Lue keskustelun säännöt.
Olenko palstan ainoa uusavuton keittiössä?
28.06.2023 |
Olen erittäin surkea ruoanlaittaja, siis erittäin surkea. En koko aikuisiälläni koskaan tehnyt itselleni mitään muuta muin pastan/kananmunan keittämisen / mikroruoan/ salaatin tai jonkinlaisen sörsselin (= esim raejuustoa ja pakastevihanneksia sekaisin). En ole ikinä kokenut minkäänlaista mielenkiintoa ruoanlaittoon.
Nyt olen 3-vuotiaan lapsen äiti. Olen opetellut valmistamaan hänelle helpot asiat: makaronilaatikon, lohikalan uunissa, paistamaan kanapalat tai perunan ja mifukastikkeen (emme käytä punaista lihaa).
Kaikki muu vaatii reseptejä ja keskittymistä sekä yleensä vielä ensimmäisellä jotenkin epäonnistuneen lopputuloksen.
Kuuntelen aivan hämmästyneenä muita ihmisiä jotka kertovat *koonneensa jääkaapista lounaan* tai *tehneensä lopusta kastiketta* tai *leipasseensa puurosta leivän* tai *suurustaneen kastikkeen kun ei ollutkaan sitä tai tätä*. Minulta ei siis kertakaikkiaan vastaava onnistuisi, ei ikinä. Enkä myöskään kehtaa tätä kenellekään myöntää.
Ja ei, kyse ei ole siitä ettenkö osaisi myöskään imuroida, pyykätä, pestä vessaa, lapsen kakkapyllyä tai hampaita. Olen ihan normaaliälyinen ihminen joka muutoin pitää kodin kunnossa, mutta ruoanlaitto tuntuu työläältä ja aina enemmän tai vähemmän epäonniselta sekä aika paljon hävikkiä tuottavalta.
Mistä ihmeestä te keittiöntaitajat olette saaneet oppinne? Ja mistä intuitiivisesti tiedätte mitä voi vain *kokeillen heittää* milloin minkäkin sekaan tai tehdä yhdestä ruokalajista toisen? Oletteko lukeneet jotain aihetta laaja-alaisemmin käsitteleviä kirjoja tai katsoneet loputtomasti kokkiohjelmia vai mitä?
Löytyykö palstalta ketään toista yhtä avutonta keittiössä joka olisi vuosien varrella päässyt asiassa eteenpäin?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha sanonta: "Työ tekijäänsä opettaa"
En minäkään hirveästi ruuanlaitosta välitä. Silti laitan ruokani itse mieluummin kuin söisin valmista. Tekemällä oppii. Teen hyvin yksinkertaista ruokaa ilman kommervenkkejä.
Jos olis rahaa, niin palkkaisin kokin itselleni :)
Taidan olla aika samanlainen. En osaa esimerkiksi perata kalaa enkä ole koskaan tehnyt kakkua alusta loppuun, vaikka olen 38. Mutta ruokareseptejä pystyy onneksi yleensä ihan hyvin seuraamaan, vaikka ei olisikaan mitään erityisiä kokkaustaitoja. En vain ole ollut koskaan kovin kiinnostunut ruoanlaitosta enkä leipomisesta, niin jotkut kokkauksen perustaidot ovat jääneet saamatta.
Eilen tein lasagnea ohjeella, jonka löysin kotikokki-sivustolta. Oli muuten helpompi kuin makaronilaatikko, kun pastaa ei tarvinnut keittää. Fuskasin sen verran, että ostin vaalean kastikkeen kaupasta, muut tein ohjeen mukaan. Hyvä mä! :D
On sivuja netissä mihin voi laittaa ruoka aineita mitä löytyy ja se antaa reseptin niiden pohjalta.
Tunnistan itseni. Mies hoitaa kaiken ruuanlaittoon liittyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhänä oli pakko oppia tekemään ja soveltamaan. Olen saanut aina ruokittua perheeni vaikka ns mitään ei ole kaapissa.
Minä opin jo ihan peruskoulun kotitaloustunneilla ja sen jälkeen olen itse opiskellut netin kautta, kun tykkään ruoanlaitosta. Kotona asuessa en tehnyt mitään ruokaa, kun äidille keittiö oli hänen valtakuntansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama lähtötaso ollut, 30 jälkeen opetellut jotain kokkaamaan ja pari vuosikymmentä myöhemmin edelleen aika onneton tunari keittiössä. Alle 10 ruokaa jota osaan tehdä ulkomuistista.
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla aika samanlainen. En osaa esimerkiksi perata kalaa enkä ole koskaan tehnyt kakkua alusta loppuun, vaikka olen 38. Mutta ruokareseptejä pystyy onneksi yleensä ihan hyvin seuraamaan, vaikka ei olisikaan mitään erityisiä kokkaustaitoja. En vain ole ollut koskaan kovin kiinnostunut ruoanlaitosta enkä leipomisesta, niin jotkut kokkauksen perustaidot ovat jääneet saamatta.
Eilen tein lasagnea ohjeella, jonka löysin kotikokki-sivustolta. Oli muuten helpompi kuin makaronilaatikko, kun pastaa ei tarvinnut keittää. Fuskasin sen verran, että ostin vaalean kastikkeen kaupasta, muut tein ohjeen mukaan. Hyvä mä! :D
Ei tarvitse keittää makaronilaatikkoonkaan, enemmän vain nestettä niin valmistuvat itsestään uunissa siinä missä lasagnelevytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä autoin keittiössä jo ihan lapsesta asti, joten monet opit vanhemmilta ja isovanhemmilta. Keittiössä puuhailu oli aina hauskaa ja jännittävää, kun näki miten asiat valmistuu ja sai tehdä asioita yhdessä. Vähän kuin askartelua, mutta lopputuloksen sai syödä. Usein löytyi jotain hyvää suuhun laitettavaa, oli sitten kyse kermavaahdon jämien kaapimisesta kulhosta tai testilihapullien maistelusta. Siitä se innostus sitten lähti.
No mä olin. Vaikka olen syntynyt aikana jolloin valmisruokaa tai edes puolivalmiita juurikaan ollut, en oppinut kotoa yhtään mitään. Taisi äidillekin olla ruoanlaitto pakkopullaa ja parempi vaan, ettei muksut häärineet keittiössä.
Koulun köksätunnit oli kivoja mutta ei sieltäkään mitään päähän jäänyt. Ei siis mitään! En vuosikausiin osannut edes puuroa keittää. Ei ollut mikroja silloin ja vasta 90-luvun lopulla yli kolmekympposenä kun mikron sain, onnistui puuro... 🤦
Mulla ei edes ollut lapsia, niin ei ollut edes "pakko" opetella. Lounarit sai töistä ja lounas olikin mun päivän ainoa lämmin ruoka. Muuten vaan voileipää ja sen semmoista.
Sitten! Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka oli armoitettu kotikokki. Mä apukokkina kuorin ja pilkoin ja siinä sivussa jopa opin sentään jotain.
Mutta oikeasti, sama asiaintila jatkui pitkään: töissä pääateria ja se siitä.
Oikeastaan vasta kun jäin pois työelämästä aloin oppia kokkaamaan. Mut miten mä opin, en oikein itsekään osaa sanoa. Tv:n kokkiohjelmia olen katsonut mutta ne on yleensä kauheaa hösäämistä ja lyhyen ohjelma-ajan vuoksi harhaanjohtavaa kokkailua. Ei yksikään ruoka synny varttitunnissa. Niin, eikä sitä "maalin kuivumista" kukaan katsoisikaan.
Luultavasti oivallukseni liittyikin juuri aikaan! Hitaasti tekemiseen. En tiedä voiko pikkulapsiarjessa olla aikaa. Toivottavasti, ja toivottavasti lapsikin oppii enemmän kuin mä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että sitä mikä kiinnostaa, oppii. Itselläni ruoanlaitto on eräänlainen harrastus, mutta enemmän kuin varsinaisesti teen sitä, lueskelen silmiin sattuneita reseptejä, seuraan markkinoille tulleita uusia raaka-aineita ja mausteita sekä kansainvälistä ravintolamaailmaan trendeineen ja kokkeineen, kasvatan ja kerään raaka-aineita ja ajankulukseni pyörittelen mielessäni erilaisia rakenteita ja makuyhdistelmiä. Lempihommaani on juuri tuollainen 'otetaan mitä löytyy ja sävelletään siitä' -ruoanlaitto.
Älä kuitenkaan huoli, jos ruoanlaitto ei sinulle näyttäydy tällaisena. Sekä sinä että lapsesi tulette varmasti hyvin toimeen noilla kertomillasi perusruoillakin. Arvostan, jos sinänsä yksinkertaiseen ruokakiertoon teillä kuitenkin yhdistyy ruoan kunnioittaminen hyvine pöytätapoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla aika samanlainen. En osaa esimerkiksi perata kalaa enkä ole koskaan tehnyt kakkua alusta loppuun, vaikka olen 38. Mutta ruokareseptejä pystyy onneksi yleensä ihan hyvin seuraamaan, vaikka ei olisikaan mitään erityisiä kokkaustaitoja. En vain ole ollut koskaan kovin kiinnostunut ruoanlaitosta enkä leipomisesta, niin jotkut kokkauksen perustaidot ovat jääneet saamatta.
Eilen tein lasagnea ohjeella, jonka löysin kotikokki-sivustolta. Oli muuten helpompi kuin makaronilaatikko, kun pastaa ei tarvinnut keittää. Fuskasin sen verran, että ostin vaalean kastikkeen kaupasta, muut tein ohjeen mukaan. Hyvä mä! :D
Ei tarvitse keittää makaronilaatikkoonkaan, enemmän vain nestettä niin valmistuvat itsestään uunissa siinä missä lasagnelevytkin.
Aha noni, kiitos vinkistä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on enemmän osaamista kuin viittimistä. Teen yleensä muutaman kerran kuukaudessa isomman satsin lämmintä ruokaa, josta riittää syömistä 4-6 kertaa. Asun yksin, joten tässä tapauksessa isompi satsi tarkoittaa suunnilleen samaa kuin mitä perheellinen kokkaa yhdelle aterialle. Osaamisen perusta taas on lapsuudessa. Oma äiti otti mukaan "auttamaan" keittössä jo kun olin pikkutaapero ja siitä sai aina enemmän tehtäviä sen mukaan kun kasvoi. Ala-asteikäisenä osasin jo toimia täysin itsenäisesti keittiössä ja tehdä useimpia tavallisia ruokia ja yksinkertaisia leivonnaisia.
Ei sitä tarvitse hävetä, että ei osaa. Kaiken voi oppia, jos sattuu haluamaan, eikä siinäkään mitään vikaa ole, ettei halua. Mitään mystistä ruuanlaittoon ei liity, joten kirjoista ja netistä voi oppia ihan yhtä hyvin kuin äidin kanssa tekemällä. Eikä äidinkään tarvitse kaikkea osata, niillä helpoilla perusruuilla pärjää jo pitkälle. Kaikkien keittiötaitojen perusta on kokemuksessa, myös se intuitio kehittyy tekemällä. Ja taito voi myös ruostua, jos sitä ei käytä. Tuskin osaan enää perata kalaa, kun varhaisteininä (yli 20 vuotta sitten) sille allergisoiduin.
lapsiperheen arjessa ja muutenkin on ihan sallittua, että on muutama helppo perusruoka mitä kierrätetään, ei ruuan kanssa tarvitse sillä tavoin kikkailla ellei ehdottomasti halua. Yhteishyvä ja pirkka sivuilla lienee paljon suht helpohkoja reseptejä jos haluaa vaihtelua. Eli en ottaisi turhaa stressiä vaikka joku muu ilmoittaakin olevansa superemo ja ties mikä taikuri. Kaverinikin väittää siivoavansa viikonloppuisin 6h, en ota stressiä enkä mallia :). Itsekin osaan laittaa ruokaa, mutta nykyään en jaksa sitä liikaa miettiä eli menen aika perus kiertävällä ruokalistalla, missä pyörii n. 5-6 vakkariruokaa ja joskus ostan kaalikääryleitä valmiina :)
Youtubestakin löytyy ihan kivoja ruuanlaittovideoita, en tiedä löytyykö suomeksi kuinka hyvin.
Minäkään en osannut laittaa ruokaa kun muutin pois kotoa. Monien kavereidenkin ruuanlaitto oli tasoa makaronia ja ketsuppia. Suomessa ruuanlaittoon ei suhtauduta niin vakavasti niin kuin muualla maailmassa eikä meille opeteta mitään äidin salaisia reseptejä kotona pienestä pitäen. Yläasteen kotitaloustunnit oli tällein jälkikäteen muisteltuna aivan yhtä tyhjän päälle. Itse sitten kiinnostuin vasta joskus 25-vuotiaana ruuanlaitosta, opettelin youtube-videoiden ja netistä löytyneiden reseptien avulla eri ruokalajeja ja nykyään osaankin tehdä ihan maistuvaa ruokaa ja nautin myös ruuanlaitosta.
Ruoan laitto voi olla työlästä tai helppoa. Vaikka pakastekala suoraan uunivuokaan jäisenä, siihen juustoraastetta ja kermaa, uuniin kunnes on kypsä, tämä on helppoa ja hyvää.
Joskus taas pidetty ruokalaji suuritöistä mutta sitä ei huomaa, kuten keittoruoka.
Kaikki osaavat, uskon näin, on vain oltava tuntuma.
Opettelu miten kauan kestää valmistus, tämä joskus tuotti ongelmia.
Kaikkein eniten auttaa kun tekee paljon erilaisia ruokia. Aikanaan alkaa hahmottaa tietyt periaatteet, joiden mukaan eri ruokalajit tehdään ja mitä yleensä laitetaan minkä kanssa. Sitten pystyy jo itse suunnittelemaan omia reseptejä. Mutta tosiaan monta vuotta se vaatii.
Aika vähän on varsinaisia kokkiohjelmia tai kirjoja, mistä oppisi nuo periaatteet. Yleensä niissäkin vain mennään valmiin reseptin mukaan.
Miksi teet monimutkaisia ruokia. Minä vaan keitän kasvikset ja paistan kala- tai lihapalan siihen lisukkeeksi.
Olem oppinut täysin keittokirjoista. Aluksi omasta 7. Luokan kotitalouskirjasta. Yhden keiton kun opettelee niin osaa kaikki. Yhden vehnäjauhosuuruksen kun opettelee niin osaa tehdä kastikkeen joka lihasta. Yksi kiusaus niin osaa kaikki. Perunamuusi on helppo. Sämpylät, pullat piirakat ym. Ohjeen mukaan ne tehdään. Ei niitä päästä tarvi keksiä.