Oletko sortunut kurittamaan lastasi fyysisesti, esm. tukistamaan tai antamaa luunappia? Miten selvitit tilanteen jalkikateen? Oletko paassyt syyllisyyden tunteesta vai varjostaako

Vierailija:

Hävetkää syvästi kaikki luunappeilijat ja tukistajat (puhumattakaan remmeilijöistä, toivottavasti ette ole todellisia)!! :(

Musta on tullut kunnon kansalainen, ahkera ja rehellinen, oman arvonsa tunteva ja kanssaihmisistä välittävä. Ja on tukkapöllyä penskana tullut kun olen pahasti alkanut riehumaan.

Äkkiä apua hakemaan, jos on tuollaista tehnyt!

[/quote]

Kuka sortuu mihinkin, ei tukistaminen/luunappi pahimmasta päästä ole. Kuinka moni juo lapsensa nähden, haukkuu idiootiksi jne. Suhteellisuudentajua moralisoijat!

Aika heikko osanotto toisessa linkissä jossa pinotaan kurituksen vastustajia.

Ja ei tarvi kun mennä omaan nuoruuteen ja 10 vuotta nuorempien sisarten nuoruuteen, niin siellä jo erotti ne porukat, kellä oli kotona kuri ja kellä ei ja mitä luulet meistä/heistä tulleen.



t:30 (ja 6 ja jokunen muu)

Vierailija:

Kuule, loppupeleissä ne " vapaan kasvatuksen" hedelmät ja niiden vanhemmat häpeävät!

Höpöhöpö, kukaan ei ole mitään vapaata kasvatusta puolustanut, lapsella on ehdottomasti oltava selvät sävelet, miten käyttäydytään ja mitä seuraa jos säännöt unohtuu. Seuraamukset vaan eivät ole meillä lapseen kajoamista missään muodossa.

Raahaan lastani. Otan tiukasti käsivarresta kiinni ja kävelen eteenpäin, jos pistää ranttaliksi. 3-vuotias ja juoksee aina karkuun tai jää makaamaan. Oikeen hakee sitä, että fyysisesti pitelen sitä. Haluaa rimpuilla ja potkia. Nauttii siitä.



Toinen taas on ei ollenkaan fyysinen. Kavahtaa jos edes uhkaan kajota häneen fyysisesti, esim. uhkaan kantaa omaan huoneeseen, tms. Jos ei tee kuten käsken, riittää kun sanon, " sitten mä kannan sut" tai " okei, sitten mä laitan sut siihen istumaan" .. " sitten mä otan sen sulta pois" .

Vierailija:

Höpöhöpö, kukaan ei ole mitään vapaata kasvatusta puolustanut, lapsella on ehdottomasti oltava selvät sävelet, miten käyttäydytään ja mitä seuraa jos säännöt unohtuu. Seuraamukset vaan eivät ole meillä lapseen kajoamista missään muodossa.

Uskottelette vaan itsellenne, että osaatte kasvattaa puhumalla lapsenne!

että lapseen ei saa kajota fyysisesti millään tavalla. Myös laki säätää näin. Itse olen sataprosenttisesti samaa mieltä.



Kun lapseni oli pienempi, sorruin tosiaan tukistamaan ja antamaan luunappeja. Siitä ei ollut mitään hyötyä, ja itselleni tuli paha olo. Kyse oli vain omasta heikkoudestani, itsekurin puutteesta, kypsymättömyydestäni ja laiskuudestani keksiä luovempia kasvatusratkaisuja. Niinpä tein tietoisen päätöksen lopettamisesta, ja se on pitänyt. On edes jotain, josta voin olla äitinä ylpeä.