Lue keskustelun säännöt.
Miten järjestätte aikaa parisuhteelle vauvavuotena?
25.01.2022 |
Tai siis... onko sitä aikaa ollenkaan? Periaatteessa meillä olisi aikaa max 30 min - 1 h kun vauva on illalla nukahtanut ennen kuin minä (äiti) menen nukkumaan, mutta usein vaan jutellaan ja minä olen todella väsynyt tai saatan tehdä hommia, joita en ole ehtinyt päivän aikana tekemään. Mieheni ei tajua, etten voi valvoa hänen kanssaan klo 24 asti, vaan on pakko päästä unille viimeistään kymmeneltä, kun vauva herättää 2 h välein. Ei jaksaisi joka päivä olla väsynyt.
Missä vaiheessa saitte enemmän aikaa toisillenne?
Kommentit (27)
Ensimmäisen kanssa se oli vielä suht helppoa, hyödynnettiin viikonloppuisin päikkäreitä, jonka lisäksi käytiin iltaisin yhdessä vaunukävelyillä, katsottiin telkkaria vauvan syödessä/nukkuessa sylissä ja tuurilla jäi joskus tosiaan se tunti iltaan ihan kahdestaan.
Toisen jälkeen homma olikin kinkkisempi, isompi lopetti päiväunien nukkumisen samoihin aikoihin kun vauva syntyi, vaunulenkeillä toinen paimensi pyöräilemään harjoittelevaa esikoista ja illat sitten ravattiin pitkin olohuonetta, kuopus kun oli paljon vaativampi ja rauhoittui vain liikkeessä. Ei siihen oikeastaan jäänyt enää muuta kuin se tuurilla napattu lyhyt hetki illasta, kun molemmat lapset nukkuivat ja ehkä itsellä oli vielä pikkuriikkisen energiaa jäljellä.
Seksistä tosin ei tullut mitään, tällä meidän pienemmällä oli jokin sisään rakennettu hälytysjärjestelmä sen varalta, että olisi saattanut menettää kuopusasemansa. Huuto alkoi tasan tarkkaan joka pirun kerta juuri silloin, kun päästiin asiaan.
Kärvisteltiin siinä sellainen about 7 kk toisiamme tsempaten, että tämä on vain vaihe. Sitten pidettiin unikoulu ja vauva alkoi siltä istumalta nukkua yönsä kokonaan ja elämä helpottui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuoden isyysvapaalla lapsen syntymän jälkeen.
Äiti ei imettänyt, joten mikään onglema tämä ei ollut.
Ehkä olin onnekas, mutta eihän vauva mitään 24/7 väijymistä vaatinut.
Jaksoi hetken olla hereillä ja nukkui taas hetken.
Pidin kodin kunnossa (siivosin yhden huoneen päivässä 3h+keittiö) arkisin, ja viikonloput keskityin muuhun.
Yhteistä aikaa oli vaikka vauva oli hereillä, eihän se vaadi että poteroituu esim. eri tilaan.
Ihmeellinen ajatus että vauva jotenkin estäisi yhdessäolon, vaikka vuorokausirytmit olisivatkin hieman erilaiset.
Minulle toki yöherätykset eivät olleet (tai ole) ongelma, autopilootilla vauvalle maitoa, ja lisää unta kaaliin.
Tottakai erosimme kun vauva oli vuoden vanha, mutta se johtui lapsen äidin perseilystä, ei niinkään vauvasta :)
Meillä ei ollut puoleen vuoteen mitään parisuhdeaikaa. Vauva itki niin paljon ja usein nukahti vasta aamu neljältä muutamaksi tunniksi.
Onneksi sitten rupesi käymään välillä isovanhemmilla niin saatiin edes nukkua.
Meillä mies oli lapsemme ekan ja tokan vuoden käytännössä koko ajan työkomennuksella ulkomailla. "Parisuhdeaika" oli siis käytännössä pitkiä puheluja ja lemmekkäitä viestejä. Kun hän oli välillä lyhyitä aikoja kotona, käytettiin vauvan uniaikoja todella tehokkaasti lemmiskelyyn ja muuhun läheisyyteen. Vauvan kanssa sitten tehtiin pitkiä vaunulenkkejä ja hänen ollessa yli vuoden ikäinen ulkoiltiin muutenkin yhdessä.
Meillä sitä yhteistä aikaa on ollut ensimmäisen puolen vuoden aikana hyvin. Vauva menee nukkumaan kahdeksan aikaan, niin siinä on pari tuntia aikaa ennenkuin menen itse nukkumaan. Katsotaan iltaisin ehkä jotain sarjaa tai mennään yhdessä saunaan. Välillä venytän nukkumaan menoa, että voidaan katsoa yhdessä elokuva.
Kun vauva nukkui vielä kolmet päiväunet, niin käytiin yhdessä kävelemässä kerran päivässä. Nyt unet on arkena miehen työpäivän aikana, niin nuo kävelyt ovat jääneet viikonlopuille.
Muutenkin ollaan otettu sitä yhteistä aikaa aina, kun mahdollista. Pötkötellän kaikki yhdessä kasassa välillä ja halataan ja suukotetaan aina ohi mennen. Puhuttiin myös omista fiiliksistä ja toiveista vauvan syntymän jälkeen. Aluksi kaikki huomio meinasi mennä vauvalle mutta kun siitä puhuttiin, niin muisti taas huomioida toisenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vuoden isyysvapaalla lapsen syntymän jälkeen.
Äiti ei imettänyt, joten mikään onglema tämä ei ollut.
Ehkä olin onnekas, mutta eihän vauva mitään 24/7 väijymistä vaatinut.
Jaksoi hetken olla hereillä ja nukkui taas hetken.
Pidin kodin kunnossa (siivosin yhden huoneen päivässä 3h+keittiö) arkisin, ja viikonloput keskityin muuhun.
Yhteistä aikaa oli vaikka vauva oli hereillä, eihän se vaadi että poteroituu esim. eri tilaan.
Ihmeellinen ajatus että vauva jotenkin estäisi yhdessäolon, vaikka vuorokausirytmit olisivatkin hieman erilaiset.
Minulle toki yöherätykset eivät olleet (tai ole) ongelma, autopilootilla vauvalle maitoa, ja lisää unta kaaliin.
Tottakai erosimme kun vauva oli vuoden vanha, mutta se johtui lapsen äidin perseilystä, ei niinkään vauvasta :)
ihana vastuullinen mies! kiva kuulla että teitäkin on
Ei kai se kaikki vapaa-aika nukkumiseen voi mennä.