Imetys harmitus (maksimus)

Ja anteeksi tuo rivivälitys, ei näköjään kännykällä toimi....

Ensinnäkin, suru pois. Korvikkeellakin kasvaa oikein hyviä lapsia ja äidin "hyvyyttä" tai rakkautta ei mitata ruokintatavasaa, kunhan ruokaa on. Annat tuon imetyksen nyt liikaa painaa mieltäsi ja se varjostaa sitten muutakin arkea. 1-2-vuotiaana et edes muista, miten lasta on ruokittu, kun hän on ihan normaali ikäisensä.

Ja kyllä, olen itse imettänyt 11kk jolloin lapsi lopetti itse, mutta minulle se oli aina aika hälläväliä-asia. Olen itse kasvanut korvikkeella ja valtaosa ystäväpiiristäni on myös ruokkinut vauvansa korvikkeilla ja kun katselen näitä lapsia nyt yhdessä peuhaamassa ei todellakaan näe mitään eroa :)

Ja ps. Paras ystäväni on yli vuoden ikään imetetty, itse olen korvikkeella kasvanut. Ystävällä on allergioita, hän on lyhyt (joka ei siis ole huono, mutta vertailkaamme!) ja hänellä on jatkuvasti flunssa. Minulla ei ole mitään allergioita, olen ystävää 10cm pidempi ja kipeänä olen tainnut olla viimeksi 2012 :) Jos nyt siis näitä katseltaisiin. Molemmat olemme yhtä hyviä ihmisinä, siitä ei ole kyse alkuunkaan.

Tuo on kyllä totta, että on ehkä turhaa surkutella ja se ehkä vähän vie iloa muustakin arjesta. Ihmisten sanat vaan satuttaa ja varmaan on vielä itsellä hormonit vielä ihan sekaisin, että tulee otettua herkemmin itseensä, mutta vaikka kuinka yritän, tuntuu etten pääse tämän asian yli. Ehkä mä laitan tän hormonien piikkiin ja uskon siihen että vuoden päästä en edes muista koko asiaa! Kiitos sinulle rohkaisusta ja siitä että toit vähän eri perspektiiviä asiaan!
Ap

Sinä teit kaikkesi, että imetys olisi onnistunut. Sinä kuulostat rakastavasta äidiltä, joka antaa varmasti riittävän lämmön ja läheisyyden vauvalleen. Siitähän imetyksessäkin pääosin on kyse, että vauva saa olla lähellä ja tuntea huolenpidon. Unohda ne muut, jotka arvostelevat. Aika surkuhupaisaa ylipäätänsä appiukon alkaa arvostelemaan. Hänhän itse tietää imetyksestä syvällä kokemuksen rintaäänellä kaiken?!

Hei ei hätää! Maidon voi vielä saada nousemaan lääkkeellä jos haluat yrittää vielä. En nyt muista lääkkeen nimeä, mutta löytyy helposti googlaamalla.

Minulla myös sektio, jonka jälkeen maito ei alkanut nousta kaikista yrityksestäni huolimatta. Pumppasin kellotetusti 12 kertaa vuorokaudessa ja yritin myös imettää joka ikinen kerta ennen kuin annoin lopulta pullosta korviketta. Ei auttanut pumppaukset. Maito nousi lääkkeen avulla vauvan ollessa noin 6-7vk ikäinen. Tällöin vauva ei enää suostunut imemään rintaa, mutta pumppasin 8-12 kertaa vuorokaudessa siihen saakka kunnes vauva oli 6kk. Tunsin huonommuutta kun jouduin lopettamaan pumppauksen, en vaan enää jaksanut, mutta kaikkeni tein, parempaan en pystynyt.

Meillä oli hyvin samankaltainen alku esikoisen kanssa eikä täysimetys onnistunut kovasta tahdosta ja yrityksestä huolimatta. Kolmen kuukauden jälkeen lopetin lypsämisenkin kun ei maitoa vaan herunut, ei koneelle eikä vauvalle kuin muutamia hassuja tippoja.

Ole itsellesi armollinen, pääasia että sekä sinä että lapsi voitte hyvin ja mä sain lohtua siitä että korvikelapset nukkuvat usein imetettyjä paremmin ja niinpä meillä nukuttiin ilman yöheräämisiä kolmesta kuukaudesta alkaen.

Kuopuksen kanssa alku sujui paremmin ja imetyskin onnistui.

Tsemppiä, korvikkeella kasvaa ihan terveitä ja onnellisia lapsia myös.

Kiva kuulla, että on ollut vähän samoja kokemuksia ja ennen kaikkea kiitos tsempeistä! Heti jo vähän parempi mieli.
Tuo lääkehomma kiinnostaa, pitääkin googlailla.
Ap

Olisit sille appiukolle sanonut että herra on hyvä ja imettää itse. Ärsyttävää puuttua toisen imettämiseen/imettämättömyyteen.

Olet ihan yhtä hyvä äiti vauvallesi kuin jos imettäisit. Turhaan syyllistät itseäsi. 

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:15"]Tuo on kyllä totta, että on ehkä turhaa surkutella ja se ehkä vähän vie iloa muustakin arjesta. Ihmisten sanat vaan satuttaa ja varmaan on vielä itsellä hormonit vielä ihan sekaisin, että tulee otettua herkemmin itseensä, mutta vaikka kuinka yritän, tuntuu etten pääse tämän asian yli. Ehkä mä laitan tän hormonien piikkiin ja uskon siihen että vuoden päästä en edes muista koko asiaa! Kiitos sinulle rohkaisusta ja siitä että toit vähän eri perspektiiviä asiaan!
Ap
[/quote]
Ja muistan kyllä itse elävästi tuon hormonimyrskyn. Kyseenalaistin kaikkea tekemääni ja soimasin ihan ihmeellisistä asioista - vauvallani oli koliikki, mutta päässäni käänsin sen niin että vauva ei pidä maidostani tai vihaa minua ja siksi karjuu koko ajan. Ajattelin, että olen paska äiti ja monen monituiset yöt menivät itkiessä itkevää vauvaa kanniskellen.

Meillä useimmilla (etenkin esikoisen kanssa) siinä uudessa tilanteessa hormonimyrskyissä on mitä ihmeellisimpiä tapoja syyllistää itseämme ja epäillä äitiyttämme. Salli itsellesi nyt hieman rentoutumista ja keskity siihen, miten ihana vauva sinulla taatusti on. Pullosta syöttäminen ei ole sama kuin rinnasta, muttei lainkaan huonompi. Yhtä lailla pidät vauvaasi lähelläsi ja hän tuntee sinut siinä, se on teille silti läheinen hetki vaikka maito ei sinusta tulekaan.

Älä huolehdi liikoja (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty), sillä olet varmasti mahtava äiti korvikkeesta huolimatta. :)

T. 2

meillä ei kyllä lapsi nukkunut ollenkaan hyvin, ihan sama antoiko korviketta vai pumpattua maitoa pullosta, niin yötä päivää huusi kuin riivattu. Huuto alkoi laantua 4kk iässä.

Muistan hämärästi tuon huonommuuden tunteen esikoiseni vauva-ajalta. Tunsin itseni joka kerta ihan surkeaksi äidiksi, kun kaivoin tuttipulloa kassistani esim. vauvakerhossa. Tuntui, että KAIKKI varmaan katsovat ja KAIKKI varmaan miettivät, että miksi tuo ei imetä. Että onpa siitä laiska ja osaamaton äiti. 

Vaikkaan, että juuri kukaan ei kiinnittänyt asiaan huomiota oikeasti. Toisen lapsen kohdalla osasin olla itselleni armollisempi ja osittaisimetin niin kauan kuin maitoa tuli. En enää murehtinut muiden ajatuksia. Päätin vain, että tämä on oma asiani eikä kenellekään kuulu se, miksi annan vauvalleni pullomaitoa. En ole sen huonompi enkä parempi äiti tämän asian vuoksi. 

Luulen, että tuo imetysstressi on lähes jokaisen esikoistaan hoitavan äidin osa. Äitiyteen väistämättä kuuluva epävarmuus jotenkin kulminoituu tuohon niin ylikorostetun tärkeänä pidettyyn imetykseen.

Mutta kuule, imetyksesi tai sen loppuminen on sinun asiasi. Ei kenenkään muun. Jos haluat koittaa jotain lääkitystä tms., niin koita toki, mutta älä uuvuta itseäsi tällä ruokkimisasialla. Vauvanhoidossa on niin paljon muutakin tärkeää, mihin sinun pitäisi jaksaa venyä. Hellittele, halaile, pussaile ja rakasta lastasi, se on ihan varmasti tärkeämpää kuin se, mistä vauvasi ravintonsa saa. 

Jaksamista ja iloa vauva-arkeen :)

Itsellänikin on kokemusta, kun appiukko puuttuu imetykseen (tai siis siihen, että en imetä). Voi luoja, että on vaivaannuttava ja ärsyttävä keskustelu

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:02"]Ensinnäkin, suru pois. Korvikkeellakin kasvaa oikein hyviä lapsia ja äidin "hyvyyttä" tai rakkautta ei mitata ruokintatavasaa, kunhan ruokaa on. Annat tuon imetyksen nyt liikaa painaa mieltäsi ja se varjostaa sitten muutakin arkea. 1-2-vuotiaana et edes muista, miten lasta on ruokittu, kun hän on ihan normaali ikäisensä.

Ja kyllä, olen itse imettänyt 11kk jolloin lapsi lopetti itse, mutta minulle se oli aina aika hälläväliä-asia. Olen itse kasvanut korvikkeella ja valtaosa ystäväpiiristäni on myös ruokkinut vauvansa korvikkeilla ja kun katselen näitä lapsia nyt yhdessä peuhaamassa ei todellakaan näe mitään eroa :)

Ja ps. Paras ystäväni on yli vuoden ikään imetetty, itse olen korvikkeella kasvanut. Ystävällä on allergioita, hän on lyhyt (joka ei siis ole huono, mutta vertailkaamme!) ja hänellä on jatkuvasti flunssa. Minulla ei ole mitään allergioita, olen ystävää 10cm pidempi ja kipeänä olen tainnut olla viimeksi 2012 :) Jos nyt siis näitä katseltaisiin. Molemmat olemme yhtä hyviä ihmisinä, siitä ei ole kyse alkuunkaan.
[/quote]
Se, että ystäväsi on huonompi kaikessa kuin sinä ei kyllä valitettavasti kumoa sitä tosiseikkaa, että äidinmaito on korvikkeeseen nähden ihan ylivertaista ja antaa lapselle ihan kaikkea enemmän kuin korvike.
Jos imetys ei onnistu niin sitten tietty korviketta, mutta turha alkaa vähätellä äidinmaidon tärkeyttä lapsen terveydelle ja kehitykselle.

5 vielä jatkaa sen verran, että olen kahden lapsen äiti. Imetysmurheet on mulle tuttuja ekan lapsen kautta. Se onnistui vain rintakumilla ja sitten puolen vuoden tienoilla vauva kieltäytyi rinnasta. Itkin asiaa pitkää, vaikka turhaa se oli. Minun eka vauva syntyi sektiolla ja tiedän myös ne kivut...

Menee vähän ohi aiheen mutta mielestäni on tahditonta puuttua siihen että imettääkö äiti lastaan vai ei. 

Pienen vauvan (varsinkin esikoisen) äiti on muutenkin herkkänä kaikesta. Imetys on todella henkilökohtainen asia. Antakaa muiden kommentointien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nyt pää pystyyn!! Minulla kolme lasta ja vain yksi onnistunut imetys... ensimmäinen oli sektio, maitoa riitti vain viikon ajan vauvalle. Ei vain noussut vaikka kuin imetti ja lypsi. Toinen oli normaali synnytys ja imetin reilu 6 kk onnistuneesti. Kolmas oli myös normi synnytys, mutta vauvan ollessa 3vk piti ottaa korvike lisä maijoksi, oli niin kova syömään tuo kuopus että maito ei millään kereny noussa ennen seuraavaa nälkäää :-( Kommentteja ja tyhjänpäivästä arvostelua olen kuullut joka lapsen kohalla, varsinkin vanhemmilta sukulaisilta. Rasittavaa ja harmillista. Älä sure, syliä, lämpöä, hellyyttä ja läheisyyttä voi tarjota "pullo vauvoillekkin" . Tärkeintä on, että vauva saa masun täyteen :-)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:02"]Ensinnäkin, suru pois. Korvikkeellakin kasvaa oikein hyviä lapsia ja äidin "hyvyyttä" tai rakkautta ei mitata ruokintatavasaa, kunhan ruokaa on. Annat tuon imetyksen nyt liikaa painaa mieltäsi ja se varjostaa sitten muutakin arkea. 1-2-vuotiaana et edes muista, miten lasta on ruokittu, kun hän on ihan normaali ikäisensä. Ja kyllä, olen itse imettänyt 11kk jolloin lapsi lopetti itse, mutta minulle se oli aina aika hälläväliä-asia. Olen itse kasvanut korvikkeella ja valtaosa ystäväpiiristäni on myös ruokkinut vauvansa korvikkeilla ja kun katselen näitä lapsia nyt yhdessä peuhaamassa ei todellakaan näe mitään eroa :) Ja ps. Paras ystäväni on yli vuoden ikään imetetty, itse olen korvikkeella kasvanut. Ystävällä on allergioita, hän on lyhyt (joka ei siis ole huono, mutta vertailkaamme!) ja hänellä on jatkuvasti flunssa. Minulla ei ole mitään allergioita, olen ystävää 10cm pidempi ja kipeänä olen tainnut olla viimeksi 2012 :) Jos nyt siis näitä katseltaisiin. Molemmat olemme yhtä hyviä ihmisinä, siitä ei ole kyse alkuunkaan. [/quote] Se, että ystäväsi on huonompi kaikessa kuin sinä ei kyllä valitettavasti kumoa sitä tosiseikkaa, että äidinmaito on korvikkeeseen nähden ihan ylivertaista ja antaa lapselle ihan kaikkea enemmän kuin korvike. Jos imetys ei onnistu niin sitten tietty korviketta, mutta turha alkaa vähätellä äidinmaidon tärkeyttä lapsen terveydelle ja kehitykselle.

[/quote]

...ja tämä lohduttaa ap:ta miten? Tuntuuko nyt jotenkin paremmalta, kun sait vähän lyödä lyötyä?

Ps. Nämä ylivertaisuusväitteet on sikäli mielenkiintoisia, että niiden tutkiminen tieteellisesti on todella hankalaa. 

Kiitos ihanat kanssa-äidit! Miten voikaan tuntua hyvältä kuulla ihan tuntematonkin ihmisen sanovan että älä stressaa, olet hyvä äiti pullomaidosta huolimatta.
Ps. Appiukko ei tiennyt miten suirapuheista (kenties vielä korostuneen, kiitos hormonien) ja sanavalmista ihmistä kävi arvostelemaan. No nyt tietää. ;)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:51"]Menee vähän ohi aiheen mutta mielestäni on tahditonta puuttua siihen että imettääkö äiti lastaan vai ei. 

Pienen vauvan (varsinkin esikoisen) äiti on muutenkin herkkänä kaikesta. Imetys on todella henkilökohtainen asia. Antakaa muiden kommentointien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
[/quote]
Tämä! Nimenomaan se tuntui monelta unohtuvan, miten herkillä synnyttänyt nainen on ja että oikeesti miten henk.koht. asia se imetys on! Ja varsinkin miten kipeä aihe se voi olla, jos kaikki ei mene niin kuin toivoisi.
Ap

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:51"]Menee vähän ohi aiheen mutta mielestäni on tahditonta puuttua siihen että imettääkö äiti lastaan vai ei.  Pienen vauvan (varsinkin esikoisen) äiti on muutenkin herkkänä kaikesta. Imetys on todella henkilökohtainen asia. Antakaa muiden kommentointien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. [/quote] Tämä! Nimenomaan se tuntui monelta unohtuvan, miten herkillä synnyttänyt nainen on ja että oikeesti miten henk.koht. asia se imetys on! Ja varsinkin miten kipeä aihe se voi olla, jos kaikki ei mene niin kuin toivoisi. Ap

[/quote]

16 vielä. Olin kerran kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa vauvan kanssa. Koitin häntä imettää siellä sohvalla. Minua jännitti imettää "julkisesti" (taisi olla ensimmäinen kerta) ja vauva hermostui. Maitoa suihkusi vauvan naamalle ja vauva itki ja tuskaili. Koitin siinä jonkun harson kanssa putsata ja peittää paikkoja.

Siinä sitten joku super äiti tuli sanomaan että "tuosta ei tule mitään, miten se voi olla noin vaikeaa, laita se tissi suuhun nyt!" Itkuhan siinä itsellekin tuli. 

Sen jälkeen päätin että en ota itseeni vieraiden ihmisten kommentointia imetykseeni liittyen.