Mitkä nykyajan normaalit asiat olisivat olleet 50v sitten luksusta?
Varmaankin aika moni asia. Aloitan pyykinpesukoneesta, tv:stä ja kännykästä.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 08:10"]Lämmin vesi ja sisävessa joillain varakkaillakin!
Ei vanhoissa omakotitaloissa/kartanoissa/huviloissa ollut
[/quote]
tuossa naapuritalossa vanhukset käy vieläkin ulkohuussissa,pihasauna ja kantovesi kaivosta,että repikää siitä.
tosin iso taulu tv on.
Lääkkeinä oli kamferitipat, asperiini ja hota-pulveri. "Ota Hota, ei pakota". Mainoksista jäi mieleen myös "Dippeti-duu, se hiukset sitoo, mikäs muu kuin dippeti-duu".
Eivätkös karkit, limu ja sitrushedelmät olleet harvinaisempia/kalliimpia ja niitä sai joulukahjoiksi.
Tavaran määrä, esim. vaatteiden. Ruokatarvikkeiden valikoima, pienestä maalaiskylästäkin löytyy oliiveja ja chilikastiketta.
No kai nyt aika moni asia oli sotaaikaan luksusta :o iskän äiti on sanonu että leipää ja kahvia ei oikeen saanu. Ja muutenki ruaka yms oli aika vähästä. Sitten sen jälkeen varmaan saatiin kaikkea enemmän ja tuli tietokoneet ja ymssit.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 01:33"]
No 1965 olin viisivuotias ja juuri toukokuussa muutimme uuteen vastarakennettuun kerrostaloasuntoon, jossa oli moderni kylpyhuone ja jääkaappi. Pesukonekin oli, sekä leivänpaahdin. Televisio oli ollut jo ainakin vuoden. Vanhempani olivat kummatkin töissä, emme olleet rikkaita, jotain alempaa keskiluokkaa, ei sen kummoisempaa.
Vaatteet ja huonekalut eivät olleet 60-luvulla tummia ja harmaita, vaan todella värikkäitä. Sehän oli Marimerkon läpilyöntiaikaa. Oli viirua ja raitaa ja väri-iloa. Meilläkin oli eteinen maalattu punaiseksi, ja olohuoneessa oli ruohonvihreä matto. Siitä muistan että pölynimurikin meillä oli. Ja silitysrauta. Tietysti lankapuhelin.
Äidillä oli sähköllä lämmitettävät Carmen-papiljotit. Oli hiustenkuivaajakin. Meillä oli myös levysoitin. Minulla oli omia levyjäkin.
Kalustus ja sisutus oli modernia, eli sitä mikä nyt on muodissa retrona: Iittala, Aalto, Artek, Arabia, Marimekko, yms.
Kirjahyllykin oli ja siinä kirjoja. Emme olleet sivistymättömiä. Äitinikin oli ollut jo teininä 50-luvulla kielikurssilla Englannissa. Äiti osasi suomea, ruotsia ja englantia, sekä matkusteli ystävttäriensä kanssa Espanjaan, ja opetteli espanjaa sitä varten. Isä matkusti työssään Saksaan ja muihin Euroopan maihin. Tätini opiskeli ulkomailla. Silloin ei vielä etelässä ollut peruskoulua vaan kansakoulu. Mun pienessä koulussa keittäjä valmisti ruoat itse, sepä olisi luksusta verrattuna nykyiseen.
Äidillä oli hienoja hajuvesiä, kuten Chanel 5 tai Madame Rochas. Suomessa oli vielä edullisia ompelimoja, isä teetti kaikki paitansa ja pukunsa.
Joskus ennen vuotta 1970 meille ostettiin autokin.
Tuollaista oli meidän lähipiirissä monilla. Setänikin oli ihan duunari ja samanlaista oli heillä.
Luksusta ei ollut nuo tavarat, vaan oikeastaan silloin tuntui, että aikaa oli enemmän. Ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa, ihmisillä oli aikaa toisilleen. No vanhemmat olivat kovia juhlimaan, sehän oli sitä vapautumisen aikaa. Lapset puuhailivat paljon itsenäisemmin ja leikittiin enemmän yhdessä.
Lähiöissä pelattiin suuren lapsijoukon voimin pelejä pihalla. Olin ns. avainkaulalapsi, joten oltiin tavallaan vapaamia kuin nykyjajan lapset, joita kuljetetaan karmean viikkoaikataulun mukaisesti joka hetki jonnekin harrastukseen. Me vaan leikimme villejä leikkejä missä vaan, tienkin yli mentiin vaikka olis sanottu ettei sinne mennä - kukaan ei kuitenkaan valvonut meitä.
Ihmiset tekivät pidempiä työpäiviä, ja me lapset käytiin kouluakin launtaina puoleen päivään. Vanhemmilla oli jo silloin vapaa viikonloppu töistä.
Tällaisia muistan 1960-luvun lopulta. Huvitti nup nuorten jutut, joissa arveltiin elämän olleen kuin 1800-luvulla. Ei nyt sentään, ehkä maalla oli vielä erilaista.
[/quote]
Joo, maalla tosiaan oli erilaista. Mummo ajoi traktorilla kauppaan ja hakemaan lapset tanssilavalta :D
Talo, aitta ja navetta oli itse rakennetut, eikä ollut mitkään luksusta, ainakaan hajuvesiin liittyen. :)
Mummo opetti miten teki lankaa itse, josta sai lapsille vaatteita.
Oli vain ulkohuussi, jota käytettävä talvipakkasillakin. Kouluun piti viedä ulostenäyte säännöllisesti kihomatojen varalta ja toiset lapset imeskeli roskiksesta rikkaampien lapsien sinne heittämiä appelsiinin kuoria. :) Olivat suurta herkkua kun hedelmiä ei paljoa saanut.
Tämä siis vuosina 63-68 tienoilla.
[/quote]
Asuitko ehkä Itä- tai Pohjoissuomessa? Olin lapsi 60-luvulla maalla, ja elintaso oli kyllä korkeampi.
Lapsilla oma huone tai joka lapsella oma huone, se on aikamoista ylellisyyttä minun lapsuuteeni ja nuoruuteeni verrattuna.
No meillä oli 60-luvulla jo pakastin, joka kuitenkin oli todellinen yleellisyystavara tuolloin.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 01:33"]
No 1965 olin viisivuotias ja juuri toukokuussa muutimme uuteen vastarakennettuun kerrostaloasuntoon, jossa oli moderni kylpyhuone ja jääkaappi. Pesukonekin oli, sekä leivänpaahdin. Televisio oli ollut jo ainakin vuoden. Vanhempani olivat kummatkin töissä, emme olleet rikkaita, jotain alempaa keskiluokkaa, ei sen kummoisempaa.
Vaatteet ja huonekalut eivät olleet 60-luvulla tummia ja harmaita, vaan todella värikkäitä. Sehän oli Marimerkon läpilyöntiaikaa. Oli viirua ja raitaa ja väri-iloa. Meilläkin oli eteinen maalattu punaiseksi, ja olohuoneessa oli ruohonvihreä matto. Siitä muistan että pölynimurikin meillä oli. Ja silitysrauta. Tietysti lankapuhelin.
Äidillä oli sähköllä lämmitettävät Carmen-papiljotit. Oli hiustenkuivaajakin. Meillä oli myös levysoitin. Minulla oli omia levyjäkin.
Kalustus ja sisutus oli modernia, eli sitä mikä nyt on muodissa retrona: Iittala, Aalto, Artek, Arabia, Marimekko, yms.
Kirjahyllykin oli ja siinä kirjoja. Emme olleet sivistymättömiä. Äitinikin oli ollut jo teininä 50-luvulla kielikurssilla Englannissa. Äiti osasi suomea, ruotsia ja englantia, sekä matkusteli ystävttäriensä kanssa Espanjaan, ja opetteli espanjaa sitä varten. Isä matkusti työssään Saksaan ja muihin Euroopan maihin. Tätini opiskeli ulkomailla. Silloin ei vielä etelässä ollut peruskoulua vaan kansakoulu. Mun pienessä koulussa keittäjä valmisti ruoat itse, sepä olisi luksusta verrattuna nykyiseen.
Äidillä oli hienoja hajuvesiä, kuten Chanel 5 tai Madame Rochas. Suomessa oli vielä edullisia ompelimoja, isä teetti kaikki paitansa ja pukunsa.
Joskus ennen vuotta 1970 meille ostettiin autokin.
Tuollaista oli meidän lähipiirissä monilla. Setänikin oli ihan duunari ja samanlaista oli heillä.
Luksusta ei ollut nuo tavarat, vaan oikeastaan silloin tuntui, että aikaa oli enemmän. Ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa, ihmisillä oli aikaa toisilleen. No vanhemmat olivat kovia juhlimaan, sehän oli sitä vapautumisen aikaa. Lapset puuhailivat paljon itsenäisemmin ja leikittiin enemmän yhdessä.
Lähiöissä pelattiin suuren lapsijoukon voimin pelejä pihalla. Olin ns. avainkaulalapsi, joten oltiin tavallaan vapaamia kuin nykyjajan lapset, joita kuljetetaan karmean viikkoaikataulun mukaisesti joka hetki jonnekin harrastukseen. Me vaan leikimme villejä leikkejä missä vaan, tienkin yli mentiin vaikka olis sanottu ettei sinne mennä - kukaan ei kuitenkaan valvonut meitä.
Ihmiset tekivät pidempiä työpäiviä, ja me lapset käytiin kouluakin launtaina puoleen päivään. Vanhemmilla oli jo silloin vapaa viikonloppu töistä.
Tällaisia muistan 1960-luvun lopulta. Huvitti nup nuorten jutut, joissa arveltiin elämän olleen kuin 1800-luvulla. Ei nyt sentään, ehkä maalla oli vielä erilaista.
[/quote]
Joo, maalla tosiaan oli erilaista. Mummo ajoi traktorilla kauppaan ja hakemaan lapset tanssilavalta :D
Talo, aitta ja navetta oli itse rakennetut, eikä ollut mitkään luksusta, ainakaan hajuvesiin liittyen. :)
Mummo opetti miten teki lankaa itse, josta sai lapsille vaatteita.
Oli vain ulkohuussi, jota käytettävä talvipakkasillakin. Kouluun piti viedä ulostenäyte säännöllisesti kihomatojen varalta ja toiset lapset imeskeli roskiksesta rikkaampien lapsien sinne heittämiä appelsiinin kuoria. :) Olivat suurta herkkua kun hedelmiä ei paljoa saanut.
Tämä siis vuosina 63-68 tienoilla.
[/quote]
Asuitko ehkä Itä- tai Pohjoissuomessa? Olin lapsi 60-luvulla maalla, ja elintaso oli kyllä korkeampi.
[/quote]
Riippui paljon tilan koosta, lehmien määrästä ja siitä saiko metsän myynnistä tuloja. Jos metsää ei ollut tai lehmiä vain 1-3, ei paljon telkkareita osteltu.
Olen syntynyt _59 ja meillä oi telkkari.
Onkohan nyt vähän hakusessa millaista arki oli vuonna 1965
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 00:28"]Ylipäätään koulutus ja sivistys. Niitä ei silloin tainnut olla. Musiikki, ruoka, autot, kirjat, sanomalehdet, puhdas vesi, juna, ystävät.
[/quote]
Kunnon dorka oletko jo yläkouluun selvinnyt
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 00:25"]
Värejä? Eikö silloin ollut vain harmaita sävyjä. Aina kun näkee jotain juttuja siltä ajasta telkkarista tai kuvista ei ole muuta värejä kun musta, valkoinen tai harmaa
[/quote]Värejä olli enemmin kuin nykyään, mutta ei kuvissa ja telkussa, kun olivat mustavalkoisia, jos ymmärrät mitä tarkoitan?
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:19"]No kai nyt aika moni asia oli sotaaikaan luksusta :o iskän äiti on sanonu että leipää ja kahvia ei oikeen saanu. Ja muutenki ruaka yms oli aika vähästä. Sitten sen jälkeen varmaan saatiin kaikkea enemmän ja tuli tietokoneet ja ymssit.
[/quote]
Sota-aika ja 60-luku, kertaapa nyt historiankirjaasi hieman....
Lämmin vesi ja sisävessa joillain varakkaillakin!
Ei vanhoissa omakotitaloissa/kartanoissa/huviloissa ollut
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 01:52"]
Väritelevisio, maito jonka pintaan ei rasva kokkaroitunut, mikroaaltouuni (niitä muuten oli jo 60-luvulla!), vaihdepyörä, fööni (ehdottomasti!), kasettinauhuri, valmisruoat.
[/quote]Itse olin kodinkonekaupassa töissä 68 ja 69 ja ainoa mikrouuni oli Husgvarnan pallouuni. Vasta 70-luvun puolella tuli normaalit mikrot, mutta olivat toosi kallita palkkoihin nähden.
Esim tiskikone maksoi n 2000 mk, kun keskipalkat tav ihmisillä oli n 1000 mk/kk
Astianpesukone, pyykkikone omassa taloudessa (taloyhtiöllä oli), lomamatkat ulkomaille, väri-tv, harrastukset (ratsastus, golf, purjehdus jne)
Sen sijaan köyhällä stadilaisperheellä oli varaa:
- äiti kävi kampaajalla kerran viikossa laitattamassa kampauksen
- kerran viikossa käytiin ulkona kahvilassa tai syömässä ja isän kanssa leffassa
- "kaikilla" oli varaa kesämökkiin järven tai meren rannalle
- asunto Helsingin keskustassa
- ruokaa tehtiin oikeasta kanasta ja hyvästä riiputetusta lihasta mikä ostettiin oikeasta lihakaupasta tai hallista
- äiti keräili taidetta ja hankki jonkun aidon taulun parin vuoden välein
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 00:14"]
Joko silloin oli viisipäiväinen työviikko? Se ja peruskoulu.
[/quote]Ei ollu. Olsi tosiaan ollut luksusta jos lauantaitkin olisivat olleet vapaapäiviä.
Nyt olisi aika siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon.
Yritän muistella, mitä ja millaista meillä oli vuonna 1965. Pesukone oli ollut jo vuodesta -57, jolloin pikkuveli syntyi, sellainen pulsaattorikone, joka pyöritti pyykkiä, mutta vedet piti kuumentaa erikseen ja huuhtelu tapahtui yleensä käsin. Ja tämä tapahtui jääkylmässä pyykkituvassa. Että sellainen automaatti! Telkkarikin oli, musta-valkosellainen, sillä Suomessa ei vielä ollut värilähetyksiä. Puhelinkin oli, mutta ei silloin vielä automatisoitu, vaan puhelut tilattiin keskuksenhoitajan kautta. Jääkaappi taisi olla meillä vasta tulollaan ja arkkupakastin tuli vasta joskus 70-luvun alussa. Henkilöautoa ei ollut, vaikka isäpuoli oli autoilija. Kuorma-auton hyttiin survouduttiin koko nelihenkinen perhe. Ahdasta oli ja henkeen otti Bostonin käry.
Vanha rintamamiestyyppinen omakotitalo oli hankittu viitisen vuotta aikaisemmin. Sitä ennen asuimme vuokralla aika kylmissä ja vetoisissa parihuoneissa. Ei ollut erikseen olohuonetta, lasten huonetta ja vanhempien makuuhuonetta, vaan se ainut kamari toimitti niitä kaikkia tehtäviä.
Oli juhlaa, kun omenat tulivat myöhäissyksyllä kauppoihin ja appelsiinit kevättalvella. Ensimmäiset mandariinitkin olivat jo löytäneet tiensä Suomeen. Muistan saaneeni näitä hienonmakuisia hedelmiä kauniin puurasiallisen joululahjaksi. Tuskin raaskin syödä niitä, kun ne tuoksuivatkin niin hienolta! Perunat ja juurekset kasvatettiin tietysti itse, samoin poimittiin marjat ja sienet. Ei olisi tullut mieleenkään kantaa kaupasta kotiin hillopurkkeja tai mehupulloja.
Abortteja muuten tehtiin jo aikaisemminkin. Eräälle sukulaiselleni mm. 50-luvun loppupuolella ihan laillisesti sairaalassa, sillä sekä äidin että lapsen henki oli suuressa vaarassa. Mutta eihän sellaisista asioista puhuttu. Luulen, että useimmat lähisukulaisetkaan eivät tiedä asiaa vieläkään. Minulle tämä täti kertoi asian joskus , kun olin nuori aikuinen. Nähtävästi hänelle tehtiin myös sterilisaatio samalla, sillä lisää lapsia ei tullut. Niin ja kyllä kondomejakin oli jo ollut pitkän aikaa, mutta eivät ne olleet tupakoitten vierellä kaupan kassalla, vaan niitä myytiin apteekeissa ja kemikalioliikkeissä, mutta monet tilasivat ne "huomiota herättämättä toisella lähettäjänimellä" lehti-ilmoituksen perusteella. E-pilleritkin muuten alkoivat vähitellen yleistyä.
Lääkevalikoima oli aika suppea. Ei ollut buranoita ja panadoleja, vaan aspiriinia ja hotaa. Alkuaan ne olivat jauhemaisia. Aspiriini oli kuin kidesokeria, hota taas kuin punertavaa vehnäjauhoa. Molemmat oli pakattu paperitaitoksiin. Yksi "lappu" vastsi suunnilleen yhtä lääkeannosta. Aspiriinia taisi olla jo tablettimuodossakin useammalla tuotemerkillä. Yskänlääkkeet sekoitettiin usein vielä apteekissa, tosin valmiitakin oli. Apteekissa valmistettiin myös monenlaisia lääkevoiteita eikä niitä todellakaan parfymoitu millään, vaan ne haisivat joskus kamalalle.
Silloin ei ollut erilaisia kuvantamismenetelmiä kuten nykyään. Lääkäri läpivalaisi tarvittaessa potilaan, mutta kerroskuvauksia tai magneettiröntgeniä ei ollut. Erikoislääkärin vastaanotolle piti usein matkustaa pitkien matkojen päähän. Esimerkiksi meidän lähikaupungissa ei ollut varhaislapsuudessani silmälääkäriä, vaan olisi pitänyt lähteä kauemmas. Laboratoriotutkimukset olivat vähissä. Kunnanlääkäri määräsi otettavaksi senkan ja hemoglobiinin, eipä juuri muuta. Terveyssisar hoiti näytteenoton. Ero maaseudun ja kaupungin välillä oli varmasti melkoinen. Parhaimmassa asemassa olivat tietysti pääkaupunkiseudulla asuvat, oli monenlaisia lääkäreitä ja laboratorioita. Mutta hengissä me maalla asuvatkin vain selvisimme!