuhteelle.
[/quote]
No minun mielestäni se ensimmäinen on helpoin verraten tulevaan :D
Alussa vauva vain on, nukkuu paljon jne. joten mm. seksille on vielä enemmän aikaa.. toisin kuin myöhemmin, kun päivät viikonloppua myöten täyttyvät tekemisestä, jotka kiinteästi liittyvät lapseen.
Kuinka pitkän yrityksen jälkeen saitte lapsen?(mainitsit että pitkän yrityksen päätteeksi saitte) Voi toki olla ihan pelkkää raskaus- ja vauva-ajan uupumusta, mutta tuli mieleen että jos ihan lapsettomuudesta kärsitte, niin sekin voi tavallaan olla ollut se kriisi mikä jäi yhdessä käsittelemättä. Meillä oli pitkän lapsettomuuden päälle yllättävän raskasta asennoitua vanhemmuuteen, ja tajusin jälkeenpäin että lapsettomuus oli iso kriisi suhteellemme, joka olisi pitänyt tuolloin käsitellä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ainakaan 3kk ikäistä lasta viikonlopuksi hoitoon työntäisi, jotta saa parisuhdeaikaa (yleensä ei edes onnistu imetyksen takia). Kyllä sitä parisuhdeaikaa saa lapsenhoidon ohessakin, jos vain haluaa. Sehän on omasta ja puolison toiminnasta kiinni. Ei se lapsi tässä se ongelma ole, vaan puoliso.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 18:05"]Joku jo tuolla ehti todetakin, että ihan normaalia lapsiperheen arkeahan te elätte. Elämä tuntuu tylsältä ja urautuneelta, ja kaikki tuntuu ikävystyttävältä. Kaikki hehku, rakkaus ja romantiikka on tiessään, kun kumpikin on väsyneitä ja ehkä tyytymättömiäkin toisiinsa. Lapsiperheen arjen ei tarvitse kuitenkaan olla tylsää. Riippuu ihan teistä itsestänne, mitä olette valmiita tekemään asian hyväksi.
Aloitetaanko "helpoimmasta" päästä eli seksistä? Aina kun miehesi yrittää palata vanhoille urilleen, kerro hänelle, mitä toivot hänen tekevän. Sano nätisti, älä vaadi vaan kerro, että se ja se tekee niin hyvää, ja haluaisit hänen tekevän taas niin. Yllätä sinä miehesi sängyssä. Keksi kaikenlaisia kivoja juttuja. Pukeudu kauniisiin alusasuihin, keksi roolileikkejä, joihin mies voi tulla mukaan ja niin edelleen.
Mikähän sitten olisi? Miehen siisteyskasvatusko vai kenties arvostamisen osoittaminen? En tiedä, miten miehen saa kasvatettua siistiksi. Tai miten miehen saisi huomaamaan, miten olet pitänyt kotiasi kauniina, siivonnut ja laittanut tavarat järjestykseen. Jos sen tietäisin, olisin opettanut sen myös eksälleni. :)
Miten olisi, jos lähtisit vauvan kanssa viikoksi pois kotoa vaikka kyläilemään kaukana asuvien sukulaisten tai ystävien luo? Ehkä mies huomaisi poissa ollessasi, miten koti ei siistiydykään itsestään, ruoka ei ole odottamassa kotona eikä vaatteet puhdistu omia aikojaan. Voisit tehdä niinkin, että jättäisit miehen hoitamaan vauvaa yksin, kun lähtisit kotoa pois esimerkiksi viikonlopuksi. Tai jos miehellä on lomaa, niin silloin vaikkapa viikoksi. Mieskin näkisi, että olet ihan tosissasi nähnyt vaivaa vauvan ja kodin hoitamisen suhteen.
Sitten on tietysti myös pariterapia. Olet yrittänyt keskustella miehen kanssa tuntemuksistasi, mutta hän ei tunnu ottavan niitä vakavasti - olen kuullut, että tuo on aika yleistä parisuhteissa. Toinen puoliso ei vain näe, kun toisella puolisolla on paha olla. Tai sitten hän kieltäytyy uskomasta, mitä tyytymätön puoliso sanoo.
Voisitte keskustella kolmannen osapuolen läsnäollessa parisuhteenne tilasta. Ehkä miehenkin silmät avautuisivat näkemään, miksi sinä olet tyytymätön liittoonne vaikka hän on tyytyväinen. Ehkä hän ymmärtää, miksi sinusta liittonne tuntuu kovin ilottomalta tällä hetkellä.
Voit muullakin tavalla ottaa ohjat omiin käsiisi, kun kerran mies ei sitä ymmärrä. Järjestä miehellesi yllätyksiä. Hanki vauvalle lastenhoitaja ja menkää elokuviin tai ravintolaan syömään. Eräs tuttavaperhe jätti lapsensa mummolaan hoitoon viikonlopuksi ja lähti hotelliin nukkumaan, kun lapsiperhearki tuntui niin väsyttävältä. Samalla he hoitivat myös omaa parisuhdettaan romanttisilla aterioilla ym.
Kun olet nuo tehnyt, eikä mikään tunnu auttavan, voisi ehkä olla aika pohtia myös eroa.
[/quote]
Kiitos asiallisesta kommentista. Sain paljon ajateltavaa! Luulen että me olemme jo kohdassa pariterapia, tilanne on siis ollut jo vähän sama ennen vauvan tuloa, eli ei ole kyse siitä klassisesta "ei ollutkaan kuin ruusuilla tanssimista se vauva-arki", mutta kyllä tästä vähän miettimistä sai ja pari ideaakin, kiitos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 18:09"]En todellakaan ainakaan 3kk ikäistä lasta viikonlopuksi hoitoon työntäisi, jotta saa parisuhdeaikaa (yleensä ei edes onnistu imetyksen takia). Kyllä sitä parisuhdeaikaa saa lapsenhoidon ohessakin, jos vain haluaa. Sehän on omasta ja puolison toiminnasta kiinni. Ei se lapsi tässä se ongelma ole, vaan puoliso.
[/quote]
Tämä, joku sentään oivalsi, ei meillä ole todellakaan ongelma se lapsi ja muutos ja kaikki mitä se tuo tullessaan, vaan ihan oikeasti se miehen käytös! Ja varmasti myös minun, mutta siitä en tiedä kun mies ei puhu eikä kerro mitä teen väärin ja mitä voisin tehdä toisin.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 18:09"]Kuinka pitkän yrityksen jälkeen saitte lapsen?(mainitsit että pitkän yrityksen päätteeksi saitte) Voi toki olla ihan pelkkää raskaus- ja vauva-ajan uupumusta, mutta tuli mieleen että jos ihan lapsettomuudesta kärsitte, niin sekin voi tavallaan olla ollut se kriisi mikä jäi yhdessä käsittelemättä. Meillä oli pitkän lapsettomuuden päälle yllättävän raskasta asennoitua vanhemmuuteen, ja tajusin jälkeenpäin että lapsettomuus oli iso kriisi suhteellemme, joka olisi pitänyt tuolloin käsitellä paremmin.
[/quote]
Yritimme aluksi vuoden, sitten oli taukoa "tulee jos on tullakseen " ja jälleen vuoden yrityksen jälkeen plussasin.
Huh, mulla tuli jotenkin uupuminen sun miehes puolesta. Vauva vasta 3kk, ja vaimo haluaa 10 tunnin työpäivien jälkeen seksiä eri asennoissa, eri kaavalla jne, koska se on niin tylsää. Usko tai älä, tuo kerta viikkoon on ihan ok, jos voimavaroja ei vain ole. Voihan se mieskin olla oikeasti ihan vaan väsynyt ja uupunut, jos on esimerkiksi kuormittava työ ja vauva herää öisin paljon. Minun mielestä teidän ei todellakaan kannata lähteä liikkeelle siitä, mitä voisi lisätä elämään nyt, vaan siitä mitä siitä voisi karsia. Esim miehesi päivät kuulostavat pitkiltä, olisiko mahdollista että mies voisi tehdä hetken lyhyempää päivää? Seksin suhteen laittaisin ajatuksen tulevaan kesälomaan, sitten kun mies on päässyt kesä"fiilikseen" niin virittelette taas tunnelmaa pikkuhiljaa jne.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 18:23"]Huh, mulla tuli jotenkin uupuminen sun miehes puolesta. Vauva vasta 3kk, ja vaimo haluaa 10 tunnin työpäivien jälkeen seksiä eri asennoissa, eri kaavalla jne, koska se on niin tylsää. Usko tai älä, tuo kerta viikkoon on ihan ok, jos voimavaroja ei vain ole. Voihan se mieskin olla oikeasti ihan vaan väsynyt ja uupunut, jos on esimerkiksi kuormittava työ ja vauva herää öisin paljon. Minun mielestä teidän ei todellakaan kannata lähteä liikkeelle siitä, mitä voisi lisätä elämään nyt, vaan siitä mitä siitä voisi karsia. Esim miehesi päivät kuulostavat pitkiltä, olisiko mahdollista että mies voisi tehdä hetken lyhyempää päivää? Seksin suhteen laittaisin ajatuksen tulevaan kesälomaan, sitten kun mies on päässyt kesä"fiilikseen" niin virittelette taas tunnelmaa pikkuhiljaa jne.
[/quote]
Korjaan, tekee 8h päivää, on työmatkoineen 10h poissa kotoa. Onko se sitten liikaa vaadittu että jos sitä seksiä on (anteeksi mutta minun mielestäni) VAIN silloin viikonloppuna, että se olisi edes hyvää silloin? Ja siis vauva herää 1 max 2 yössä, minä hoidan vauvan aina, koska haluan suoda miehelle yöunet kun käy töissä. Mielestäni en ole kohtuuton enkä vaadi liikoja. Olen vain sitä juurikin alkanut miettiä että olemmeko sittenkään yhteen sopivat, jos halumme toisiamme ja parisuhdettamme ja perhettämme kohtaan ei kohtaa sitten alkuunkaan? Kiitos näkemyksestäsi, olihan siinäkin vähän mitä ajatella.
Ap
Ja siis ei se seksikään ole se ykkössyy, kuten sanoin, en osaa nimetä mikä se olisi SE juttu mikä vaivaa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Eikö kukaan osaa neuvoa?