Miksi monet nelikymppiset naiset ovat kamalia työkavereita ja viisikymppiset mukavia?

Kysymys otsikossa.

Heti alkuun sanon, että kaikilla ei varmasti ole tällaista, mutta itse olen törmännyt tähän. Olen ollut useammassa naisvaltaisessa työpaikassa eri paikkakunnilla ja olen huomannut seuraavan ilmiön:

Monet nelikymppiset naiset ovat olleet minulle kamalia työkavereita. Kritisoivat tapaani tehdä työtä/persoonaani/ulkonäköäni, ilkeilevät, piikittelevät, unohtavat kertoa työssä olennaisia tietoja ja jättävät ulkopuolelle. Puhuvat pahaa selän takana. Ovat usein aloittaneet tämän jo saapuessani työpaikkaan eli ennen kuin edes tietävät minusta mitään. Aivan kuin olisivat valmiiksi päättäneet, että koska olen nuori, niin minun täytyy olla jotenkin huono työssäni. Meillä ei edes ole kovin paljon ikäeroa (n. 10 v, koska olen kolmekymppinen), joten en ymmärrä, miksi kuilu heidän kanssaan tuntuu noin isolta. Luulisi, että meillä on edes jotain yhteistä.

Sen sijaan viisikymppiset ja sitä vanhemmat naistyöntekijät ovat olleet minulle aivan ihania työkavereita - ystävällisiä, hauskoja, kannustavia, viisaita ja todella hyviä työssään. Neuvovat tarvittaessa, jakavat kokemustietoaan, kuuntelevat myös minun osaamistani, eivät jätä ulkopuolelle ja ovat huomaavaisia. +20 vuoden ikäerosta huolimatta nämä viisikymppiset ovat aivan ihania työkavereita. (Kiitos kaikille teille ihanille viisikymppisille, joita työpaikoilla on! <3)

Olen ollut jotenkin hämmentynyt tämän ilmiön kanssa. Kaikilla ei varmasti ole tällaista, mutta osaisiko joku kertoa, mitä tämä voi olla? Miksi nelikymppiset ovat minulle kamalia työkavereita ja viisikymppiset mukavia?

N31