Voiko kateuteen kuolla?

Vierailija kirjoitti:

Jos kateuteen voisi kuolla, yksikään demari ei olisi hengissä.

Vaööanhimoisten populisti persujen kannatuksen puolittumisaika kuitenkin vuosi, pari. Mistähän johtuu?

Viimeksi olin kateellinen työkaverille, joka jäi eläkkeelle. Itse joudun todennäköisesti tekemään töitä aina seitsenkymppiseksi asti. Jippii.

Toki välillä käy hieman kateeksi ystäviä, joille vanhemmat ostelevat autot ja asunnot. Mutta ei voi mitään. Minulla on kuitenkin kaikki asiat ihan hyvin, ja olen oman onneni seppä taloudellisesti. Ei kukaan voi valita sitä, kuinka varakkaaseen perheeseen syntyy.

Kateus on aina tosiaankaan liity rahaan mitenkään, vaan se voi liittyä moniin eri asioihin. Itse tunne on toki sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen voi. Itse olen ollut onneton koko elämäni. Kaikki menee jotenkin ihan päin.. oli pienenä kateellinen kaikille joilla oli perhe, isä, sisaruksia. Nykyään kateellinen kaikille joilla on rakastava äiti. Itsellä ei ole edes serkkua jolle soittaa :(

Viimeisin kateuden kohde oli vanha kaveri, jonka parisuhde vaikuttaa onnelliselta, ja sai juuri kaksoset. En edes halua lisää lapsia, mutta se että saa lapsia ihmisen kanssa, joka on siitä niin onnellinen.. Minulla on kaksi lasta, mutta eksä ei koskaan tuntunut välittävän minusta. Lapsista vain. Sairaalassakin oli vain vauvasta onnellinen. En osaa selittää.. mutta en siis ansainnut häneltä mitään, kivoja sanoja, kukkia tms, kun synnytin lapsen. En ole oikein pariin yöhön nukkunut kun ajattelen vain sitä Instagram kuvan onnellisuutta :(

Tuo on ihan perusvirhe, että millään tavalla edes rupeaa vertaamaan mitään some-kuvia (jotka eivät välttämättä kerro mitään siitä todellisuudesta missä joku toinen edes elää) omaan elämäänsä.

Yleensäkään ei kannata vertailla itseään muihin eikä hakea mitään hyväksyntää keneltäkään. Tai olla riippuvainen kenenkään hyväksynnästä.

En yleensä vertaakaan. Tämä vain iski jotenkin syvälle..

Jos tuolle tielle lähtee voi kadottaa itsensä. Aina jollakin on paremmin ja jollain huonommin.

Kateelliset voi kadehtia vaikka sitä jos joku ei ole kateellinen.

Kateus muistuttaa harhaisuutta: luullaan että esim varallisuus estää, ettei toisella ole muitakaan ongelmia. Kuitenkin voi olla traumoja, terveysongelmia, suhdeongelmia, kateutta, stalkkereita, ties mitä.

Ette voi koskaan tietää mitä kenelläkään on, on ollut tai tulee olemaan, joten kateus on lähtökohtaisesti negatiivinen asia.

Se energia kannattaa keskittää itsen kehittämiseen.

Voi kuolla. Ei akuutisti, mutta jos oikein ryvet siinä, ja sitä jatkuu vuosikaudet, katkeroidut, alat laiminlyödä itseäsi fyysisesti ja henkisesti, niin onhan se teoriassa mahdollista kuollakin. Ihan oikeasti.

Mutta haluatko elää niin?

Maallista mammonaa se vain on, kuitenkin, lopulta.

Meidän aikamme täällä on todella lyhyt, mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika kiitää.

Koeta siis olla vertaamatta itseäsi työkaveriisi.

Ihan vaan ne klassiset, mitä voisit tehdä oman elämäsi eteen juuri nyt?

Rentoudu, hengitä syvään, ajattele itseäsi lempeästi ja hyväksyvästi.

Ajattele, että sinä olet selvinnyt hienosti, vaikka et olekaan saanut samanlaista pesämunaa kuin kaverisi.

Elämä on ainutlaatuinen ja arvokas, ja kaverisikaan ei saa täältä lanttiakaan mukaansa.

Ei kannata kadehtia niiden iloja joiden suruja ei tunne. 

Pyörin varmaan eri piireissä kun en oikeasti tunne ketään aikuista jolle vanhemmat hankkineet jotain asuntoja ja autoja. Tai saaneet huimia säästöjä ja sijoituksia vanhemmiltaan. Korkeintaan huonekaluja silloin kun ekoihin koteihinsa muuttaneet ja ehkä parin tonnin autoja.

Tai mistä mä tiedän, ei näistä edes puhuta.

Jos voisi, niin ei suomalaisia olisi enää paljoa elossa

Jos ja kun kerran vitutukseenkin voi kuolla, niin luultavasti kyllä, vähän sama asia.

Kyllä voi hyvinkin kuolla, se ei oikeasti ole mitään utopiaa tai vitsi, vaan ihan vakavaa ja totisinta totta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f5270a14-294b-404a-876c-e273403e3…

Mitä kadehdittavaa isossa omakotitalossa on? Kamalasti hommaa. Olen aina viihtynyt paremmin kerrostaloasunnossa.

Tunnen montakin ikäistäni jotka saavat mittavat perinnöt. On metsää, taloa, mökkiä ja muuta varallisuutta. On heillä ollut elämä helpompaa kuin itselläni, ei sitä voi kiistää. Oikeastaan en kadehdi sitä omaisuutta vaan sitä että heidän elämänsä on ollut jotenkin kevyempää ja vaivatonta ja ovat saaneet huomiota ja hyväksyntää jne. Itse olin vanhemmalleni vain kuluerä.

Kateus saa naapurit kilpailemaan keskenään kuten pohjanmaalla. Siellä alkoi kettufarmeja, mattotuotantoa,   huonekaluja ym tekemää. (hyvä vai huono ) Tai autoista kun naapuri ostaa uuden niin sekin synnyttää kilpailun kateudesta.