Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia eroista, kun lapsi on vielä pieni
25.05.2015 |
Hei, kaipaisin kokemuksia asialliseen sävyyn eroista ihan pienten lasten perheissä. Lähinnä kun lapsi (lapset) on vielä ihan pieni, n.1v tms. Erityisesti sellaiset tapaukset kiinnostaa, joissa molemmat vanhemmat haluavat olla lastensa kanssa, eikä esim isä haluaisi jäädä "jokatoinen viikonloppu -isäksi".
Miten olette hoitaneet huoltajuuden sopimisen ja järjestelyt? Asuminen? Millaiset välit eron jälkeen...? Miten lapsi on pärjännyt?
Itselläni taitaa olla ero edessä, lapsen takia ei vain jaksaisi olla suhteessa, joka ei ole oikealla tavalla toiminut alun alkaenkaan... Lapsi oli vahinko, melko lyhyen aikaa kestäneessä suhteessa, mutta rakkainta maailmassa sekä minulle että lapsen isälle. Kumpikin haluaisimme asua lapsen kanssa, mutta tämä avoliitto alkaa olla pelkkää lapsen takia saman katon alla olemista. Lapsi on vuoden ikäinen.
Kommentit (13)
Täällä ei osata keskustella mistään muusta kuin telkkariohjelmista, bloggaajista ja provoista aiheista.
Toki sekin voi olla syynä ettei tällaisesta aiheesta synny keskustelua, kun mammojen mielestä erota ei saa eikä kannata milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama tilanne kuin ap:lla. Kaipailisin myös kokemuksia!
Ei kukaan...? :( Höh, eikö täällä mistään "oikeista" asioista haluta keskustella...
Minulla olisi omakohtaisia kokemuksia vanhempien erosta kun olin 7 vuotias, mutta tätä et taida hakea.
Kerro toki, lapsen näkökulmasta katsottuna kiinnostaa, vaikka 7v toki onkin tavallaan eri asia kuin 1v. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He erosivat siis ollessani 7 vuotias. Sain itse päättää kumman luona asun, ei mitään tarkkoja "vuoroviikkoja" vaan vähän niinkuin fiiliksen mukaan. Käsittääkseni äitini oli silti yksinhuoltaja virallisesti.
Isäni muutti hyvin lähelle, n kilometrin päähän. Tämä oli mielestäni iso plussa, varmasti
kaikkien kannalta.
Todella tärkeää oli juuri tuo ettei kumpikaan "ominut" minua ja aina oli semmoinen hyvä olo tuosta erosta, eihän tarvinut enää kuunnella vanhempien riitelyä, mutta sain silti olla kummankin luona.
Jos muutatte kovin kauas toisistanne, siinä taitaa auttamatta käydä niin että se lapsi sitten helposti "vaan jää" toisen luokse.. Toki kun kyseessä on yksivuotias, hän ei voi asioista vielä päättää mitenkään päin..
Ei se ero ole aina huono juttu! Eikä sen tarvitse tarkoittaa että "perhe menee rikki"/"lapsi kärsii". Minun tapauksessani näin ei todellakaan ollut!
Lapsen kokemus erosta on täysin kiinni siitä, miten vanhemmat hoitavat eron. Ei pahan puhumista, halveksuntaa, asunnot lähekkäin, vanhemmilla hyvät välit jne, niin ero ei ole välttämättä ollenkaan huono asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erosimme, kun lapset olivat 1v ja 2v. Asuvat vuorotellen molempien luona. Eivät ole päiväkodissa. Eli n. 15vrk ovat isänsä luona/kk. Isä tekee vuorotyötä, joten vaihtoja tulee joskus montakin kertaa viikossa. Tuollainen toimii yleensä vain, jos asutaan suht lähekkäin. Lastenvalvojalla oltiin sitä mieltä, ettei tällainen sovi alle 3-vuotiaille. Mutta vanhempien päätöshän se on. Lasten virallinen osoite on kuitenkin minun luonani.
Itse olen sitä mieltä, ettei tämä ole mitenkään hyväksi. Siis se, ettei lapsilla ole omaa perhettä. Mutta mies halusi erota, joten näillä mennään. :)
Meillä tuli ero kun esikoinen alle vuoden ja toinen tulossa. Olin nuori, vain 20v. Aika meni kuin sumussa. Yritettiin lapsen isän kanssa vielä alle vuoden ajan kun kuopus 1kk-n 1v mutta ei onnistunut.
Isä piti lapsia lähinnä juuri joka toinen vkl jos ei ryyppyreissu kutsunut. Olin katkera ja ahdistunut. Luulen että oma ahdistus näkyy tänäpäivänäkin kuopuksen elämässä, joka ollu melko ongelmallinen.
Nyt kun lapset kohta 15 ja 16, tuota aikaa muistelee lähinnä etäisesti. Selvisin pitkälti myös uuden miehen ansiosta, joka ollut lasten elämässä jo 12 vuotta. Onneksi hän on hyvä miehen malli ja aviomies. Silti joskus ihmetyttää, miksi varsinkin poika katsoo niin ylös isäänsä, joka tänäpäivänä täysi rappioalkoholisti, joka näkee lapsiaan ehkä 2-3x/vuosi ja soittaa vain syntymäpäivänä ja todistustenjakopäivänä.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää vielä, en tiedä syytä eroon mutta vauvavuosi on rankka suhteelle..
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:16"]
Yrittäkää vielä, en tiedä syytä eroon mutta vauvavuosi on rankka suhteelle..
[/quote]
Kiitos tsempeistä, mutta ei tämä suhde ole koskaan ollut "tarkoitettu"; onglemat ei johdu lapsesta eikä vauvavuodesta. Tuntuu että ainoa syy olla yhdessä on lapsi. Ei se riitä, jos ajatellaan yhteistä tulevaisuutta vuosia eteenpäin. Lisäksi mies on koko tämän ajan ollut jollakin tasolla rakastunut toiseen naiseen, vaikka ei sitä minulle (enää) suoraan myönnäkään, ja vaikka mitään ei tämän meidän "perheellistymisen" vuoksi heidän välillään olekaan, en minä jaksa enkä kykene edes ajatuksen tasolla "tyytymään" tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan??