Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Imetys harmitus (maksimus)
27.05.2015 |
Olen 3kk tytön äiti. Tyttö syntyi sektiolla ja joutui pariksi ekaksi viikoksi tarkkailuosastolle infektion takia. Maito ei lähtenyt alkuun nousuun, kun en heti päässyt tyttöni luokse, kun leikkaushaava kipuili. Koitin lypsää käsin ja pumpulla ja sainkin joitakin tippoja irti ja kiikutin kaiken mahdollisen maidon vauvalleni. Minä pääsin kotiin ja vauva jäi sairaalaan, kävin häntä siellä hoitamassa ja yritin/harjoittelin imetystä ja hoitojen välissä vauvan nukkuessa pumppasin. Maitoa tuli enimmillään 20ml mutta ei joka 2-3h välein. Vauva pääsi kotiin ja vietimme ekat päivät hyvin tiiviissä ihokontaktissa ja imetin ja imetin ja pumppasin ja pumppasin kunnes vauvan ollessa n.5vk maitoa ei vaan enää tullut, kovasta yrityksestä huolimatta. Olen äärettömän surullinen asian takia, se painaa mieltäni jatkuvasti ja tunnen sen takia itseni huonoksi. En kykene lastani imettämään vaikka olisin sitä todella halunnut ja kaikkeni yritin. Lisäksi olen saanut tästä syystä kritiikkiä ja haukkuja lähipiiristäni, jopa appiukkoni sanoi minulle aika rumasti päin naamaa ettei ymmärrä miksi käytämme korvikkeita, nehän on niin kalliitakin. Olen todella uupunut ja kyllästynyt selittelemään ihmisille miksi teemme niin kuin teemme ja joka kerta se kirpaisee ja tuntuu pahalta varsinkin kun nään ihmisten ilmeistä jo, että he ajattelevat että en vaan yrittänyt tarpeeksi tai että en vain halunnut imettää. Se ei ole missään nimessä totta! En ole oikein saanut mitään tukea tähän asiaan vaikka se vaivaa minua todella paljon ja tekee minut edelleenkin surulliseksi. Olisiko täällä muita joilla imetys ei ole vain jostain syystä onnistunut, halusta ja yrittämisestä huolimatta? Kiitos jos jaksoit lukea!
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:52"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:02"]Ensinnäkin, suru pois. Korvikkeellakin kasvaa oikein hyviä lapsia ja äidin "hyvyyttä" tai rakkautta ei mitata ruokintatavasaa, kunhan ruokaa on. Annat tuon imetyksen nyt liikaa painaa mieltäsi ja se varjostaa sitten muutakin arkea. 1-2-vuotiaana et edes muista, miten lasta on ruokittu, kun hän on ihan normaali ikäisensä. Ja kyllä, olen itse imettänyt 11kk jolloin lapsi lopetti itse, mutta minulle se oli aina aika hälläväliä-asia. Olen itse kasvanut korvikkeella ja valtaosa ystäväpiiristäni on myös ruokkinut vauvansa korvikkeilla ja kun katselen näitä lapsia nyt yhdessä peuhaamassa ei todellakaan näe mitään eroa :) Ja ps. Paras ystäväni on yli vuoden ikään imetetty, itse olen korvikkeella kasvanut. Ystävällä on allergioita, hän on lyhyt (joka ei siis ole huono, mutta vertailkaamme!) ja hänellä on jatkuvasti flunssa. Minulla ei ole mitään allergioita, olen ystävää 10cm pidempi ja kipeänä olen tainnut olla viimeksi 2012 :) Jos nyt siis näitä katseltaisiin. Molemmat olemme yhtä hyviä ihmisinä, siitä ei ole kyse alkuunkaan. [/quote] Se, että ystäväsi on huonompi kaikessa kuin sinä ei kyllä valitettavasti kumoa sitä tosiseikkaa, että äidinmaito on korvikkeeseen nähden ihan ylivertaista ja antaa lapselle ihan kaikkea enemmän kuin korvike. Jos imetys ei onnistu niin sitten tietty korviketta, mutta turha alkaa vähätellä äidinmaidon tärkeyttä lapsen terveydelle ja kehitykselle.
[/quote]
...ja tämä lohduttaa ap:ta miten? Tuntuuko nyt jotenkin paremmalta, kun sait vähän lyödä lyötyä?
Ps. Nämä ylivertaisuusväitteet on sikäli mielenkiintoisia, että niiden tutkiminen tieteellisesti on todella hankalaa.
[/quote]
No ei ollut tarkoitus tehdä muuta kuin korjata vähän faktoja, joku nuori äippähän voi lukea ja näiden takia päättää ettei edes yritä imettää jos korvike ajaa ihan saman asian. Ei korvike mistään saatanasta oo ja kyllä sitä voi lapselle antaa, mutta ei se mitään äidinmaitoa voita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:03"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:51"]Menee vähän ohi aiheen mutta mielestäni on tahditonta puuttua siihen että imettääkö äiti lastaan vai ei. Pienen vauvan (varsinkin esikoisen) äiti on muutenkin herkkänä kaikesta. Imetys on todella henkilökohtainen asia. Antakaa muiden kommentointien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. [/quote] Tämä! Nimenomaan se tuntui monelta unohtuvan, miten herkillä synnyttänyt nainen on ja että oikeesti miten henk.koht. asia se imetys on! Ja varsinkin miten kipeä aihe se voi olla, jos kaikki ei mene niin kuin toivoisi. Ap
[/quote]
16 vielä. Olin kerran kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa vauvan kanssa. Koitin häntä imettää siellä sohvalla. Minua jännitti imettää "julkisesti" (taisi olla ensimmäinen kerta) ja vauva hermostui. Maitoa suihkusi vauvan naamalle ja vauva itki ja tuskaili. Koitin siinä jonkun harson kanssa putsata ja peittää paikkoja.
Siinä sitten joku super äiti tuli sanomaan että "tuosta ei tule mitään, miten se voi olla noin vaikeaa, laita se tissi suuhun nyt!" Itkuhan siinä itsellekin tuli.
Sen jälkeen päätin että en ota itseeni vieraiden ihmisten kommentointia imetykseeni liittyen.
[/quote]
Oh my god, onpa ollut törkeä ja ajattelematon!
Ap
Ap! Tekstisi oli kuin minun suustani esikoisen kohdalla! Raskausmyrkytys ja perätila johtivat sektioon. Maito ei yötä myöten pumppaamisista huolimatta noussut, eikä asiaa auttanut se että vauva siirrettiin eri sairaalaan teho-osastolle.. Kolmiviikkoisena kun sain vauvan kotiin, jatkoimme itkusilmässä imetysharjoituksia (pumpulle en herunut enää tässä vaiheessa edes 10ml per kerta) joten korviketta annoin joka imetyksen päätteeksi. Lopulta vauvan lastenlääkäri eräässä tarkastuksessa kysyi imetyksen sujumisesta. Itku silmässä tuhersin että pumpulla en saa mitään irti eikä saada yhteistyötä rinnalla aikaiseksi. Lääkäri kommentoi tiukkaan (hyvällä!) sävyyn että nyt unohdat tuon stressaamisen imetyksestä. Että teidän alku ei ollut tavallinen, ja olet kuitenkin yrittänyt kaikkesi. Kyllä korvikkeellakin kasvaa hyvin, ne ovat nykyään erittäin turvallisia.
Olen tänä päivänäkin kiitollinen tuolle lääkärille! Vaikka pitkään vei (eikä tunne ole vieläkään kokonaan poistunut) hyväksyä se, että korvikkeella mennään. Aloin kuitenkin nauttimaan vauvaelämästä ja pulloruokinnasta ihan eri tavalla!
Sain toisenkin lapsen sektiolla, ja kuopus on nyt viidettä kuukautta täysimetyksellä. Lukuisista yrityksistä huolimatta en silti onnistu herumaan pumpulle tämänkään vauvan kanssa!
Korvikeruokinta ei tee kenestäkään huonompaa äitiä! Ylempänä onkin jo aivan ihania tsemppiviestejä Sinulle :) Tahdoin vain kertoa, ettet ole tuntemuksinesi ainoa! Tsemppiä ap :)
Alue: Aihe vapaa
Sinä olet hyvä ja rakastava äiti, ruokit lapsesi millä se parhaiten onnistuu. Kun jätät imetyksestä stressaamisen pois, voit henkisesti paremmin ja sitä kautta olla lapsellesi vielä parempi äiti. Kun äiti voi hyvin, voi lapsikin hyvin.
Itse stressasin imetystä aikanaan niin pitkälle että se laukaisi pitkään kestäneen masennuksen, ruoskin itseäni ihan kaikesta mikä ei sujunut. Nyt se on takana ja olen äärimmäisen iloinen kaikesta mitä meillä on, terve lapsi ja ehjä perhe.
Äitiydessä on niin paljon haasteita ja vastuuta, muttase on silti siunaus. Nauti!