Kalastajan Vaimo -blogi loppuu Me Naisissa
Voi vain arvata kumman osapuolen päätös, kun Johanna kertoo ilmoittavansa sitten kun tietää mille alustalle siirtyy.
Joku Gloria olisi ehkä hyvä. Joka tapauksessa joku vanhahtava, ei niin tiedostava yhteisö, joka jaksaa hurrata Johannan ylenpalttiselle shoppailulle ja kulutushysterialle.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Minusta se edellinen pikkutalo oli ihana. Paljon kodikkaampi ja tunnelmallisempi kuin nykyinen, vaikka ei sitä kunnolla koskaan esiteltykään. Oi että olisin jäänyt siihen asumaan itsellisenä naisena.
Ja kituuttanut siinä sh-palkalla? Eiköhän Johannalla ollut jo aika päiviä sitten lääkäri kiikarissa, ajatteli hoitaa eron tyylikkäästi pois alta, ettei karkota lukijoita ja pistää asunnon lihoiksi kun mahdollista. Noh, sehän selviää sitten maikkarilta itse kalastajan kertomuksen myötä Maajussille Morsian-ohjelmasta, miten siisti ero onkaan ollut.
Sitä en ymmärrä, että miksi hän kantaa huonoa omaatuntoa omistamistaan asioista, ja että tuntuu kuin olisi kaikkea "liikaa". On talo, onko mökkikin, ja uima-allas, ja niistäkö tulee ikävä olo kirjoittaa? Aivan kuin hän pyytäisi lukijoilta anteeksi kaikkea tätä, ja pelkää että hänet ymmärretään väärin. Ettei tyytyisi vähempään. Jokainenhan meistä osaa nauttia pienistä asioista, vaikka elämässä olisi "suuriakin" asioita.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se edellinen pikkutalo oli ihana. Paljon kodikkaampi ja tunnelmallisempi kuin nykyinen, vaikka ei sitä kunnolla koskaan esiteltykään. Oi että olisin jäänyt siihen asumaan itsellisenä naisena.
MiksI? Jos hän löysi itselleen rakkaan puolison, niin onko siinä jotakin outoa? Miksi olisi pitänyt jäädä yksin mökkiin elämään? Otatte ihan liikaa vapauksia yrittää järjestää vieraan ihmisen elämää.
No kun hän ei suoraan sanottuna vaikuta järin onnelliselta. Mistä lie kenkä puristaa. Sillä mietin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lukeneeni sitä o ennen lasten syntymää. Asuivat kivassa kattohuoneistossa. Häät pidettiin Kotkassa. Siskoakin näytettiin ja hänen häänsä. Oli tosi kiva blogi joskus.
Voiko mistään lukea vanhoja postauksia?
Tuskinpa. Johanna luo nyt uutta kertomusta eikä siihen kuulu vanhat jutut.
Onko niitä ikivanhoja postauksia jostain 10 vuoden takaa enää missään? Olisi kiva ihan nostalgian vuoksi lukea muutama sivu. En ole seurannut tätä blogia enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
En ole enää vuosiin lukenut Johannan blogia, mutta arvaan, että siellä pyörii samat jutun aiheet vuosittain. Eikä siinä mitään, se on jokaisen valinta haluaako kaiken jatkuvan samanlaisena vaiko muuttuvan ajan myötä, mutta lukijalle se samana jatkuva ei aina riitä kiinnostuksen ylläpitäjäksi.
Olen itse asunut kaksi vuotta Norjassa jossa luonto ja maisemat olivat huikeat. Asuin aivan pohjoisessa vuoden ja Lofooteilla toisen vuoden. Matkustelin ympäri pohjoista luontoa ja jokaisella reissulla löysin upeita paikkoja ja tapasin ihmisiä, joiden luonne oli karun ympäristön muokkaama sekoitus sitkeyttä ja huumorintajua.
Mietin, kuinka kukaan Norjassa asuva voi olla matkustamatta maata ristiin rastiin. Jos olisin Johanna, jättäisin aikaa ja huolenpitoa vaativat maalliset mammonat minimiin, keräisin kimpsuni ja kampsuni ja läheiseni pakuun, ja viettäisin valoisan vuoden ajan tutkien ihanaa Norjaa. Koluten henkeäsalpaavat vuoret, vuonot ja rannat. Bongaten lintuja ja eläimiä. Poiketen kylien lankakaupoissa, neuloen, keikkatyötä tehden, niin ja lääkäriksi opiskellen! Eräs ystäväni teki aikuisena juuri näin, eli pakuelämää opiskellen samalla lääkäriksi kolmen lapsen ja puolison kanssa. Siis ihan unelmaa, joka sekä pakahduttaa kateudella että innostaa toteuttamaan juuri saman!
Lääkäriksi ei kyllä varmaan onnistu opiskella reissun päällä pakussa, eiköhän se vaadi aikalailla läsnäoloa yliopistolla ja sairaalalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Johannasta ei ikinä ole saanut vaatimatonta kuvaa. Ne vuodet, kun olen blogia seurannut, on ostettu jatkuvasti kaikkea, laitettu kotia, terasseja myös entisissä kodeissa ja hankittu vielä vähän sitä ja tätä ja sitten pari matkaa ja taas hankintoja.... jotenkin ihan kornia puhua vaatimattomuudesta, kun se ei näy missään, ei yhtään!
Johanna korostaa vaatimattomuuttaan ja vähään tyytymistään blogissaan uusien hankintojensa ympäröimänä.
Eikä siinä mitään, on jokaisen oma asia paljonko tavaraa hankkii, mutta norsunluutornista vaatimattomuutensa julistaminen samaan aikaan on ihmisten aliarvioimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole enää vuosiin lukenut Johannan blogia, mutta arvaan, että siellä pyörii samat jutun aiheet vuosittain. Eikä siinä mitään, se on jokaisen valinta haluaako kaiken jatkuvan samanlaisena vaiko muuttuvan ajan myötä, mutta lukijalle se samana jatkuva ei aina riitä kiinnostuksen ylläpitäjäksi.
Olen itse asunut kaksi vuotta Norjassa jossa luonto ja maisemat olivat huikeat. Asuin aivan pohjoisessa vuoden ja Lofooteilla toisen vuoden. Matkustelin ympäri pohjoista luontoa ja jokaisella reissulla löysin upeita paikkoja ja tapasin ihmisiä, joiden luonne oli karun ympäristön muokkaama sekoitus sitkeyttä ja huumorintajua.
Mietin, kuinka kukaan Norjassa asuva voi olla matkustamatta maata ristiin rastiin. Jos olisin Johanna, jättäisin aikaa ja huolenpitoa vaativat maalliset mammonat minimiin, keräisin kimpsuni ja kampsuni ja läheiseni pakuun, ja viettäisin valoisan vuoden ajan tutkien ihanaa Norjaa. Koluten henkeäsalpaavat vuoret, vuonot ja rannat. Bongaten lintuja ja eläimiä. Poiketen kylien lankakaupoissa, neuloen, keikkatyötä tehden, niin ja lääkäriksi opiskellen! Eräs ystäväni teki aikuisena juuri näin, eli pakuelämää opiskellen samalla lääkäriksi kolmen lapsen ja puolison kanssa. Siis ihan unelmaa, joka sekä pakahduttaa kateudella että innostaa toteuttamaan juuri saman!
Lääkäriksi ei kyllä varmaan onnistu opiskella reissun päällä pakussa, eiköhän se vaadi aikalailla läsnäoloa yliopistolla ja sairaalalla.
Ensimmäiset kaksi vuotta pystyy hyvin opiskelemaan aika itsenäisesti ja etäyhteyksillä. Vasta kliinisessä vaiheessa vaaditaan läsnäoloa ja käytännön harjoittelua. Jos kokee pystyvänsä opiskeluun perheen kanssa pakussa matkaten, niin mikä sen upeampaa!
T. Kesäkandi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole enää vuosiin lukenut Johannan blogia, mutta arvaan, että siellä pyörii samat jutun aiheet vuosittain. Eikä siinä mitään, se on jokaisen valinta haluaako kaiken jatkuvan samanlaisena vaiko muuttuvan ajan myötä, mutta lukijalle se samana jatkuva ei aina riitä kiinnostuksen ylläpitäjäksi.
Olen itse asunut kaksi vuotta Norjassa jossa luonto ja maisemat olivat huikeat. Asuin aivan pohjoisessa vuoden ja Lofooteilla toisen vuoden. Matkustelin ympäri pohjoista luontoa ja jokaisella reissulla löysin upeita paikkoja ja tapasin ihmisiä, joiden luonne oli karun ympäristön muokkaama sekoitus sitkeyttä ja huumorintajua.
Mietin, kuinka kukaan Norjassa asuva voi olla matkustamatta maata ristiin rastiin. Jos olisin Johanna, jättäisin aikaa ja huolenpitoa vaativat maalliset mammonat minimiin, keräisin kimpsuni ja kampsuni ja läheiseni pakuun, ja viettäisin valoisan vuoden ajan tutkien ihanaa Norjaa. Koluten henkeäsalpaavat vuoret, vuonot ja rannat. Bongaten lintuja ja eläimiä. Poiketen kylien lankakaupoissa, neuloen, keikkatyötä tehden, niin ja lääkäriksi opiskellen! Eräs ystäväni teki aikuisena juuri näin, eli pakuelämää opiskellen samalla lääkäriksi kolmen lapsen ja puolison kanssa. Siis ihan unelmaa, joka sekä pakahduttaa kateudella että innostaa toteuttamaan juuri saman!
Lääkäriksi ei kyllä varmaan onnistu opiskella reissun päällä pakussa, eiköhän se vaadi aikalailla läsnäoloa yliopistolla ja sairaalalla.
Ensimmäiset kaksi vuotta pystyy hyvin opiskelemaan aika itsenäisesti ja etäyhteyksillä. Vasta kliinisessä vaiheessa vaaditaan läsnäoloa ja käytännön harjoittelua. Jos kokee pystyvänsä opiskeluun perheen kanssa pakussa matkaten, niin mikä sen upeampaa!
T. Kesäkandi
Perheellinen sh ystäväni päätti opiskella lääkäriksi. Oli osan ajasta Lapissa, osan etelässä. Lapset vielä alle kouluikäisiä ja mies tekee töitä etänä. Tietenkin sh tutkinnosta ja työkokemuksesta oli valtava hyöty, mutta aika helposti näytti opiskelut ja reissaamisen yhdistäminen sujuvan. Nykyään kaikki on niin paljon joustavampaa, opiskelukin.
Johanna taitaa humblebragata ihan pokkana. Blogin teksti on usein sellaista vaatimattomuuden kaapuun puettua lesoilua, niin sanottua "nöyrää kerskailua".
Tavallinen kerskailu olisi ihan vaan rehellisesti suoraa kerskailua talosta, mökistä, uima-altaasta, autosta jne. Nöyrä kerskailija kerskailee epäsuorasti, erilaisten mielleyhtymien kautta, kuten "tyytyisin vaatimattomampaan, mutta...". Suora kerskailu on ainakin rehellistä, "nöyrä kerskailu" vilpillistä ja se taitaa aika monia ärsyttää.
Käytiin hakemassa viinirrypäleitä, näytetään nyt upea "mökkikin" siinä samalla kuin vahingossa. Viikonloppuna ihan pakko lähteä vesille... uudella moottoriveneellä tietenkin.... oltiin reissussa lasten kanssa tuolla, sit vielä kahdestaan matkalla täällä ja voi kun eri koneet ja kaivurit mylläävät pihassa, no niin, nyt saivatkin 300 neliön terassin ja uima-altaan tehtyä... ja sitten taas vaatimattomuuden selostusta pitkästi. Olen joka kerran todella puulla päähän lyöty tekstin lukiessani. Kontrasti kuviin on niin hämmentävä.
Luulin, että betonijuttu terassina on vasta se alusta, jonka päälle tulee laatat. Niin kai?
Onkohan näiden materiablogien aika jo ohi?
Samoin nämä "tänä syksynä kaikki himoitsevat näitä takkeja"- jutut ip-lehdissä. Ylipäätään jatkaa kuin kulutusjuhla olisi vielä ajankohtainen asia.
Taitaa uusimmassa postauksessa olla vinkki siihen, mistä kenkä puristaa miehen kanssa.
Ja lisänä btw pillifarkut roskiin ja uutta ostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa uusimmassa postauksessa olla vinkki siihen, mistä kenkä puristaa miehen kanssa.
Ja lisänä btw pillifarkut roskiin ja uutta ostamaan.
Tilaa nettikaupasta sovitukseen ja palauttaa kuvausten jälkeen? Samoja vaatteita ei kahta kertaa näy blogissa. Aina pitää olla uutta. Rahaa säästyy kun palauttaa sovittamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa uusimmassa postauksessa olla vinkki siihen, mistä kenkä puristaa miehen kanssa.
Ja lisänä btw pillifarkut roskiin ja uutta ostamaan.
Niin, kun ei ole kuin pillifarkkuja valkoisena, niin täytyy siis ostaa ne leveämmät. Onko lamppukin uusi ? Seinälle ei ainakaan mahdu enää yhtään ainoaa esinettä.
Kylläpä täällä on pahantahtoisia ja ilkeitä ihmisiä! Mikä pakko teidän on noita lukea, jos noin ärsyttää? Kateellisten puheelta kuulostaa minun korviini.
Hänen elämänsä vaikuttaa ihan tasapainoiselta ja hyvältä. Miksi niin monta kateellista kommenttia?
Minusta se edellinen pikkutalo oli ihana. Paljon kodikkaampi ja tunnelmallisempi kuin nykyinen, vaikka ei sitä kunnolla koskaan esiteltykään. Oi että olisin jäänyt siihen asumaan itsellisenä naisena.