Lue keskustelun säännöt.
Vanhus väkipakolla hoitokotiin?
24.01.2022 |
Ikää yli 80 ja keskivaikea alzheimer. Asuu normaalisti yksin mutta ollut nyt muutaman viikon terveyskeskuksessa tutkittavana aivoverenkiertohäiriön takia. Hoitajien mukaan tehostettu kotihoito ei enää riittäisi, on muistihäiriöön liittyvää vaeltelua ja sekavuutta ajasta ja paikasta. Me läheisetkin asutaan kaukana eikä pystytä irrottautumaan omasta arjesta häntä auttamaan.
Vanhus kuitenkin itsepintaisesti haluaa kotiin, varsinkin niinä päivinä kun on selvillä missä mennään.
Tuntuu vaikealta päättää toisen puolesta että hän ei enää kotiinsa koskaan saisi palata. Kuitenkin hänellä myös niitä päiviä, jolloin on ihan selväjärkinen. Toisaalta niinä päivinä, kun ei tunnista läheisiään saatikka tiedä missä on, ei pärjäisi edes tehostetun kotihoidon varassa.
Onko tässä nyt ainoa järkevä ratkaisu laittaa vanhus hoitokotiin vasten hänen tahtoaan, vaikka siellä hänen kuntonsa tulee varmasti rapistumaan lopullisesti?
Kommentit (24)
Miksi ette ota häntä asumaan lähemmäs itseä, jos paikkakunta on miellyttävä rauhallinen. Saa sinne omat tavarat ja huonekalut. Vai joku hänen paikkakunnalle väliaikaisesti asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko hänet saada hoivaan intervallipaikalle? Olisi tilapäinen ja nähtäisiin kuinka hän sopeutuu ja onko mahdollista pärjätä kotona. Äitini oli tällaisella "koeajalla", sitten pääsi palvelutaloon, katsottiin että pärjää siellä toistaiseksi, myöhemmin hoivakotiin jos tarve vaatii.
No lähes kaikki tulee vastentahtoisesti. Siinä vaiheessa kotona oleminen on vaarallista. Toki omaisilla on valinta, voi jäädä kotiin toki. Todennäköisesti jossain vaiheessa mummo polttaa talon ruokaa tehdessä tai eksyy ulkona ja hyvällä tuurilla löydetään pian , huonolla ei.
Hoidatte itse tai laitatte tehostettuun. Muu on heitteille jättämistä.
Poliisit vie jos ei muuten mene. Voi olla että löytyy hangesta pahimmassa tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisit vie jos ei muuten mene. Voi olla että löytyy hangesta pahimmassa tapauksessa.
Tai parhaassa. On sekin parempi kuin laitos.
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin jos äidin antaisi vain palata kotiin. Olisi ainakin hänen tahtonsa mukaista, vaikka kuolisikin sitten varmaan jonnekin metsään joku kylmä pakkasyö.
Ap
Pakkohoitoon ei laiteta, mutta meillä oli sama tilanne ja vanhus tajusi jonain selvänä hetkenä, ettei pärjää.
Kotihoito kävi 4 kertaa päivässä, mutta ei enä riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidatte itse tai laitatte tehostettuun. Muu on heitteille jättämistä.
Nykyään ei mihinkään laiteta, sinne pääsee.
Vierailija kirjoitti:
No lähes kaikki tulee vastentahtoisesti. Siinä vaiheessa kotona oleminen on vaarallista. Toki omaisilla on valinta, voi jäädä kotiin toki. Todennäköisesti jossain vaiheessa mummo polttaa talon ruokaa tehdessä tai eksyy ulkona ja hyvällä tuurilla löydetään pian , huonolla ei.
Non niinpä. Eiköhän 99% tule vastentahtoisesti tai pakotettuna. Eikä se kotona puolisekavana "saappaat jalassa" lähteminen välttämättä ole mitään kaunista. Voi joutua kokemaan paljon kipua ja hätää ennen kuin silmät lopullisesti sulkeutuu. Vaikka olisi kuinka höpsö, niin varmaan on mukavampia tapoja nukkua pois kuin esim. herätä omasta vuoteesta liekkien lyödessä ympärillä ja siinä hengitellä myrkyttäviä, polttelevia kaasuja. Vaikka ei tunnista omia lapsiaan, niin kyllä ihminen häätääntyy ja tuntee kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lähes kaikki tulee vastentahtoisesti. Siinä vaiheessa kotona oleminen on vaarallista. Toki omaisilla on valinta, voi jäädä kotiin toki. Todennäköisesti jossain vaiheessa mummo polttaa talon ruokaa tehdessä tai eksyy ulkona ja hyvällä tuurilla löydetään pian , huonolla ei.
Kyllä kotona pitää olla niin kauan kuin kotihoito käy 4-5 kertaa päivässä.
Hellat ym sähkölaitteet, sulakkeet pois ja kaikki vaarallinen korjataan ois saatavilta.
Tästä on kokemusta, eikä pakolla lystynyt hoitoon laittamaan, vaikka öaikka oli tarjolla.
Vasten tahtoaan ei voi muistisairastakaan hoivakotiin laittaa, ellei ole laajennettua edunvalvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, ei sinne hoivakotiin enää ketään ”laiteta”. Se on nääs lottovoitto jos sieltä paikan saa. Kotona asuu todella huonossa kunnossa olevia ihmisiä, eikä heille saa hoivapaikkaa. Kunpa tietäisitte mitä ovien sisäpuolella tapahtuu.. T. Lähihoitaja kotipalvelusta
Olen miettinyt tätä paljon. Äidillä oli dementia eikä enää pärjännyt isän hoivaamana kotona. Se omaishoitajasuhde meinasi viedä kummankin hautaan. Äiti ei nukkunut, karkaili ja vaelteli. Isä huolehti, etsi ja haki kotiin.
Äiti saatiin paikalliseen hoivakotiin. Passivoitui ja kuihtui siellä sitten varsin nopeasti, vuoden jälkeen oli täysin avustettava vuodepotilas. Puolentoista vuoden jälkeen ei enää pystynyt seisomaan yksin. Kaksi viimeistä vuottaan makasi sängyssä kuihtuneena, söi avustettuna sitä täysin rasvatonta, suolatonta ja energiavajaata ruokaa eikä jaksanut muuta kuin uikuttaa turhautumistaan.
Lopulta lääkärin päätöksellä nesteiden ja ravinnon antaminen lopetettiin ja äiti kuivui kuolemaansa vajaassa viikossa.
Olen katunut tapahtunutta syvästi. Olisi ollut armeliaampaa antaa äidin karata talvella metsään, jossa samoilua, marjastamista ja metsän elämän seuraamista hän rakasti. Kuolema olisi armahtanut vajaassa vuorokaudessa, ei olisi tarvinnut kitua suljettujen seinien sisällä mistään mitään ymmärtämättä viittä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä paljon. Äidillä oli dementia eikä enää pärjännyt isän hoivaamana kotona. Se omaishoitajasuhde meinasi viedä kummankin hautaan. Äiti ei nukkunut, karkaili ja vaelteli. Isä huolehti, etsi ja haki kotiin.
Äiti saatiin paikalliseen hoivakotiin. Passivoitui ja kuihtui siellä sitten varsin nopeasti, vuoden jälkeen oli täysin avustettava vuodepotilas. Puolentoista vuoden jälkeen ei enää pystynyt seisomaan yksin. Kaksi viimeistä vuottaan makasi sängyssä kuihtuneena, söi avustettuna sitä täysin rasvatonta, suolatonta ja energiavajaata ruokaa eikä jaksanut muuta kuin uikuttaa turhautumistaan.
Lopulta lääkärin päätöksellä nesteiden ja ravinnon antaminen lopetettiin ja äiti kuivui kuolemaansa vajaassa viikossa.
Olen katunut tapahtunutta syvästi. Olisi ollut armeliaampaa antaa äidin karata talvella metsään, jossa samoilua, marjastamista ja metsän elämän seuraamista hän rakasti. Kuolema olisi armahtanut vajaassa vuorokaudessa, ei olisi tarvinnut kitua suljettujen seinien sisällä mistään mitään ymmärtämättä viittä vuotta.
Tätä minäkin pahoin pelkään että joutuisin joskus katumaan. Nyt jo muutaman viikon aikana osastolla on fyysinen kunto heikentynyt huomattavasti.
Intervallihoidossa voisi olla ideaa, sellaisesta kukaan hoitajista ei ole edes maininnut.
Ja äidille olisi siis jo mahdollinen hoitopaikka tiedossa, ja samalla paikkakunnalla missä asun. Mutta ei se sitä muuta, ettei hän sinne halua ja varmaan kuljetuskin sinne hoituisi vain poliisi apuna.
Meillä oli sama tilanne ja sairaalasta ”kotiutettiin” suoraan hoivakotiin. Sitä ennen istui samassa tuolissaan kaiket päivät, välillä yötkin, ei muistanut onko syönyt, kaatui monta kertaa ja kotihoitaja, joka kävi piipahtamassa 3 kertaa päivässä, nosti ylös ja tilasi tarvittaessa ambulanssin. Lämmitti uunissa muovirasiassa ruokia, ennenkuin otettiin hellasta sähköt pois. Oli tosi yksinäinen, eikä muistanut koskaan, että oltiin juuri käyty muutama päivä sitten tervehtimässä. Eihän siellä hoivakodissakaan aina niin herkkua ole, mutta ainakin ruoka tulee säännöllisesti, on turvassa ja näkee paljon enemmän ihmisiä ympärillään, kuin kotona yksin ollessaan. Yhtä usein käydään siellä häntä katsomassa kuin kotonakin. Asutaan 100 km päässä. Jos paikan saa, kannattaa se kyllä ottaa vastaan. On järkyttävää, miten ypöyksin todella huonokuntoiset vanhukset on jätetty koteihinsa.
Kyllä ne vanhukset äkkiä sopeutuvat, huoneen voi sisustaa kodinomaiseksi omilla tutuilla tavaroilla. Jos ei kotona ole enää turvallista, yrittäisin kyllä saada suostumaan hoitoon. Koti ei todellakaan ole monellekaan enää se paras paikka, vaikka monet poliitikot sitä laulua laulavatkin, kenenköhän eduksi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ota häntä asumaan lähemmäs itseä, jos paikkakunta on miellyttävä rauhallinen. Saa sinne omat tavarat ja huonekalut. Vai joku hänen paikkakunnalle väliaikaisesti asumaan.
Vedotan asutan kaukana. Vedotan ei jakseta,Vaikka asutais lähes vieressä metrolla 2min.Kiiire tai omalla autolla 10min. Kiire kun kysessä vanhus. ihan normia ainakin Helsingin lähiöt!Alzmer potilas kun jo useampi kuukausi sairaala tai kuntoutus palaativinen hoito.Ikävöi kotia.Oikeastan jos on laitos jo ollut monta kuukautta ja testataan pärjääkö kotinsa yksin asuvana: Ei tunista kotiaan!Niin se vaan menee.Onko se koti sitten jota kaipaa ja haluaa: Lapsuus koti,jota ei olemassakaan enää!Kun se muisti menen sinne lapsuuteen asti.Ei ole realiaikaista muistia.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä paljon. Äidillä oli dementia eikä enää pärjännyt isän hoivaamana kotona. Se omaishoitajasuhde meinasi viedä kummankin hautaan. Äiti ei nukkunut, karkaili ja vaelteli. Isä huolehti, etsi ja haki kotiin.
Äiti saatiin paikalliseen hoivakotiin. Passivoitui ja kuihtui siellä sitten varsin nopeasti, vuoden jälkeen oli täysin avustettava vuodepotilas. Puolentoista vuoden jälkeen ei enää pystynyt seisomaan yksin. Kaksi viimeistä vuottaan makasi sängyssä kuihtuneena, söi avustettuna sitä täysin rasvatonta, suolatonta ja energiavajaata ruokaa eikä jaksanut muuta kuin uikuttaa turhautumistaan.
Lopulta lääkärin päätöksellä nesteiden ja ravinnon antaminen lopetettiin ja äiti kuivui kuolemaansa vajaassa viikossa.
Olen katunut tapahtunutta syvästi. Olisi ollut armeliaampaa antaa äidin karata talvella metsään, jossa samoilua, marjastamista ja metsän elämän seuraamista hän rakasti. Kuolema olisi armahtanut vajaassa vuorokaudessa, ei olisi tarvinnut kitua suljettujen seinien sisällä mistään mitään ymmärtämättä viittä vuotta.
Ok. Voit tehdä seuraavan kokeen kunnon pakkasilla: lähde sinä talvella päälläsi pelkkä yöpaita ja tennissukat lumihankeen. Vaella vain eteenpäin säkkipimeässä lumihangessa. Kaikki ympärilläsi on outoa ja tuntematonta. Kun olet vaeltanut tarpeeksi ja et tiedä enää päämäärääsi, niin paniikki iskee. Kukaan ei auta. Kun voimat totaalisesti uupuvat, niin et enää jaksa nousta eteesi tulleen ojan pohjalta ylös, vaan jäät hankeen makaamaan.
Oikeastikko ajattelit että "metsää rakastava" äitisi olisi viettänyt viimeisen yön tähtitaivasta ihaillen kuusten kohistessa? Sullako ei tähän mielikuvaan yhtään liity hätäännys ja paniikki ja kipu? Tiedätkö, että ihminen tuntee ihan fyysistä kipua kun paleltumat tulee ja esim. jalat käy tunnottomiksi? Voin kertoa, että hankeen paleltumista edeltää pitkä, hätäinen ja tuskien täyttämä yö. Ihminen itkee ja sydän hakkaa pelosta, jos sanoja vielä muodostuu niin turhaa huutaa auttajaa.
Tätäkö te tahdotte omaisillenne? Ihme pellejä, jotka vielä yläpeukuttaa tällaista kuoleman ihannointia joka on pelkkä utopiaa. Menkää ihan oikeasti itse kokeilemaan sinne hankeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ota häntä asumaan lähemmäs itseä, jos paikkakunta on miellyttävä rauhallinen. Saa sinne omat tavarat ja huonekalut. Vai joku hänen paikkakunnalle väliaikaisesti asumaan.
Luuletko, että vanhukset haluavat muuttaa yhtään minnekään kodeistaan? Eivät taatusti lähde minnekään. Ihmisillä on työt, lapset ja puolisot, ei siinä pysty muuttamaan minnekään.
Pakottaa pitää, ja joudut olemaan se huono ja ikävä julmuri. Mutta se aalto menee ohi ja helpottaa tietää, että vanhus on sitten paremman valvonnan ja hoivan alla. Jos on varaa, niin toimintakyvyn ylläpitoon voi itsekin ostaa palvelua lisäksi.
Välillä mietin jos äidin antaisi vain palata kotiin. Olisi ainakin hänen tahtonsa mukaista, vaikka kuolisikin sitten varmaan jonnekin metsään joku kylmä pakkasyö.
Ap