Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet nelikymppiset naiset ovat kamalia työkavereita ja viisikymppiset mukavia?
23.01.2022 |
Kysymys otsikossa.
Heti alkuun sanon, että kaikilla ei varmasti ole tällaista, mutta itse olen törmännyt tähän. Olen ollut useammassa naisvaltaisessa työpaikassa eri paikkakunnilla ja olen huomannut seuraavan ilmiön:
Monet nelikymppiset naiset ovat olleet minulle kamalia työkavereita. Kritisoivat tapaani tehdä työtä/persoonaani/ulkonäköäni, ilkeilevät, piikittelevät, unohtavat kertoa työssä olennaisia tietoja ja jättävät ulkopuolelle. Puhuvat pahaa selän takana. Ovat usein aloittaneet tämän jo saapuessani työpaikkaan eli ennen kuin edes tietävät minusta mitään. Aivan kuin olisivat valmiiksi päättäneet, että koska olen nuori, niin minun täytyy olla jotenkin huono työssäni. Meillä ei edes ole kovin paljon ikäeroa (n. 10 v, koska olen kolmekymppinen), joten en ymmärrä, miksi kuilu heidän kanssaan tuntuu noin isolta. Luulisi, että meillä on edes jotain yhteistä.
Sen sijaan viisikymppiset ja sitä vanhemmat naistyöntekijät ovat olleet minulle aivan ihania työkavereita - ystävällisiä, hauskoja, kannustavia, viisaita ja todella hyviä työssään. Neuvovat tarvittaessa, jakavat kokemustietoaan, kuuntelevat myös minun osaamistani, eivät jätä ulkopuolelle ja ovat huomaavaisia. +20 vuoden ikäerosta huolimatta nämä viisikymppiset ovat aivan ihania työkavereita. (Kiitos kaikille teille ihanille viisikymppisille, joita työpaikoilla on! <3)
Olen ollut jotenkin hämmentynyt tämän ilmiön kanssa. Kaikilla ei varmasti ole tällaista, mutta osaisiko joku kertoa, mitä tämä voi olla? Miksi nelikymppiset ovat minulle kamalia työkavereita ja viisikymppiset mukavia?
N31
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokisko ne 50+ naiset roolinsa vähän äidillisinä? Saatat olla heidän lastensa ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Kokisko ne 50+ naiset roolinsa vähän äidillisinä? Saatat olla heidän lastensa ikäinen.
Vähän tätä pohdin itsekin. Ehkä olet noille vanhemmille naisille vähän niin kuin oma tytär. Siis sellainen, joka herättää suojelunhalua ja halua auttaa elämässä eteenpäin?
Oma arvioni, koin samaa ollessani n. 25-30 v:
Nelikymppisiä nyppi, kun olin nuori, ahkera ja pidetty työntekijä. Energiaa ja jaksamista riitti. Olin rypytön ja lapseton. Ei saisi ääneen sanoa, mutta osalle oma ikääntyminen tuossa vaiheessa iskee tosi pahasti päälle - tulee vaihdevuodet, ulkonäkö alkaa rapistua, lapset voi olla vaikeassa iässä, parisuhteessa on haasteita. Sitten siihen rinnalle tulee joku vielä muistuttamaan, että etpä muuten ole enää nuori. Luulen, että tuo ärsyttää.
Haluan auttaa nuoria jotka meille tulee töihin. Ei ole kyllä itsellä lapsia. Aion auttaa ja olla ystävällinen jatkossakin. -nainen 50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50-vuotias ja haluan olla työelämässä suvaitseva ihan kaikkia kohtaan. Huonosta käytöksestä en pidä, puutun kiusaamiseen heti, siitä en pidä. Kannustan kaikkia iästä riippumatta. Minulla on hyvä itsetunto joten en koe toisia itselle kilpailijoiksi. En halua kilpailla työpaikalla kenenkään kanssa, se ei kuulu työpaikalle. Kohtelen kaikkia tasapuolisesti samalla tavalla, enkä suosi ketään.
Varmaan juurikin näin. Kun meille on tullut harjoittelijoita, olen kohdellut heitä siten, kun toivoisin omia lapsiani kohdeltavan omissa harjoittelupaikoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne viisikymppiset ovat saaneet elämänkokemusta ja työkokemusta. Tietävät oman arvonsa, mutta eivät yritä polkea toisia maan rakoon. Nelikymppiset yrittävät vielä edetä uralla ja joutuvat eri tavalla todistelemaan osaamistaan. Se kolmekymppinen on siinä kilpailemassa heidän kanssaan eikä kilpailija koskaan ole kiva juttu.
Ihmiset ovat yksilöitä. Jotkut ovat mukavia, toiset eivät niinkään. Ei liity ikään eikä sukupuoleen. Turha hakea kaavaa sellaisessa, missä sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaa minun pahimpia kiusaajia ovat olleet +50 ja ennen eläkeikää.
Kateudelta kuulostaa tuo 40-vuotiaiden käytös. Varsinkin jos ilkeily alkaa jo ennen kuin olet antanut mitään näyttöä työstäsi. Tuossahan tuomitaan jo ennen kuin toista edes tunnetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma arvioni, koin samaa ollessani n. 25-30 v:
Nelikymppisiä nyppi, kun olin nuori, ahkera ja pidetty työntekijä. Energiaa ja jaksamista riitti. Olin rypytön ja lapseton. Ei saisi ääneen sanoa, mutta osalle oma ikääntyminen tuossa vaiheessa iskee tosi pahasti päälle - tulee vaihdevuodet, ulkonäkö alkaa rapistua, lapset voi olla vaikeassa iässä, parisuhteessa on haasteita. Sitten siihen rinnalle tulee joku vielä muistuttamaan, että etpä muuten ole enää nuori. Luulen, että tuo ärsyttää.
Aika harvalla nelikymppisellä on vielä vaihdevuodet.
Ehkä menee vähän ohi, mutta mieti sitä nelikymppisen elämäntilannetta: monella töissä tosi tiivis tahti. Lapset on ehkä murrosiässä ja vaativia. Omat vanhemmat voi sairastella ja tarvita apua. Sillä viisikymppisellä voi olla jo paljon helpompaa: lapset on isoja, vanhempia ei ehkä enää ole ja töissäkään ei tarvitse paahtaa hullun lailla, kun uraputki harvalla paranee tuossa iässä. Saattaa siis tuo muu kuormitus elämässä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Menin tähän työpaikkaani ollessani 25 v. Noin 35 v naiset olivat minulle niin ilkeitä! Töitä oli tosi vaikea tehdä heidän kanssaan, vaikka muiden kanssa sujui. Koskaan en sopinut noiden naisten joukkoonsa. Ivailivat minua lapsettomuudesta ja sanoivat, etteivät halua olla kanssani, koska en voi ymmärtää pikkulapsiarjesta mitään. Sitten kun sain omia lapsia, niin sanoivat, ettei kiinnosta enää pikkulapsiarki, vaan haluavat rauhassa puhua isompien lasten asioista. En päässyt porukkaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma arvioni, koin samaa ollessani n. 25-30 v:
Nelikymppisiä nyppi, kun olin nuori, ahkera ja pidetty työntekijä. Energiaa ja jaksamista riitti. Olin rypytön ja lapseton. Ei saisi ääneen sanoa, mutta osalle oma ikääntyminen tuossa vaiheessa iskee tosi pahasti päälle - tulee vaihdevuodet, ulkonäkö alkaa rapistua, lapset voi olla vaikeassa iässä, parisuhteessa on haasteita. Sitten siihen rinnalle tulee joku vielä muistuttamaan, että etpä muuten ole enää nuori. Luulen, että tuo ärsyttää.
Aika harvalla nelikymppisellä on vielä vaihdevuodet.
Heillä onkin esivaihdevuodet. Sikäli pahempi, koska niistä ei puhuta joten niihin ei saa lääkettä, ellei ylly aivan aivosumuksi. Mutta todella kireitä ja ilkeitä naisia hormonien takia.
40 kymppiset naiset ovat jostain syystä katkeria nuoremmille naisille, ehkä 50 kymppisenä pääsevät yli ja hyväksyvät oman vanhenemisen.
Oman kokemukseni mukaan ihmiskunnan lapsellisimmat yksilöt löytyvät 50-60-vuotiaista naisista. En tiedä mistä se johtuu, onko joku vaihdevuosiin liittyvä ongelma vai mikä maksaa.
Olen töissä toimistossa, jossa olen ainut mies. Vihaan työ"kavereitani". Naisia on joka ikäryhmästä, aina kolmekymppisistä viisikymppisiin. Kaikki ovat yhtä rasittavia. Onneksi määräaikainen työsuhteeni loppuu kohta, niin ei tarvitse olla tekemisissä näiden akkojen kanssa enää ikinä. M26
Nelikymppisenä olin burnoutin partaalla, kireä ja väsynyt. Tuntui, että kakki vaativat jotakin, työpaikan nuoriso-osasto piti jo ikäloppuna ja eläkettä odottavat pitivät vielä osana nuorisoa. Koskaan en ole nuoruutta kadehtinut.
Nyt viisikymppisenä on paljon rennompaa, ei enää vaadi itseltään ja muilta niin paljon. Haluan kannustaa ja tukea nuorempia, koska itse olen jäänyt sitä ilman. En enää ota niin raskaasti asioita ja en välitä siitä, mitä muut sanovat.
60 vuotiaana en ole tuollaiseen törmännyt, muutamia inhottavia työkavereita olen elämäni aikana kohdannut, eri ikäisiä ja eri ikäisenä ja eri aloilla.