***Joulutähtösten alkusyksy***
Heippa!
Alkoi tuo edellisen pinon otsikko "kesän kynnyksellä" kuulostaa jo hiukan hupaiselta, joten päätin aloittaa uuden pinon.
Tuntuu, että aika on mennyt ihan älyttömän äkkiä. Puoliväli on jo ohitettu. Oma olo on helpottanut tässä matkanvarrella. Enää ei ole tarvinnut oksennella eikä päätä ole särkenyt moneen viikkoon (kop kop). Vatsa kasvaa vähän keskikäyrän yläpuolella ja vastaavasti verenpaineet on melko alhaiset. Hemppa huitoo tuolla 130 kieppeillä. Nyt kun noista alkuraskauden ongelmista on selvitty alkaakin jo pikkuhiljaa nämä puolivälin ja lopun ongelmat nostaa päätään. Eli vähän meinaa närästellä, suonenveto on järkyttävää ja välillä on tosi sellainen turpea ja jotenkin tukalan kankea olo.
Rakenneultrassa kävimme nelisen viikkoa sitten. Meidän kunnassa se on maksettava itse, mutta pidän sitä kuitenkin merkityksellisinä etappina odotusaikana. Kävimme myös esikoisesta aikanaan. Tällä kertaa otimme sen "hienomman" 3D/4D -version. Oli kyllä todella kiva kokemus ja kuvat ihanan selkeitä. Kaikki oli vauvalla ok. Sukupuoli ei selvinnyt. Se vähän harmitti, sillä tällä kertaa olisimme sen halunneet tietää etukäteen.
Mitenkäs muiden odotukset on sujuneet? Toivottavasti kaikki on kaikilla mukavasti. Hasssua ajatella, että äippälomat alkaa meilläkin jo ihan kohta. Itse katsoin Kelan sivuilta, että mulla alkaa 4.11. Se onkin ihan sopiva aika, kun mulla tää työharjoittelu loppuu lokakuun vika päivä. Toivottavasti vaan jaksan olla loppuun saakka. (Esikoisestahan olin saikulla rv:sta 20 lähtien.)
Joku täällä kyseli liikkumisesta. Pakko tunnustaa, että mun kohdalla se on lähes nolla. Sen verran on supistellut jo juhannuksesta lähtien, että terkka kielsi jumpat sun muut. Kävelyllä voi hiljakseen käydä. Ja vauhti onkin tosi hiljainen, kun kävelyn aikana/jälkeen alkaa niin ikävästi iskias ja häntäluukipu muistuttaa itsestään. (Esikoisesta oli aikanaan todella pahat liitoskivut.)
No tulipa omanapainen juttu, mutta koittakaa kestää.
Juuso Petteri rv 23+2
Kommentit (75)
Joskohan nyt onnistuisi tämä palstailu, kun on viime päivät tökkinyt joko kone taikka saitti niin, ettei mitään ole saanut kirjoitettua eikä ainakaan lähetettyä... Esikoinen kiukkuaa päikkärikiukkua iskän kanssa, minä istahdin koneelle :)
Saga, mullahan kohdun ulkosuu on ollut sormelle auki jo viikkokausia. Ekan kerran todettiin jo rv15. Se ei ole muuttunut mihinkään, vaikka kaula rupesi sittemmin pehmenemään ja lyhenemään. Sulta varmaan otetaan jossain vaiheessa infektionäytteet, ettei joku pöpö siellä paikkoja pehmentele. Mulla näytteet oli puhtaat eli iana niistäkään ei syyllistä löydy. Nyt vaan otat iisisti! Kauppakassit kannatat miehellä, ei seksiä, siivousta eikä ponnisteluja ja vaakatasoon aina välillä! Pitkä istuminenkaan ei tee hyvää, koska aiheuttaa painetta kohdunsuulle kuten myös pitemmät automatkat. Tsemppiä joka tapauksessa ja ilmoittelehan kuulumisia!
Vaunuista. Meillä on esikoiselle hommatut Brio kombit ja ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä niihin. Poika on huidellut pituutensa puolesta plussilla koko ajan, mutta kyllä vaan nukkui kopassa tosi kauan. Ehkä ahtaus tuntui hyvälle siellä toppavaatteiden ja lampaantaljan seassa :) Jotenkin mulla on sellanen mielikuva, että joskus 9kk iässä jätettiin koppa lopulta pois, sen jälkeen nukkui pussin kanssa vöissä. Brioihin sai myös loistavat leveät täyskumirenkaat ja pitkäkinttuisille vanhemmille jalkatilaakin on riittävästi. Voin lämmöllä suositella, vaikka kyllähän niillä hintaakin tietty on.
Vai oli Jepuli hommannut vaalenapunaista :) Mä olen yrittänyt tehdä neutraaleja hankintoja huutiksesta, kun ei tuo tunne kummankaan sukupuolen osalta niin vahva ole. Suklaanhimo kyllä jatkuu, piti ihan ostaa pieni konvehtirasia...
ON: Odottelen mielenkiinnolla tulevan viikon sairaalakontrollia. Katsovat ultralla sekä sikiön että kohdunkaulan ym. tilanteet. Jospa sitten saisi vähän selvyyttä siihen, että vieläkö ennenaikaisuuden uhka on niin suuri kuin mitä neuvolalääkäri varoitteli.
Yes, nyt lähden laittamaan pyykit koneeseen, jos vaikka kerrankin saisi ulkona kuivattua, kun ei vielä ainakaan sada.
soffio 26+5
Kiitos tsemppauksesta. Kyllä me kovin huolestuneita ollaan, mutta minkäs teet, kun itse voi vaikuttaa niin vähän.
Perjantaisella lääkärikäynnillä todettiin sama kuin torstainakin, eli kohdunsuu auki sormelle, hieman on kaula pehmentynyt ja lyhentynyt käsin koittaessa. Ultrassa näkyi kuitenkin, että sisäsuu oli kiinni ja kanavaa kokonaisuudessaan jäljellä vielä yli 5 senttiä. Kaikki mahdolliset näytteet otettiin, tällä viikolla tulee tulokset, josko siellä joku bakteeri tms. olisi. Sairauslomalla olen nyt viikon verran, kontrolli torstaina ja sitten selviää jatko. Olen ottanut tosi iisisti, lähinnä pötkötellyt vaakatasossa. Mies on hoitanut kodin ja koiran ja tuonut mulle ruuatkin sänkyyn, eli palvelu pelaa kerrankin :) Inhottavinta on oikeastaan se, että aktiivinen hoito aloitetaan vasta, kun 24 viikkoa on tullut täyteen. Jos synnytys käynnistyisi tänään tai huomenna, niin sitä ei sitten yritettäisi estellä... Ja tajusin heti ekana lepopäivänä lauantaina, että muahan itse asiassa supistelee ihan jatkuvasti. En vain ollut hoksannut niitä supistuksiksi, kun ovat täysin kivuttomia. Siinä mielessä lepo on myös auttanut, eilen sunnuntaina ei enää supistellut läheskään yhtä paljon, tänään en ole tuntenut vielä yhtään. Päivä kerrallaan siis!
Saga 23+5
...mutta johan tuossa olikin jokunen aurinkoisempi päivä välissä.
Saga, aika oudolta kuulostaa minusta tuo 24 rv raja hoidon suhteen. Täällä ei sellasita ole, ainakin työkaveriani hoidettiin rv23 alussa ja lopulta saikin ihan täysiaikaisen lapsen. Tokihan se raja on johonkin vedettävä, mutta ei luulisi olevan noin päivän päälle! No, nythän sulla on tuo 24 jo täynnä eli yksi huoli vähemmän! Sait varmaan lääkäriltäkin vinkkejä supistusten suhteen, mutta sanon silti, että muistathan juoda riittävästi. Joskus myös magnesiumin syöminen voi auttaa. Minä olen popsinut sitä useamman viikon lähinnä kramppaavien jalkojen vuoksi, tiedä sitten, vaikuttaako supistuksiin myös.
Jouluihme oli aiemmin jo kysellyt matkarattaista. Meillä ne on olleet todella hyödylliset! Briot ovat painavat ja kömpelöt kasata mm. kaupunkireissuja ajatellen, matkiksilla pääsee paljon helpommalla. Lisäksi ne saa nostettua yksinkin bussiin kyytiin ja yhden käden kasausmekanismi on hyvä. Eivät sitten tietysti kulje niin hyvin kuin ns. oikeat rattaat, mutta cityolosuhteissa pärjää kyllä. Ja reissussa ovat ehdottomat!
Omaan napaan ei mitään uutta. Perjantaista kontrollia odottelen. Vauva on ilmeisesti sisustuspuuhissa tms., kun on tämän aamuna potkinut ja mönkinyt hurjasti. Oletan, että kääntyi vihdoin pää alaspäin, koska kylkikaaressa ei enää tunnu kaivertamista vaan selkeitä potkuja. Jospa auttaisi asennonmuutos vessassa ravaamiseenkin. Kun joku istuu rakon päällä tai potkii sinne täydellä teholla, on tuolla toiletissa saanut juosta aika taajaan :)
Eipä muuta kuin mukavaa loppuviikkoa ja kirjoitelkaahan nyt taas jotain :)
soffio 27+1 - jeeeee
Tässä saikulla kun on aikaa kirjoitella, niin terrorisoidaan sitten palstaa..
Soffio, niin minustakin on aika outoa, että ollaan niin tarkkoja sen rajan kanssa. Kuulemma Helsingin päästä on heille se ohje tullut (täältä mennään ostopalveluna Helsinkiin synnyttämään, jos se tapahtuu ennen rv 32). Kertoipa lääkäri minulle jopa, että hänellä oli juuri ollut potilas, jonka synnytys käynnistyi viikoilla 23+5 ja kuinka ikävään kohtaan se sattui juuri tuon rajan takia. Tosin ehdin tässä jo pariinkin kertaan soitella synnärillä paniikissa, niin kyllä sieltä sanottiin, että tulla vaan näytille, jos siltä tuntuu. Että "kyllä sille ehkä voidaan jotain jo tehdä", tosi varovaisesti sieltä kätilö kommentoi. Ja kun lääkäri myös puheli siitä, että sitten kun on 24 viikkoa täynnä niin he voivat jo antaa steroideja keuhkojen kypsyttämistä varten ja supistuksia estäviä lääkkeitä niin johan minä sain sen käsityksen, että tässä ihan oikeasti odotetaan meidän pojan pyrkivän ulos yksiöstään hetkenä minä hyvänsä. Niinpä olenkin ollut ihan vainoharhainen ja säikähtänyt joka ainoaa vihlaisua ja nipistystä. Eilen se meni niin pitkälle, että lähdettiin sitten näytille. Päivystyksessä oli toinen lääkäri, joka kokeili ja ultrasi ja totesi tilanteen pysyneen samana kuin viime viikolla. Mutta yhtäkkiä tilanne ei enää ollutkaan niin vakava, puhuipa tämä lääkäri jopa yksilöllisistä rakenteellisista eroista. Kuulemma se, että suljettua kanavaa on vielä hyvin jäljellä ja että sisäsuu on kiinni on paljon tärkeämpiä asioita kuin se ulkosuun tilanne. Tulin heti paljon paremmalle mielelle ja olen tänään jopa uskaltanut olla vähän aikaa jaloillani :) Saikulla olen silti tämän viikon ja aion edelleen ottaa rauhallisesti. Onneksi on vielä kontrolli ensi viikolla, kun olen taas töissä niin näkee miten se seisominen sitten tilanteeseen vaikuttaa. Mutta pötköttelyä aion harrastaa jatkossa huomattavasti enemmän, vaikka minunkaan selkä/lonkat ei siitä niin tykkää.
Ja tulipas siinä taas omaa napaa, niin kuin viime aikoina muutenkin. Oli tosi kova paikka tuo säikähdys ja täytyy tunnustaa, että minä jo suurin piirtein jotain siunaustilaisuutta suunnittelin mielessäni. Fatalistisesti ajattelin, että ei minun sitten selvästikään ole edes tarkoitus tulla äidiksi, ja että tähän ruljanssiin en kyllä enää koskaan lähde uudestaan edes yrittämään.
Soffio juttelikin vauvan asennosta. Mites teillä muilla? Meidän tyyppi on jo rakenneultrasta asti ollut pää alaspäin ja potkut on pitkään tuntunut selkeästi tuossa mahan päällä, koko ajan ylempänä, ei kuitenkaan vielä kylkiluissa asti. Välillä tuntuu kyllä nyrkkeilyäkin tuolla alempana.
Ja Jepuli oli ostellut pinkkiä :) Minä ostin ekat pienet potkuhousut jo rakenneultran jälkeen, kun sukupuolikin selvisi. Vaaleansinistä piti sitten ostaa, vaikka muuten olen joka tapauksessa ajatellut pysytellä suht neutraaleissa väreissä ja kuoseissa. Mutta silloin tuntui siltä, että pitää jotain vaaleansinistä saada...
Ja nyt uskallan taas pohtia vaunuja yms. vaikka mitään ei nyt hankitakaan ennen kuin vähintään 30 viikkoa on takana. Meidän täytyy varmasti jossain vaiheessa hommata myös matkarattaat vaunujen lisäksi. Meillä on niin iso koira, jonka kanssa ei vaunut samaan tilaan mene. Eikä meille ole oikein taloudellisesti järkevää ostaa mitään tila-autoa, kun kaksi kulkupeliä tarvitaan joka tapauksessa.
Jaahas, tämä jatkaa makaamista. Kirjoitelkaapa jotain niin menee aika mukavammin :)
Saga 24+0
Teen tässä työtä käskettyä :o)
Hyvä kun olet saga vähän huojentuneemmalla mielellä. Ehkä tosiaan vähän kärkevästi se eka lääkäri asiaan suhtautui ja taisi saada sut pelästymään. Hyvä tietenkin, että oot levännyt mutta aikas hyvältähän tuo jo näyttää. Niitä rakenteellisiakin eroja tottakai on ja joillakin paikat vaan pehmenee aiemmin. Muistan hyvin kun viime vuonna loppusuoralla odotin meidän kuopusta ja samassa pinossa eräällä odottajalla oli kohdunsuu auennut jo rv27 kahdelle sormelle ja kaula lyhentynyt senttiin! Oli melko paniikissa mutta niin vain vauva KÄYNNISTETTIIN rv 41+5 :D! Ja oli muuten kypsä koko emäntä, muistan!
Joo, se mun pinkki vauvahaalari on herättänyt kovasti ihastusta mutta olen koettanut joka välissä kaikille sanoa, että EMME SIIS TIEDÄ SUKUPUOLTA. Eli tuon vaan investoin koska se on niiiiiiiin ihana. Tarttee toki ostaa vielä joku neutraalikin jotta on pojallekin valmiina pientä uutta kivaa :o)
Täällä ( . ) on ihan ok. Supistuksia tulee tosin heti kun kävelen. Tänään huomasin hauskan seikan. Menimme aamulla poikkeuksellisesti autolla puistoon, vähän kauemmas, kun oltiin muutenkin esikoisen hammashygienistin takia autolla liikkeellä. Puistossa pystyin antamaan pojille keinuissa vauhtia ja konttaamaan liukumäen alle ihan hyvin. Jos nimittäin kävelen, niin olen tuossa lähipuistossa kävelyn jälkeen jo niin kipeä ja poikki, että en meinaa jaksaa edes keinuissa vauhtia antaa. Niin se kävely ottaa tuonne masuun, ei voi mitään. Onneksi lekuri on ens viikolla niin näkee paikkojen tilanteen.
Meillä remppa etenee ylhäälläkin ja on ihanaa kun vanha muovimatto peittyy upeaan pähkinäparkettiin. Tulee tosi kaunista ja siitä tulee hyvä mieli. Ensi viikonloppu meillä onkin miehen kanssa remppaviikonloppu, pojat menee äidilleni pe-su ja me tehdään se mikä jaksetaan pitkää päivää niin yläkertaa kuin saunaakin. Saadaan hommia eteenpäin.
Jaahas, taidan mennä hakemaan suklaata kaapin kätköstä ja surffailla vähän. Pojat näköjään uinahti joten rauha maassa :o)
Terkuin Jepuli rv25+3
Heippa kaikille!
Kiva, kun täällä on alkanut olemaan yhä enemmän elämää näin syksyn tullen! :)
Saga77: Tsemppiä! Onneksi tilanteesi vaikuttaa nyt vakiintuneen ja sait positiivisempia kommentteja toiselta lääkäriltä. Mutta varmasti on silti raskasta ja pelottavaa. Hengessä mukana!
Itellä oli tänään lääkärineuvola ja pyysin myös tarkistamaan kohdunsuun erityisen tarkkaan, kun on ollut noita supisteluja ja oma äitikin on saanut meidät molemmat lapset aikanaan 3 vko etuajassa ja ollut saikulla supistusten takia ennen äitiyslomalle jäämistä. Mutta mulla paikat täysin kiinni ja kaula ei ole lyhentynyt, helpotus.
Rautaa määrättiin syömään, kun hemppa on 112. Oletteko kaikki rautaa syövät ottaneet apteekin valmisteen vai onko joku käyttänyt luontaistuotetta? Mulla suositeltiin Obsidania. En ole ennen rautavalmisteitä syönyt. Muuten arvot ok.
Masu on nyt kasvanut pienessä ajassa keskikäyrän yläpuolelle, kun vielä elokuun puolivälissä oltiin alakäyrän tuntumassa, vaikka pojalla olikin silloin jo ihan reilusti kokoa. ilmankos on olomuoto muuttunut kaikkien mielestä ihan pienen ajan sisällä aikas muhkeaksi! :) Ihana masu!
Meidän tulevalle vauvalle syntyi viikonloppuna serkkutyttö! Käytiin katsomassa tuoretta perhettä sairaalassa ja kyllä se oli ihmeellistä ja epätodellista. Ihan kuin olisivat jo pidempään olleet yhdessä. Äidistä paistoi joku ihmeellinen onni ja rauha. Isäkin oli ihmeen luoteva ja osaava. Pieni tyttö oli tyytyväinen eikä itkenyt yhtään, nukkui vain tyytyväisenä. Kun pidin sitä sylissä, se yritti hamuta rintaa! Vitsi, että meni vaikeaksi malttaa odottaa oman lapsen syntymää!
Tuo vauvan ja tuoreen perheen kohtaaminen toi myös mieleen sen tosiasian, miten meidän oma tilanne voisi nyt olla toisinkin. Jos oma raskaus ei olisikaan alkanut ja jatkunut. Voisimme käydä edelleen kerta toisensa jälkeen läpi raskaita hoitoja ja olla aivan uupuneita surussamme. Silloin olisi äärimmäisen vaikeaa kohdata läheisten vastasyntynyt vauva, äärimmäinen onni. Jännä välähdys ei niin kaukaisesta menneisyydestä. Olen kiitollinen, että tilanne on nyt toisin. Huh.
Mukavaa viikonjatkoa kaikille ja hyvää vointia!
Jouluihme 26+1
Mitäs te joulupallerot olette touhunneet viikonloppuna?
Meillä oli ukko-kullan kanssa todellinen aherrusviikendi ja pojat oli mummilassa pe iltapäivästä tähän alkuiltaan. Saimme hurjasti aikaan täällä, yläkerrassa on liki valmista ja saunakin eteni eristyksien ja ilmastointien osalta kovasti. Sain jopa hiottua ja kitattua kuopuksen tulevan sängynkin ja se oli aika urakka kun sängyssä oli melko paksusti vanhaa lakkaa ja joltisenkin hirveesti koloja... Mutta nyt sänky on siisti ja odottaa enää petsausta. JEE!
Tämän remuamisen miinuspuolena on sitten se, että issiaskivut ovat yltyneet niin, että hyvä kun pääsen kävelemään. Mummi kun toi pojat niin käytiin vielä ennen iltapuuroa näyttämässä mummille poikien kanssa meidän "sienikallio" ja löydettiinkin kanttarelleja, rouskuja ja haperoita. Mutta kyllä oli tuskaa tuo kävely, häpyluuta viiltää ja issiaskivut runtelee kumpaakin puolta lantiosta ja persposkista... Tiedän, että on itseaiheutettua mutta pakko tota remppaakin oli eteenpäin viedä. Vähän ehkä olisin kyllä voinut rauhallisemmin ottaa...
No, keskiviikkona on neuvolalääkäri. Ja vajaan parin viikon päästä menen sokerirasitukseen. Joutuukos kukaan muu? Mä joudun siksi kun esikoisen odotuksessa oli raskausdiabetestä ja vaikka kuopuksen odotuksessa ei ollutkaan, se merkintä siellä seuraa mua ja joudun automaattisesti kontrolliin.
Huh huh, nyt pakenen sohvalle ja lepuutan tuskaista kroppaa. Mukavaa viikon alkua kaikille tasapuolisesti. Tulkaas kertoon kuulumisia!
Terkuin Jepuli rv26+0 (POKS:O))
Terveisiä Tallinnasta. Täällä mä pari pvää vietän kongressiemäntä hommissa, joudun tuuraamaan työkaveria. Onneksi lyhyt matka ja vaan pari pvää. Tosin tää ilta tulee venymään illallisen takia aika pitkään.
Sain minäkin vihdoin viime vkolla kela-paperit ja laitoin jo eteenpäin palkkikseen. Neuvolalegurin luona kävin samalla ja kaikki kunnossa, sauvomiset ja ne kovat mahan kovettumiset eivät olleet tehneet mitään hallaa, onneksi. Voin siis jatkaa voimien mukaan jatkossakin.
Mä olen kärsinyt myös toisen persposken iskiaiskivuista. Esim eilen sunnuntaina kipuilin koko aamupvn, kunnes sauvalenkin 5km jälk kipuilu katosi! Lenkki kesti n tunnin, joten se kävely avasi kait jotenkin. Hyvä niin.
Ok, kokoustelijat lähtevät just kahville, pitää samalla jakaa hotellihuone kortit.
Pahoittelen kirj virheitä, kirjoitan tätä iPhoella.. On tää niin nowadaysii..
Töissä pitää niin kiirettä, ettei työpäivän jälkeen jaksa istua koneen ääreen ja kirjoitella. Mutta tänään kävin neuvolalääkärillä, ja ennen pojan kotiin tuloa jos ehtis kirjoittaa kuulumisia.
Vointi on ollut aika tuskaista, istuminen ja kävely tekee kipeetä, tuntuu kuin paikat on v niin "hellinä", taitaa olla vain niin löystyneet paikat :). Väsymys on armoton, hemppa oli viimeeksi 106 ja Obsidania olen syönyt jo pari kuukautta. Tänään hemppa oli yllättäen 126, ihan ihme juttu. Paineet on olleet ihan ok:t koko ajan. Magnesiumia olen syönyt lisäksi, kun joka yö suonenvedot ja krampit vaivaavat. Mutta huomasin että Magnesiumin maksimi annos tekee vatsan löysäksi. Obsidan kovetti ja Magnesium löysyttää.... Lääkäri tutki paikat tänään, ja kohdunsuu oli onneksi kiinni, ja 3 senttiä oli kaulaakin. Ja sanoi vain että kaikki kunnossa vaikka niin painaakin alas. Sairaslomaa en pyytänyt, kun voi olla että flunssa kaataa seuraavaksi sänkyyn. Täytyy vain jaksaa sinnitellä ja toivoa, että lisäviikkoja tulee rutkasti.
Kelaan laitoin paperit, ja sainkin jo pakkauksesta rahat (tuli tuhlattua jo ruokakauppaan)...Vakuutuspaperit vauvasta laitoin Tapiolaan, esikoisen on myös sillä ollut, ja vakuutus kun pitää varata 3 kk ennen laskettua aikaa.
Pitää pyytää anteeksi, etten nyt muista puoliakaan mitä olette kirjoitelleet, on vain pää niin väsyksissä. Mutta vaunuista oli puhetta, meillä esikoisella on Hartanin skaterit, tosi hyvät on olleet. Nyt vain tulee ongelma kun ei saa seisomalautaa, pitää vissiin ostaa jotkun halvat käytetyt kaksostenrattaat varoiksi. Matkarattaat meillä on ollut kovassa käytössä, ne on niin näppärä ottaa mukaan.
Eipä tässä tämän kummempia, mukavaa viikonalkua kaikille.
t. Rebekka 25+1
Huomenta kaikille!
Eilen oli odotettu neuvolalääkäri, mutta voi mikä pettymys se oli :(
Neuvolantäti oli vaihtunut sitten edelliskäynnin. Hän oli ihan jees. Paineet oli ok, mutta hemppa oli romahtanut 134:stä 115:een. Toi 115 on mulle tosi vähän, kun ennen raskautta huiteli tuolla 155 paikkeilla ja esikoisestakaan ei koskaan pudonnut alle 127. Rautaahan täti sitten kehotti aloittelemaan. Painoa on tullut neuvolan vaa´an mukaan 6 kg ja oman 5,5 kg.
Varsinainen lääkäri meillä oli tuolta idän puolelta tullut... Varmasti ihan asiantunteva, mutta silti tuntui, etten saanut käynnistä mitään irti. Ultra tehtiin jostain syystä alakautta ja sen seurauksena ei siitä kuvasta saanut mitään tolkkua, minä ainakaan. Ja mä kun olin niin toivonut, että se sukupuoli olisi selvinnyt nyt, kun ei silloin rakenneultrassa nähty. SF-mitta oli 23 eli putosi keskikäyrän alle. Selittynee kai sillä, että pikkuinen on poikittain. Sykkeet takoi siellä 140 paikkeilla.
No lääkäri oli kyllä vähän huolissaan mun lepäämisistä, kun kerroin, että olen ensin kahdeksan tuntia töissä ja sitten kolmena iltana viikossa kolme tuntia/ilta koulussa ja esikoinen on tosiaan 2,5 v. Istumista tulee siis melkoisesti ja tällä hetkellä suonikohjut alkaa olla jo ihan mahdottomat. Ja kun ei riitä, että niitä olisi vain pohkeissa. Mulla on niitä myös tuolla alapäässä ja ne on kuulkaa kipeitä...
No sellaista täällä päin. Vielä kun jaksaisi 7,5 viikkoa, niin sitten tää harjoittelu olisi ohi ja voin jäädä kotiin. Tosin koulu kyllä jatkuu jouluun saakka, mutta taitaa jäädä noi viimeiset tentit odottamaan kevääseen.
Nyt jää muiden juttujen kommentoinnit väliin, kun pomo haluaa pitää jonkun pikapalaverin, just nyt...
Juuso Petteri ja rv 26+6
vaikka kovasti keskiviikkoa mainostin. No, onneksi hoksasin asian eilen illalla niin tajusin mennä ja mies oli poikien kanssa sen aikaa kotona.
Kohdunsuu oli se tärkein asia ja siellä kaikki oli ihan hyvin. HUH! Eli täysin kiinni ja napakka ja kaulaa jäljellä selaiset 3-4cm. Supistuksia tulee rasituksessa, mutta ainakaan siis toistaiseksi ne eivät ole mitään pahaa saaneet aikaan. Kovasti tietty kehotettiin välttämään rasitusta ja kävellä saa vaan pakolliset.
Painoa mulla oli tullut kahdessa viikossa 2kg ja siitä neuvolantäti vähän mainitsi... Mutta kun verenpaineet oli taas niin alhaiset (102/58) eikä turvotusta ole lainkaan niin ei tuo painonnousu kuulemma haittaa. Mulle on kyllä ruoka maistunut todella hyvin ja nälkä on oikeastaan kokoajan joten täti meinasi, että liekö vauva vetäsemässä jotain kasvuspurttia siellä. Sf-mitta oli kasvanut omalla käyrällään. Vauva oli pää alaspäin ja tuntui nyrkkeilevän tuonne lähelle nivusia. Tosi alhaalla on siis mun maha. Sydänäänet ok. Suppareitten takia tuli passitus kuitenkin labraan, katsotaan streptokokki ja muut tulehdusjutut -lähinnä poissulkevasti ettei ne siellä vaan suppareita aiheuttas.
JP, ikävä kuulla, että sulla oli tylsä käynti!!! Noita kun odottaa niin on sitten ikävää jos ei oikein saa käynnistä mitään irti. Kyllä mäkin vähän mietin, että miten mahtaa tyttö osata -oli nimittäin ehkä just yli parikymppinen se lääkäri!
Tsemppiä JP myös suonikohjujen kanssa. Itsellä ei ole niistä kokemusta, mutta olen kuullut, että ikäviä voivat olla!
Meillä on kattoremontin ajankohta varmistunut ja lähdenkin poikien kanssa perjantaina viikoksi anoppilaan urakkaa pakoon. Ihan jees mennä, mieskin tulee viikonlopuksi sinne ensin.
Tsemppiä kaikille eri vaivojen kanssa ja jaksuja!!!
T Jepuli rv26+2
Luin tota omaa aiempaa viestiä ja rupesi naurattamaan. Tuo paino ei onneksi ole tullut edellisen käynnin jälkeen vaan koko raskausaikana ;)
Ja tuosta kohdunsuun- ja kaulan tilanteesta piti vielä mainita, että suu oli täälläkin tiukasti kiinni ja kaulaa 4 cm jäljellä. Eli ei ole onneksi supparit tehneet täälläkään tuhoja, vaikka vähän sitä jännitinkin.
Kiitos Jepulille tsempeistä. Kyllä ne suonikohjut on tosi ikävät etenkin kun joutuu istumaan niin paljon. Lääkäri kyllä ohjeisti, että kolmisen kertaa päivässä pitäisi käydä selälleen lattialle ja nostaa jalat ylös seinällä ja laittaa tyyny pepun alle ja oleilla siinä 10 min. Ihan hyvä idea, mutta miten se toteutetaan töissä?! Meillä ei ainakaan ole sellaista tilaa täällä toimistossa.
No jatkan tätä loputtoman pitkältä tuntuvaa työpäivää . Pari tuntia vielä ja sitten tunnin tauko ja sen jälkeen kolme tuntia kansainvälistä arvonlisäverotusta EVVK.
Juuso Petteri
Pikaseen vaan tässä ilmoittelen itsestäni ennen viikon mittaista hiljaiseloa. Täällä tosiaan kattoporukka aloitti urakan tänään ja meteli on kyllä ihan älytön. Oltiin aamu tuolla avoimessa kerhossa ja nyt tultiin vaan laittamaan ruoka ja syömään kotiin. Sitten lähdetään päiväunien aikaan ajamaan anoppilaan, jossa mies on meidän kanssa sunnuntaihin. Minä ja pojat jäädään sinne sitten koko ensi viikoksi.
Tsemppiä ja voimia kaikille eri kolotusten ja vihlontojen kanssa, näin ne viikot vierii ja pian on jo lokakuu... kokoajan lähenee se hetki, että on sitten vaavit kainalossa :o)!
Minä painun nyt tekemään ruokaa kun pojat ja iskä ihmettelee tuolla pihassa hiekkalaatikolla noiden kattomiesten touhuja.
Mukavaa viikonloppua ja ensi viikkoa, Jepuli rv26+5
Heippa kaikille!
Täällä tuntuu olevan jo yhdellä sun toiselle kaikenlaista vaivaa. Tsemppiä ja jaksamista jokaiselle! Äkkiä on aika mennyt, on jo viimeinen kolmannes!
Itellä takana tosi huono yö. Normaalistkin yöt on nykyään katkonaisia, kun pitää käydä pissalla ja heräillä potkuihin. Herään myös, jos olen kääntynyt selälleni. Ilmeisesti maha painaa ja vauvalla on ahdasta niin.
Mutta viime yönä oli lisäksi joku ihmeen ihottumakohtaus ja raavin itseäni kauttaaltaan. Pientä punaista näppyä pitkin rintaa, mahaa ja reisiä. Huh. Kaikenlisäksi mies kuorsasi ja sitä sai töniä hiljaiseksi. Nyt on sitten tosi pirteä ja energinen olo, valmiina palvelemaan koko maailmaa...joo-o. Mitähän tästä päivästä tulee...muuta kuin kiukuttelua?
Monella teistä on selkävaivaa. Mulla on myös alun issiaskivut tulleet takaisin, joskin eri puolelle ja voimakkaampina. Liikkeelle lähtiessä kestää aina jonkin aikaa, että pääsee köpöttelystä normaalikävelyyn. Kivut eivät tosin vielä ole kovat, onneksi.
Viime viikolla alkoi odotettu perhevalmennus. Ensimmäisellä kerralla oli fysioterapeutin kalvosulkeiset ja hammashoitajan esitys. Ensimmäinen ei osannut esiintyä ollenkaan eikä myöskään vastata yleisön kysymyksiin. Yksinkertaista vatsaliikeohjetta kaivannut kysyjä sai ohjeen tulla fysioterapiaan! Toivottavasti tämän viikon luennoitsijat ovat paremmin perillä aiheestaan.
Supistuksia on alkanut olla jonkin verran. Jostain syystä viikonlopun parin tunnin automatka aiheutti lähes 10 supistusta. Selkänojan pystyyn nostaminen helpotti. Paluumatkalla taas ei supistellut yhtään. Yöllä herään myös kerran-pari selvään mahan kovettumiseen. Suht reippaat puutarhahommat lauantaina taas ei vaikuttaneet mitään tuolla saralla, outoa. Kuulostelen vointi ja lepään usein.
Asunto ei tahdo mennä kaupaksi sitten millään. Tiedän, että nyt on harvinaisen huono aika myydä, mutta minkäs sitä elämäntilanteelleen tekee. Miehen työ alkaa uudella paikkakunnalla 1.11., joten lokuun aikana on muutettava jo senkin takia. Ja oman mielenrauhan: mun on päästävä laittamaan kotia ennen vauvan tuloa. Kurja vaan, jos joutuu maksamaan yhtä aikaa sekä lainaa että vuokraa. Onneksi kolmelta ekalta äippälomakuukaudelta saa palkan.
Työmotivaatio taitaa olla jo miinuksen puolella. Aamut ovat varsinkin vaikeita. Onneksi lomittajasta on jo sentään jotain hajua. Meille on varattu ruhtinaalliset 5 päivää aikaa perehdyttämiseen. Onneksi tämä hlö on tehnyt samoja hommia ennenkin. Minä huomaan tekeväni vain pakolliset hommat ja nekin vastahakoisesti. Kiukuttelen ihmisille ja surffaan netissä vauvajuttuja. Vielä pitäisi 5 viikkoa jaksaa ennen 2 viikon lomaa ja sitä seuraavaa äitiyslomaa.
Mahassa potkiva poika muuttuu aina vaan todellisemmaksi ja on entistä vaikeampi odottaa, että saa nyytin kainaloon. Näin unta, että se syntyi ja osasi heti kävellä käsistä taluttaen ja sanoa muutamia sanojakin! Kovasti tekisi nyt mieli rakentaa pesää ja ostella pienelle kaikkea kivaa. Tällä viikolla pääsen onneksi katsomaan tuttavan vanhoja vauvakalusteita, josko niistä olisi meille sopivia. Onko teillä jo lapsellisilla vinkkejä, millainen pinnasänky ja hoitopöytä ovat toimivia? Kuinka tärkeä on alaslaskettava laita sängyssä?
Mukavaa viikonalkua kaikille!
Jouluihme, rv 27+6
Helou! Tuli melkoinen tauko palstailuuni, kun työnteko veti kaikki mehut meikäläisestä... Sain siis kontrollin jälkeen luvan palata töihin, kun muutokset kohdunkaulalla eivät olleet enää edenneet ja supparitkin laantuivat selvästi. 1,5 viikkoa sinnittelin töissä, mutta nyt on saikkua kestänyt jo pari päivää ja jatkuu sinne ä-loman alkuun. Harmittaa, mutta minkäs tässä teet. Tärkeintä nyt on kuitenkin sekä oma että syntymättömän hyvinvointi. Muuten kaikki oli tämän vkon neuvolassa hyvin. Maha huitelee pitkin yläkäyrää, RR edelleen tosi matala, HB 126 ja vauvallakin kelpo sykkeet.
Jepuli on siis evakossa remontin tieltä. Meillä se revohka on edesä muutaman viikon kuluttua... Esikoista odottaessa muutettiin rv33 ja nyt sitten tehdään isompi remppa, fiksua ;) Taitaa siis olla joku traditio, heh. Elän toivossa, että evakkoreissua kestäisi nyt vain muutaman päivän. Olen kuitenkin pessyt jo minivaatteet valmiiksi, tänään olisi tarkoitus saada ne lipastoon sakka, kun ovat viettäneet useamman päivän kuivaustelineellä...
Jouluihme, kyselit pinniksestä ja hoitopöydästä. Minä en kaivannut laskettavaa laitaa pinnikseen. Pohjan sai säädettyä kolmelle eri korkeudelle ja se oli ihan riittävä. Sitä paitsi meillä herra siirtyi pinniksestä lastensänkyyn jo reilun vuoden ikäisenä, kun piti pinnistään lähinnä kiipeilytelineenä... Ja siinä vaiheessa, kun lapsi on jo niin iso, että nukkuu siellä pohjatasossa, niin useimmiten varmaan menee sänkyyn hereillä eli jaloilleen. Siis ettei nukkuvaa kymmenkiloista tarvinne kurotella selälleen reunan yli sinne pohjalle. Ymmärsikö tästä nyt kukaan mitään :) Hoitopöytää meillä ei myöskään ollut vaan lipasto ja hoitoalusta ajoivat sen asian vallan mainiosti!
Saga, mitä kuuluu?? Kirjoittelit noista peloista ym. viimeiksi. Minulla oli ihan samoja ajatuksia ja tuntemuksia esikoista odottaessa. En vaan pystynyt uskomaan, että kaikki voisi lopulta päättyä hyvin ja saisin oikeasti elävän lapsen sairaalasta kotiin. Vuosien lapsettomuus jättää omat jälkensä, sille ei voi mitään.
Toivottavasti sulla ja masulla on kaikki kunnossa ja viikkojahan alkaa olla jo ihan mukavasti!
Yes, nyt ei kai muuta.
Raikkaita syyspäiviä kaikille!
Soffio 29+2 - jo!!!
Minäkin olen taas saanut luuni tänne työpaikalle. Tosin mun poissaolo johtui esikoisen silmätulehduksesta. Oma olo on ollut kerrankin ihan suht hyvä. Mitä nyt tenava on alkanut pyörimään ihan todella riehakkaasti ja se aiheuttaa välillä ikäviä tuntemuksia. Toissa yönä ei osannut ilmeisesti päättää ollako pää alaspäin vai jalat alaspäin, kun vaihtoi suuntaa puolen tunnin välein. Jäi siis unet tosi vähiin.
Meilläkin remontti meneillään. Tosin me yritämme elää sen keskellä. Toistaiseksi on onnistunut ihan hyvin. Esikoinen on vasta sotkenut yhden vaatekerran tuoreeseen maaliin. Mitään vauvatavaroita ei ole kaivettu vielä esiin eikä mitään uushankintoja tehty. Esikoisen aikaan mulla oli kaikki jo pestynä tässä vaiheessa. Nyt en viitsi vielä ottaa esiin, kun on noi huonejärjestelyt vielä ihan vaiheessa. Toivottavasti tässä ei käy vanhanaikaisesti.
Jouluihme kyseli pinniksen ominaisuuksista. Meilläkään ei ollut alaslaskettavaa laitaa, enkä sitä edes kaivannut. Kuten Soffio sanoi, niin kolme pohjan säätötasoa riitti mainiosti. Ehkä se alaslaskettava laita on silloin kätevä, jos sen pinniksen aikoo vetää omaan sänkyyn kiinni ja siirrellä vauvaa siinä pinniksen ja parisängyn väliä. Meillä ei moista harkittu esikoisen kanssa ja ihan hyvin pärjättiin. Hoitopöytä meillä oli. Sellainen ihan perusmalli, jossa sen tason alla oli yksi avohylly ja kolme vetolaatikkoa. Mä pidin siitä, koska olen aika lyhyt ja kaikki lipastot olisi ollut joko liian korkealla tai liian matalalla.
Viikonloppuna lähden yksin (mahani kanssa) Hesaan rentoutumaan kaverini luokse. Toiveissa olisi vähän jaksaa shoppailla ja ennenkaikkea juoda leivoskahvit rauhassa ja saada syödä joku ihana ruoka siten, että vielä viimeinenkin suupala on nielaistaessa lämmin :) Illan voikin sittan maata kaverin sohvalla ja jutella mukavia. Vitsi, että odotan.
No nyt töiden pariin. Onneksi on tooosi hiljaista, joten ehdin tehdä koulutehtäviä tässä samalla.
Juuso Petteri rv 28+1
Ihana ilma!
Kävin just vähän puutarha töissä tossa ulkona. Alkaa kyllä olla jo aika tukalaa poimia maasta omenoita.. maha ottaa vastaan kun yrittää kumartaa ja tuulihousujen vyötärö putoaa puoleen peffaan ja jne.. No, ei tätä enää kauan kestä!
Mä kävin nyt sit siellä 4D kuvassa. Mun äiti tuli mukaan ihmettelemään nykyajan ihmeellisyyksiä. Kaikki ok ja varmistuttiin tytöstä.
Nyt onkin sitten iskenyt kamala sisustusvimma. Työhuone on jo mielessä täysin sisustettu uudelle tulokkaalle, kunhan vaan rahaa saadaan, niin remontoidaan yläkerran tila työhuoneelle ja työhuone sitten tulokkaalle. Maalaustyöt yläkerrassa maksaisivat noin pari tonnia.. hitto kun ei itse osata, säästyisi pitkä penni.
Mä etsin huutonetistä parhaillaan pinnasänkyä. Mä haluan kyllä alaslaskettavan laidan, kun pinnis on tarkoitus vetää ihan meidän sängyn kylkeen kiinni aluksi. Sitten kun aika koittaa, siirretään sänky hänen omaan huoneeseensa.
Esikoisen jäljiltä löytyy hoitopöytä ja vaunut, mutta turvakaukalo ja matkarattaat on myyty, joten niitä pitäisi myös alkaa etsiä. Eiköhän me nekin osteta ihan käytettynä huutonetistä tai jostain.
Mä olen saanut tuuraajan töihin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että pääsisin töissä paljon helpommalla, jos saisin itse tehdä kaiken työn eikä tarvitsisi opettaa. Nyt kun on viikko opetusta takana, niin huomaan, että se on todella raskasta :-(. Ja aikaa menee ihan mielettömästi. Työt kasaantuu, kun vauhti on hidasta.. Mutta pakko vaan opettaa, muuten paikan hommat ei suju kun mä lähden ja voi käydä vielä tosi huonosti. Toiv mun terveys pysyy hyvänä vielä koko lokakuun. Eiköhän se uusi jotain sitten lokakuun lopussa jo ymmärrä. Mä todella toivon, että sitten äittärin ja hoitovapaan jälkeen pääsen vielä samaan paikkaan ja työpisteeseen töihin, joten täytyy hoitaa hommat kunnialla loppuun saakka.
Mulla on kyllä todella iso maha, mä en tajua, että vielä pari kuukautta jäljellä ja nyt jo tämän kokoinen! Mitenköhän isoksi sitä vielä tulenkaan.. Vielä olen kuitenkin pystynyt jatkamaan liikuntaa. Sauvakävelen 7,5km ainakin 3krt viikossa, uin kilsan kerran viikossa ja tennistäkin kerran viikossa. Toiv vielä ainakin lokakuun pystyisin jatkamaan samaan malliin.
Miinamagiaa rv28 tasan
IIIIHANA ilma ulkona, ei meinattu malttaa poikain kanssa tulla sisään ollenkaan. Kuopuksella oli neuvola ja sillä reissulla viivyttiin puistossakin sitten auringosta nauttimassa.
Meillä on katto valmis, se valmistui perjantaina aivan kuten oli luvattukin. Kyllä on kaunis talo nyt, en voi kuin ihailla. Viikko anoppilassa meni kivasti ja mä palasin kotiin viime torstaina koska oli sille illalle varattuna teatteriliput ja perjantai aamuna edessä sokerirasitus. Teatteri oli menestys (Frenckel, Tampere, Madaamit -esitys!), en voi kuin suositella jos satutte pääsemään. Ja sokerirasitus meni läpi hyvin, sokerit ihan kunnossa.
Miehen vanhemmat toivat pojat sitten lauantaina ja oli pojat kyllä jo aika kypsiä kotiin palaamaankin, yli viikon saivat olla mummulassa. Esikoinen on kertonut kaikille vaan miten sai papan kanssa käydä paalaamassa ja käärimässä paaleja ja niin edelleen. Ihania kokemuksia ja elämyksiä pienelle miehelle.
Nyt ollaan arjessa taas ja mukavalle tuntuu. Sauna ja wc tietty kesken ja välillä vähän hermoa kiristää, mutta otetaan lunkisti. Viikonloppuna tehdään taas eteenpäin sitä hommaa kun pojat on vaihteeksi mun äidin hoivissa yhden vuorokauden.
Täällä on puhuttu pinniksistä ja hoitopöydistä ainakin. Mä en ole koskaan kokenut tarvetta laskettavalle laidalle, ne sängyn pohjan korkeudensäädöt ovat riittäneet. Virallista hoitotasoakaan meillä ei ole koska sattuu olemaan sellainen melkein hoitoalustan kokoinen pieni joutilas pöytä, jota ollaan käytetty hoitopöytänä. Siinä on ohessa ollut pikkuinen lipasto ja pyörällinen kori, jossa vaatteet ja hoitotarvikkeet. Samalla setillä mennään nyt sitten tämän kolmosenkin kanssa.
Jaanhas, eipä muuta ihmeellistä. Tuota kauhajoen tragediaa täällä ihmettelen ja mietin maailman menoa. Kovasti herkkä meinaa mieli olla ja melkein itkuksi meni eilen kun uutisia kuuntelin ja ajattelin omaisten hätää :o/.
Tsemppiä kaikille ja vointeja!!
jepuli rv28+3
Onpas täällä hiljaista. Pari aktiivia sentään paikalla! Taitaa kyllä olla sivukin aikas jumissa.
Jepuli: Onnea katon valmistumisesta ja hyvistä sokeriarvoista. Kivalle kuulosti tuo teatteriesitys.
Miinamagia: kiva, että olet saanut tuuraajan järjestymään. Onhan siinä lisähommaa itselle, kun opettaa toista, mutta kyllä se helpottaakin, kun saa alkaa pikkuhiljaa laskeutumaan äippälomalle.
Kyllä nyt ilmat suosii meitä huonon kesän jälkeen. Aivan mahtavat säät tällä viikolla. Pidänkin sen kunniaksi pekkasen huomenna ja menen kampaajalle nautiskelemaan!
Olen ollut reipas ja aloittanut vesijumpan. Eilen oli toinen kerta sitä herkkua. Taitaa olla mun laji. Nyt toisen kerran jälkeen ei edes supistellut ja nukuin jopa ilman yöllistä vessareissua pitkästä aikaa.
Viikonloppuna jaksoin pyöräillä ihmeen hyvin tunnin lenkin ja toissapäivänä kävelin 4km. Tuon kävelyn loppuvaiheessa tosin alkoi pistää oikealle alamahaan ja nivusissakin tuntui ekaa kertaa. Taitaa mullakin se löystyminen nyt sitten alkaa. Loppumatkan köpötin sitten hyvin hyvin hiljaa ja kotiin päästyä otin tunnin unet.
Mulla on viimein lomittaja selvinnyt! Hän aloittaa onneksi jo 1.10., joten meillä jää reilut pari viikkoa yhteistä aikaa ennen kuin jään pois. Vitsi, että helpotti tuo tieto. Kai se on sitten kuitenkin vaivannut tunnollista mieltä, vaikka olenkin hokenut itselleni, ettei tämä ole minun ongelma huolehtia tuuraajasta. Kiva myös, että hän on firman sisältä, ettei tarvi kaikkea selittää a:sta alkaen.
Jepuli kirjoitteli herkästä mielestä. Mulla on ihan samaa. Nuo Kauhajoen uutiset tosiaan pisti miettimään ja tuntui nyt harvinaisen pahalta. Myös taloyhtiöön sattunut sinänsä aivan vieraan henkilön keskenmeno kaiversi sydäntä. Ystävän sairastelukin painaa kovasti mieltä ja miestä ei haluaisi päästää työreissuille, ettei vain satu mitään. Haluaisin sulkea kaikki läheiset pehmeään huoneeseen loppuraskauden ajaksi ja vahtia heitä! ;) Viikonloppuna sain kauhean itkukohtauksen aiheesta "puistellaanko vai imuroidaanko matto". Toivottavasti nää hormonit palautuu joskus ennalleen...
Hankintoja pitäisi (saa!) alkaa tekemään lisää. Vaunut ja kaukalo on nököttäneet olohuoneessa ja viikkoja. Hoitopöydän saan edullisesti työkaverilta, mutta sängyn meinaan ostaa uutena, että saan sen haluamani alaslaskettavan laidan ja muutenkin mieleisen. Amme ja sitteri on myös hommaamatta sekä kaikki pienet tavarat. Tuoreen serkkutytön vanhemmat kehottivat hankkimaan valmiiksi useammat imetysliivit ja vauvalle pienen kotiapteekin nenänniistäjineen ja kuumemittareineen. Myös Bebanthenia ja ilmavaivalääkettä saisi kuulemma olla. Onko teilä kokemusta korvakuumemittareita? Jotenkaan en haluaisi vauvaltakaan pepusta mitata, jos vaihtoehtoja kerran on.
Kolme viikkoa töitä jäljellä ja sitten koittaa kauan odotettu äitiysloma (ensin 2 viikkoa kesälomaa). Ihan uskomatonta! Olen jo ihan lähtötunnelmissa ja lomafiiliksissä. Töitä ei jää ikävä, mutta rutiineja ja ihmisiä kylläkin.
Asunto on edelleen myymättä, viikonloppuna taas näyttö. Vitsi, että sattui huonot ajat meidän myynnille! Muutto on kuitenkin sovittu marraskuun ekalle viikonlopulle, kävi miten kävi. Se helpottaa mieltä, kun tietää, että sitten pääsee joka tapauksessa laittamaan uutta kotia vauvaa varten. Sitten täytyy kyllä menna hattu kourassa pankkiin neuvottelemaan lyhennysvapaista kuukausista, koska lainan ja tulevan vuokran maksu yhtäaikaa ei kauaa onnistu.
Aurinkoista ja mukavaa loppuviikkoa, hyvää vointia!
Jouluihme, 29+1
Voi Saga! Toivotaan sydämestä, että tilanne asettuu ja saat pienelle vielä viikkoja ainakin kymmenen!!! Kyllä sellaistakin sattuu, että tuo kohdunsuu pehmenee ja vähän avautuukin, mutta SILTI menee vielä lähelle laskettua aikaa, ennenkuin syntyy. Ensisynnyttäjän kohdalla tietty hankalampi juttu, näin jo synnyttäneelle tuo ei olisi tilanne eikä mikään. Nyt siis lepoa ja tositosi rauhassa otat. Ei ponnisteluja! TSEMPPIÄ KOVASTI! Pidähän meidät ajan tasalla!
Mitäs muille kuuluu?
Minä sorruin tänään ekaan ostokseen tulokasta varten kun en voinut vastustaa lastenvaatekirppiksellä UUTTA, KÄYTTÄMÄTÖNTÄ vauvahaalaria. On siis Travallen toppahaalari, 68cm ja vielä laput paikallaan. Ja hinta naurettavat 9€! Siis ilmainen! Ja niin söpö, voi itku. Väri on oikein kirkas vaaleanpunainen :o)
No, mehän emme tiedä tulokkaan sukupuolta, joten kirppiksen myyjä suostui sellaiseen kauppaan, että saan tuoda haalarin takaisin halutessani kun vauva on syntynyt jos se onkin poika. Vähän kyllä nyt syyhyää kädet, että jospa se oliskin tyttö...!!! Muutakin vaaleanpunaista hepenettä tekis nimittäin mieli ostella.
No, muutakin löytyi. Tuo on kyllä ihan aarreaitta täällä Tampereella. Kuopukselle ostin aivan uudenveroisia Reiman pipoja kaksi kipaletta á 50c ja uudenveroiset, tosi söpöt lappuhaalarit 3€. Ja ensi kesälle löysin kuopukselle nahkasandaalit -nekin uudet ja hintaa vain 4€. JEE!
Esikoinen ja iskä ovat poikain reissussa METKO-näyttelyssä. IIIISOJA koneita ja traktoreita katsomassa siis. Siellä on myös iskän kaveri ja pappa, joten aika kivaa on varmaan. Esikoinen toivottavasti nukkuu tulomatkan (noin 1,5h) koska loppuiltapäiväksi ja illaksi menemme särkänniemeen. Saatiin ilmaisliput sinne kun siellä on kesäkauden päättäjäiset ja bändejä ja ties mitä. Luulen, että illalla nää epelit saa kipata taju kankaalla peiton alle :o)
Nyt mää meen peitteleen kuopuksen kun uni tuli ja peitto näkyy olevan lattialla saakka :D!
Mukavaa viikonloppua ja antakaas kuulua itsestänne!!
jepuli rv24+6 (huomenna paukkuu POKSPOKS taas!)