***Joulutähtösten alkusyksy***

Kiva kun olet jaksanut pyöräillä! Mä kanssa tänään pyöräilin kuopus istuimen kyydissä esikoisen kanssa kerhoon ja sehän olikin tosi nastaa. En ole uskaltautunut juuri satulaan kun tuo häpyliitos on ollut sairaan kipeä jo kauan. Mutta nyt ei ainakaan tuntunut yhtään pahalle ja kuopuksella oli kivaa kyydissä.



Noita "vauva-apteekin" kamoja kannattaa tosiaan varata valmiiksi ihan vaan kaiken varalta. Kaikkein tarpeellisimpia pikkutavaroita ovat meidän kahden lapsen kokemuksella olleet vanupuikot, kynsisakset, bepanthen tai vastaava voide, kuumemittari, nenäimuri ja keittosuolatipat. Oikeastaan muuta ei ole alkuun tarvittu. Kuumemittarina meillä on ollut ihan tavallinen digitaalinen alle minuutissa mittaava mittari, jolla on mitattu pyllystä. Tämä on koettu hyväksi myös siitä syystä, että meillä on kummallakin pojalla ollut ihan vauvana kakkapanttausta ja tuo kuumemittari on ollut hyvä siinä, että sillä on voinut vähän "muistuttaa" kakkaamisesta. Ollaan siis ihan kätilöltä saadun ohjeen mukaan avitettu vähän mittaamalla kuumetta pyllystä ja kakka on tullut sitten siinä samalla. Tätä siis koetettu jos on ollut useampi päivä jo kakkaamatta. Myös korvamittaria on kokeiltu ja se on todella kätevä.



Tää herkkä mieli on kyllä aika metka. Välillä ihan hävettää ja nolostuttaa kuten tänä aamuna kun esikoinen suuttui mulle ja sanoi, että "menisit äiti pois kun oot tyhmä". No minähän aloin tietenkin itkeä ihan solkenaan ja esikoinen säikähti ja tuli halimaan ja pyytämään anteeksi. No siitä pillitin vielä enemmän koska oli niin hellyttävää huomata, että pieni poika tajuaa kuinka pahoitin mieleni. Tunteet myös räiskyy ihan laidasta laitaan. Välillä ei kiinnosta mikään ja toisena hetkenä taas ihan mikä vaan tuntuu kivalle. Sitten itkettää ja perään naurattaa ja lopuksi suututtaa kunnes mökötyksen jälkeen nolottaa ja niin edelleen... Tämä on tosin tuttua jo edellisistä raskauksista ja voinen kertoa, että se tasaantuu kyllä. Heti vauvan syntymän jälkeen tosin itkettää aivan kaikki ja silloin olen ollut todella turvaton ja kaivannut miestä halimassa mua illat pitkät. Mutta sekin helpottaa aika nopeasti, muutamassa päivässä.



Toivotaan Jouluihme, että saatte asunnon kaupaksi!!! Tosi ikävää kun myyntiaika venähtää ja saa ressata sitten lainojen ja maksujen kanssa. Ei kiva! Tuntuu, että nyt ovat todella kämppien myyntiajat pidentyneet, meidänkin tuttu on myynyt erittäin hyväkuntoista kolmiota keskustan tuntumasta hyvältä alueelta ja sopivalla hinnalla jo 5 kuukautta!!! Se on täällä Tampereella posketon aika verrattuna esim vuoden takaisiin myyntiaikoihin.



Ja nyt jotain hyvää herkkua tuolta kaapista ja surffailua ja hyvä lehtikin odottaisi lukijaa tuolla sohvan vieressä. Omaa luksusaikaa siis. Illalla menen pitkästä aikaa tallille katsomaan vuokraheppakultaani, jota onkin aikas ikävä. Selkään kun en ole päässyt kuukausiin. Jospa sais sitten aloittaa jo heti talvella taas reenaamisen niin pääsee vauhtiin. Riippuu tietty ihan palautumisesta ja toipumisesta tuo asia.



Kaunista syysviikon jatkoa ihan kaikille. Kirjoitelkaas nyt!!!!



jepuli ja se rv 28+4

Missäs sitä luurataan taas??????



Jatkan yksinpuhelua :o). Täällä takana taas yksi remonttiviikonloppu ja taas nytkähti vähän homma eteenpäin. Hyvä niin. Kovasti vaan en enää jaksaisi touhuta ja viikonlopun sahaamisen, tavaroiden kantelun, maalaamisen ja siivoilun tuloksena olinkin eilen illalla niin kipeä, etten päässyt sohvalta ylös ilman miestä nosturina.



Erehdyin myös eilen katsomaan sen TV1:n dokkarin keskosvauvojen hoidosta Hollannissa ja se oli näillä hormoneillä ja tässä tilassa kyllä vikatikki. Olin niin umpiväsy, että nukahdin kyllä dokkarin jälkeen hyvin, mutta heräsin kolmen jälkeen enkä saanut enää kuin torkahdeltua. Päässä pyöri niin sen dokkarin asiat ja sen keskosvauvansa menettäneen perheen tuska, että olin ihan itkuinen vielä aamullakin. Pitänee välttää tuollaisia ohjelmia siis!!!



Eipä kovasti muuta. Uutta viikkoa vaan kaikille, ilmoitelkaas itsestänne taas välillä. Mulla huomenna neuvola ja suklaan mussutus jatkuu... perin normaalia siis :D!



T jepuli rv29+1

Heräillään tässä poitsun kanssa hivenen turhan myöhäisiltä päikkäreiltä... On tullut mullekin paha tapa nukahtaa päivällä ja sitten heräämiseen menee tolkuttomasti aikaa etenkin jos tulee nukuttua liian kauan.



Mitäpä kaikille kuuluu? SAGAA huhilen edelleen; toivottavasti kaikki on kunnossa!!



Täällä ei ole suuria mainetekoja tehty. Vauvalle on vaatteet pestynä lipastossa ja ostin peräti tutin ja pari pullotutia. Loput, kuten pinniksen patjan, ennättää sitten myöhemminkin. Turvakaukalon uusiminen on vielä vähän mietinnän alla, kenties se tulee vielä hankittua.



Vauva on perä-/poikkitilassa ja sen kyllä tuntee plus maha on jo "laskeutunut". No, hyvänä puolena näissä on se, ettei juurikaan enää närästä, vaikka mitä söisi. Kävin polikontrollissa viime perjantaina ja istukka on edelleen turhan lähellä kohdunsuuta :( Parin viikon kuluttua tsekkaavat taas. On kuulemma vielä kuitenkin mahdollista, että nousee bdbdbdbdb. Sain ohjeeksi ottaa herkästi yhteyttä, jos sarjasupistuksia tulee, koska istukka on misä on ja vauvankin tarjonta on vähintään poikkeava. Toiveena olisi päästä sinne rv34 saakka.



Minäkin katsoin sen Jepulin mainitseman dokkarin keskosista ja itkin silmät päästäni... Ihan kamalaa oli katsoa, kun perhe suri ja hoivasi kuollutta pikkuistaan, vaikka tiesikin, että se oli lapsen paras. On totta, että nuo pitäisi suosiolla jättää katsomatta ja pysyä ihan vaan hömppäosastossa.



Poika raahaa haalaria kädessään ja höpöttää pihalle menosta eli nyt tuli komento pois koneelta :)

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kertokaahan toki kuulumisia!



soffio 30+6

Ai että sielläkin uinutaan päivällä...! Voi että, se on kyllä ihanaa. Mä menen nykyään esikoisen kanssa meidän sänkyyn ja luen sadun jonka jälkeen silittelen esikoisen unille. Poika tykkää siitä niin kovasti ja saa samalla vähän extrahellittelyjä. Mutta lähes aina nukahdan itsekin ja herätessä menee kyllä jonkun aikaa, että tajuihinsa tulee.



( . ) Laitanpa tuon omaa napaa kuvaavan jutun oikein leveänä koska kylläpä on kasvua. Voi itkut! Tänään oli siis neuvola ja sydämensyke oli hieno, paineet alhaiset kuten jo totuttu ja pissa puhdas. MUTTA tämä painoasia...!!!! Siis kolmessa viikossa on tullut yli neljä kiloa, viikkonousu hurjat 1300g. Ja siitähän th meinasi ihan revetä. Tietty mäkin tajuan, että on yli puolet liikaa viikossa tuota nousua, mutta minkäs teet. Mulla on KOKOAJAN nälkä! Voisin syödä vaikka kolme lämmintä ateriaa ja välissä välipalaa ja illalla ei tunnu mikään riittävän. Syön paljon kasviksia, napostelen porkkanaa ja herkuttelen mandariineilla. Ja sen yhden suklaapatukan syön päivässä. Mutta kyllä jo hirvittää. Mitään turvotuksia ei ole ja poskeni ovat itseasiassa kaventuneet. Joten KAIKKI lienee mahassa.



No, sf-mitta pompsahtikin sitten yli sen ylemmän katkoviivan eli isoksi, 29cm oli mitta. Kyllä mulla muhkea olo onkin, tietty. Vauva on kaikenlisäksi poikittain, joten se LASKEE mittaa jonkun verran. Oi voi.



Täytyy todeta, että onneksi mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia painon suhtee eikä siis painonnousu ole mikään ongelmatekijä. Pystyn suhtautumaan th:n neuvoihin ihan tyynesti. Voin vain kuvitella miltä tuntuisi tällainen painoripitys jos olisi ylipainoa ja saisi muuten taistella painonsa kanssa... Esikoisesta tulleet 18 kiloa mulla kuitenkin lähti aikanaan puolen vuoden aikana kokonaan pois, joten uskon, että tästäkin selvitään. Ellen nyt satakiloiseksi leviä...!



No niin, tulipas tätä omaa isoa napaa aika tuhdisti. Kertokaas nyt muutkin kuulumisia kun kerran lukemassa kuitenkin käytte.



Aurinkoista viikon jatkoa kaikille



T punkero-jeppis rv29+2

Eli heipat vaan kaikille!



Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee valituksien valitus. Raskaus etenee ihan suht kivasti, mutta mutta muut asiat onkin sitten vähintäänkin aivan jumissa.



Mies on kipeänä nyt kolmatta viikkoa. Oli saikulla koko viime viikon ja tämän viikon on vielä torstaihin asti. Sillä on korvatulehdus, kuumetta, yskää, kurkkukipua, silmätulehdus jne. Antibiootit ei meinaa millään tehota tuohon korvaan. Vaikka on jo viikon vetänyt nappia niin aina vaan on tulehtunut. Itse olen ollut puolitoista viikkoa kipeänä. Ensin lähti ääni, sitten tuli silmätulehdus ja sen päälle kamala yskä ja nuha. Esikoisella oli pari viikkoa sitten silmätulehdus, räkää riittää jatkuvasti ja aina välillä pukkaa kuumepiikin. Että sillälailla!



Viikonloppuna alkoi sitten supistelemaan ja yskin niin kovaa, että kohdun yläosastosta ilmeisesti revähti jotain, koska nyt vatsa on ihan älyttömän kipeä.

Olen itse ollut saikulla viime keskiviikosta lähtien ja nyt saikkua jatkuu huomiseen. Tänään neuvolantäti kuitenkin varasi mulle ylimääräisen lääkäriajan torstaille ja sanoi, että tarvitsen ehdottomasti lisää saikkua. No totta se kyllä on. Hemppa on laskenut aikatavalla ja voimat on ihan finaalissa, kun jostain syystä sen arjen on pyörittävä, vaikka äiti olisi kuinka kipeä.



Vauvalle ei siis edellisen valossa ole vieläkään mitään valmiiksi laitettu. Vähän kyllä jo harmittaa. Tiedän, että tää on mun viimeinen raskaus ja meidän vika vauva. Olisin niin halunnut nauttia ja herkistellä tän jutun kanssa, mutta nyt kaikki kaatuu jatkuvaan sairastamiseen (esikoinen ollut koko syksyn enemmän tai vähemmän kipeä) ja kamalan kiireeseen (päivät töissä, illat koulussa). Remonttikaan ei ole luonnollisesti edennyt yhtään, kun kaikki maataan sängyssä. Huokaus!!!



No nyt pitäisi kaikesta huolimatta keskittyä vähäksi aikaa tenttikirjaan. On meinaan pakko osallistua illalla yhteen tenttiin. Sekin vielä!



Sorry kaikille, mutta nyt ei pysty mihinkään kovin positiiviseen:(



Juuso Petteri rv 29+6



ps. Onneksi neuvolantädin mukaan vauvalla on kaikki hyvin

ja yhtenä kappaleena edelleen :) Soffio olikin huhuillut, en ole tarkoituksella viettänyt hiljaiseloa, olen vain ollut tosi tosi kiireinen ja muuten tosi tosi väsynyt. Olin saikulla yhteensä kolme viikkoa, tosin tein koko ajan duunia kotona sen minkä pystyin (paperihommia). Kohdun kaulakanavan tilanne ensin huononi eli lyheni pari senttiä, mutta viimeisimmässä kontrollissa tilanne olikin vähän palautunut eli sentti oli tullut lisää, niin sain luvan mennä takaisin töihin. Viikon verran olen ollut taas normaalisti duunissa, raskasta on, mutta menee aika paljon nopeammin, mikä on kiva juttu.



Musta on pidetty tosi hyvää huolta tuolla meidän neuvolassa ja ä-polilla. Laskin tuossa, että mut on tän raskauden aikana ultrattu 12 kertaa tähän mennessä... Viimeisimmän ultran mukaan vaavelin painoarvio on n. kilo eli aika lähellä alakäyrää mennään. Sf-mitta tosin huitelee yläkäyrillä, mistähän sekin taas kertoo ;) Lapsivettäkin kun on normaalisti.



Sori, pelkkää omaa napaa :( Ensi kerralla paneudun enemmän teidän muiden kirjoituksiin. Jaksuja vaan kaikille sinne remonttien ja vaivojen keskelle.



Saga ja raskausviikkoja 28 tasan (jes, taas yksi tavoite saavutettu!)

Maanantaina kävin pari tunti olemassa töissä, istumaan ei pystynyt yhtään, joten totesin parhaimmaksi lähteä kotiin lepäilemään. Koko päivä olikin yhtä tuskailua, panadolia jouduin ottamaan ja istuin lämpimässä suihkussa yms. Hiipi jo pelko, joko sitä joutuu sairaalaan lähtemään. Mutta onneksi tiistaina tilanne helpottui, ja kävin lääkärissä tarkastuksessa.



Kohdunsuu oli onneksi pysynyt kiinni, samoin kohdun kaulaa oli 3-4 cm vielä. Painoarvio oli 1,2 kg. Kyllä helpotti, vauva on edelleen pää aivan alhaalla, saa nähdä meinaako kääntyä ollenkaan pois raskauden aikana. Sukupuolta kysyin, ja ei suostunut taaskaan näyttämään paikkojaan kunnolla. Mutta lääkärillä oli vahva tyttöepäilys :). Sairaslomalle passitti loppuviikonkin. Taisi anopin lauantaiset häät ja sunnuntain siivoilu aiheuttaa tämän... Lääkärin määräyksestä nyt on siivouskielto (mies tykkäsi tosi paljon..). Eilen sitten kirpputorilla hurahdin, ostin kassillisen punasävyisiä vaatteita. Toivottavasti nyt se tyttö tulee! Ja ajattelin nyt kun on aikaa kaivella myös esikoisen vaatevarastosta vaatteet myös esille. Sitä kun ei tiedä milloin lähtö tulee, toivottavasti ei kuitenkaan kovinkaan pian.



Töihin pitäisi maanantaina mennä, ja sitten onkin viisi viikkoa töitä jäljellä. Nyt on kyllä motivaatio niin lopuillaan. No ei onneksi pitkä aika ole enää. Pinnasänkyyn ostin patjan, meillä ei myöskään ole ollut laskettavaa sivua, ihan hyvin ollaan pärjätty.



Mutta hyviä vointeja kaikille!



terv. Rebekka +28+4

Saga, hienoa että tilanne sitten rauhoittui! Toivottavasti saat kantaa masua mukanasi vielä useamman viikon :) On totta, että helpottaa jo sekin tieto, että alkaa olla jo ns. turvallisilla viikoilla.



Jepuli, mulla on maha mennyt sen ylemmän katkoviivan YLÄPUOLELLA lähes koko ajan... Ja tämä asukkihan on siis ollut joko perä- tai poikkitilassa. Painoarvion mukaan (rv 30. 1,5kg) tulossa on kuitenkin ihan normaalikokoinen vauva. Tällä viikolla sf oli 30 eli nyt putosi edes käyrille, hmmm... Jännää sekin, miten painoa yhtäkkiä tulla humpsahtaa. Mulla oli nyt viikkosaldo 500g, joka onkin tähänastinen ennätys. Mutta kuten olen jo aiemminkin todennut, niin painoa saa tulla se mikä on tullakseen, kun ns. järkevästi kuitenkin syön eikä lähtöpainoa todellakaan ollut liikaa. Kaikenkaikkiaan on nyt +7kg kasassa.



JuusoPetterille ja Rebekalle sairastelutsempit!! Ei näiden ns. normaalien raskausvaivojen lisäksi paljon muuta kaipaisi.



ON: liitoskivut voimistuvat täälläkin. En ole pitkään aikan pystynyt nukkumaan kuin kyljelläni ja nyt sitten herään siihen, että lonkat ovat kuin tulessa :( Ts.vääntelehdin about miljoona kertaa yössä kyljeltä toiselle. Sitten alkaa supistella. No, asiaan kuuluvat molemmat vaivat, vaikkei öisin aina huumori tahdokaan riittää.

Vauva muljuaa tuolla alhaalla. Pitää kai pian ruveta kokeilemaan jotain poppakonsteja, että saisi tyypin kääntymään pää alaspäin. Olen jo päättänyt, että mikäli pysyy sisukkaasti perätilassa, haluan sen kääntöyrityksen. Mutta perätilasynnytystä en sitten ole suunnitellut ollenkaan :)



Nyt pölyjä pyyhkimään pikkuapulaisen kanssa!

Mukavaa ja hyvävointista viikonvaihdetta!

Soffio 31+3

Kaikille vaan tasapuolisesti terve!

Mites meni lokakuun ensimmäinen viikonloppu?



Minä olin tyttöjen viikonloppua viettämässä kahden rakkaan ystävän kanssa ja se teki kyllä kutaa. Sai höpötellä ja olla rauhassa nauttien ystävien seurasta. Virkisti kummasti!



Mies ja pojat oli mummulassa puutöissä. Mukavaa kuulemma heilläkin.



( . ) Liitoskipuja riittävästi ja viime yönä kuvioon astui turvotus. Liottelin sormia keskellä yötä kylmässä vedessä ja revin sitten saippuan avustamana sormukset pois. Aivan törkeesti kihelmöi ja puudutti sormia koko yön ja huomaan näin päivälläkin, että jos kädet on alaspäin, heti alkaa tykyttää ja sormia ei saa edes nyrkkiin. Nilkoissa ei tunnu vielä pahasti mutta sukkien resoreista jää kyllä kunnon painaumat.



Huonompi juttu siksi, kun tuota painoa on tullut niin paljon. Terkkahan sanoi, että niin kauan tuo painonnousu on jokseenkin siedettävissä kunhan vaan ei ala yhtään turvotuksia tulemaan. No, nyt niitä on. Oi voi. Ensi viikolla on neuvola, joten siellä varmaan huutia taas tiedossa.



Täällä myteri sekoitti jopa digiboksin, lasten tuolit lentelivät pitkin pihaa ja harava löytyi naapurista. Kivaa syyskeliä siis!



Ai niin, pitää vielä hehkuttaa! Laitoin tänä aamuna tuossa lasten leikkiessä kuopukselle sen uuden jatkettavan sängyn paikoilleen ja petasin ja nyt pikkuinen meni sinne ekaa kertaa päiväunille. Kolme kertaa tuli sängystä pois ja sitten istuin vieressä kymmenisen minuuttia -ja nukahti kiltisti! Hyvä alku siis. Pinnis on nyt pohja nostettuna meidän makkarissa ja odottaa sitten petaamista joskus myöhemmin. Huimaa, että loppujen lopuaksi aikas pian siihen saadaan uusi nukkuja :D!



Nyt noihin sormiin sattuu sen verran, että taidan nostella taas käsiä vähän ylöspäin jotta tykytys helpottaa. Mukavaa viikon alkua kaikille ja jaksuja kaikkein remppojen ja vaivojen kanssa!!!



jepuli rv30+1 (hiihaa, jo kolmosella alkaa viikot!!!)

Moikka!



Tasaisen paksusti voidaan täällä! Sf-mitta oli edellisessä mittauksessa 30, joten maha on ISO! Ensi viikolla on neuvolakäynti, joten saas nähdä mitä se sitten on..



Harmi Jepuli tuon turvotuksen kanssa :-(. Mulla ei vielä ole niin, että kihelmöisi, mutta jonkinverran kuitenkin ja ei tunnu mukavalta.



Mä olen tehnyt haravointihommia nyt pari iltaa ja täytyy sanoa, että koville otti. Mutta silti ihanaa kun tekee_jotain_fyysistä. Tulee hyvä mieli ja koko perhe on tyytyväinen, kun äitikin on :-).



Aikamoista ajatella, että mennään jo viikolla 30! Ja kohta alkaa jo äitiyslomakin, aivan ihanaa, en malta odottaa. Mulla on nyt niin raskasta täällä töissä, kun joutuu opettamaan tuuraajaan ihan kaikessa, työkokemus mun töistä oli täysi nolla, joten aikalailla basic-asioista lähdetty liikkeelle ja täytyy sanoa, että olen ollut pettynyt tähän rekrytointiin. Mut no, eiköhän se opi ajan kanssa sitten kun jää yksin tekemään. Nyt mä olen koko ajan takapiruna ja huudan, ei ei ei ei, kun meinaa painella vääriä nappuloita. Näissä taloushommissa voi saada yhtiön tuloksen pahastikin solmuun jos ei ole tarkkana. Ah, mä niin odotan, kun jään pois töistä! Vielä kuitenkin marraskuun 7.pvään asti töitä, ellei masuasukki varoittele jotain ennen sitä.



Huomenna hulluille päiville! Esikoiselle kengät ja itselle hanskat, that's it... käy kuitenkin niin, että ulostauduin Stockalta liian monen keltaisen kassin kanssa...



Vointeja!



miinamagiaa rv30+3

Heippa kaikille tasapuolisesti!



Kovasti tuntuu jo olevan vaivoja tässä meidän porukassa ja muutakin riesaa raskausvaivojen lisäksi. Tsemppiä jokaiselle! Ollaan tosiaan jo pitkällä raskaudessa!!!



Kävin vajaa viikko sitten neuvolassa ja siellä kaikki ok. Hemppaa ei edelleenkään otettu, joten en tiedä, miten lääkärineuvolassa määrätty rauta minun puree. En kyllä ole syönyt sitä aivan ohjeiden mukaan, kun silloin ei tulisi tankattua tarpeeksi ruokaa pikkuiselle (kun ohjeen mukaan ei saa syödä pariin tuntiin, kun ottaa rautanappulan).



Masu on keskikäyrällä ja vauveli poikittain alhaalla niin, että tuntuu tulevan aina jommasta kummasta kyljestä pihalle potkiessaan. Neuvolassa ei osattu sanoa mitään konstia, miten kääntymistä voisi itse edesauttaa. Mutta onhan tässä vielä muutama viikko aikaa kääntyä oikein päin. Neuvolan täti tosin sanoi, että vauvalle on aina syy, miksi ei käänny jos ei käänny. Tiedättekö näistä te kokeneemmat? Suostun mielummin ulkokäännökseen kuin suoralta kädeltä sektoon. Perätilaista en varsinkaan näin ensikertalaisena halua alakautta synnyttää.



Yöt on olleet entistä katkonaisempia ja olen nyt saanut ottaa varoiksi eväät yöpöydälle, kun ei tahdo riittää, että syö iltapalan ennen nukkumaan käymistä. Ehtymätön ruokahalu on pojalla, kun on jo "syönyt" äiskältä takapuolenkin! ;) Painoa mulle on tullut koko raskausaikana noin 4 kg, mutta toisaalta oli lievä ylipaino ennen raskautta.



Vauvatavarat alkaa olla hankittuna. Ajoissa olen siis, mutta suokaa anteeksi ensikertaisen touhotukseni! Viikonloppuna haettiin sitteri ja tilattiin pinnasänky tarvikkeineen. Imetystyyny puuttuu vielä. Kokemuksia ja kommentteja siitä kapistuksesta otetaan vastaan. Pieni talvihaalari taitaa myös olla paikallaan, kun tuo äitiyspakkauksen 68 cm on joulukuiselle aikas reilu.



Työpäiviä jäljellä 7, uskomatonta. Tuuraaja on jo hyvin oppinut ja pääsen itse lähinnä olemaan taustatukena. Jännittää viimeinen työpäivä ja hyvästien aiheuttama mahdollinen tunnekuohu. En haluaisi alkaa pillittää kahvitilaisuudessa valtoimenaan...



Jostain syystä on tullut pikkuhiljaa puhetta mahdollisesti toisesta lapsesta. Miehen mielestä pitäisi pikaisesti yrittää toista, kun tätä ensimmäistäkin tehtiin pari vuotta. Minä taas haluaisin nauttia kunnolla tästä ainutlaatuisesta vauva-ajasta, mutta tiedän kyllä odottamisen riskit. Mullahan siis leikattu, melko ärhäkkä endo ja miehelläkin häikkää. Emme kuitenkaan joutuneet IVF:ssä alkua pidemmälle, kun tuli tämä luomuihme. Miten te muut jo lapselliset olette asian ratkaiseet synnytyksen jälkeen? Voiko imettäessä käyttää pillereitä? Mitä mieltä olette lasten ikäeroasiasta yleensä?



Jouluihme, rv 31+1

Moi taas!



Oltiin näköjään Jouluihmeen kanssa samaan aikaan koneella, joten vastaan samalla tähän sinun viestiisi lasten ikäeroista.



Meillä on siis esikoinen jo 6,5vuotias, täyttää jo tammikuussa 7v, joten meidän lapsien ikäero tulee olemaan tuo 7v. Esikoinen sai alkunsa luomusti, mutta tätä toista siis tehtiin melkein 6v. Mulla myös ärhäkkä endo ja vasta laparoskopian jälkeen koeputkihedelmöitys tärppäsi. Mutta hyvä näin. Mieluiten olisi tietenkin otettu tämä pikkukakkonen paljon aiemmin, joten mielestäni lasten pienet ikäerot ovat vain hyvä juttu.

Hyviä puolia meillä on se, että kun esikoinen aloittaa koulun ensi syksynä, olen minä kotona kuopuksen kanssa. Ja esikoisesta on varmasti paljon apua vauvan kanssa ja saan keskittyä vauvaan, kun esikoinen osaa jo olla itsenäinen.

Mutta niin, kaikissa asioissa löytyy taas sekä niitä hyviä että huonoja puolia!

Tsemppiä teille, että pikkukakkonen sitten tulevaisuudessa saisi piankin alkunsa!



Mä en osaa vastata tuohon perätilaan, kun esikoinen oli oikein päin. Mutta mun täytyy kyllä sanoa, että tää nykyinen asukki varmasti pyörii vieläkin akselinsa ympäri, koska mulla ei ole mitään hajua, että miten päin milloinkin se tuolla masussa rummuttelee ja millä jäsenellä...Ainakin kovaa se pyörii ja väillä ottaa vieläkin kipeää kun joku jäsen käy tuolla alapään seudulla. Toiv alkaisi jo pikkuhiljaa rauhoittumaan ja asettumaan.



Miinamagiaaa..

Moikka kaikille!



Täällä edelleen sairaslomalla. Flunssa on kyllä onneksi jo ohi, mutta mähän sain viime viikolla sitä saikkua vähän reilummin niiden supisteluiden ja melkoisen väsymyksyn vuoksi. No supistuksetkin on rauhoittuneet, kun on voinnut ottaa vähän rauhallisempaan tahtiin. Saikkua on kuitenkin vielä 16.10. saakka. Sen jälkeen ei olekaan enää kuin kaksi viikkoa harjoittelua jäljellä ja sitten koittaa loma. Tai no luennot jatkuu koululla kolmena iltana viikossa, joten niiden kanssa vielä riittää puuhaa.



Nauratti Jouluihmeen eväät yöpöydällä :) Mullakin on eväät; tosin se on paketti Rennietä. Närästys on siis jotain aivan tajutonta. Juon Samariinia ja syön Rennietä useita kertoja päivässä.



Meillä lasten ikäeroksi tulee 2 v 10 kk:tta (noin). Olisimme olleet valmiit toisen lapsen tuloon jo aiemmin, mutta ei se niin vain käynnyt. Luomusti ei tapahtunut mitään ja kaksi PAS:akin meni pieleen. Meillä ei siis aloitettu mitään ehkäisyä esikoisen jälkeen. Otimme sen kannan, että saa tulla vaikka heti perään, odotella ei paljon kannata. Esikoista tehtiin melkein kuusi vuotta. No nyt välillä jännittää, että kuinka selviän, kun esikoisen uhma on aika voimakas.



Eka tavarahankintakin on nyt saatu tehtyä. Lastentervikeliikkeen alesta ostettiin vauvalle uusi turvakaukalo. Periaatteessa meillä olisi ollut vielä saatavilla tuo esikoisenkin, mutta jostain syystä mies innostui ostamaan uuden. Samalla ostettiin esikollekin uusi istuin.



Varasin muuten ajan yksityiseen äitiysneuvolaan kätilön ultraan. Niin paljon askarruttaa se sukupuoli ja halusin vähän kokoarviotakin. No rahaa menee ja jouduin kyllä miettimään tosi kauan ennen kuin soitin sinne. Tunnen oloni vähän turhamaiseksi, mutta toisaalta. On tuntunut oudolta, kun tässä raskaudessa on ollut noita ultria niin paljon vähemmän kuin edellisessä. Tietysti se johtuu hyvistä asioista. Ei ole ollut mitään niin hälyyttävää, että olisi tarvittu erikoisseurantaa niin kuin esikoisesta.



No jaa nyt tarvisi avata tenttikirjoja, mutta kun ei millään huvittaisi. Katselen tuonne ulos ja ajattelen, että se haravointi olisi kyllä mukavaa. No jos kuitenkin jätän väliin, ainakin tänään. Olen parina edellispäivänä siivonnut hiljakseen kukkapenkkejä. Ja pakko tunnustaa, että se ei ehkä ole ollut kovin fiksua. Kykkiä nyt maha kaksinkerroin kuokan kanssa...



Palaillaan!



Juuso Petteri 31+1

KIVA KIVA kun olikin monta viestiä putkahtanut teiltä!



Jouluihme siis tankkailee yölläkin ja JP vetelee närästykseen apuja. Voi teitä! Mä olen sentään säästynyt yösyömiseltä toistaiseksi, vaikka ei se loppuun saakka poissuljettua ole. Nyt on vaan vielä nukuttanut niin hyvin, että en ole heräillyt kukkumaan. Jos se alkaa niin sitten tulee kyllä tultua keittiöön jotain mussuttamaan.



Meillähän noiden kahden ekan ikäero on 2v3kk ja se oli oikein hieno ikäero. Esikoinen tajusi jo, että vauva tulee eikä reippaana ollut moksiskaan siitä, että äiti oli sairaalassa. Toki pidimme huolta siitä, että esikoinen tunsi itsensä myös tärkeäksi ja vauvan taloon tuloa vähän kevennettiin esikoista ajatellen sillä, että vauva toi tullessaan esikoiselle pussin vaahtokarkkeja :o) Ne oli ja on esikoiselle ihan maailmaa suurempia herkkuja ja esikko oli tietty viikon mielissään kun "vauva toi hänelle karkkia". Pientä lahjonnan tynkää siis.



Nyt ikäeroksi on tulossa 1v7kk tai 1v8kk, riippuu nyt miten pitkälle tässä päästään. Tämä ikäero tuntuu kovin pieneltä, koska kuopus onkin ollut tosi rauhallinen etenijä esim kävelyssä ja on nyt vasta kesän lopulta saakka kävellyt. Tuntuu olleen jotenkin niin pitkään vauva, että on ihan hassua, että kohta talossa on jo toinen vauva. Itse kannatan todellakin pieniä ikäeroja vaikka se vähän raskasta välillä onkin. Ovat samaan aikaan pieniä, mutta myös samaan aikaan isoja :o)!



Mutta toi on älyttömän hyvä pointti, että voi olla kotona kun esikoinen tulee koulusta! Tosi hienoa, että on äiti ottamassa vastaan kun kuitenkaan ekaluokkalainen ei ole mikään iso vielä ja monelle yksinolo ei ole helppoa. Meidän uusilla naapureilla on juuri sama juttu ja niiden poika ainakin on tosi iloinen siitä, että äiti on kotona nyt.



Ja tavarahankintojakin on tehty! No, saahan sitä nyt hyvä isä sentään jo tehdäkin. Tiedä kuka meistä ekana jakaantuu ja koska. Meillä on myös kaikki peruskamat valmiina, juuri saatiin turvakaukalo lainaan ja vaunuthan meillä onkin. Sitteri on saannissa miehen siskolta ja ne tuplat vaan haetaan sitten lähempänä kaverien varastosta. Sänky oottaa petaamista. Vaatteet on toki vielä äippälootassa ihan sekaisin, mutta pesen ja lajittelen niitä sitten joskus, vielä ei oikein nappaa.



( . ) Vointi ihan ok, ei muutosta. Se turvotus tuntuu vähentyneen, ei siis kihelmöi enää sormiakaan. Mutta kotivaa'an mukaan paino jatkaa huimaa nousuaan vaikka olen nyt ihan tarkkaan katsonutkin mitä ja kuinka paljon syön. PAH!



Nyt ootellaan vaan 20. päivä olevaa istukkakontrolliultraa. Toivon totisesti, että silloin saataisiin joku varmuus, suuntaan tahi toiseen. Eli olisi kunnolla etisenä tai kunnolla pois kohdunsuun tienoolta niin ei tarvitsisi edellisen raskauden tapaan miettiä ja ultrailla vähän väliä ja pelätä vuotoja ja supistuksia ja niin edelleen...



Minä olen myös haravoinut paljon ja vähän kyykkinytkin tuolla pihalla ja ihan kohtuullisesti sitä jaksan. Supistuksia ei tule haravoinnista juuri ollenkaan mutta kävelystä kylläkin. Pihassa on vaan niin ihana touhuta, että en malttaisi kyllä ollakaan haravoimatta :D!



Nyt vähän lepuutan sormia ja lueskelen muitten kuulumisia. Vointeja kaikille ja hurjasti tsemppejä. Tässähän alkaa pian käydä aika vähiin!!!! HUIII!



jeppis rv30+4

Sairasloman jälkeen palasin maanantaina töihin, mutta kyllä täytyy sanoa että raskasta on istuminen. Täytyy vain ottaa päivä kerrallaan. Tämän päivän pidän vapaata, kun ollaan lähdössä miehen kanssa Tukholman risteilylle. Ihanaa lähteä kahdestaan, poika jää mummon ja vaarin hoiviin.



Meillä tulee ikäeroa 3 1/2 vuotta, ikäero tuntuu ainakin nyt ihan hyvältä. Kun esikoinen osaa jo tehdä paljon asioita itsenäisesti ja ymmärtää asioita. Mehän ruvettiin yrittämään toista viime vuoden syksyllä, mutta ei ottanut yritykset onnistuakseen. Mulla oli kyllä yli kaksi vuotta ajatus että uutta vauvaa en jaksaisi, ja sama miehellänikin. Mies ei edelleenkään ole mitenkään kovin innostunut uudesta vauva arjesta, mutta parempi olisi sopeutua taas. Täytyy vain toivoa että tämä on helpompi tapaus kuin ensimmäinen....



Mites muuten, muiden lapsien hoitotilanne, jäävätkö kotiin teidän kanssanne? Me jätetään esikoinen osaviikkoiseen hoitoon perhepäivähoitajalle, ja saadaan poitsu vielä ensimmäiselle hoitajalle takaisin. Ja tulevaisuutta ajatellen jos tämä kakkonenkin saataisiin samaan paikkaan. Miinamagialla on varmaan kyllä mukavaan,kun voi olla kotona kun esikoinen tulee koulusta :)



Olo on kyllä tukalainen, neuvolassa SF mitta oli 26 cm. Vauvan kääntymisestä ei ole kyllä oikein tietoa. Tämä kakkonen on ollut pää alas päin koko ajan, toivottavasti pysyy loppuun asti oikein päin. Jotenkin on tullut tunne että tämä toinen tulisi etuajassa, on jotenkin niin kova liikkumaan ja puskemaan itseensä alas päin. Kuulin muuten eilen että työkaverin tytön synnytys/ponnistus oli kestänyt 6 minuuttia, oli ollut kuulemma aikamoinen luomusynnytys tämä toinen.



Imetystyynystä kysyi joku, ja olen sitä myös miettinyt. Se olis kyllä hyvä, mutta ovat aika arvokkaita ja itse ei jaksa ruveta väsäämään, täytyypi vielä miettiä. Tilasin muuten Manducan kantorinkan, se vaikuttaa tosi hyvältä kantoavulta tällaiselle selkävaivaiselle.



Täytyy taas soittaa kohta Kelaan, en ole vieläkään saanut päätöstä rahasta, ja kuukauden päästä pitäisi melkein jo jäädä mammikselle :(



Hyvää viikonloppua kaikille!



t. Rebekka 29+5

Kiva tosiaan, että viestejä on tullut paaaljon :) Minä juuri heräsin päikkäreiltä... En siis suoriudu tuosta esikoisen nukuttamisesta ilman, että pian vedän itsekin sikeitä... Onneksi unta riittää vielä melko hyvin öiksikin, vaikka parina yönä viikossa tuleekin pyörittyä hereillä useampi tunti. Mun on varmaan myös etsittävä ne eväät yöpöydälle :) Esim. eilen söin vielä 21.30 maissa ruisleipää ja maitoa, klo 2 oli ihan hillitön kurina mahassa, hmmmm.



Ikäeroista oli puhetta. Meillä taitaa tulla melko tasan 3,5v. Pienempi ikäero oli haaveeni, mutta ei tätä toista lapsukasita meille aiemmin suotu. Yritys aloitettiin jo poitsun 1v. synttäreiden korvilla. No, ikäero on varmaan sikäli ihan ok, että esikoisella on kuitenkin jo sekä järkeä että omatoimisuutta - joskin myös kiivas luonne. Meillä poika jää kotihoitoon, muita virikkeitä olen yrittänyt keksiä. Vähän vaan hirvittää, jos tulee oikein kylmä talvi eikä päästä ulos ennen kuin isi tulee illalla kotiin. Siinä tapauksessa tulee kyllä seinät rytisten päälle sekä mulle, pojalle että koiralle!



Käväisin aamulla poliklinikalla istukka- ym. kontrollissa. Istukka näyttäisi nousevan turvallisen matkan päähän kohdunsuulta eli se ei estäne perinteistä synnytystä. Vauva on edelleen poikkitilassa, ehkä enemmän perätilaan päin kallellaan. Saapa nähdä... Mittoja ei nyt vauvasta otettu, se kyllä harmitti. En itse asiassa nähnyt koko vauvaa, niin nopea oli ultraus nyt. Kanavaa on jäljellä vajaat 3,5cm, sisäsuu on kiinni, pehmeä. Saattaa siis syntyä ennenaikaisesti tai sitten ei. Seuraava kontrolli on sitten vajaan kuukauden kuluttua, jossa tsekataan koko ja tarjonta. Viime yönä muuten näin unta, että synnytin vaaleahiuksisen pojan klo 21.13. Päivämäärää ei valitettavasti näytetty :)



Vointi on kyllä ollut hyvä. Olen haravoinut ja kontannut pitkin pihamaita. Eilen innostuin urakkasiivoukseen sisätiloissa. Eipä ollut esikoista odottaessa moisesta puhettakaan. Närästys on kaukainen muisto vain, kiitos varmaan sen poikkitilan. Lonkat jkv. kipuilee ja vessassa saa hypätä yhtenään, mutta muuta valittamista ei kyllä ole :)



Nyt on lähdettävä nykimään pojuakin hereille, ettei illalla nukkumatin odotus kestä liian kauan!



Mukavaa viikonvaihdetta!

soffio ja stara huimat 32+3!

vielä pikaisesti. Rebekka mainitsi tuosta, että vauva puskee alas. Sama homma on täälläkin. Välillä olen ollut lähes varma, että kohta joku osa tulee jo ulkopuolelle... Lääkärin kommentin mukaan vauva on kyllä lantiossa, mutta ei ihan alhaalla siellä. Mulla maha myös "putosi" tosi aikaisin, nyt on jo tämä pallomalli joka viimeksi oli vasta rv 36 kieppeillä.

Tervis kaikille!



Tuossa aamusella oli neuvola ja kuulumiset ihan ok. Paino oli onneksi noussut vain 800g kahdessa viikossa, eli sen sallitun 400g viikossa. Se siis hyvä, pelkäsin jo, että tulee huutia! Pissa puhdas ja paineet hyvät, vähän olivat nousseet niistä ihan alhaisimmista lukemista.



Mutta sf-mitta olikin perin oudosti 1cm pienempi kuin kaksi viikkoa sitten. TH mittasi parikin kertaa, mutta tulos oli sama. TH olis laittanut mut kontrolliin TAYS:aan mutta mulla on se aika sinne jokatapauksessa ensi maanantaina, joten katsotaan sitten. Yksi selittävä tekijä voi olla se, että vauva on todella alhaalla, pää tuntuu vasemmassa nivusessa ja jalat oikeassa. Aivan mykkyrässä poikittain alhaalla siis ja se voi tietty aiheuttaa tuon eron mittauksessa. Syke oli kuitenkin hyvä ja liikkeet sekä tuntui että näkyi joten tuskinpa huolta.



Nyt ootellaan vaan sitten ensi maanantaita, joka vähän pistää jänskättämään.



Tänään pääsen hemmottelemaan itseäni synttärien kunniaksi kampaajalle ja mies ja pojat antoi mulle lahjaksi lahjakortin kylpylän hemmotteluhoitoihin. Voi että, kun menen mielelläni!



Mukavaa viikkoa ja jaksuja kaikille!



Jepuli rv31+2

Moi kaikki ja hyvää syntymäpäivää Jepuli!



Myös mulla oli tänään neuvola ja kaikki ok. Painoa oli tullut tosi vähän sitten edellisen kerran ja sf-mitta oli 32. Kuulemma pää alaspäin ja selkä kaarella vasemmalle puolelle, joten sieltä puolelta tuo lukema 32. Sykkeet hyvät.



Seuraavan kerran sitten neuvolaan lääkärille 11.11. Ja silloin jo äityislomalla!



Miinamagiaa 31+2

Tässä tuhdisti omaa napaa, pahoittelen jo etukäteen.



Tänään oli se kauan odotettu istukkakontrolliultra ja niinhän siinä kävi, että istukka on kohdun suun edessä. Lääkärin mukaan jo vauvan asento antoi osviittaa asiasta ennenkuin hän istukkaa edes katsoi. Vauva on poikittain ja pysyy koska ei pääse asettumaan pää alaspäin.



Tunteet ovat aika ristiriitaiset. Toisaalta olen pettynyt koska toivoin alatiesynnytystä. Mutta toisaalta olen helpottunut koska tiedämme nyt varmuudella miten asia on synnytyksen suhteen eikä tarvitse miettiä ja jännittää.



Vauva voi hyvin. Painoarvio on 1730g. Kaikki virtaukset sun muut ok.



Kohdunsuu on kiinni ja täysimittainen joten näistä supistuksista ei tarvitse huolestua. Hyvä niin.



Nyt sitten vähän huolettaa vielä sellainen "oireyhtymä", jonka hienoa latinankielistä nimeä en muista enkä osaisi edes lausua vaikka sen tietäisinkin. Kyseessä on siis kohdallani sellainen vaara, että istukka on kasvanut kiinni kohtulihakseen. Tähän altistaa kuulemma kaavinnat ja aiempi etinen istukka ja mullahan noita on kumpaakin takana. Tämän tilan näkee kuulemma yleensä hyvin ultralla ja nyt lääkäri sanoi, että suurta riskiä ei ole. Mutta pois sitä ei pystytty sulkemaan koska yksi kohta kohdunsuun tienoolla oli epäselvä ja siinä istukka saattaa olla lihaksessa kiinni. Jos istukka on kasvanut/kasvaa lihakseen kiinni, vuotoriski on iso loppuraskauden ja leikkauksen aikana ja leikkauksessa tulee valmistautua ääritapauksessa nukutukseen jotta saadaan istukka turvallisesti irti.



Seuraava kontrolliultra on 17.11. eli tasan kuukauden päästä rv36+1 ja silloin päätetään myös leikkausajankohta. Jos siis tuonne asti päästään ilman vuotoja... Viimeksi istukka alkoi vuotta rv35+jotain, mutta toivotaan nyt että tuonne saakka päästäis.



Tällaista kivaa tänne. Kyllä minä tähän ajatukseen totun pikkuhiljaa vaikka nyt tuntuukin vähän turralle. Leikkauksessa on aina riskinsä, mutta toisaalta edellinen sektio oli positiivinen kokemus enkä sinänsä pelkää itse operaatiota. Tämän päiväinen lääkäri sattui olemaan sama joka leikkasi minut viimeksi joten oli ihan hauska kohdata kasvoista kasvoihin lääkäri, joka kuopuksemme saattoi maailmaan. Ihan positiivinen kokemus jäi itse käynnistä ja lääkäristä. Onneksi mies oli mukana kättä pitelemässä ja kuulemassa samat uutiset.



Toiveena on, että sektio olisi rv39 mutta luultavasti siihen joudutaan aiemmin. Laskettua aikaa tämä vauva nyt ei kuitenkaan tule näkemään, lääkärin mukaan viimeistään joulukuun ekoina päivinä syntyy.



Huoh. Nyt painun ulos auringonpaisteeseen lasten ja äitini kanssa ja koetan unohtaa tämän pohtimisen. Kyllä se tästä.



Tsemit kaikille ja vointeja!



jepuli rv32+1