Miten järjestätte aikaa parisuhteelle vauvavuotena?

Isyyslomien aikaan kun vauva päiväunille ja vanhemmat lapset koulussa. Käytiin myös paljon vaunukävelyillä yhdessä jolloin pystyi juttelemaan. Käytettiin hyväksi myös sellaset hetket kun imetin vauvaa illalla tms. Yhdessä katsottiin elokuvaa tai juteltiin.

Meillä on varsin paljon aikaa. Liikaakin, kun ollaan jo koko pandemia oltu molemmat etänä ja nyt vauva + mies etänä. Molemmat hoitaa vauvaa ja tekee kotitöitä, mies tekee ruuat ja raskaimmat kotityöt, mä harrastan usein päivisin omia juttuja + imetän. Seksiä on päivällä tai illalla riippuen kokouksista ja onko muita lapsia paikalla. Vauva herää kerran yöllä ja nukkuu päivällä kahdet pidemmät unet.

Minä kyllä usein valvoin miehen kanssa vähän pidempään, vaikka se sitten olikin yöunista pois. Käytiin usein illalla yhdessä saunassa, vauvalle itkuhälytin niin nähtiin jos heräsi. Sama tapa on jatkunut lasten kasvaessa, se on semmoinen kiva yhteinen rentoutumis- ja jutteluhetki, kun siellä ei voi kumpikaan uppoutua älykännykkään tai kotitöihin. Eikä niitä kotitöitä jätetä siihen viime hetkeen, harva homma on oikeasti semmoinen jota ei ehtisi tehdä aamulla jos ei vauvan nukkumaanmenoon mennessä ole ehtinyt. Ja mies voi ehkä hoitaa ne (esim pyykkien ripustus ja koiran iltapissi, niitä ei oikein voi jättää odottamaan) jos kerran haluaa valvoa myöhempään. Eli riman laskeminen kotitöiden suhteen, mies osallistuu myös niihin ja toisinaan sen oman uniajan uhraus, ne oli meidän tapa.

Yhden (terveen ja perustyytyväisen, ei koliikkisen) vauvan kanssahan se on vielä helppoa, kun voi lähteä tosiaan vaikka vaunukävelylle ja jutella melkein mistä vaan lapsen läsnäollessa. Ja se nukkuu päiväuniakin. Pystyy elämään vielä aika spontaania elämää, kun lapsella ei ole sillä lailla omia mielipiteitä ja tarpeet on yksinkertaisia. Mutta toki muutos aiempaan on iso, ja lopulta sen yhden vauvan helppouden tajuaa vasta kun se kasvaa ja tulee ehkä lisää :D käytännössä tilanne helpottaa eniten siinä vaiheessa, kun vauva alkaa nukkua yönsä, jolloin on energiaa ihan eri lailla tehdä juttuja.

Teillä ei ole enää parisuhdeaikaa. Päätitte perustaa perheen ja nyt teillä on perheaikaa. Lakkaa haikailemasta mennyttä elämänvaihetta. Se vain katkeroittaa. Iloitse mieluummin lapsesta ja perheestäsi. Tsemppiä vauvavuoteen!

-kahden äiti

Meidän lapset on 3 ja 6 ja ei ainakaan yhtään enempää ole aikaa parisuhteelle kuin vauvavuonna. Lapset menee nukkumaan yhdeksältä, minun pitää nousta aamulla kuudelta töihin joten aika lailla pian lasten jälkeen pitää itse mennä sänkyyn. Lapset vaatii paljon huomiota päiväkotipäivän jälkeen ja sitä halutaan myös antaa heille, joten kaikkia kotitöitä ei ehdi hoitaa ennen lasten nukkumaanmenoa. Viikonloppuiltaisin valvotaan hieman pidempään ja katsotaan vaikka leffaa yhdessä, aamulla lapset katsoo lastenohjelmia joten ei tarvitse nousta ennen kuin joskus 8-9 aikaan. Ja joskus lapset voi laittaa yökylään mummolaan.

Me oltiin aika huolettomia vauvavuosina. Lapset nukkuneet hyvin enimmäkseen. Kyllähän lapset ja varsinkin vauvat nukkuvat paljon. Kahdestaan oltiin kun melkein kaiken aikaa vapaa-aikana ja lasten nukkuessa. Muutamia kertoja vauvavuosina mummo tuli katsomaan lapsia. Muuten liikuttiin itsenäisesti tai koko perheen voimin

Meillä parisuhdeaika on keskustelua, ääneenlukemista ja elokuvien katsomista, yhdessäoloa. Jostain syystä tuollaiset asiat liittävät meidät paremmin yhteen kuin seksi, joka on vain seksiä. Parisuhteen tärkein elin on aivot.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin aika huolettomia vauvavuosina. Lapset nukkuneet hyvin enimmäkseen. Kyllähän lapset ja varsinkin vauvat nukkuvat paljon. Kahdestaan oltiin kun melkein kaiken aikaa vapaa-aikana ja lasten nukkuessa. Muutamia kertoja vauvavuosina mummo tuli katsomaan lapsia. Muuten liikuttiin itsenäisesti tai koko perheen voimin

Hieno juttu, että asiat sujuivat. Meillä vauva nukkuu about 21-7 heräten useasti. Valitettavasti en voi päivällä oikein päiväunia ottaa miehen meluamisen (työt ja remontti) takia... Ei ollut minun idea alkaa remontoimaan vauvavuonna.

Vierailija kirjoitti:

Meillä parisuhdeaika on keskustelua, ääneenlukemista ja elokuvien katsomista, yhdessäoloa. Jostain syystä tuollaiset asiat liittävät meidät paremmin yhteen kuin seksi, joka on vain seksiä. Parisuhteen tärkein elin on aivot.

Meilläkin vauvavuosina seksi oli aika lailla vähissä, koska imetys ja hormonit vei minulta halut ihan täysin. Sittemmin seksikin on taas palannut kuvioihin, mutta vain yhdeksi osa-alueeksi, ne yhteiset puheenaiheet, haaveet, toiveet ja mielenkiinnonkohteet ovat olennaisempi osa toimivaa parisuhdetta. Lapsiperheessä toimiva parisuhde on ikäänkuin tiimi tai joukkue, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja halutaan olla yhdessä. Pelkkä fyysinen halu ja yhteys ei riitä, vaikka toki hitsaa osaltaan yhteen sekin. Kun se perusta on kunnossa niin lopulta aika pienelläkin panostuksella suhde pysyy kunnossa, ne pienet arjen huomionosoitukset ja sen osoittaminen että arvostaa toista.

En erityisesti järjestänyt aikaa millään tavoin, jonkin verran han sitä järjestyi itsestään ja perheaika on myös aikaa puolison kanssa.

Sain lapsen parisuhteessa, joka oli sen verran vakaalla pohjalla, ettei vauvavuoden vähäisempi parisuhdeaika ollut ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä parisuhdeaika on keskustelua, ääneenlukemista ja elokuvien katsomista, yhdessäoloa. Jostain syystä tuollaiset asiat liittävät meidät paremmin yhteen kuin seksi, joka on vain seksiä. Parisuhteen tärkein elin on aivot.

Meilläkin vauvavuosina seksi oli aika lailla vähissä, koska imetys ja hormonit vei minulta halut ihan täysin. Sittemmin seksikin on taas palannut kuvioihin, mutta vain yhdeksi osa-alueeksi, ne yhteiset puheenaiheet, haaveet, toiveet ja mielenkiinnonkohteet ovat olennaisempi osa toimivaa parisuhdetta. Lapsiperheessä toimiva parisuhde on ikäänkuin tiimi tai joukkue, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja halutaan olla yhdessä. Pelkkä fyysinen halu ja yhteys ei riitä, vaikka toki hitsaa osaltaan yhteen sekin. Kun se perusta on kunnossa niin lopulta aika pienelläkin panostuksella suhde pysyy kunnossa, ne pienet arjen huomionosoitukset ja sen osoittaminen että arvostaa toista.

Tämä oli ihanasti kirjoitettu. Mullakin on synnytyksen jälkeen seksihalut olleet kadoksissa eikä asiaa auta tämä väsymys. Lähinnä nyt stressaa se, että mies on tyytymätön, etten lähesty häntä ja seksiä/läheisyyttä ei ole. Meiltä vissiin puuttuu tiimihenki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin aika huolettomia vauvavuosina. Lapset nukkuneet hyvin enimmäkseen. Kyllähän lapset ja varsinkin vauvat nukkuvat paljon. Kahdestaan oltiin kun melkein kaiken aikaa vapaa-aikana ja lasten nukkuessa. Muutamia kertoja vauvavuosina mummo tuli katsomaan lapsia. Muuten liikuttiin itsenäisesti tai koko perheen voimin

Hieno juttu, että asiat sujuivat. Meillä vauva nukkuu about 21-7 heräten useasti. Valitettavasti en voi päivällä oikein päiväunia ottaa miehen meluamisen (työt ja remontti) takia... Ei ollut minun idea alkaa remontoimaan vauvavuonna.

No niin, ei teidän ongelmanne ole parisuhdeajan puute tai se vauvavuosi, vaan "poteroituminen" ja se ettette ymmärrä toisianne ja toistenne tarpeita. Se on siis aivan super tavallista vauvavuonna, kun äiti elää vauvan rytmissä ja isän elämä ei yhtä radikaalisti muutu. Yrittäkää jutella siitä, mikä olisi se tärkein asia mitä kaipaatte suhteelta ja elämältä nyt. Minkä verran mies hoitaa lasta ja tajuaako hän tuota yöheräilyn määrää? Remppa vauvavuonna on tosiaan haaste.

Minkä ikäinen vauva on? Aika auttaa. Meidän tyttö ei nukkunut yli 1,5h kerrallaan koskaan ikinä ensimmäisen puolen vuoden ajan, joten kaikki "vapaa-aika" meni nukkumiseen. Sitten kun tyttö oppi vähitelleen nukkumaan enemmän, myös oma unentarve väheni ja yhteistä aikaa löytyi enemmän. Käytiin vaunulenkeillä yhdessä kun ehdittiin/jaksettiin ja muuten katteltiin leffoja yhdessä iltaisin. Mies oli ihan tyytyväinen siihenkin, että useimmiten hän kattoi leffaa ja minä nukahdin hänen syliin😅

Mutta aika auttaa ja myös se, että pitää asiaa silmällä ja pyrkii myös tekemään yhdessä asioita kun tulee edes pieni mahdollisuus.

Tärkeintä on kuitenkin se, että a) molemmat ymmärtää yhteisen ajan olevan kortilla nyt vain hetkellisesti eikä vaadi toiselta liikoja ja b) molemmat priorisoivat parisuhdetta ja panostavat siihen sitten kun sitä aikaa ja jaksamista on😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin aika huolettomia vauvavuosina. Lapset nukkuneet hyvin enimmäkseen. Kyllähän lapset ja varsinkin vauvat nukkuvat paljon. Kahdestaan oltiin kun melkein kaiken aikaa vapaa-aikana ja lasten nukkuessa. Muutamia kertoja vauvavuosina mummo tuli katsomaan lapsia. Muuten liikuttiin itsenäisesti tai koko perheen voimin

Hieno juttu, että asiat sujuivat. Meillä vauva nukkuu about 21-7 heräten useasti. Valitettavasti en voi päivällä oikein päiväunia ottaa miehen meluamisen (työt ja remontti) takia... Ei ollut minun idea alkaa remontoimaan vauvavuonna.

No niin, ei teidän ongelmanne ole parisuhdeajan puute tai se vauvavuosi, vaan "poteroituminen" ja se ettette ymmärrä toisianne ja toistenne tarpeita. Se on siis aivan super tavallista vauvavuonna, kun äiti elää vauvan rytmissä ja isän elämä ei yhtä radikaalisti muutu. Yrittäkää jutella siitä, mikä olisi se tärkein asia mitä kaipaatte suhteelta ja elämältä nyt. Minkä verran mies hoitaa lasta ja tajuaako hän tuota yöheräilyn määrää? Remppa vauvavuonna on tosiaan haaste.

Eipä taida oikein ymmärtää yöheräilyä, on saanut nukkua periaatteessa 8 h joka yö putkeen vauvan tultua. Mies hoitaa lasta, jos pyydän, mutta käytännössä noin puoli tuntia päivässä. Sillä aikaa siivoan tms. Mieheltä loppuu usein keinot, kun vauva alkaa itkemään ja ojentaa vauvan minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä parisuhdeaika on keskustelua, ääneenlukemista ja elokuvien katsomista, yhdessäoloa. Jostain syystä tuollaiset asiat liittävät meidät paremmin yhteen kuin seksi, joka on vain seksiä. Parisuhteen tärkein elin on aivot.

Meilläkin vauvavuosina seksi oli aika lailla vähissä, koska imetys ja hormonit vei minulta halut ihan täysin. Sittemmin seksikin on taas palannut kuvioihin, mutta vain yhdeksi osa-alueeksi, ne yhteiset puheenaiheet, haaveet, toiveet ja mielenkiinnonkohteet ovat olennaisempi osa toimivaa parisuhdetta. Lapsiperheessä toimiva parisuhde on ikäänkuin tiimi tai joukkue, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja halutaan olla yhdessä. Pelkkä fyysinen halu ja yhteys ei riitä, vaikka toki hitsaa osaltaan yhteen sekin. Kun se perusta on kunnossa niin lopulta aika pienelläkin panostuksella suhde pysyy kunnossa, ne pienet arjen huomionosoitukset ja sen osoittaminen että arvostaa toista.

Tämä oli ihanasti kirjoitettu. Mullakin on synnytyksen jälkeen seksihalut olleet kadoksissa eikä asiaa auta tämä väsymys. Lähinnä nyt stressaa se, että mies on tyytymätön, etten lähesty häntä ja seksiä/läheisyyttä ei ole. Meiltä vissiin puuttuu tiimihenki.

Kyllä mullakin kesti KAUAN ennenkun seksi taas kiinnosti. Ensinnäkin pelkäsin hirveesti että sattuu, toiseksi ei todellakaan ollur hehkeä olo ja kolmanneksi oli niin kuolemanväsynyt koko ajan että olisin maanut vaan lahnana ja ehkä jopa nukahtanut kesken. Silleen meni noin vuosi ja sitten halut palasivat ryminällä normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin aika huolettomia vauvavuosina. Lapset nukkuneet hyvin enimmäkseen. Kyllähän lapset ja varsinkin vauvat nukkuvat paljon. Kahdestaan oltiin kun melkein kaiken aikaa vapaa-aikana ja lasten nukkuessa. Muutamia kertoja vauvavuosina mummo tuli katsomaan lapsia. Muuten liikuttiin itsenäisesti tai koko perheen voimin

"Varsinkin vauvat nukkuvat paljon" on ehkä suurin myytti mitä vauvoista on olemassa. Toki he nukkuvat 12-15h päivässä, mutta usein puolen tunnin tai max 2 tunnin pätkissä, siinä välissä äheltävät menemään. Ei se kokonaisaika paljoa lohduta, jos omat yhteen putkeen nukutut unet jää rutkasti alle neljän tunnin joka päivä.

Jutelkaa, kerro miehelle rehellisesti että haluaisit kyllä viettää aikaa, mutta kun on niin kauhea väsymys ettei pysty. Meillä sekin auttoi miestä paljon kun kuitenkin muistin joka päivä sanoa, että hei, olet rakas ja tärkeä ja jos en olisi väsynyt ja yltä päältä puklussa niin varmasti hyppäisin kimppuun😂 Mies arvosti sitä, että tiesi olevanda edelleen tärkeä ja haluttu, vaikka ne halut eivät mihinkään seksiin johtaneetkaan. Kyllä miehillekin se kaikista tärkein on se henkinen osuus, eli se, ettei heitä ole unohdettu tyystin vauvan jälkeen. Kyllä heillekin tulee epävarma olo että kelpaavatko enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä parisuhdeaika on keskustelua, ääneenlukemista ja elokuvien katsomista, yhdessäoloa. Jostain syystä tuollaiset asiat liittävät meidät paremmin yhteen kuin seksi, joka on vain seksiä. Parisuhteen tärkein elin on aivot.

Meilläkin vauvavuosina seksi oli aika lailla vähissä, koska imetys ja hormonit vei minulta halut ihan täysin. Sittemmin seksikin on taas palannut kuvioihin, mutta vain yhdeksi osa-alueeksi, ne yhteiset puheenaiheet, haaveet, toiveet ja mielenkiinnonkohteet ovat olennaisempi osa toimivaa parisuhdetta. Lapsiperheessä toimiva parisuhde on ikäänkuin tiimi tai joukkue, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja halutaan olla yhdessä. Pelkkä fyysinen halu ja yhteys ei riitä, vaikka toki hitsaa osaltaan yhteen sekin. Kun se perusta on kunnossa niin lopulta aika pienelläkin panostuksella suhde pysyy kunnossa, ne pienet arjen huomionosoitukset ja sen osoittaminen että arvostaa toista.

Tämä oli ihanasti kirjoitettu. Mullakin on synnytyksen jälkeen seksihalut olleet kadoksissa eikä asiaa auta tämä väsymys. Lähinnä nyt stressaa se, että mies on tyytymätön, etten lähesty häntä ja seksiä/läheisyyttä ei ole. Meiltä vissiin puuttuu tiimihenki.

Kyllä mullakin kesti KAUAN ennenkun seksi taas kiinnosti. Ensinnäkin pelkäsin hirveesti että sattuu, toiseksi ei todellakaan ollur hehkeä olo ja kolmanneksi oli niin kuolemanväsynyt koko ajan että olisin maanut vaan lahnana ja ehkä jopa nukahtanut kesken. Silleen meni noin vuosi ja sitten halut palasivat ryminällä normaaliksi.

Joo, vuosi meni minullakin. Elämä helpottui kun sain miehen tajuamaan, että haluttomuus ei johdu hänestä vaan hormoneista ja väsymyksestä, eikä siis ole pysyvä tila. Ei ollut helppoa, mutta lopulta se toimi ja läheisyys muuten lisääntyi, kun ei tarvinnut miettiä kohta joutuvansa taas sanomaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin aika huolettomia vauvavuosina. Lapset nukkuneet hyvin enimmäkseen. Kyllähän lapset ja varsinkin vauvat nukkuvat paljon. Kahdestaan oltiin kun melkein kaiken aikaa vapaa-aikana ja lasten nukkuessa. Muutamia kertoja vauvavuosina mummo tuli katsomaan lapsia. Muuten liikuttiin itsenäisesti tai koko perheen voimin

Hieno juttu, että asiat sujuivat. Meillä vauva nukkuu about 21-7 heräten useasti. Valitettavasti en voi päivällä oikein päiväunia ottaa miehen meluamisen (työt ja remontti) takia... Ei ollut minun idea alkaa remontoimaan vauvavuonna.

Meilläkin heräilivät, mutta imetyshuuruissani en kokenut sitä ollenkaan raskaaksi enkä ollut väsynyt. Mikä ei tietenkään lohduta yhtään jos teillä on toisin.

Meillä yhteinen aika on tiukilla nyt kun mies on alkanut yrittäjäksi ja tekee paljon töitä toiminnan laajentamiseksi. Hankalinta oli kuin olin itse töissä, aikaa ei ollut mihinkään, mutta nyt jäin miehen ehdotuksesta kotiin kun tuloni olisivat vain murto-osan taloudesta. Harrastan ja olen vastassa kouluikäisiä ja miehellä alkaa olla vapaailtoja toivottavasti ja luultavasti enemmän keväällä.

Teidän tilanteessanne ehkä puhuisin miehelle kuinka kaipaat enemmän yhteistä aikaa jos siten jonkun sauman keksisitte. Äitiysloma voi olla aika yksinäistä varsinkin korona-aikana kun ei saa normaalisti kulkea ja ihan normaalia, että kotona oleva kaipaa aikuista seuraa ja erityisesti miehensä seuraa ja tukea. Ottaisin asian puheeksi, mutta yrittäisin olla tekemättä siitä liian isoa asiaa mielessäni vaikka väsyneenä neljän seinän sisällä ehtiikin pyöritellä kaikenlaista, ehkä epätoivoistakin jos olet valvonut kuukausi tolkulla. Moni asia järjestyy kun niille antaa vain aikaa.

Miehelle ihan selväksi, että kaipaat enemmän huomiota, voisiko joku remppahomma vaikka odottaa ja tulisi kanssasi makaamaan sänkyyn siksi aikaa? Tekisi varmaan ihan molemmille hyvää enempi läheisyys kunhan se on kumpaakin huomioivaa. Ja sitä omaa aikaa sitten myös, pistätte toisenne vuorotellen pihalle, jos tuntuu että kaipaatte raitista ilmaa ilman hidasta pukemista, turvakaukaloa ja lapsentahtisuutta. Kappalejaot nyt meni vähän sinnepäin...

Toivottavasti teille järjestyy enemmän aikaa toisillenne ja vauva alkaa nukkua pidempiä pätkiä. Kysyisin neuvolasta, mutta voisitte iästä riippuen koittaa puuroja/vellejä illalla ja jotkut antavat myös iltaisin/öisin paksumpaa korviketta, mikä pitää nälkää paremmin. Itse sain esikoisen yösyöttöjä vähennettyä heijaamalla vain kun heräsi nälkään yöllä ja syöttämällä sitten vain harvemmin, vauva sitten tottui tankkaamaan päivisin. Seuraavat olivat helpompia, en kunnolla herännyt imetykseen. Jos vauva kivulias tai pulauttelee tms. ja muutaman kuukauden ikäinen niin kannattaa tutkia allergiat (välttäminen) ja refluksit (lääkkeet?) ym.