Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet nelikymppiset naiset ovat kamalia työkavereita ja viisikymppiset mukavia?
23.01.2022 |
Kysymys otsikossa.
Heti alkuun sanon, että kaikilla ei varmasti ole tällaista, mutta itse olen törmännyt tähän. Olen ollut useammassa naisvaltaisessa työpaikassa eri paikkakunnilla ja olen huomannut seuraavan ilmiön:
Monet nelikymppiset naiset ovat olleet minulle kamalia työkavereita. Kritisoivat tapaani tehdä työtä/persoonaani/ulkonäköäni, ilkeilevät, piikittelevät, unohtavat kertoa työssä olennaisia tietoja ja jättävät ulkopuolelle. Puhuvat pahaa selän takana. Ovat usein aloittaneet tämän jo saapuessani työpaikkaan eli ennen kuin edes tietävät minusta mitään. Aivan kuin olisivat valmiiksi päättäneet, että koska olen nuori, niin minun täytyy olla jotenkin huono työssäni. Meillä ei edes ole kovin paljon ikäeroa (n. 10 v, koska olen kolmekymppinen), joten en ymmärrä, miksi kuilu heidän kanssaan tuntuu noin isolta. Luulisi, että meillä on edes jotain yhteistä.
Sen sijaan viisikymppiset ja sitä vanhemmat naistyöntekijät ovat olleet minulle aivan ihania työkavereita - ystävällisiä, hauskoja, kannustavia, viisaita ja todella hyviä työssään. Neuvovat tarvittaessa, jakavat kokemustietoaan, kuuntelevat myös minun osaamistani, eivät jätä ulkopuolelle ja ovat huomaavaisia. +20 vuoden ikäerosta huolimatta nämä viisikymppiset ovat aivan ihania työkavereita. (Kiitos kaikille teille ihanille viisikymppisille, joita työpaikoilla on! <3)
Olen ollut jotenkin hämmentynyt tämän ilmiön kanssa. Kaikilla ei varmasti ole tällaista, mutta osaisiko joku kertoa, mitä tämä voi olla? Miksi nelikymppiset ovat minulle kamalia työkavereita ja viisikymppiset mukavia?
N31
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä toimistossa, jossa olen ainut mies. Vihaan työ"kavereitani". Naisia on joka ikäryhmästä, aina kolmekymppisistä viisikymppisiin. Kaikki ovat yhtä rasittavia. Onneksi määräaikainen työsuhteeni loppuu kohta, niin ei tarvitse olla tekemisissä näiden akkojen kanssa enää ikinä. M26
Tunne on varmasti molemminpuolinen.
Ei ole. Olen saanut paljon kehuja. M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole huomannut mitään eroa iän suhteen. Takana yli 20 vuotta työuraa.
Sellainen naisvihaprovo tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne viisikymppiset ovat saaneet elämänkokemusta ja työkokemusta. Tietävät oman arvonsa, mutta eivät yritä polkea toisia maan rakoon. Nelikymppiset yrittävät vielä edetä uralla ja joutuvat eri tavalla todistelemaan osaamistaan. Se kolmekymppinen on siinä kilpailemassa heidän kanssaan eikä kilpailija koskaan ole kiva juttu.
Tämä! Vaikkei omat kokemukset ole yhtä vaikeita kuin aloittajalla, niin tunnistan tuota kilpailua. Omalla alallani on nelikymppisiä naisia, jotka hampaat irvessä haluavat todistella "saavansa kaiken". Ovat aivan piipussa, kun ovat johtotehtävissä, tekevät väikkäriä/lisäopintoja, on useampi lapsi, tavoitteellinen urheiluharrastus ja muut. Tekisi mieli sanoa, että vähempikin riittää ja rennommin ottaminen tekisi varmasti hyvää. Tuo kireys ja itsensä nöyräkehuminen paistaa kauas. Yritän nuorempana kollegana välttää tuota. Ei kiinnosta polttaa itseään loppuun, vaikka työstäni tykkäänkin.
40:n kriisi voi noinkin oireilla joillain. 50:n villitys sitten heivaa sen päätä kiristäneen vanteen pois, parhaassa tapauksessa, huonossa kriisi jää päälle. 40 on vähän kuin teini-ikä. Teini ei tiedä ollako pieni vai iso, 40v ei tiedä ollako kilpailija vai äitihahmo. Joillain näkyy isommin ja toisilla ei edes huomaa.
Huomaan itsessäni tuota, ettei kumpikaan rooli istu, kilpailijan eikä äitihahmon 30 vuotiaisiin nähden. Nuorimpana lapsena isosiskon osakin on vieras, vaikka se olisi ehkä se tavoiteltavin vaihtoehto.
Kasvukivut ei näköjään lopu nuoruuteen, minullakaan, toivottavasti ei pääse kovinkaan pahaksi, 40:n kriisi vasta alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En allekirjoita, että juuri ne viiskymppiset ovat mukavimpia. Olen kuitenkin huomannut samm ilmiön itseäni noin +20 v vanhemmissa. Eli 25-vuotiaana 45-vuotiaat ja siitä ylöspäin olivat mukavia, nyt nelikymppisenä parhaiten kohtelevat lähemmäs eläkeikäiset. Joku äidillisyys tässä nousee esiin. Oman ikäiset ja vähän vanhemmat kadehtivat ja kilpailevat.
Edellisessä työpaikassa oli paljon noin viidenkympin hujakoilla naisia. Pahantuulisia, väsyneitä, katkeria, hajamielisiä. En ihmettele ja tavallaan ymmärrän: vaihdevuodet + elämäntilanne rankka yhdistelmä.
40v näkee uhkana ja 50v on jo luovuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuo jatkuva länkytys vaihdevuosista loppua. Olen 56, eikä ole mitään oireita näkynyt. Olen usein ajatellut, että kaikki mahdolliset ongelmat laitetaan vaihdevuosien syyksi.
Minulla on se taka-ajatus, että olen töissä tekemässä töitä ja jos neuvon jollekin hyvin, niin se helpottaa useimmiten omaa työtaakkaani. En saa nautintoa uusien työntekijiden mokista. Ikää se 50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40v näkee uhkana ja 50v on jo luovuttanut.
Kun lapset aikuistuvat ja lähtevät kotoa, alkaa ihana rento elämä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuo jatkuva länkytys vaihdevuosista loppua. Olen 56, eikä ole mitään oireita näkynyt. Olen usein ajatellut, että kaikki mahdolliset ongelmat laitetaan vaihdevuosien syyksi.
Se, ettei sulla ole vaihdevuosioireita ei tarkoita, etteikö suurin osa niistä kärsisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v näkee uhkana ja 50v on jo luovuttanut.
Kun lapset aikuistuvat ja lähtevät kotoa, alkaa ihana rento elämä.
Harmi vaan että vaihdevuodet vie dikkihalut.
Mua ärsyttää toi että vaihdevuodet on muka joku pätevä syy miksi SAA käyttäytyä huonosti muita kohtaan ja alentaa muiden, jopa tuntemattomien elämänlaatua tai pahentaa HEIDÄN työtaakkaansa. Kyllä niillä muillakin voi olla haasteita elämässä, ja ikinä oma huono käytös ei oo asia minkä voi vaan laittaa joka päivä jonkun asian piikkiin, oli se sit lapset, ero, hormonit, raha-ongelmat, velat, miehen pettäminen, elämään kyllästyminen, oma rumuus, tai tyhmyys tai mitä tahansa - ihminen on vastuussa omasta käytöksestään ja ammattitaitoon KUULUU ammatillisuus työyhteisössä, joka nimenomaan on sitä että käyttäytyy arvostavasti muita työntekijöitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma arvioni, koin samaa ollessani n. 25-30 v:
Nelikymppisiä nyppi, kun olin nuori, ahkera ja pidetty työntekijä. Energiaa ja jaksamista riitti. Olin rypytön ja lapseton. Ei saisi ääneen sanoa, mutta osalle oma ikääntyminen tuossa vaiheessa iskee tosi pahasti päälle - tulee vaihdevuodet, ulkonäkö alkaa rapistua, lapset voi olla vaikeassa iässä, parisuhteessa on haasteita. Sitten siihen rinnalle tulee joku vielä muistuttamaan, että etpä muuten ole enää nuori. Luulen, että tuo ärsyttää.
Vaihdevuodet tuskin tossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä toimistossa, jossa olen ainut mies. Vihaan työ"kavereitani". Naisia on joka ikäryhmästä, aina kolmekymppisistä viisikymppisiin. Kaikki ovat yhtä rasittavia. Onneksi määräaikainen työsuhteeni loppuu kohta, niin ei tarvitse olla tekemisissä näiden akkojen kanssa enää ikinä. M26
Miksi vihaat (nais)työkavereitasi? Itsekin olen ainoa mies työyhteisössä ja tulen mielestäni hyvin toimeen naisten kanssa. Kannattaa suhtautua töihin ammatillisesti, jolloin työkavereiden sukupuoli on toissijainen juttu.
Luulin olevani ainoa, jolla on tällaista!
Vierailija kirjoitti:
Oma arvioni, koin samaa ollessani n. 25-30 v:
Nelikymppisiä nyppi, kun olin nuori, ahkera ja pidetty työntekijä. Energiaa ja jaksamista riitti. Olin rypytön ja lapseton. Ei saisi ääneen sanoa, mutta osalle oma ikääntyminen tuossa vaiheessa iskee tosi pahasti päälle - tulee vaihdevuodet, ulkonäkö alkaa rapistua, lapset voi olla vaikeassa iässä, parisuhteessa on haasteita. Sitten siihen rinnalle tulee joku vielä muistuttamaan, että etpä muuten ole enää nuori. Luulen, että tuo ärsyttää.
Kukaan ei koskaan myöntäisi ajattelevansa noin, mutta tottahan se on.
Nelikymppiset pelkää vanhentumista ja yrittää olla nuoria. Heikko itsetunto näkyy mm. pukeutumisessa harmaaseen.
Samaa olen kokenut, kohtelevat meitä 50 v. täyttäneitä samalla tavalla.
Tunne on varmasti molemminpuolinen.