Olen pitänyt ystävälleni useita oppitunteja siitä, miten rahaa pitää käyttää, mutta hän ei näytä oppivan millään vastuullista taloudenpitoa.
Kaikki menee, mitä tulee - ja nopeassa tahdissa. Mikä avuksi? Hän on aina peeaa.
Kommentit (25)
Kaikki ne ihmiset, jotka suostuvat siihen, että autat heitä esimerkiksi taloudellisten asioiden hoitamisessa, mutta jotka aloittavat puolustelunsa sanomalla ”Mutta kun” ovat piina sielullesi. Tämä on ikivanha psykologiasta tunnettu ”leikki” jossa toinen puoli on se ”aikuinen” ja se toinen on ”lapsi” jonka lauseet alkavat sanoilla ”Mutta kun” tai ”Niin mutta kun”. Jätä nämä yksilöt pärjäämään (tai ei pärjäämään) itseksensä! Älä uhraa aikaasi, voimaasi äläkä edes paperiasi heidän autramiseensa!
En väitä että ap on tällainen, mutta ai että viiitutti kun kun jonain hyvinvointialueen koordinaattorina oleva kaveri piti minulle oppituntia taloudesta. Itse saa puheidensa mukaan palkkaa noin 4200 €/kk. Minä saan palkkaa plus työmarkkinatukea vähän vajaan tonnin kk.
Just näitä perus yhdistä lainat (minulla vain yksi opintolaina), älä osta take away kahvia, vaihda energiatehokkaampiin laitteisiin, tiesitkö että on erilaisia lainaamoja, käy vähemmän kampaajalla jne.
en haluisin ystävää, joka pyytämättä alkaa pitään mulle oppitunteja. ihan sama mikä aihe.
Vierailija kirjoitti:
en haluisin ystävää, joka pyytämättä alkaa pitään mulle oppitunteja. ihan sama mikä aihe.
Mulla myös vanhemmat puhalsivat perintörahoja taivaan tuuliin huomattavan summan. Aina piti olla kallista ja parasta. Olivat mielestään fiksuja ja välittäviä vanhempia kun sanoivat että meillä sitä rahaa on mutta ei sitä lapselle (minulle) anneta, ainakaan vielä. Pahoissa veloissa olivat jo silloin. Toisella korkeakoulututkinto joten ei ollut tietämättömyyttä. Varastelivat toisiltaan ja sukulaisilta. Tulin itsekin höynäytetyksi. Moittivat siistiä vuokra-asuntoakin lapsen syntyessä. Vihaan raha-asioita vieläkin :(