2-2,5-vuotiaiden kotona olevien äidit:

että sun lapsella on tarpeeksi kaveriseuraa. Meidän 2,5-vuotias ei näe edes joka viikko "kavereitansa".

leikkiä ja vie leluja käsistä.

suurin osa leikeistä on tietysti vielä rinnakkaisleikkiä, mutta lähinnä mietinkin sitä, että poika selvästi nauttii toisten lasten seurasta. Esim. ulkona lähtee heti täysillä mukaan touhuihin ja naama loistaa kuin "naantalin aurinko", kun näkee tuttuja lapsia, joisen kanssa pääsee leikkimään. Siksi mietinkin, että pitäisikö hänelle antaa enemmän mahdollisuuksia päästä toisten lasten seuraan vai riittääkö nykyinen tilanne. Onko teidän vastanneiden lapsilla isompia sisaruksia?



-ap -

Ihan oikeesti se vauvan tulo on kova paikka ja isompi on aina tavalla tai toisella mustasukkainen. Sisaruskateus kuuluu normaaliin elämään, huolestuttavaa on ellei kuulu.

Lapsen on hyvä tottu myös hiukan "tylsään" ja rauhalliseen elämään. Nykyisin lapsille tuotetaan liikaakin elämyksiä ja virikkeitä ja todella moni on keskittymiskyvytön, levoton, "pullamössä", joka ei kestä lainkaan pettymystä.

Nauttikaa yhdessä vauvasta ja anna esikoisen olla mukana siinä hoivaamisessa. Lähellä vaalittu ja lämmöllä kasvatettu jaksaa aikanaan lentää rohkeasti kauemmas kuin pesästä ulos lentokyvyttömänä potkaistu!

t. ap

Mulla 2½ ja 5½v lapset. Isompi oli pph:lla osa-aikahoidossa vuoden verran ennen pikkuveljen syntymää. Eli esikoinen on ollut käytännössä kotihoidossa koko ajan. Pari harrastusta hänellä on ollut ja kavereita on tavannut ehkä kolme kertaa viikossa. Viime talvena hän oli kerhossa. Nyt eskarin alettua saimme palautetta, miten hyväkäytöksinen ja sosiaalinen lapsemme on. Myös taidot (kynänkäyttö ym.) samaa tasoa kuin 5v tarhassa käyneillä.



Eli vaikka lapsemme on ollut kotihoidossa, en usko hänen jääneen mistään paitsi. Itselläni ei kovin korkeat käsitykset tarhasta ole. Lapset oppivat siellä huutamaan, odottamaan vuoroaan ja pitämään puoliaan. Sinuna pitäisin ainakin vuoden vielä lasta kotona. Ellei kerhoja tai vastaavia ole paikkakunnalla, laittaisin lapsen tarhaan aikaisintaan vuotta ennen eskarin alkamista.

Vanhin kävi 3 kertaa viikossa kolmen tunnin ajan seurakunnan kerhossa, keskimmäinen oli äidin ja vauvan kanssa kotona, sillä sopivaa kerhoa tms ei tuon ikäiselle ollut.



Kävimme kuitenkin usein puistossa ym jossa tapasimme muitakin lapsia. 2-vuotiaamme aivan selvästi nautti hirveästi niistä päivistä jolloin ikäistä seuraa oli, toisaalta isosiskon seura oli myös tärkeää.



Kun keskimmäinen täytti 3-vuotta hänkin pääsi aloittamaan seurakunnan pienten kerhossa (2 kertaa viikossa 3 tuntia). Hän nautti siitä aivan suunnattomasti. Aivan hirveästi aina odotti kerhopäiviä ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että pääsi kerhoon liian harvoin, varsinkin kun näki vieressä miten isosisko pääsi eskariin joka päivä.



Eli kyllä ihan pienikin sitä leikkiseuraa voi kaivata, mutta tuskinpa siitä hirveästi kärsii jos sitä ei pysty hänelle säännöllisesti järjestämään. Ja onhan lapsellasi jo nuo harrastukset jossa pääsee lapsiryhmään.

että nyt tänä vuonna elämä taas muuttui kun esikoinen meni kouluun, minä palasin töihin ja nyt 4-vuotias keskimmäinen ja 2-vuotias kuopus meni päiväkotiin.



Kovasti jännitin tuota päiväkodin aloitusta, mutta nyt kun hoitoa on takana 3 viikkoa, niin voin helpotuksesta huokaisten kertoa, että kaikki on mennyt paljon paremmin kuin pystyin kuvittelemaankaan. Molemmat ovat sopeutuneet hoitoon hyvin ja menevät sinne mielellään.

Lapsi oli juuri kesälomalla perhepäivähoidosta kuusi viikkoa. Loman loppupuolella hän oli aivan innoissaan aina kun mentiin jonnekin, missä oli muita lapsia, eikä olisi sitten halunnut pois kavereiden seurasta. Siinä kohtaa ajattelin, että onpas hyvä että lapsi on hoidossa ;) No, sitten kun loma päättyi, lapsi meni suurella innolla eka aamuna hoitoon, työnsi mut ulos ovesta. Toka aamuna olikin sitten jo toinen ääni kellossa, hänen mielestään oli siis ollut kiva käydä hoidossa se yksi päivä, mutta sitten olisi jo lomailua äidin ja iskän kanssa voinut jatkaa! Tilanne on nyt jo tasoittunut ja arki palautunut normaaliksi, eikä siis taistelua hoitoon menemisestä käydä vaan lapsi menee sinne mielellään, mutta selvästi meilläkin lapsi nauttisi enemmän vielä kotona olemisesta, joten uskoisin kyllä tuon kavereiden satunnaisemmankin tapaamisen ja harrastusten riittävän tässä kohtaa. On se hoitoarki kuitenkin ihan eri tavalla rankkaa, meillä nimenomaan se aamuisin liikkeelle lähtö. Kun lapsi täyttää kolme, niin katselehan noita kerhopaikkoja, mutta siihen asti nauti rauhallisesta kotiarjesta!

Ainakin meidän, naapurin ja tuttavien lapset.

Meillä nyt 3v ollut kotihoidossa (lukuuottamatta aikaa 1v7kk-2v4kk), ja selvästi kaipaa kavereita ja osaa leikkiä yhdessä toisten kanssa. Onneksi kohta alkaa lapsella kerho :)

3-vuotiaiksi asti. Nyt nuorin 2v. ja aloitti päiväkodissa, mutta vaikka onkin sosiaalinen niin olisin häntä vielä voinut vuoden pitää kotona jos olisi vain ollut työ johon palata.

mutta mun mielestäni RIITTÄÄ EHDOTTOMASTI!!!!