Lue keskustelun säännöt.
Vanhus väkipakolla hoitokotiin?
24.01.2022 |
Ikää yli 80 ja keskivaikea alzheimer. Asuu normaalisti yksin mutta ollut nyt muutaman viikon terveyskeskuksessa tutkittavana aivoverenkiertohäiriön takia. Hoitajien mukaan tehostettu kotihoito ei enää riittäisi, on muistihäiriöön liittyvää vaeltelua ja sekavuutta ajasta ja paikasta. Me läheisetkin asutaan kaukana eikä pystytä irrottautumaan omasta arjesta häntä auttamaan.
Vanhus kuitenkin itsepintaisesti haluaa kotiin, varsinkin niinä päivinä kun on selvillä missä mennään.
Tuntuu vaikealta päättää toisen puolesta että hän ei enää kotiinsa koskaan saisi palata. Kuitenkin hänellä myös niitä päiviä, jolloin on ihan selväjärkinen. Toisaalta niinä päivinä, kun ei tunnista läheisiään saatikka tiedä missä on, ei pärjäisi edes tehostetun kotihoidon varassa.
Onko tässä nyt ainoa järkevä ratkaisu laittaa vanhus hoitokotiin vasten hänen tahtoaan, vaikka siellä hänen kuntonsa tulee varmasti rapistumaan lopullisesti?
Kommentit (24)
Muistan kun laitoimme fravintolassa ruokaa kotiinkuljetukseen vanhuksille.
Pääsiäinen ,monta pyhää edessä.Ravintola kiinni ja yhden vanhuksen ruoat jäljellä .
Lähdin viemään lähitaloon ruokia .Oli 3 päivän ruoat . Vanhus ei saanut ovea auki eikä saatu avainta postiluukusta kun oli paksu klossi laitettu puusta . Siinä seikkailimme aikamme ja lopulta onnisstui jotenkin aukaisemaan oven.
Vaipat roikkui lattialla ja tärisi nälästä.Oli yrittänyt aukaista jonkun purkin tuloksetta.
Laitoin ruoan lämpiämään ,katoin pöydän ja otin aikaa istuutua ja pitää hänelle seuraa, että näin että söi ja joi kunnolla.
Vaipat vaihtoon ja kahvikupin keitin hänelle.
Tämä 1995. Ihmettelen miten ei mitään muutosta parempaan ole tapahtunut . Ja nämä maksavat paljon avusta.
Mitä olisi tämä mummo saanut syödä jos en olisi välittänyt?
Vähintä mitä henkilökunta voisi tehdä on jättää kulho saaattia , jonka he voivat syödä ilman lämmittämistä.
Olen tosi huolissani vanhuksista aidosta.Aion tehdä alihoitajakoulutuksen nyt vanhoilla päivillä ja hakea muutaman hoidettavan alueelta missä asun.En vaan kestä ajatusta tuosta passiivisuudesta valtion taholta.Mutta kun kaikki nykyään perustuu korkeisiin voittoihin ,niin ihmisyys on unohdettu kunhan vaan saa lypsää rahat pois köyhiltä vanhuksilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ota häntä asumaan lähemmäs itseä, jos paikkakunta on miellyttävä rauhallinen. Saa sinne omat tavarat ja huonekalut. Vai joku hänen paikkakunnalle väliaikaisesti asumaan.
Kunnat eivät anna ulkopaikkakuntalaisille hoitopaikkoja, ne ovat todella kalliita ja niitä on useimmissa kunnissa liian vähän omille asukkaillekin.
Ja jos joku lapsista lähtee vanhuksen asuinpaikkakunnalle omaishoitajaksi, se merkitsisi helposti työttömäksi ryhtymistä ja eroa muusta perheestä - ja Alzheimerin etenemistä on mahdoton ennustaa, voi viedä vielä vuosia ennen kuin vanhus kuolee. Ja loppuvaiheessa ei yksi ihminen edes riitä sängyssä makaavan ja syömisvaikeuksista kärsivän vanhuksen hoitoon eli siinä vaiheessa useimmat joutuvat silti laitokseen.
Ap:lle - älä anna tuollaisten kommentoijien syyllistää itseäsi. Heillä ei ole tietoa siitä, mistä on kysymys.
Vanhuksen on joko itse hyväksyttävä hoitoonsa meno TAI hänet lääkärin toimesta määrättävä pakkohoitoon, jos hän ei kykene itse päättämään asiasta ja on vaarana, että hän joutuu heitteille. Hänelle myös voi hakea edunvalvonnan, jota voidaan kuulla tuossa tilanteessa. Edunvalvonta vaatii lääkärin lausunnon ja oikeuden päätöksen - sen toki saatte, kun tilanne on mitä on, mutta se vie hiukan aikaa eli kannattaa nyt ryhtyä toimeen. Edunvalvonta on tarpeen ennen pitkää, että vanhuksen laskut tulevat hoidetuksi.
Vaikka tuo kuulostaa karulta, kannattaa tajuta, että dementoituminen tekee vanhuksesta riskin paitsi omalle, myös muiden turvallisuudelle. Hän saattaa sytyttää tulipalon vaikka vain jättämällä saunan tai lieden päälle. Eksyä. Ajaa autolla jonkun päälle (jos hänellä on vielä auto käytössä).
Totta kai vanhusta pyritään hoitamaan tutussa ympäristössä eli omassa kodissa, mutta jos hoitajat ovat sitä mieltä, että hänet on syytä ottaa hoitolaitokseen, niin minä kuuntelisin sitä ehdotusta aika vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä paljon. Äidillä oli dementia eikä enää pärjännyt isän hoivaamana kotona. Se omaishoitajasuhde meinasi viedä kummankin hautaan. Äiti ei nukkunut, karkaili ja vaelteli. Isä huolehti, etsi ja haki kotiin.
Äiti saatiin paikalliseen hoivakotiin. Passivoitui ja kuihtui siellä sitten varsin nopeasti, vuoden jälkeen oli täysin avustettava vuodepotilas. Puolentoista vuoden jälkeen ei enää pystynyt seisomaan yksin. Kaksi viimeistä vuottaan makasi sängyssä kuihtuneena, söi avustettuna sitä täysin rasvatonta, suolatonta ja energiavajaata ruokaa eikä jaksanut muuta kuin uikuttaa turhautumistaan.
Lopulta lääkärin päätöksellä nesteiden ja ravinnon antaminen lopetettiin ja äiti kuivui kuolemaansa vajaassa viikossa.
Olen katunut tapahtunutta syvästi. Olisi ollut armeliaampaa antaa äidin karata talvella metsään, jossa samoilua, marjastamista ja metsän elämän seuraamista hän rakasti. Kuolema olisi armahtanut vajaassa vuorokaudessa, ei olisi tarvinnut kitua suljettujen seinien sisällä mistään mitään ymmärtämättä viittä vuotta.
Entä, jos joku hullu olisi pahoinpidellyt
Kun vanhemmat jäävät yksin (leskeksi), pitäisi lapsen ottaa luokseen asumaan ja siinä hoitaa kuolemaan asti. Niin tehtiin ennen, niin voidaan tehdä edelleen.