Pelkään rikkovani (ja haluan rikkoa) työkaverini parisuhteen
Olen aivan totaalisen loppu tilanteeseen ja töihin meno huomenna ahdistaa jo valmiiksi.
Tilanne alkoi jo oikeastaan työpaikan saadessani 2 vuotta sitten. Iskin silmäni välittömästi aivan mielettömän hyvännäköiseen mieheen ja perus työkaveri-meiningillä moikkailin aina nähdessä ja juttelin niitä näitä. Kuulin kuitenkin muilta työkavereilta melko nopeasti miehen seurustelevan ja otin sen verran takapakkia että saisin kiinnostuksentasoni laskemaan ja jättäydyin esim kahdenkeskeisistä kahvitauoista. Näin kiinnostukseni osittain katosikin.
Mies ei kuitenkaan perääntymistäni ymmärtänyt vaan tuli jatkuvasti hengailemaan työpisteelleni (isun talon ainoana henkilönä omassa huoneessa, joten mitenkään sattumalta ei siihen saapunut - yhteisiä työprojekteja meillä ei ole emmekä muutenkaan työasioissa ole juurikaan tekemisissä) ja aina kun sattui näkemään niin hakeutui välittömästi juttelemaan ja kyselemään kuulumisia ymsyms.
Tilanne pysyi kuitenkin ihan ok:na, minä välttelin ja mies hakeutui seuraani, mutta muistuttelin itselleni jatkuvasti, että kyse ei ole mistään muusta kuin työkaveruudesta, jotten vahingossakaan kiinnostuisi enempää. Tällaisena tilanne pysyikin varmaan 1,5 vuotta, jonka aikana mies ei kertaakaan lopettanut sinnikkäästi seuraan hakeutumista, päivittäisiä rupattelutuokioita tai yhtään mitään muutakaan.
Nyt tässä jokin aika sitten kyllästyin kummalliseen tilanteeseen ja aloin aivan tosissani vältellä miestä. Suoraan sanottuna pakoilin häntä, mutta hän tuntui seuraavan maailman ääriin (no ei ihan, mutta kummallisissa paikoissa ja tilanteissa hän aina ilmestyi jostain juttelemaan). Koska olin aivan varma, että mies ihan tosissaan hakeutuu jatkuvasti seuraani, päätin kokeilla mitä tapahtuisi jos tulisin häntä "vastaan" (en ollut kuullut ikinä enää ensimmäisten viikkojen jälkeen - puoleentoista vuoteen siis - kenenkään mainitsevankaan hänen naisystäväänsä, vähiten hänen itsensä, joten ajattelin heidän ehkä eronneen) ja aloin aluksi huomaamatta hoitaa vähän useammin työasioita hänen työpisteensä läheisyydessä. Joka ikinen kerta hän tuli juttelemaan niitä näitä. Lopulta aloin suoranaisesti hakeutua hänen seuraansa, jolloin meistä tuli välittömästi aivan mielettömän läheiset. Aloimme käymään jatkuvasti yhdessä lounaalla, kahvitauolla, joskus töiden jälkeen istuskelemassa ja mitä milloinkin. Mitään fyysistä kontaktia ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, jolloin hyväksyin mielessäni sen, että sain miehestä ihanan ystävän, mutta mitään sen enempää välillemme ei koskaan tulisi.
Kunnes. Olimme työporukalla ulkona viettämässä iltaa ja jotenkin päädyimme jatkuvasti toistemme seuraan. Pöydän alla mies nosti jalkani syliinsä, halailimme, mies kietoi kätensä ympärilleni ja olimme jo sopimassa yhteistä jatkopaikkaa. Sitä ei kuitenkaan onneksi kaikeksi tullut, mutta tuon illan aikana ihastuin aivan ääriäni myöten. Tulemme loistavasti toimeen, rakastan miehen tapaa keskustella ja suoraan sanottuna hän on komein mies jonka kanssa olen eläissäni jutellut kasvotusten - siis kaikkea mitä ikinä mieheltä toivoisin.
Mutta hän tosiaan seurustelee. Olen sen verran googlaillut miestä, että olen vakuuttunut hänen seurustelevan vieläkin (naisystävänsä on jonkin asteinen julkkis, joten tieto löytyi melko helposti ja on melko luotettavaa), vaikkei hän olekaan ikinä sitä minulle itse kertonut. Minua on itseäni petetty aiemmin suhteessa ja voin sanoa vihaavani pettäviä miehiä ja salarakkaita ja vielä 2 kuukautta sitten olisin vannonut, etten ikinä itse ryhtyisi rikkomaan kenenkään suhdetta. Nyt en enää tiedä. Mies on niin täydellinen kuin kukaan vaan voi olla ja antanut kohta 2 vuotta kiinnostuksen signaaleja suuntaanI. Olen aivan totaalisen ihastunut ja mielestäni kohdannut sen "elämäni miehen". En vain tiedä mitä tehdä. En haluaisi rikkoa hänen parisuhdettaan, mutta haluan hänet omakseni. Toisaalta, ystävyyskin on parempi kuin ei mitään, joten en uskalla ottaa asiaa puheeksi saati vaatia miestä jättämään naisystäväänsä. Tällä hetkellä töissäolo tuntuu kidutukselta viettäessämme kaiken taukoajan yhdessä, mutta en halua enää perääntyäkään, jos mies nyt sitten vaikka olisikin kiinnostunut.
Jos nyt jollain on ollut vastaavaa tilannetta, miten ratkaisitte sen? Tai ihan muutenkin vaan saa sanoa neuvoja - mielellään hyvin suoriin :D Oma pääni lyö tyhjää ja tunteet poat jatkuvasti raastamassa fiilistä työpaikalla (ja melkeinpä jo muutenkin). Jospa tämä kirjoittaminen vähän selkeyttäisi...
Kommentit (52)
1. Olen kuullut että "pimeiden varattujen" tekemät piiritykset sänkyyn pääsemiseksi voivat kestää vuosia (siis vaikka pari vuotta).
2. Varattu hlö voi varjella suhdettaa puhumalla sen olemassaolosta, tarkemmin: kertoo puolisostaan (vaikka yhteisistä tekemisistään tämän kanssa) tuollaisissa keskusteluissaan - mutta ei mene suhteen syvällisiin asioihin esim ongelmia ja niiden nostattamia syviä tunteita jakamalla. Kiukku ehkä vähemmän riskissä mutta jos joku alkaa tuossa lohduttaa varattua niin äkkiä lohduttajalla onkin rooli X.
3. Rikkominen on särkemistä. Moraali ylläpitää parempaa yhteiskuntaa, moraalinen motivaatio voi antaa riittävän voiman tehdä vaikea päätös.
3b. Äijän motivaatiota on vaikea arvailla; periaatteessa voi olla vilpitön mutta ei näytä varmalta sekään. Nro 40 kieltämättä faktoiltaan on kohdillaan: kenties ohimennen (Ohimennen siksi ettei oma mielenkiintosi paljastuisi) niinä näinä juttuina kysäiset jotain suoraan siten että näet myöntääkö hän olevansa varattu - pitääkö suhdettaan ja kumppaniaan arvossa vai ei. Se kertoo hänen luotettavuudestaan. Varmistaudu tästä luotettavuudesta pitemmän ajan kanssa, ei kerrasta; voi olla että jostain syystä ei vain ole maininnut suhteen nykytilaa ja eka vastaus voi olla hätävalhe.
3c. Jos varmistuu varatuksi ja tulet tunteiden kanssa toimeen, niin ystävyyshän voi jatkua. Itse olen harvakseltaan (kerran kuussa, enkä privaatisti juuri koskaan) jutellut toisella toimistolla yhen tosi ihastuttavan nätin naisen kanssa, mutta tämän tapauksen koen turvalliseksi koska siinä syntynyt luottamus että olemme molemmat tahoillamme varattuja - juttelemme myös perheidemme/lastemme tekemisistä lähes joka kerralla. - Sitten se vaikein on että jos ystävyyskään ei tunnu enää riskittömältä: mihin kanavoisi ne tunteet, mistä saisi ikäväänsä ihmisen, mihin syvempään tunteen kipuun juttu ehkä osuu... niin, nämähän tulee eteen siinä jos päädyt moraalin/itsesuojelun tms kautta siihen että sitten etäisyyttä kun "vain ystäviä" ei onnaa. - Jos oletkin itse niin fiksu ja haluttava ettei toisen miehen löytäminen oikeasti olekaan vaikeaa?
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 09:39"]
Kysy suoraan häneltä, onko hänellä joku tyttöystävä ja kerro, että olet kuullut niin olevan. Onko hän kihloissa (moni ei pidä sormuksia vaikka olisikin!)? Kysy, kuinka kauan tuo suhde on jatkunut ja mitä he ovat keskenään suunnitelleet. Perheen perustamista? Avioitumista? Lapsia? Jututa miestä HÄNEN parisuhteestaan ja kysele niin kauan, että saat selville, millainen parisuhde hänellä on.
[/quote]
Mulle ei kyllä oikein avaudu, miksi mies pitäisi laittaa tällaiseen ristikuulusteluun?
[/quote]
43 komppaa, että voithan nimenomaan toimia itse hienotunteisesti kun tavoittelet pikkuhiljaa totuutta, vai mitä? Sillä jos hän selkeyttää linjaansa / asia selkiytyy itsestään kun hänen siviilistatuksensa selviää vähitellen.
Eräiden kokemusten jälkeen en todellakaan menisi ihastukseni kohteelle sanomaan "että olin ihastunut mutten voi kun olen/olet varattu"... itteskin voi olla riskittömämpi olla paljastamatta liian aikaisin .
Oletko työpaikallasi jonkun asteinen pomo? Jos olet ainoa joka istuu omassa huoneessa, niin ehkä sinulla on jonkinlaista ylilyöntiasemaa mieheen. Voisi olla, että siksi hän haluaa olla hyvissä väleissä kanssasi, koska ylemmille tahoille on aina parempi olla kaveri.
Provohan tämä on. Miksi kukaan ei kysyisi kahteen vuoteen seurustelusta! Mutta jos ei niin asiahan on helppo hoitaa seuraavasti: AP kertoo nyt vaan miehelle, että silloin niissä juhlissa oli todella hauskaa, ja siksi haluaisit pyytää miestä kyt ihan oikeille treffeille, jos hän vain on vapaa. Silloin asia tulee pakosti puheeksi. Mitään ei riko jos sanoo, että olet todella mukava, lähdetäänkö ulos, ja mies sanoo olevansa vapaa. Jos taas seurusteöee, voit sanoa ihan hyvin, että haluat ottaa vähän etäisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 09:12"]Paska jätkä, josta ei seuraa muuta kuin sydänsuruja ja suklaan syöntiä.
[/quote]
Paras kommentti koko ketjussa. Aito :D
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 08:51"]
Mun mielestä on vähän säälittävää että joku kuvittelee että toisen parisuhteen voi rikkoa. Mun mielestä siinä parisuhteessa on jotain vikaa jos mies lähtee toisen mukaan. vähintään se että että se jätkä on mulkku. Eli suomeksi: älä stressaa muiden suhteen pilaamista. Stressaa sitä haluatko tuollaisen draama miehen kanssa vaihtaa vispilöitä. Ei kuulosta unelma mieheltä.
[/quote]
No hyvinhän tuo näyttää toimivan, kun pettämistä vihaava ap "päättää" antaa vastakaikua...
"Koska olin aivan varma, että mies ihan tosissaan hakeutuu jatkuvasti seuraani, päätin kokeilla mitä tapahtuisi jos tulisin häntä "vastaan""
Tunnut olevan aika varma siitä, että mies veisi juttunne pidemmälle eikä kyse ole vain egonpönkityksestä.
Ota asia miehen kanssa ihan suoraan puheeksi. Sittenpähän tiedät tilanteen etkä haaskaa enempää aikaa tuohon suhteeseen.
en haluaisi miestä joka jättää toisen takiani. hän vois myöhemmin jättää minutkin jonkun muun vuoksi
Voin hyvin uskoa, että tämä on totta. Itse olen ollut tällaisen jallituksen kohteena kahden erittäin hyvännäköisen miehen taholta työpaikalla, molemmat kesti vuosia ja muuttui lopulta erittäin ahdistaviksi. Itse en ymmärrä tällaista 'antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa'- toimintaa työpaikalla, välithän siinä vaan menee ennen pitkää kun tajuaa, että toinen ei ollut tosissaan. Minusta työpaikalla kannattaisi alkaa flirttailla tositarkoituksella vaan kun on tosissaan ajatellut rupeavansa suhteeseen kohteen kanssa. Ja en todellakaan kuvitellut kaikkea samanlaista mitä ap:kin kuvaili, halailua myöten. Ilmeisesti he vaan nauttivat huomiosta ja vallantunteesta ja ovat valmiita sanomaan tai tekemään aina sen verran kuin saalis kulloinkin vaatii jatkaakseen kissa-hiiri -leikkiä. Tai sitten heillä on työpaikalla tylsää, ellei ole menossa jotain jallitusta.
Diagnoosi on, että ap toivoo elämäänsä parisuhdetta ja sellaista tuon miehen kanssa. Ongelma on, että se mies taas nauttii yleisesti vain flirttailun täyttämästä ilmapiiristä. Hän siis ei varmasti ole kiinnostunut ryhtymään ap:n kanssa yksiavioiseen suhteeseen, johan hänellä on sellainen, eikä tunnu sitäkään paljon arvostavan. Eli mies nauttii siitä, että tuntee olevansa ihailtu ja haluttu, ehkä nauttii siitäkin, että arvelee saavansa ap:n halutessaan sormia napsauttamalla. On sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat tällaista vipinää ja ihailua jatkuvasti ollakseen onnellisia. Onhan se kiva mennä aamulla töihinkin, kun siellä on odotettavissa eroottista ilmapiiriä ja säpinää. Osa ihmisistä ei kestä tylsää arkea. AP, kannattaa etsiä joku toinen mies, joka oikeasti haluaa sinut ja vain sinut, tai huomaat elämäsi valuvan ohi. Ehkä olisi hyvä puhua asiat halki tuon miehen kanssa, koska jos jatkat noin ystävänä, olet häneen henkisesti sitoutunut etkä pysty ihastumaan toiseen, sinulle paremmin sopivaan miehen. Tarvitset henkisen irtioton ja se vaatii myös tuon ystävyyden päättämistä valitettavasti.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 09:39"]
Kysy suoraan häneltä, onko hänellä joku tyttöystävä ja kerro, että olet kuullut niin olevan. Onko hän kihloissa (moni ei pidä sormuksia vaikka olisikin!)? Kysy, kuinka kauan tuo suhde on jatkunut ja mitä he ovat keskenään suunnitelleet. Perheen perustamista? Avioitumista? Lapsia? Jututa miestä HÄNEN parisuhteestaan ja kysele niin kauan, että saat selville, millainen parisuhde hänellä on.
[/quote]
Mulle ei kyllä oikein avaudu, miksi mies pitäisi laittaa tällaiseen ristikuulusteluun?