***Joulutähtösten alkusyksy***

Mukavaa viikonalkua kaikille!



Porukka on aktivoitunut sitten viime viestittelyni ja kiva niin. Mukava lukea kanssasisarien kuulumisia.



Jepulille kovasti tsemppiä tuon poikkeavan istukkatilanteen kanssa. Varmasti olo on ristiriitainen, kun toivoit alatiesynnytystä. Toisaalta on helpottavaa tietää, miten toimitaan eikä pyöritellä synnytystapaa mielessään. Toivotaan, ettei vuotoja tule ja kaikki menee hyvin.



Itellä on nyt työt päättyneet ja eka lomapäivä meneillään. Mullahan on 2 viikkoa lomaa ennen varsinaista äitiysloman alkua. Oli aika epätodellista ja ristiriitaista lähteä töistä. Kyllä siinä itkukin pääsi, kun hyvästeli tutut ihmiset. Vaikka ei sitä vielä edes tajua, että sinne tuskin enää palaan.



Muuttotohinat ovat alkaneet. Kamoja on pakattu ja pari kuormaa viety uuteen kotiin. Asia on nyt konkretisoitunut ja hämmentää. Muutamme pientaloalueelta pääkaupunkiseudulta vuokralle kerrostaloalueelle uudelle paikkakunnalle. Asunnon kokokin pienenee selvästi. Vaikka ratkaisu on väliaikainen ja suunniteltu sekä vie meidät lähemmäs kotiseutuja, meinaa nyt jänistää. Minulle kaikki muutokset ovat aina olleet vaikeita. Virallinen muutto on kuun vaihteessa.



Saimme negatiivisen päätöksen ennen syntymää otettavasta vauvavakuutuksesta syynä minun masennuslääkitys. Olen syönyt lääkettä lapsettomuuskriisin laukaisemaan masennukseen ja aikaisemmin myös muihin elämän kriiseihin. Vitsi, että tuntuu pahalta ja jopa syylliseltä. Olen parhaillaan lopettamassa lääkitystä, kun se pitää olla kokonaan purettuna kuukautta ennen laskettua aikaa. Tuli kurja olo tuosta päätöksestä ja aloin taas pitkästä aikaa miettiä, että jos lääkitys sitten kuitenkin aiheuttaa lapselle jotain. Kovin yksin näiden asioiden kanssa maalikko jätetään. Onneksi neuvolan terveydenhoitaja osasi sanoa oikeat sanat ja piristää. Ja tottakai voimme hakea vakuutusta sitten lapsen synnyttyä, se lukee jo vakuutuspäätöksessäkin, mutta sehän ei sitten kata mahdollisia synnytyksessä tai sen jälkeen ilmi tulleita juttuja



Tänään neuvolassa kaikki arvot ok. Verenpaine on hiukan korkeampi kuin viimeksi, mutta se laitettiin muuttosressin piikkiin. Painoa on tullut 2 kg kahdessa viikossa, kääks. Olen kyllä innostunut mussuttamaan kaikkea hyvää ja lievää turvotustakin alkaa olla. Sydänäänet olivat hyvät ja tasaiset. Vauva vaan on edelleen ilmeisesti aivan poikittain, joten pääsen nyt sitten kontrolliultraan joko tällä tai ensi viikolla. Kuulemma oman mielenrauhani takia (?). No, olen kyllä halukas selvittämään tilanteen, kun asia kuitenkin vaivaa. Saa nähdä, mistä minun istukka löytyy...rakenneultrassa oli kyllä etuseinässä. Pitää tilata marraskuun ekalle viikolle aika uuden paikkakunnan uuteen neuvolaan. Luulin, että neuvola hoitaa tämän "siirron", mutta ei sitten näköjään.



Ristiriitaisissa tunnelmissa täällä. Kuvittelin, että loman alku olisi yhtä autuutta. No, ehkä tämä kaikki vaan vaatii tottumista.



Jouluihme, 32+6

Ensinnäkin haluan liittyä joukkoonne mukavaan:)la 29.12.2008.Toivottavasti jepulin lisäksi joku muukin minut muistaa.

onpa harmi Jepuli että et pääsekään alatiesynnytykseen, mutta tosiaan hyvä että muutoin kaikki ok. Toivotaan että vuoto ei tällä kertaa ala vuotaa noin aikaisin.

mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Meillä torstaina lääkäri, jokohan lääkäri kertoisi sukupuolen...hmm...



sinitaivas 30+0

Heippis kaikille!



Tervetuloa Sinitaivas mukaan. Sulla taitaakin tulla jännät paikat. Tuleeko lapsesta vm:a 2008 vai 2009.



Aika hurjalta tuntuu, kun aika menee niin kamalan kovaa kyytiä. Jouluihmeellä taisi olla muuttopuuhat meneillään ja lomakin jo alkanut. Mulla on vielä kahdeksan työpäivää jäljellä ja sitten alkaa loma. Itsellä alkaa stressi olla taivaissa, kun remontti ei etene (tai no etenee se, mutta mun mielestä liian hitaasti). Remontin takia en sitten oikein voi laittaa mitään valmiiksi ja se rupeaa kirraamaan. Kyllähän mä sen tiedän, että ei se maailmanloppu tule, vaikka vauva syntyisi eikä mitään ole valmiina, mutta se tunne vaan on niin ärsyttävä. Argh!



Oma olo on muuten aika jees, paitsi närästys on tähtitieteellistä. Eilen käytiin yksityisellä kätilön tekemässä ultrassa. Vauva vastasi päivälleen laskettua aikaa. Painoa oli tällä hetkellä 1980 gr. Eikä se sukupuoli sitten selvinnyt tälläkään kertaa. Se kyllä ihan oikeesti harmitti ihan kamalasti, kun ajeltiin kotiin. Esikoinen oli mukana ultrassa. Jännintä hänen mielestään oli se "lima", mitä äidin mahan päälle laitettiin.



Viikonloppuna oltiin miehen kanssa "minilomalla" Eka käytiin shoppailemassa Ikeassa ja sitten Itäkeskuksessa. Sen jälkeen mentiin hotelliin yöksi. Oli kyllä tosi luksusta. Tosin en osannut nukkua yöllä, mutta kuitenkin. Syötiin hyvin ja löhöttiin kylpyammeessa.



No nyt täytyy jatkaa vähän työntekoa.



Juuso Petteri rv 32+6

Huomenta! Onkin niin harmaa ja pimeä aamu, etten millään meinannut uskoa kellon olevan jo 7.30, kun esikoinen tuli nykimään ylös...



Jepuli, kylläpä sulle nyt osuu pienet todennäköisyydet kohdalle :( Nyt pidetään peukkuja, ettei vuoto-ongelmia tulisi bdbdbd! Tietysti hyvä, että tilanne on selvillä jo nyt, niin osaa varautua tulevaan. Mullakinhan on takana vuotavan istukan käsinirrotus ja kaavinta, joten kieltämättä hieman kummittelee takaraivossa, että kuinka nyt käy, kun arpinen kohtu ei varmaan ainakaan asiaa auta.



Jouluihme, harmi tuo vakuutusasia. Oliko päätöksessä perusteltu, miksi lääkityksesi estää vakuuttamisen? Mutta kuten sanoit, senhän voi hakea sitten jälkikäteen. Minä en myöskään olisi saanut tälle tulokkaalle vakuutusta, joten en sitä edes vielä hakenut. Mulla todettiin se raskausdiabetes jo rv17 ja vaikka koko raskauden aikana ainut poikkeava arvo on ollut tuolloin, ei vakuutusta myönnettäisi. Tsemppiä myös muuttopuuhiin!



ON: Jos viimeiksi kehuin kuinka hyvin voin, niin nyt alkaa tilanne olla toinen. Lonkat ovat öisin todella kipeät, herään särkyyn noin 1-2 tunnin välein. Ja huonosti nukuttu yö tekee sitten sen, että päivisin supistelee tosi kipeästi ja välillä tiuhaankin. En tiedä, mulla on nyt ihan samanlainen olo kuin pari viikkoa ennen esikoisen syntymää. Enteileekö sitten tosiaan sitä itseään vai tuleeko toissynnyttäjällä aiemmin, tiedäpä häntä. Supistukset ovat muuttaneet tyyliään, "puukonvihlaisuja" tuonne alas tulee lukuisia kertoja päivässä, istuminen alkaa olla vaikeaa ja mahahan laskeutui jo parisen viikkoa sitten. Vauva tuntuis nyt onneksi olevan oikeinpäin! Loppuviikolla on neuvola, jännä nähdä sf-mitta ja omat verenpaineet; jälkimmäinen on taatusti kohonnut. Johan tässä viikot alkaakin olla sellaiset, ettei synnytystä enää edes esteltäisi :)



Ai juu, sinitaivaalle tervetuloa mukaan! Ja terkut myös miinamagialle ja rebekalle :) Mulla onnettomalla on niin harva pää, etten millään jaksa muistaa koko pinon uusia kuulumisia enää tässä vaiheessa, vaikka ne kyllä aina luenkin...



soffis ja stara 34 tasan

Kyllä tämä tässä alkaa jo iloksi muuttua vaikka aika lailla mietityttää se istukka-asia. Itse sektio siis ihan ok, minkäs sille mahtaa. Mutta olisin mieluummin odotellut sitä sektiota ilman huolta tuosta istukasta. No, päivä kerrallaan.



Mies on keksinyt oivan tavan tsempata mua sektion suhteen. Eilenkin oikein vinkkasi katsomaan Sairaala-sarjaa, jossa pungerrettiin ipanaa ulos oikein olan takaa. Kyllä se tietty muistutti mieleen sen esikoisen punnertamisen, josta ei loppua tullut ilman imukuppia ja lääkäreitä ja kaiken maailman apukeinoja. Usko loppui ja kipeää teki -joten ehkä miehen metodi toimii :D! Ihan hyvillä mielin täällä siis. Sain pikkuruiset vaatteetkin kaivettua esiin ja pesuun ja kauppareissulla hankin pientä tarvittavaa kuten ensivaippoja, uuden ammeen, liivinsuojia yms. Hauskaa hipelöidä noita, oi että!



Mites muiden fiilikset synnytyksen suhteen? Joko esikoistaan odottavat jännittää ja toista tai useampaa kertaa asialla olevat miettii tulevaa?



Entäs ajatuksenne vauva-arjen suhteen, mikä mietityttää eniten?

Olen itse nyt huomannut, että mua mietityttää eniten nuo aamut, että miten niistä selvitään. Esikoisesta nyt ei huolta ole, on niin iso ja omatoiminen jo, mutta tuo kuopus on melko tapaus aamuisin. Herää aikas aikaisin ja jos en ole kärppänä sitä viereen saalistamassa tai omaan sänkyyn takaisin ohjaamassa (kellonajasta riippuen), se herättäisi mielellään esikoisenkin. Vauva tähän aamurumbaan vielä lisäksi niin avot, harasoo. Itse kun en ole mikään aamuihminen niin välillä meinaa pinna kiristyä ennenkuin pääsee edes peiton alta pois :o)!



Onneksi mies on ekat viikot kotona niin saadaan jonkinlainen aamurutiini rakenneltua porukalla.



Aktivoitukaas mammat nyt! Kirjoitelkaa kuulumisia. Moni tätä pinoa kyllä lukee mutta kirjoittaminen taitaa jäädä... Hopiti hop!



Pirtein syysterkuin jepuli ja ne rrrrrrrrrasssssskausviikot 32+4

Täällä sitä taas keikutaan työpöydän takana. Enää viikko jäljellä, jeejee! Ei millään malttaisi odottaa.



Jepuili kyseli fiiliksistä. No näin toisella kerralla tosiaan miettii vähän toisenlaisia asioita kuin ekalla kerralla. Viimeksi oli päälimmäisenä huolena, että kuinka sinne sairaalaan osaa lähteä oikeaan aikaan. Nyt miettii ihan muita juttuja. Ekalla kerralla meni vedet kotona ja sairaalaan lähdettiin, mutta supistukset ei sitten alkaneetkaan. Sairaalassa oltiin 1,5 vrk:tta ennen kuin poika tuli maailmaan. Nyt sitten toivoo, että alkaisi ensin supistella ja pystyisi olemaan jonkin aikaa kotona, ettei tarvisi sairaalassa olla niin kamalan pitkää aikaa. Tietysti myös toivoisin, että olisin paremmin "älyissäni" synnytyksen aikana, jotta pystyisin/jaksaisin aktiivisemmin pyytää/vaatia asioita tehtäväksi enemmän siten kuin itse tahtoisin. Viimeksi olin kuin räsynukke, joka oli täysin kätilöiden ja lääkärien vietävissä.



Vähän muakin jännittää arjen sujuminen vauvan syntymän jälkeen. Esikoinen on aikas voimakastahtoinen ja hetkittäin hyvinkin raju leikeissään. Mulla palaa nytkin pinna tosi helposti; niin entäs sitten, kun on tosi väsynyt. Mun ongelma on myös se, että migreeni äityy tosi pahaksi, jos unet on kovin epäsäännölliset. Tämä aiheutti jo ongelmia esikoisen aikana. Onneksi isovanhemmat on lähellä ja voivat tulla hätiin lyhyellä varoitusajalla. (eivät ole työelämässä enää kiinni)



Vaatehuonetta tyhjensin eilen remontin tieltä ja kaivoin sitten vauvavaatelaatikot esiin. Järkytys olikin melkoinen. Havaitsin ettei mulla olekaan jemmassa yhtään alle 60 cm:ä, ja kokoa 60-68 cm:kin on vain pari hassua bodya ja parit potkarit. Ihmettelin asiaa hetken ja sitten muistin, että esikoisen kaikki "pikkuvaatteet" oli lainassa mun kahdelta kaverilta ja olen palauttanut ne heille takaisin. Ilmeisesti en sitten ollut itse juurikaan investoinnut omia ja lahjoinakaan ei hirveästi saatu. Joitain olen myös antanut veljeni vauvalle ja koska ei ollut ollenkaan varmaa, että me saamme lisää lapsia, niin olen sanonut ettei tarvii palauttaa. No ne vaatteet on sitten kiertäneet jonnekin edelleen. Eli eipä tässä muu auta kuin lähteä ostoksille kun loma koittaa... harmi :) Tuttavatkaan eivät ole saaneet meidän esikoisen jälkeen vauvoja, joten lainoja ei liiemmin tule mistään tarjolle. Yhdet tytön vaatteet on tyrkyllä, mutta entäs jos tämä onkin poika.



No nyt pomo vilkuilee epäilevästi tänne päin. Takaisin töihin.



Juuso Petteri rv 33+2

Perjantaita kanssaodottajat!



Kuten otsikosta näkyy, on pikkuinen sitkeästi poikkitilainen vauvelimme kääntynyt! Teki sen toissailtana kovan väännön kera. Tuntui, että äiskältä tulee suolet ja sisuskalut pihalle. Oli ihan pakko mennä lattialle kontalleen! Se, että myllerrys tosiaan käänsi pikkuisen, varmistui eilen kontrolliultrassa, jonka sain kun olin ilmeisesti maanantaisessa neuvolassa niin huolissani vauvan asennosta. Pää on nyt alaspäin lantion yläaukeamassa ja peppu ylhäällä. Tämän kokenut terkkari osasi sanoa jo käsin kokeilemalla, mutta tarkisti vielä ultralla. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa pikkuinen ruudulla ja jalat vispasi niin kovasti että! :)



Alkuviikon apaattiset ja alakuloiset tunnelmat ovat vaihtuneet nautiskeluun kotona olosta ja vapaasta. Ihanaa. Olen pakkaillut muuttoa varten ja puuhastellut kaikenlaista, jopa askarrellut pitkästä aikaa. Varasin jo ajan uuden paikkakunnan neuvolaan ja synnytysvalmennuskin on jo 5.11.



Yöt vaan ovat jo aika huonoja, kun herään siinä kahden maissa täysin virkeänä pyörimään. Sitten on tietysti käytävä vessassa, syötävä jotain ja vauvakin alkaa potkia. Viime yönä valvoin taas pari tuntia sängyssä pyörien ja yrittäen nukahtaa uudestaan. Onneksi aamulla saa nukkua pitkään, kun ei ole vielä muita velvotteita. Mutta kyllä on aika tokkurainen olo!



Jepuli kyseli synnytysmietteistä ja vauva-arjen ajatuksista. Suorastaan omituista, että itteä ei vielä pahemmin jännitä/pelota synnytys, vaikka yleensä stressaan kaikesta tosin paljon etukäteen. Toisaalta olen ehtinyt miettiä synnytystä jo vuosia ja lukea satoja tarinoita. Ja ehkä ensimmäisen kohdalla onkin tavallaan helpompaa, kun ei tiedä, mihin joutuu. Mutta kyllähän sitä miettii omaa kivunsietoa ja jaksamista. Mitä jos voimat todellakin loppuu? Pelkään myös jonkinverran sitä, että minua ei kuunnella ja asiat vaan vyöryvät eteenpäin (esim. pakotetaan olemaan makuulla tms.) Yhä enemmän ajatukset tosin on kääntyneet viime aikoina vauvan hyvinvoinnin suuntaan eikä niinkään itseen.



Vauva-arkea ajattelen kai varoiksi aikamoisena kaaoksena. Kuten taisin ajatella koko raskautta. Sitten yllättyy iloisesti, jos se ei olekaan ihan niin rankkaa kuin kuvitteli. Toisaalta uskon, että kaikki lutviutuu ja onhan niitä onnen hetkiäkin oltava!. Se jännittää, miten jaksan jatkuvaa väsymystä, kun olen aina ollut kovin riippuvainen hyvästä yöunesta. Masennustaustaisena myös synnytyksen jälkeinen mahdollinen masennus hiipii toisinaan mieleen. Mutta odotan pientä jouluihmettä kyllä ihan onnesta soikeana!!!



Tilasin juuri muuttolaatikot maanantaiksi. Ensi viikolla sitten vaihdetaan huushollia! Onneksi olen jo lomalla, ettei tarvi työpäivien jälkeen venyttää itseään ihan äärimmilleen. Ihan uskomatonta, että uudessa huushollissa on jo hoitopöytä ja pinnasänky pystytettynä meidän makuuhuoneeseen. En olisi uskonut sellaista näkyä vielä vuosi sitten näkeväni! Ja taas tuli tippa linssiin...



Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! Voikaa hyvin.



Jouluihme, rv 33+3

Kiva kun ilmaannuitte linjoille :D! Mä tässä hetken istahdan ennen kuin annan esikoisen nousta -hän ei näyträ saavan päiväunesta kiinni ja lupasin, että saa kohta nousta kun on levännyt jonkun aikaa. Joskus tosin on käynyt niin, että kun menen sitten sanomaan, että saa nousta niin ukko onkin nukahtanut. aamu mentiin kyllä niin kovaa kerhossa taas että luulis väsyttävän. Kuopus simahti kyllä oitis.



Vai oot sä JP vailla pikkuruisia vaatteita! harmi homma! Onkos teillä siellä mitään kivaa/toimivaa/laadukasta kirpparia, josta voisit käydä hamstraamassa pikkuvauvan kamaa? En tosiaan pysty muistamaan mistä päin kaikki ovat... Sitten vaan ostoksille!



Jouluihmeelle kovasti onnea käännöksestä! Tosi hieno homma! Varmasti huojentaa mieltä kun vauveli on oikein päin! Ja sulla on ihan hyvä asenne näin etukäteen -kun varaudut kaaokseen ja hullunmyllyyn, saatat yllättyä positiivisesti ja kaikki tuntuukin helpolta :D!



Täällä ootellaan mummia hakemaan nuo velikullat maalle viikonlopuksi. Tämän illan vietämme laatuikaa ravintolaillallisen ja elokuvan merkeissä ja loppu viikonloppu menee remontissa. Ihanaa saada sitäkin eteenpäin!



Mukavaa ja syksyistä viikonloppua kaikille, voikaas paksusti!



jepuli rv32+5

Vielä kolme viikkoa töitä, kyllä tuntuu aika matelevan...Odotan vain niin kovasti että äitiysloma alkaisi. Viikonlopun oli vielä päänsärkyä oikein reilusti, ja jos vielä jatkuu, täytynee käydä lekurissa näytillä (luin juuri raskausmyrkytyksen oireet, hui) . Muutenkin on jotenkin niin väsynyt ja turhautunut olotila tällä hetkellä.



Jepuli kyseli fiiliksistä, mulla on päälimmäisenä mielessä miten lähtö sairaalaan onnistuu. Esikoiselle pitäisi saada hoitaja, ja kovin lähellä ei asu ketään varahoitajaa kenet voisi pyytää . Joten toivottavasti ei äkkilähtöä tule, ja haluaisin kuitenkin miehen mukaan sairaalaan. Ja tietysti keskellä yötä tulee lähtö sairaalaan, ja poitsu on sitten ihmeessään kun äiti ja iskä on hävinny.... Tämmöinen huolestuttaa tällä hetkellä. Viimeeksi eilen poitsu muuten kysyi, että milloin äiti se vauva oikein tulee (kovasti kyllä odottaa sisarusta).



Ja tietysti askarruttaa miten sitä jaksaa, kahden lapsen kanssa. Esikoinen jää kyllä osapäiväiseen hoitoon, joten saan toivottavasti levätä itsekin jossain välissä. Öitä kun ei ole saanut nukkua pitkään aikaan putkeen.



Jouluihmeelle onnittelut käännöksestä, hieno homma! Tämä vauveli ei toivottavasti saa nyt päähänsä kääntyä väärinpäin tässä vaiheessa, välillä kyllä tuntuu yrittävän jonkinlaista käännöstä.



Mutta jaksamista kaikille, tiedä kenelle vauva tulee ensin ja miloin!



t.Rebekka ja 32+1

onnittelut minunkin puolesta käännöksestä jouluihmeelle.

itseäkin vähän jänskätti toi kääntyminen myös oman masuasukin kohdalla kun sitkeästi perätilassa on ollut. Viime torstaina oli sit lääkärineuvola ja oli vaavikin kääntynyt oikeinpäin. Painoarvio oli 1700g, kasvu ja kehitys normaali. Ja selvisi samalla että meille tulee toinen prinsessa:)

paikat oli pehmentyny mutta sisäsuu kiinni.

Eli iloisin meiningein mennään. Vauva potkii tosi paljon ja tosi kovasti.

Onko teillä muilla ollut paljon alavatsasärkyjä? semmosia viiltäviä, että kävely menee vaikeaksi, väkisin tulee laitettua itseä sillon hieman koukkuun.....varsinkin kun jotain fyysistä tehnyt. Nyt tulee jo pienellä kävelylenkillä.....



iloisin terveisin

sinitaivas 31+0

Sinitaivaalle kovasti onnea toisesta rinsessasta:D!!!!!



Kuinkas moni meistä muuten tietää tulokkaan sukupuolen?



Me emme tiedä ja vaikka edessä on vielä ainakin yksi ultra, ollaan päätetty että ei kysytäkään. Olkoon yllätys : ).



Sinitaivaalla kovaa menoa mahassa, mites muilla? Tekeekö kellään potkut kipeää?

Tää meidän kirppu on kyllä erilainen kuin esikoinen ja kuopus, jotka kumpikin venytteli oikein urakalla mun alimpia kylkiluita. Potkut teki myös tosi kipeää. Mutta tämä kirppu ei tee samoin, liikkeet on pehmeämpiä eivätkä satu yhtään. Nyt on kyllä viime päivinä yrittänyt työntää takamustaan navasta läpi ja se tuntuu melko häijyltä.



Noita sinitaivaan kuvailemien viiltelyjen kaltaisia tulee kyllä aina kävellessä ja alavatsa menee ihan kivikovaksi. Supistusta siis ja pientä liitoskipua. Ei niin kiva yhdistelmä.



Jaahas, eipä tässä muuta. Kertoilkaas kuulumisia taas, naiset!



jepuli rv33+2

Meillä myös kovasti potkuja ja möyryymistä, mahanahka ja sisuskalut on kovilla. Kävely ja istuminen tekee kyllä kovasti kipeetä, liitoskipuja yms. on paljon. Esikoisesta en muista että olis tuntunut liikkeet läheskään näin hyvin. Nyt ei tarvitse kyllä miettiä että tuntuuko liikettä, kun tuntuu melkein 24 h putkeen liikkuvan, mikähän on tulossa :).



Meillä on epäilys tytöstä, sataprosenttista varmuutta ei lääkäri sanonut, ei näyttänyt paikkojaan kunnolla. Mutta parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä vielä ultraan, joten jos siellä selviäsi viimeistään. Olen kyllä ostanut vaaleanpunaisia/punaisia vaatteita jo jonkun verran.



Vointeja kaikille!



t.Rebekka ja 32 +2

Moikka!



Täällä mahassa myös möyritään todella paljon! Tuntuu, että aivan jatkuvasti.. Ei todellakaan ollut tällaista esikoista odottaessa. Silloin muistan kuinka olin huolissani, kun liikkeitä ei tuntunut juuri lainkaan. No, mutta onhan tässä vielä noin kuutisen viikkoa laskettuun aikaan, joten asukki kerkee kasvamaan ja silloin varmaankin liikkeet vähentyvät, kun tila vähenee.



Ja todellakin, myös mulla mahaa viiltelee silloin tällöin tosi kovaa :-(. Välillä lenkillä, mutta välillä ihan vaan levätessäkin. Parina yönä jopa muutamaan otteeseen. Ei siis alapää kipua, vaan sellaista pistävää kipua alavatsan sivuilla. Ja tosiaan mahaa kovistelee. Huh. Ei ole herkkua.



Me tiedämme 3 ultran perusteella, että tyttö olisi tulossa. Satavarmaa ei ole, mutta 2 eri ultraajaa antanut saman tiedon, joten olen luottavainen. Esikoinen on siis poika, täyttää tammikuussa 7v.



Ensi tiistaina on neuvolalääkärillä aika. Mielestäni liian aikaisin, pitäisi kait olla vasta viikolla 36, mutta mulla siis jo ensi viikolla, jolloin menen viikolla 34. Odotan kyllä mielenkiinnolla mitä kertoo vauvan koosta ja asennosta. Uskon, että vauva on varmasti kyllä oikein päin.



Alkaa jo pikkuhiljaa tuleva synnytys mietityttämään.. huh. Olen katsellut telkkarista jos millaisia synnytysohjelmia, en tajua miksi, jotenkin vaan jään niitä tuijottamaan ja ihmettelen itseäni, kun en käännä kanavaa..



Niin, ja unohdettiin sitten ottaa syntymättömän lapsen vakuutus... hiddolainen! Se olisi pitänyt hakea 3kk ennen laskettua aikaa. Juna meni jo ja perkuloitiin, mutta nyt on vaan toivottava parasta synnytyksen suhteen ja vauvan terveyden suhteen. Saahan sitä toki hoitoa kunnallisestikin. Harmitti vaan.



Miinamagiaaa rv33++

Heips kaikki!



Olen kyllä lukenut viestejänne, joita onkin tullut nyt selvästi vilkkaammin. Kiva!



Ite en vaan ole oikein ehtinyt kirjoittelemaan, kun on tuo muutto nyt kovasti päällä. Tänään on viimeinen pakkauspäivä ja huomenna sitten varsinainen muuttopäivä. Vitsi, että tätä tavaraa onkin kertynyt...En ymmärrä, miten saamme kamat mahtumaan yhtä makkaria pienempään asuntoon. Ajattelen jo kauhulla sitä purkamisoperaatiota. Huh. Olen jo aivan täynnä tätä ainaista pakkaamista ja sekasorron keskellä elämistä.



Ketjussa on ollut puhetta alamahan viiltelystä, supistuksista ja synnytysmietteistä sekä tulokkaan sukupuoliarvioista. Mullakin on nyt alkanut alamahaa viiltelemään, varsinkin lenkillä käydessä. Lisäksi liikkeet voisi nyt luokitella sellaisiksi, että ne alkaa suorastaan sattua. Joskin ne on nyt erilaisia, kun vauva ei ole enää poikkitilassa ja edessä oleva istukka vaimentaa osan liikkeistä hyvin tehokkasti. Suurin osa on sellaista myörimistä. Mutta tonne vasemmalle munasarjan tienoille tulee kyllä terhakkaa nyrkkiä/jalkaa oikein makoisasti... No, se puoli taitaa olla muutenkin poissa pelistä, joten murjokoon! Siltä puolelta kun on kai turha pikkusiskoa odotella ;) Mutta ei tosiaan tunnu kivalta.



Meillä on sekä rakenne- että 4 D- ultrassa näkynyt vauvalla ihan selvästi miehiset vehkeet, joten aika satavarmasti on poika tulossa. Hankinnat on myös tehty aika "poikavärisesti". Uusin hankinta on sekä pussiksi että lahkeiksi muotoutuva 62 cm talvihaalari. Jotenkin tuntuu tuo äitiyspakkauksen 68 cm niin valtavalta talvivauvalle. Teki kyllä mieli ostaa ihan 56 cm kokoa, mutta kaikesta päätellen tulokas on pitkää sorttia, joten otin varoiksi reilun koon, ettei jää heti pieneksi. Lankesin sitten ostamaan samaa tummanharmaata sävyä tossut ja tumputkin. Voi että on söpöt! :)



Saatan joutua jopa parin viikon nettipimentoon muuton takia, joten jos ei mitään kuulu, tiedätte, etten todennäköisesti ole kuitenkaan vielä synnyttämässä! ;) Selvisi muuten tässä, että mun serkusparvesta on ainakin 4 lasta 6:sta syntynyt viimeistään 2 vko ennen laskettua aikaa. Itse olen syntynyt 3 vko ennen laskettua aikaa kuten myös veljeni. Toisaalta mies on 2 vko yliaikainen. Toivon, että tämä pikkuinen odottaisi tuonne marraskuun loppupuolelle. Olis kiva saada ensin uusi koti jonkinlaiseen kuosiin...



Hyvää vointia ja pitkää pinnaa loppuodotukseen!



Jouluihme, 34 + jotain

Moikka täältä sateen keskeltä Päijä-Hämeestä!



En ole taas vähään aikaan ehtinyt kirjoitella, kun on ollut tuota koulua ja töitä ja vihdoin myös remonttia :)



No nyt on niin onnellinen päivä, että olen viimeistä päivää töissä ja ajattelin tästä kohta puoleen lähtiä hipsimään kotiin päin. Koulu tosin jatkuu ihan jouluun saakka, että se taitaa jäädä himpun kesken, mutta ei voi mitään. Remontti etenee nyt myös mukavasti joten ensi viikolla hyvässä lykyssä pääsen jo laittelemaan tavaroita paikoilleen. Nyt meidän olohuone muistuttaa lähinna kirpputoria, kun kaikki mahdollinen vaatteista, leluista, tauluista yms. on kasattu sinne.



Tänään aamulla oli myös neuvola. Pissa ja paineet oli ihan ok, mutta hemppa se vaan laskee kuin lehmänhäntä. Rautaa olen syönyt jo monta viikkoa, mutta ei tunnu tehoavan. Lähtötilanteessa se oli 141 ja nyt enää 107. Esikoisen aikana ei laskenut koskaan alle 120 ja silloin en rautaakaan joutunut ottamaan. Tylsää. Neuvolalääkäri mulla on jo ensi viikolla, kun tuntuu siltä, että tämä pikkuinen on päättänyt tiukasti vaan istua majassaan. On sitten tuo lääkäri vähän aikaisemmin, niin ehtii sitten vielä mahdollinen lähete äitipolille. Kai siellä sitten kääntämisestä ja synnytystavasta keskustellaan. Lähes kaikki, joiden kanssa olen tänään asiasta puhunut, ovat sanoneet, että älä suostu kääntöön ja vaadi leikkaus. Onko teillä kellään mitään kokemusta tästä asiasta?



Teillä muilla on ollut melkoisesti tuota alamahan vihlontaa. Mä olen säästynyt siltä, mutta muutoin möyrintää ja sätkimistä kyllä riittää. Ja koska lapsi on väärin päin liikkeet on vahvasti tuolla alavatsalla ja lähes nivusissa. Töissä onkin ollut hankala istua, kun joku kaivelee koko ajan :)



No nyt vielä vähän tavaroiden kasailua ja kohta kotiin. IHANAA!!!



Juuso Petteri rv 34+2



ps. Ajattelin, että huomisesta eteen päin, kuka ekana ehtii kirjoitella, niin voisi aloitella uutta pinoa. Alkaa tämä alkusyksy-otsikko olla vähän aikansa elänyt. Johan tässä kohta ollaan kalkkiviivoilla...