Avokki haluaa lapsia mutta ei halua erotakaan
Meillä on vähän omituinen parisuhdetilanne. Olemme seurustelleet nyt kuusi vuotta ja asumme yhdessä. Pari vuotta sitten puhumme lasten hankkimisesta ja olimme sitä mieltä, että niitä hankitaan muutaman vuoden päästä. Nyt minä (M, 31) en kuitenkaan ole enää varma, haluanko lapsia ollenkaan.
Avokkini (35) suhtautuu thän tietoon ristiriitaisesti. Hänestä on oikei olla tekemättä asiassa lopullista päätöstä, mutta hän on myös pari kertaa erityisen vaikeana hetkenä sanonut, että meidän pitäisi erota. Itse en ole eron kannalla, sillä sovimme loistavasti yhteen ja rakastamme toisiamme todella paljon. Olemme molemmat sitä mieltä, että olisi hyvin vaikeaa löytää yhtä hyvä kumppani. En tietenkään voi estää avokkiani lähtemästä, mutta minä en luonnollisestikaan aio tehdä asiassa aloitetta.
Minusta se, ettei avovaimoni suostu eroamaan, tarkoittaa, ettei hänen lapsen kaipuunsa ehkä olekaan tärkeämpää kun suhde minun kanssani. Hän ei suoraan sanottuna ole mitenkään äidillistä tyyppiä, eikä äitiys ole koskaan ollut hänelle sydämenasia. Kunhan hän saa käsiteltyä asian päänsä sisällä, uskon hänen kyllä olevan onnellinen myös lapsettomana.
Mitä luulette?
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:59"]
Sinä voit pohtia ja punnita isyysasiaa vielä seuraavat 30-40 vuotta, puolisollasi ei ole kymmentäkään vuotta. Ehkä 5 vuotta. Rakasta puolisoasi niin paljon, että tee päätöksesi nyt, että hän voi tehdä omat päätöksensä.
[/quote]
En tietenkään tee asiassa päätöstä, ennen kuin tiedän, mitä todella haluan. Jos päädyn siihen, että haluan isäksi, avovaimoni on todellakin se nainen, jonka kanssa lapsia haluan. Mutta jos en halua lapsia, en kyllä halua niitä kenenkään muunkaan kanssa.
Kohtelen avovaimoani niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Kerron tosiasiat avoimesti ja kunnioitan toisen itsenäisyyttä ja vapautta. En missään tapauksessa haluaisi kenenkään tekevän päätöksiä minun puolestani tai suostuvan johonkin, mitä ei oikeasti halua tehdä. -ap
Ei niitä lapsia niin vain tehdä. Tulin raskaaksi ensimmäisen ja ainoan kerran 4 kuukautta vaille 45 vuotiaana. Ihan luomusti. Tekemällä niitä olis voinu olla vaikka tusina siihen mennessä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:41"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:23"]
Huomaa, että sinua selvästi pelottaa. Joskus täytyy vain uskaltaa! Olet selvästi liian harkitsevainen ja hitaasti lämpeävä.
[/quote]
Olen huolissani siitä, miten suhteellemme mahdollisesti käy. Olen kyllä hyvin harkitsevainen, se on totta. Harkitsevuus on parhaita ominaisuuksiani. Sen avulla olen saanut kaiken hyvän, mitä elämässäni on. En kuitenkaan ole jahkailija. Sitten kun tiedän, mitä todella haluan, päätös käy kyllä nopeasti. -ap
[/quote]
No ei siltä kyllä oikein vaikuta :D
Hyi oksetus millainen ap on. Ylipäänsä kuule, jos ollaan yhdessä niin on aika luonnollista niitä lapsia tehdä jossain kohtaa. Mitä sä alat sitä nyt enää veivaamaan takaisinpäin.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 18:46"]
Ap, jos haluaisit lapsia tulevaisuudessa, niin haluaisitko lapset juuri nykyisen naisesi kanssa?
[/quote]
Ehdottomasti. -ap
[/quote]
No sitten sinun tulee tehdä päätöksesi nyt eikä hamaassa tulevaisuudessa, sillä avokkisi ei kauaa enää voi saada lapsia. Avokkisi biologiset rajoitukset ovat myös sinun rajoituksiasi. Te olette te, tai ainakin tulisi olla. Asioiden harkitseminen on hyvä asia, mutta loputob harkitseminen ei sovi tähän asiaan. Lasten saannilla on aikaraja.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 18:57"]
Olet ajattelematon ja kylmä. Mutta tyttöystäväsi oma vika toki, ettei jätä sinua siihen paikkaan. Et teknisesti ottaen tee mitään väärää, se ilmeisesti riittää sinulle takaamaan hyvän omatunnon. Mutta silti olet julma ja itsekäs.
[/quote]
Olen itsekäs siinä mielessä, etten suostu tekemään lapsia, ennen kuin olen varma haluavani oikeasti sitä. Eikö tätä juuri toivota miehiltä? -ap
[/quote]
Ei vaan siksi, koska ylläpidät toivoa ja roikotat toista löysässä hirressä asian suhteen. Sinun tulisi tehdä päätös suuntaan tai toiseen.
Sinä voit pohtia ja punnita isyysasiaa vielä seuraavat 30-40 vuotta, puolisollasi ei ole kymmentäkään vuotta. Ehkä 5 vuotta. Rakasta puolisoasi niin paljon, että tee päätöksesi nyt, että hän voi tehdä omat päätöksensä.