Kalastajan Vaimo -blogi loppuu Me Naisissa

Aika hauska tuo uusin postaus kuvia merenrantatalosta ja uudesta uima-altaasta (tietenkin merenrannalla asuessa pitää olla myös uima-allas, isosta juuri rakennetusta terassistta, lähikuva sormuksesta jossa on monta timanttia... Ja sitten tekstinä taattua:

"En olisi tarvinut näin paljon tilaa, merimaisemaa ja uima-allasta. En aina edes tiedä olenko onnellisempi näin kuin mitä olisin vähän vaatimattomammissa olosuhteissa. En ole.

Olen aika vaatimaton tyyppi, oikeasti. Aika yksinkertainen tyyppi. Minut tekee onnelliseksi yksinkertaiset asiat. Pienet asiat. Ei suuret."

Miks sitten rakensitte uima-altaan, miksi sitten ostite merenrantatalon, miksi sitten teitte ison terassin? Miksette sitten asu jossakin kämäisessä pienessä kerrostalohuoneistossa ja käydä ylleiselle uimarannalla, jos kerran olet niiiin vaatimaton tyyppi, etkä tarvitse mitään suurta ja pienet asiat tekevät onnelliseksi eivätkä suuret. Olisi nyt edes onnellinen noista suurista asioista, kun ne kerran on. Ei voi muuta sanoa, kuin että jeesustelu well done.

Vierailija kirjoitti:

Aika hauska tuo uusin postaus kuvia merenrantatalosta ja uudesta uima-altaasta (tietenkin merenrannalla asuessa pitää olla myös uima-allas, isosta juuri rakennetusta terassistta, lähikuva sormuksesta jossa on monta timanttia... Ja sitten tekstinä taattua:

"En olisi tarvinut näin paljon tilaa, merimaisemaa ja uima-allasta. En aina edes tiedä olenko onnellisempi näin kuin mitä olisin vähän vaatimattomammissa olosuhteissa. En ole.

Olen aika vaatimaton tyyppi, oikeasti. Aika yksinkertainen tyyppi. Minut tekee onnelliseksi yksinkertaiset asiat. Pienet asiat. Ei suuret."

Miks sitten rakensitte uima-altaan, miksi sitten ostite merenrantatalon, miksi sitten teitte ison terassin? Miksette sitten asu jossakin kämäisessä pienessä kerrostalohuoneistossa ja käydä ylleiselle uimarannalla, jos kerran olet niiiin vaatimaton tyyppi, etkä tarvitse mitään suurta ja pienet asiat tekevät onnelliseksi eivätkä suuret. Olisi nyt edes onnellinen noista suurista asioista, kun ne kerran on. Ei voi muuta sanoa, kuin että jeesustelu well done.

Siksi, että yrittää löytää onnen niistä vain joutuakseen toteamaan, ettei ne auttaneetkaan. Todennäköisesti vaihtoi huonompaan ja nyt yrittää pärjäillä panostamalla puitteisiin kun muutakaan ei ole.

Tässä tätä kommenttikirjoa lukiessani mietin taas kerran mielessäni miksi naiset ovat näin pahansuopia ja katkeria toiselle naiselle jota eivät edes tunne. Erilaisuus on rikkaus ja vaikka itsellä ei olekaan varaa noihin ihanuuksiin mitä Johannalla on niin onhan kiva nähdä erilaista elämää ja olla iloinen toisen puolesta ilman kateuden häivähdystä. Johannalle tsemppiä ja onnea uuteen elämään. Pidä likasankosuodatin päällä näihin nettikommentteihin nähden. Eletään me kaikki omaa elämäämme ja jos tuntuu pahalta lukea toisen onnesta niin eihän se ole mikään pakko. 

Onhan tuo silmiinpistävästi toistuva aihe postauksissa. Esittelee ylellistä elämää kuvissa, mutta tekstissä vakuuttelee, ettei tarvitsisi, ei hän ole tällainen, ihan liikaa ja turhaa tämä kaikki, mutta jotenkin mystisesti sitä materiaa vaan kasautuu ympärille ja tipahtelee jostain kuin fakseja Annelille. No can do. On varmaan ahdistavaa joutua elämään ihan erilaisissa puitteissa kuin oikeasti haluaisi.

Tuskinpa merenrantatalossa on mitään vikaa, siellä vain asuu väärä mies hänen kanssaan. Johanna vaihtoi rakkauden rahaan.

Saman huomannut pyytelee lukijoilta anteeksi ja hakee hyväksyntää.

En usko, että eka mies oli oikea, mutta ei ole uusikaan. Eron jälkeen varmaan vähän vahingossa päätyi yhteen tämän nykyisen miehen kanssa, koska tämä mies oli niin itsepintainen. Mun mielestä just eron jälkeen asuessaan siinä pikkuasunnossa ja sitä remontoidussa vaikutti tyytyväiseltä.

Kaunis koti kauniilla paikalla.

Kyllä hän on varmasti ihan onnellinen nykyisen miehensä kanssa.

Hän on vähän arka/ anteeksipyytelevä kirjoituksissaan; tietää jo etukäteen, minkälaisen vastaanoton hänen ajatuksensa/ kuvansa jne. kateellisilta blogin lukijoilta saa! Kateellisuutta; sitähän se on!

Millo exn ohjelma tulee ulos, missä hän etsii morsianta?

En ole enää vuosiin lukenut Johannan blogia, mutta arvaan, että siellä pyörii samat jutun aiheet vuosittain. Eikä siinä mitään, se on jokaisen valinta haluaako kaiken jatkuvan samanlaisena vaiko muuttuvan ajan myötä, mutta lukijalle se samana jatkuva ei aina riitä kiinnostuksen ylläpitäjäksi.

Olen itse asunut kaksi vuotta Norjassa jossa luonto ja maisemat olivat huikeat. Asuin aivan pohjoisessa vuoden ja Lofooteilla toisen vuoden. Matkustelin ympäri pohjoista luontoa ja jokaisella reissulla löysin upeita paikkoja ja tapasin ihmisiä, joiden luonne oli karun ympäristön muokkaama sekoitus sitkeyttä ja huumorintajua. 

Mietin, kuinka kukaan Norjassa asuva voi olla matkustamatta maata ristiin rastiin. Jos olisin Johanna, jättäisin aikaa ja huolenpitoa vaativat maalliset mammonat minimiin, keräisin kimpsuni ja kampsuni ja läheiseni pakuun, ja viettäisin valoisan vuoden ajan tutkien ihanaa Norjaa. Koluten henkeäsalpaavat vuoret, vuonot ja rannat. Bongaten lintuja ja eläimiä. Poiketen kylien lankakaupoissa, neuloen, keikkatyötä tehden, niin ja lääkäriksi opiskellen! Eräs ystäväni teki aikuisena juuri näin, eli pakuelämää opiskellen samalla lääkäriksi kolmen lapsen ja puolison kanssa. Siis ihan unelmaa, joka sekä pakahduttaa kateudella että innostaa toteuttamaan juuri saman! 

Vierailija kirjoitti:

En ole enää vuosiin lukenut Johannan blogia, mutta arvaan, että siellä pyörii samat jutun aiheet vuosittain. Eikä siinä mitään, se on jokaisen valinta haluaako kaiken jatkuvan samanlaisena vaiko muuttuvan ajan myötä, mutta lukijalle se samana jatkuva ei aina riitä kiinnostuksen ylläpitäjäksi.

Olen itse asunut kaksi vuotta Norjassa jossa luonto ja maisemat olivat huikeat. Asuin aivan pohjoisessa vuoden ja Lofooteilla toisen vuoden. Matkustelin ympäri pohjoista luontoa ja jokaisella reissulla löysin upeita paikkoja ja tapasin ihmisiä, joiden luonne oli karun ympäristön muokkaama sekoitus sitkeyttä ja huumorintajua. 

Mietin, kuinka kukaan Norjassa asuva voi olla matkustamatta maata ristiin rastiin. Jos olisin Johanna, jättäisin aikaa ja huolenpitoa vaativat maalliset mammonat minimiin, keräisin kimpsuni ja kampsuni ja läheiseni pakuun, ja viettäisin valoisan vuoden ajan tutkien ihanaa Norjaa. Koluten henkeäsalpaavat vuoret, vuonot ja rannat. Bongaten lintuja ja eläimiä. Poiketen kylien lankakaupoissa, neuloen, keikkatyötä tehden, niin ja lääkäriksi opiskellen! Eräs ystäväni teki aikuisena juuri näin, eli pakuelämää opiskellen samalla lääkäriksi kolmen lapsen ja puolison kanssa. Siis ihan unelmaa, joka sekä pakahduttaa kateudella että innostaa toteuttamaan juuri saman! 

En minä ainakaan ikinä haluaisi asua jossain pakussa varsinkaan perheen kanssa. Ihmiset ovat erilaisia.

Taisi olla sitä höpsön löpsön höttöä. En kyllä lukenut ainuttakaan blogia. Norja tyhmä tylsä maa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni sitä o ennen lasten syntymää. Asuivat kivassa kattohuoneistossa. Häät pidettiin Kotkassa. Siskoakin näytettiin ja hänen häänsä. Oli tosi kiva blogi joskus. 

Voiko mistään lukea vanhoja postauksia?

Sehän on nyt vähän kuin koneella luotu blogimalli, jota vain toistetaan. Se sielukkuus puuttuu, mikä joskus oli.

Vanhoja postauksia löytyy kun googlailee, esim kalastajan vaimo kauluri

Nyt pääsi "kesämökkikin" kuviin, hieno iso talo. Ja selittely jatkuu... että pahaa oloakin on, mutta tykkää jakaa kauniita kuvia. Mitä hän oikein selittelee?

Siis onko se vieläkin kalastajan vaimo? Eikö se eronnut? Hommasiko uuden kalastajan ja meni naimisiin vai miten?

Minusta Johannasta ei ikinä ole saanut vaatimatonta kuvaa. Ne vuodet, kun olen blogia seurannut, on ostettu jatkuvasti kaikkea, laitettu kotia, terasseja myös entisissä kodeissa ja hankittu vielä vähän sitä ja tätä ja sitten pari matkaa ja taas hankintoja.... jotenkin ihan kornia puhua vaatimattomuudesta, kun se ei näy missään, ei yhtään!

Vierailija kirjoitti:

Nyt pääsi "kesämökkikin" kuviin, hieno iso talo. Ja selittely jatkuu... että pahaa oloakin on, mutta tykkää jakaa kauniita kuvia. Mitä hän oikein selittelee?

Tavallaan humblebraggaa elämällään. Kuinka elämä on kaunista, ei tavarat. Silti jatkuvasti uutta sisustusta, uutta terassia, uutta mökkiä jne. Eikä taatusti vaihtaisi vanhaan elämään, jossa sai samassa elämäntilanteessa olevilta kanssasiskoilta paljon myötätuntoa. En kyllä vaihtaisi itsekään.  Tekstit toistavat itseään, mietin, että ottaako ne jostain live, laugh, love -kirjasta.

En ole tiennytkään, että hänellä on uusi blogi. Aion nyt lukea.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Johannasta ei ikinä ole saanut vaatimatonta kuvaa. Ne vuodet, kun olen blogia seurannut, on ostettu jatkuvasti kaikkea, laitettu kotia, terasseja myös entisissä kodeissa ja hankittu vielä vähän sitä ja tätä ja sitten pari matkaa ja taas hankintoja.... jotenkin ihan kornia puhua vaatimattomuudesta, kun se ei näy missään, ei yhtään!

Edellisen miehen kanssa elämä oli kyllä vaatimatonta. Johanna toki kekseliäänä keksi rahastaa vauva-ajan ja tuunasi myös juttuja. Toki monet varmasti jostain napattuja ideoita, mutta toimi. 

Kuvat muuttuneet uuden suhteen myötä mielikuvituksettomiksi. Mietin, että hävisikö kekseliäisyys ja kuvauksellisuus uuden miehen myötä vai oliko vanha mies kuvien takana.