Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon ollut kolme vuotta naimisissa ja mietin eroa
25.01.2022 |
Mies ei ole väkivaltainen, ei juoppo, sanoo rakastavansa...mutta mä en enää jaksa kun seilaa joka viikko eestaas, jokatoisen viikon asuu satojen kilometrien päässä. Hänen rahansa menee siihen elämään mikä hällä on siellä kaukana. Naimisiin mentyämme on rahat ollu tiukilla.
Mutta hän näyttää nauttivan että saa kulkea.
Haluan vain takas sen vanhan elämän kun sain olla yksin, lasteni kanssa. Olin silloin onnellinen. Nämä kolme vuotta olen ollut aika onneton...
Pahinta on, että olemme uskossa ja minä en saisi erota enää puolisosta. Tämä on ensimmäinen avioliitto mulle, olen vuosia sitten asunut avoliitossa . Mies jo kerran eronnut.
Ennenkuin olemme tulleet uskoon.
Mutta, mies ei usko kun sanon, että haluan hänen asuvan siellä kaukana, eikä ramppaa eestaas. Koska hän ei myöskään suostu jäämään meidän luokse. Kukaan ei ymmärrä, miten se jatkuva lähteminen ja tuleminen stressaa mua. Mun pää sekoaa joka kerta kun hän tulee tai menee.
Kun menimme naimisiin, en ikinä uskonut enkä osannut ajatella, että tämä ei lopu, vaan joudumme elämään näin ties kuin monta vuotta vielä. Mun pää ei vaan enää kestä.
Olen jo tehnyt erohakemuksen valmiiksi.
Mutta onko ero kuitenkin suurin virhe minkä tulen tekemään vai mitä tapahtuu kun oon taas yksin.
Kommentit (48)
En nyt tajunnut. Kirjoitat, että lapsensa kanssa hän on ne viikot ja toisaalta, että miehesi maksaa vuokraa viikot tyhjillään olevasta asunnosta.
Noi jumalajutut on kyllä... Fiddu mitä aivopesua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tajunnut. Kirjoitat, että lapsensa kanssa hän on ne viikot ja toisaalta, että miehesi maksaa vuokraa viikot tyhjillään olevasta asunnosta.
Noi jumalajutut on kyllä... Fiddu mitä aivopesua!
Niin, jokatoinen viikko asuu siellä, mutta niistäkin päivistä ovat usein mummolassa. Asunto on varsinkin kesäisin ollut asumatta, kun ovat olleet täällä.
Meillä ei oikeasti ole varaa kahteen vuokra-asuntoon, kahteen autoon, pitkiin matkoihin joita yks kulkee kerran viikossa.
Kummallakin osa-aikatyö. Miehen palkka ja rahat menee siihen elämään jota hän elää lapsensa kanssa. Aiemmin hän laittoi minut maksamaan matkansa, josain vaiheessa tajusin että hän ei voi pakottaa mua kustantamaan hänen matkojaan, vaikka kuin väittäisi sen olevan Jumalan tahtoa.
... joo eiköhän se ero ole paikallaan. tuskin jumala haluaa sinun elävän tollasessa kärsimyksessä. mihin uskontoon kuulut? kuulutko siihen miehesi takia? mikäli näin on, niin suosittelen miettimään suhdettasi jumalaan ja uskontoon erosi jälkeen. ehkä löydät paremman suhteen niihin - mikäli siis niin haluat, jos et niin sekin on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue, mitä Raamattu sanoo avioliitosta, esim. Matt. 5:31,32 ja 1.Kor. 7: 10-15. Kysy myös seurakuntasi pastorilta, mikä näkemys hänellä on asiasta (ja vertaa sitä Raamattuun. Raamattu on oikeassa.) Pyydä esirukousta puolestanne.
Oliko miehesi vaimo tehnyt huorin ennen kuin he erosivat? Tämä on tärkeä kysymys. Miehelläsi ei ole ollut muuta lupaa erota vaimostaan kuin tämä tai se, että ex-vaimo olisi tahtonut erota sen tähden, ettei hän ollut uskova ja miehesi oli.
Jos vaimo tahtoi erota, koska hän ei ollut uskossa, en tiedä, onko miehellä silti lupaa ottaa uutta vaimoa, Raamattu ei käsittääkseni suoraan kerro siitä.
Jos miehesi erosi muuten vain vaimostaan, ilman vaimon huorintekoa ja nai sinut, avioliittonne ei ole Jumalan silmissä pätevä.
Uskon asiat kannattaa toteuttaa Raamatun Sanan mukaan. Jumalan Sana on kallio, jonka perustalle voi turvallisesti rakentaa elämänsä.
Lue Jumalan Sanan lupauksia päivittäin. Etsi niitä Raamatusta.
Oman mielensä mukaan eläminen, jos se johtaa helvettiin, ei ole sen arvoista!!!!!!!
Jos avioliittonne on pätevä Jumalan silmissä, ettekö voi muuttaa kokonaan sille paikkakunnalle, missä lapset ovat?
Etsi Herran tahtoa, olet Hänen rakas lapsensa. Älä koskaan lähde ristin luota pois.Meidän avioliitto on ollut Jumalan johdatusta, Hän on puhunut niin monen eri ihmisen kautta, että Hän johdatti meidät yhteen. Tiedän, että meidän avioliiton takana on Jumala.
Siks tämä kaikki onkin niin vaikeeta, koska oon kokenut, että mun tunteita ja toiveita ei ole ottanut Jumala eikä myöskään mies huomioon.
Tämä on johtanut siihen, että olen pettynyt Jumalaan ja olen ehkä vähän katkera kaikesta, mitä tässä kolmen vuoden aikana on tapahtunut.Pelkään vain, että jos nyt eroan, niin saan kärsiä vieläkin enemmän. Jumala kostaa vielä jos uskallan edes ajatella omilla aivoillani. Mutta en haluais elää tälläsessä katkeruudessakaan. Oon niin täynnä kaikkea paskaa.
Ennen miehen tapaamista, mä rakastin Jeesusta ja uskoin että mun uskoni ja rakkauteni Häntä kohtaan ei ikinä horju.
Mutta niin vaan kävi, että enää ei ole uskoa eikä luottamusta Jeesukseen.Ja kun mietin, että menin naimisiin koska Jumala johdatti meidät yhteen, niin todella koen että Jumala petti mun luottamuksen.
Miks Hän antoi mulle miehen jostain toiselta puolen Suomea vaikka tiesi että me ei moneen vuoteen voida edes asua yhdessä. Miks mulle ei kerrottu että tää avioliitto tulee olee niiiin vaikeeta jo heti alkumetreiltä..
Mä en pysty omien lapsieni takia muuttamaan, mies ei voi muuttaa oman lapsensa takia. Mitä järkeä tässä enää on.
Oletko kristitty? Profetiat ovat aina alamaisia Jumalan Sanalle. Jos joku profetoi sinulle, se tulee aina tutkia Jumalan Sanan valossa. Profetia voi olla Jumalan tahdon mukaista 0-100 prosenttisesti. Siihen vaikuttaa profetoijan oma sielu, toiveet ja unelmatkin. Hyvää tarkoittava profetia ei aina ole oikea.
Mieti siis ensisijaisesti, täyttääkö avioliittonne raamatulliset kriteerit: onko teillä Jumalan Sanan mukaan lupa olla aviossa. Jos on, ei ole lupaa erota. Muuten olen sitä mieltä, että avioliitossa tulisi voida keskustella. Jos toinen perustelee ratkaisujaan Jumalan tahdolla, hänen tulisi pystyä selittämään, miksi se on Jumalan tahto. Hänen tulisi ottaa sinun tunteesi huomioon.
Vauva-palstalla voi odottaa enimmäkseen ei-uskovien mielipiteitä. Ethän tee ratkaisuasi mielipiteiden ja tunteidesi perusteella. Olisi hyvä jos löytäisit raamattu-uskollisen, samaa sukupuolta olevan, uskovan sielunhoitajan. Saisit purkaa tunteitasi turvallisessa ilmapiirissä.
Korjaan: ei "Profetiat ovat aina alamaisia Jumalan Sanalle" vaan tarkoitan, että jos saa profetian, se tulee aina alistaa Jumalan Sanan alle eli tutkia Raamatun valossa, onko se Jumalasta. Jos profetia on vastoin Jumalan Sanaa, se ei voi olla Jumalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ollaan uskossa. Se tästä kaikesta tekeekin jotenkin niin kauheaa, koska mun kuuluisi olla kiitollinen. Tiedän, että niin monet uskovat elää yksin ja antaisivat mitä tahansa, jos saisivat juuri sen Jumalan johdattaman puolison. Minäkin olin haaveillut sellaisesta.
Ja kyllä, me tiedämme nämä uudelleen avioitumisjutut ja kaikki on selvää. Mies odotti tätä ex vaimoaan takaisin viis vuotta, ja lopulta exänsä tuli raskaaksi uudelle miehelle.
Siitä hetkestä lähti käyntiin mieheni uus elämä, kun hän otti muhun yhteyttä, kotisatamassa. Minä taas olin jo lähtemässä pois sieltä deittisivustolta, koska ajattelin etten siellä jaksa turhaan kenenkään kanssa jutella.
Mulle oli pari kuukautta aiemmin joku nainen profetoinut tulevista häistä. Enkä uskonut että oikeasti jossain deittisivustolla löytäisin tätä miestä.
Halusin vaan olla onnellinen. Ja olinkin kun odotin tätä ihanaa tulevaa puolisoa, ajattelin että siihen menee monia vuosia, ennenkuin hänet tapaan.
Ja sitten se tapahtuikin niin nopeasti.
Tiedän, miten typerältä tää kuulostaa, kun Jumala on mulle kaiken antanu.
Siltikin, en pysty enää tunteilleni mitään.
Aiemmin häpesin, että tunnen niin suurta tuskaa kun mies lähtee.
Kovetin itseni ja se tuska on muuttunut katkeruudeksi ja vihaksi.
En pysty itkemään miehen nähden, vaikka haluaisin vaan itkeä, siksi musta tuleekin vain niin vihainen, kun joudun patomaan kaiken, sanon ikäviä juttuja miehelle, koska koen että hän ei ota tosissaan mun toiveita ja pyyntöjä.
Ja olen alkanut syyttämään Jumalaa tästä kaikesta, koska koen, että Jumalakaan ei välitä.
En voi erota. Tiedän sen.
Eräässä rukoushetkessä yksi nainen näki omenan, hän koki että se kertoo jostain houkutuksesta. Että ei kannata tarttua siihen, koska sen hedelmä tulee olemaan huonoa.
En oo kellekään puhunut eromietteitä, enkä siitä sillonkaan puhunut. Mutta mieleeni tuli heti, että Jumala varottaa eroamasta, että siitä ei seuraa mitään hyvää..
Mitä sitten voin tehdä...en oo enää jaksanut oikein rukoilla enkä lukea Raamattua, oon luovuttanu..en voi oikein edes lähestyä Jeesusta, koska olen Hälle niin vihainen, oon sanonut Hällekin aika pahoja juttuja..
Kiitos kun avauduit ja selvensit asioita. Uskon, että Jumala todella johdatti puolisosi luoksesi. En osaa oikein nyt muuta neuvoa kuin että anna kaikki tunteesi Jeesukselle. Uskalla tunnustaa Hänen edessään, että olet vihainen ja katkera. Hänhän joka tapauksessa tietää kaiken. Jeesus voi olla paras ystäväsi. Saat myös surra.
Sielunhoidosta voisi olla apua.
Puolisoiden väliset kommunikaatio-ongelmat ovat yleisiä. Toivon, että tulet kuulluksi. Sano miehellesi syyttelemättä, miltä sinusta tuntuu.
Älä sorru houkutukseen. Pidä kiinni siitä, mitä olet saanut.
Usein puolisot odottavat toisiltaan liikaa. Miehesi on kuitenkin kotona joka toinen viikko. Silloin kun hän ei ole, voit keskittyä enemmän omaan jumalasuhteeseesi, lapsiisi ja harrastuksiisi. Tilanteenne ei ole mitenkään mahdoton. Toivon teille kaikkea hyvää ja siunausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos Jumala ei halua sinun eroavan ja sinä ahdistut miehesi lähdöistä niin ehkä Jumala haluaa opettaa sinulle luopumista ja irti päästämistä. Avioliitossa teidän tulisi täyttää toistenne tarpeita. Palvella kilvan toisianne. Miten tämä toteutuu etänä? Miten mies palvelee sinua, tukee sinua uskossa, miten avioliittonne kasvaa ja miten te kasvatte yhteen? Avioliittonne tulisi olla kunniaksi Jumalalle. Onko tämä sitä mitä te haluatte tuoda Jumalan eteen?
Kiitos rohkaisusta. Jos haluatte muistaa rukouksin, olisin kiitollinen.
Yhdessä vaiheessa oli jo vähän helpompaa, mutta sitten mieheltä hajos auto ja se on jo kuukausia seissyt odottamassa korjausta.
Mies alkoi kulkea junalla. Ja kun tajusin, että nyt joudun kaikenlisäks kuskaamaan miestä, kun jo muutenkin vihaan hänen menemisiään, niin en enää ajattele järkevästi.
Yhtäkkiä ero olikin hyvä ajatus. Ja olen pyöritellyt sitä mielessä.
Mutta tiedän että en uskalla, koska pelkään mitä kauheeta siitä taas seuraa.
Sielunhoitajalla olen muutaman kerran käynyt, olisi tarkoitus vielä mennä, mutta hän on jatkuvasti kipeenä. Joudun sinnekin pääsyä odottelemaan niin kauan.
Mutta, kiitos vastauksistanne, aina kun joku sanoo, jotakin lohduttavaa, alan itkeä.. Tuolla aiemmin joku sanoi, että olen Jumalalle rakas tai sinnepäin jotakin, kiitos sanoista. Haluaisin taas kokea, että saan olla Jumalalle se rakas ja tärkeä. Tuntuu kun oisin menettäny oman paikkani, kun tuli mies elämään. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa kokeilet alkaa miettiä etukäteen nyt että mitä kamalaa erosta seuraisi? Mieti millaista elämäsi olisi jos olisitte eronneet. Ehkä se ei niin kamalaa olisikaan? Mikä on pahinta mitä voisi sattua?
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala ei halua sinun eroavan ja sinä ahdistut miehesi lähdöistä niin ehkä Jumala haluaa opettaa sinulle luopumista ja irti päästämistä. Avioliitossa teidän tulisi täyttää toistenne tarpeita. Palvella kilvan toisianne. Miten tämä toteutuu etänä? Miten mies palvelee sinua, tukee sinua uskossa, miten avioliittonne kasvaa ja miten te kasvatte yhteen? Avioliittonne tulisi olla kunniaksi Jumalalle. Onko tämä sitä mitä te haluatte tuoda Jumalan eteen?
En oikeasti tiedä, mikä tarkoitus tällä kaikella on..yhtäkkiä vain jouduin tilanteeseen, josta en tiedä miten selvitä järjissä. Nykyään emme pidä yhteyttä kun mies on toisella puolen Suomea. En kestä mitään rakkausviestejä, tai lässytystä mieheltä, kun samaan aikaan tiedän että hän ei kärsi erostamme mitenkään. Tuntuu että hälle kaikki on niin helppoa, helppo mennä ja tulla.
En ymmärrä tätä ollenkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tajuat, että mies käyttää sinua hyväkseen. Ja manipuloi vielä rumasti Jumalaan ja uskoon vetoamalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy ensin päiviltä, millaisen rangaistuksen tulet saamaan.
Hyi miten oksettavaa ja sairasta. Uskonnot aiheuttaa näköjään vakavia mielenterveysongelmia, ellei usko itsessään jo ole sellainen.
Missä teillä on Itsekunnioitus? Selkäranka? Millaista parisuhdetta toivot lapsillesi? Onko tuossa terve malli?
Vierailija kirjoitti:
Jospa kokeilet alkaa miettiä etukäteen nyt että mitä kamalaa erosta seuraisi? Mieti millaista elämäsi olisi jos olisitte eronneet. Ehkä se ei niin kamalaa olisikaan? Mikä on pahinta mitä voisi sattua?
Olen koittanut miettiä. Ehkä pelkään eniten sitä, että menetän Jumalan rakkauden ja läsnäolon lopullisesti. Että Jumala suuttuu erosta niin, että Hän ei enää olisikaan mun kanssa.
Olenhan fyysisesti ollut yksin, vaikka lapset toki on olleet, ja olen nauttinut siitä yksinolosta.
Mutta kun sain miehen, odotin, että hän perheen päänä olisi oikeasti pitämässä perheestään huolta. En välitä köyhyydestä, jos olisimme oikeasti perheenä yhdessä. Mutta nyt rahanpuute ressaa vielä enemmän, kun koen että mies jättää mut yksin selviytymään. Aivan kuin yksin kantaisin vastuun kaikesta.
Joskus ajattelen, että ehkä en ole tarpeeksi sitä jotakin, että mies ei ehkä oikeasti haluisikaan olla mun kanssa, Mutta hänen on pakko, koska haluaa tehdä Jumalan tahdon. Että hänen on pakko rakastaa mua koska Jumala anto mut hänelle...
Kyllä te selviätte. Rukoilkaa, että saisitte auton korjattua, vaikka rahat ovat vähissä. Rukoilkaa ja kiittäkää, kunnes vastaus tulee.
Älä enää ajattele eroa. Anna tämän olla uusi alku. Jumala antaa anteeksi kaiken vihan ja katkeruuden, kateudenkin. Isä on syli avoinna.
Keskity siihen, että voisit olla parempi puoliso miehellesi ja että voisit täyttää hänen tarpeitaan. Miehesi täyttää sitten tarpeitasi ja mitä ei täytä, ne Jumala on luvannut täyttää.
Anna anteeksi ja pyydä anteeksi. Älä anna auringon laskea vihasi yli.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun avauduit ja selvensit asioita. Uskon, että Jumala todella johdatti puolisosi luoksesi. En osaa oikein nyt muuta neuvoa kuin että anna kaikki tunteesi Jeesukselle. Uskalla tunnustaa Hänen edessään, että olet vihainen ja katkera. Hänhän joka tapauksessa tietää kaiken. Jeesus voi olla paras ystäväsi. Saat myös surra.
Sielunhoidosta voisi olla apua.
Puolisoiden väliset kommunikaatio-ongelmat ovat yleisiä. Toivon, että tulet kuulluksi. Sano miehellesi syyttelemättä, miltä sinusta tuntuu.
Älä sorru houkutukseen. Pidä kiinni siitä, mitä olet saanut.
Usein puolisot odottavat toisiltaan liikaa. Miehesi on kuitenkin kotona joka toinen viikko. Silloin kun hän ei ole, voit keskittyä enemmän omaan jumalasuhteeseesi, lapsiisi ja harrastuksiisi. Tilanteenne ei ole mitenkään mahdoton. Toivon teille kaikkea hyvää ja siunausta!
Ja siunausta sinunki elämään ja kiitos tästä vastauksesta.
En ymmärrä avioliittoa, jos ei ole lapsia. Liitto on lasten etu.
Alue: Aihe vapaa
Olin vastaava suhde nuorempana 12vuotta,lisäksi meillä oli yhteinen lapsi.Näimme vain viikonloput ja lomista 2 viikkoa. Vetosi kun asui mualla rahat meni siellä joten minun pussini söi viikonloput ja lomatkin.Annetut tilaisuudet.Jos aikanan olisi ollut tämä järki ja elämän kokemus ,en niin pitkän olisi katselut koko miestä.Nuorena elää ruususen unessa.Kun viellä työssä ja yksin vastattava kaikesta,ei näe lähelle.Iloitsee vaan kuin toinen siihen tulee viikonlopuksi.Kun alkaa hälytys merkit soimaan,kieltää ne Tavalaan totunut tilanne..Uskoo myös sokeasti toisen meri selitykset.