Onko mitään riskiä ostaa superhalvalla muuttotappiokunnasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei myydyksi saisi tai remonttilaina jäisi myöntämättä, ehtisi vuosia/kymmeniä asua edullisesti. Tai taloyhtiön säästää etukäteen välttämättömiin remontteihin.

Entäs jos asikkaat joutuvat joskus omalla kustannuksellaan purkamaan talon joka on korjausten viivästyessä käynyt asuinkelvottomaksi? Ei varmaan ole ennakkotapauksia, vielä. Ei minkään kunnan tekninen toimi suostu siihen että taajamaan mädätetään pystyyn autioituneita kerros- ja rivitaloja.

Eikö ole ollut puhetta että näihin tulisi valtiolta tukea purkamiseen?

Useassa kunnassa on jo purettu kunnan vuokrataloja, mm. Juuassa ja Äänekoskella. Olisiko tukiaisten avulla tehtyjä?

Olen alalla, missä suunnittelemme remontteja. Totta tosiaan, että kaikki yhtiöt ei kaupungissakaan saa lainaa, ei edes keskustassa. Mutta se on paljon kiinni siitä, miten yhtiö on hoidettu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuttujen perineen kuopion läheisyydestä 70 luvun kerrostalosta 4h asunnon neliöitä yli 80 ja paikkakunnalla rollaattorilla liikkuvia lähes kaikki.

Maksoivat lähes kaksi vuotta kalliin yhtiövastikkeen eikä asunto mennyt kaupaksi.

Lopulta hintapyyntö 25 000€ ja sitä en tiedä mitä lopulta saivat, mutta oli lottovoitto saada se myytyä.

Perinnöstä voi aina kieltäytyä

Miljoonasensimmäinen kerta täällä.  Jos kieltäytyy perinnöstä, on kieltäydyttävä koko perinnöstä, ei voi valita vain osaa, eli sitten on kieltäydyttävä autosta, tilillä olevista rahoista. Toinen seikka on se, että koskaan ei saa määrätä kenen hyväksi kieltäytyy, vaan jos itsellä on rintaperillisiä, ongelma siirtyy vain sukupolven yli. Tätä on jauhettu täällä jatkuvasti, mutta jotkut ei vaan usko.  Aina ei voi tietää, että meneekö se asunto kaupaksi ja perintöön voi kuulua vaikka kesämökki, jonka haluaa pitää. 

Ja miljoonastoinen kerta: Se on oikeasti potentiaalinen vaihtoehto. Ja vaikka olisi kuinka perillisiä, niin riskialtista ja järjetöntä perintöä ei niidenkään päänmenoksi voi laittaa.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nyt kuusikymppisenä ajatellut ensin jakaa omaisuuteni lapsille ja sitten ostaa pikkukunnasta loppuelämän asunnon halvalla. Kun sitten aika minusta jättää, lapset voivat kieltäytyä perinnöstä, kun ei ole muuta kuin se 10 tonnin arvoinen asunto jäljellä.

Paitsi jos he kieltäytyvät ja heilä on alaikäisiä lapsia, se menee lapsille eikä muuta voi määrätä.  Maistaraatin kanssa saa sitten käydä paperisotaa, jos koettaa lasten puolesta kieltäytyä.  

Se paperisota on sitten käytävä, mutta ei sellaista perintöä, josta aiheutuu potentiaalisesti tappiota ja paljon työtä ole pakko ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttotappiokunnasta saattaa kadota palvelut ja sitten on keskellä ei mitään, josta lähimmälle huoltoasemalle, R-kioskille tai kauppaan on 20 km matkaa, eikä edes bussi kulje.

Minkähän kokoista muuttotappiokuntaa nyt ajattelet? Itse asun alle 2000 hengen kunnassa. Täältä löytyy terveyskeskus, kauppa, kirjasto, apteekki, pankki sekä monia pikkuliikkeitä elämän eri osa-alueilta. Huoltoasemiakin on kaksi. Toki näistä palveluista osa voi aikaa myöden lähteä, mutta kuntakin on yksi pienemmistä. On turha pelotella, ettei pienemmissä kunnissa ole palveluita!

On niitä vielä, mutta noista lähtee tulevaisuudessa todennäköisesti osittain terveysaseman palvelut (lääkäri voi käydä tyyliin kerran viikossa), pankki lähtee, kirjasto voi lähteä kuntaliitoksen mukana jos tulevaisuudessa joudutaan karsimaan palveluja kun rahat eivät riitä. Tämä ei ole syy olla muuttamatta, mutta jos tarvitsee joka lähtöön kaikkea, niin muuttotappiokunta ei ole oikea osoite.

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiöt eivät saa remonttilainoja muuttotappioalueiden taloyhtiöihin. Jossain kohtaa tuo tulee eteen jos meinaat loppuikäsi asua. Ostaisin vain omakotitalon.

Meinasitko, että omakotitaloon myönnetään remonttilainoja muuttotappioalueella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nyt kuusikymppisenä ajatellut ensin jakaa omaisuuteni lapsille ja sitten ostaa pikkukunnasta loppuelämän asunnon halvalla. Kun sitten aika minusta jättää, lapset voivat kieltäytyä perinnöstä, kun ei ole muuta kuin se 10 tonnin arvoinen asunto jäljellä.

Paitsi jos he kieltäytyvät ja heilä on alaikäisiä lapsia, se menee lapsille eikä muuta voi määrätä.  Maistaraatin kanssa saa sitten käydä paperisotaa, jos koettaa lasten puolesta kieltäytyä.  

Se paperisota on sitten käytävä, mutta ei sellaista perintöä, josta aiheutuu potentiaalisesti tappiota ja paljon työtä ole pakko ottaa vastaan.

Mitäs sitten käy jos itse kieltäytyy perinnöstä ja sosiaalitoimi kieltää lapsen puolesta kieltäytymisen. Sitten tulee perintöveron maksun paikka ja varsinainen perijä kieltäytyy maksamasta sitä 3 vuotiaan Sulo-Einarin puolesta. Joutuuko Solu-Einari ennen 4 vuotis syntymäpäiviä maksuhäiriörekisteriin?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuttujen perineen kuopion läheisyydestä 70 luvun kerrostalosta 4h asunnon neliöitä yli 80 ja paikkakunnalla rollaattorilla liikkuvia lähes kaikki.

Maksoivat lähes kaksi vuotta kalliin yhtiövastikkeen eikä asunto mennyt kaupaksi.

Lopulta hintapyyntö 25 000€ ja sitä en tiedä mitä lopulta saivat, mutta oli lottovoitto saada se myytyä.

Perinnöstä voi aina kieltäytyä

Miljoonasensimmäinen kerta täällä.  Jos kieltäytyy perinnöstä, on kieltäydyttävä koko perinnöstä, ei voi valita vain osaa, eli sitten on kieltäydyttävä autosta, tilillä olevista rahoista. Toinen seikka on se, että koskaan ei saa määrätä kenen hyväksi kieltäytyy, vaan jos itsellä on rintaperillisiä, ongelma siirtyy vain sukupolven yli. Tätä on jauhettu täällä jatkuvasti, mutta jotkut ei vaan usko.  Aina ei voi tietää, että meneekö se asunto kaupaksi ja perintöön voi kuulua vaikka kesämökki, jonka haluaa pitää. 

Jos perinnön saa testamentilla, voi kieltäytyä myös osittain. Siksi testamentti kannattaa tehdä myös vaikka sille ainoalle lapselle niin hän voi valita, mitä ottaa ristikseen.

Näistä on tulossa massiivinen ongelma suurten ikäluokkien kuollessa. Ei pelkästään perillisten ongelmana, vaan myös pienten muuttotappio-kuntien osalta. Jos kukaan ei ole ostamassa moista kämppää niin moisten kuntien kiinteistöverotuototkin romahtavat, koska perijöiden täytyy yrittää minimoida ei-myyntikelpoisten kämppiensä kulut. Kerros- ja rivitaloissa pyörivät vastikkeet vaikket siellä asuisi, harvalla on varaa maksaa moisten ylläpitoa. Ongelma pahenee rajusti jo 5-10v kuluessa ja räjähtää käsiin 15v sisällä.

Jopa mökeiksi laskettavista tulee ongelma, koskei nykysukupolvella ole varaa ostaa tai ylläpitää sitä satojen tuhansien mökkikantaa joka suurilta ikäpolvilta jää. Rantatontit hyvällä sijainnilla ja riittävän lähellä toki menevät vielä kaupaksi, juuri mikään muu ei.

Bump!

Joskos tähän löytyisi jotain näkökulmaa myös tätä lukevilta kiinteistönvälittäjiltä?

Täällä eräässä pikkukunnassa, jossa saa pikkukaksioita n. 40 000€, kun dellainen sattuu myyntiin...

On eräs rivariyhtiö, jossa kaksion yhtiövastike on 900€/kk.

Kun talo tyhjenee ja vastikkeet jää maksamatta, niin kusessa on.

Jos sinulla on oikeasti käyttöä sille tai saat siihen vuokralaisen, niin ehkä kannattaa ostaa. Muussa tapauksessa se on vain ylimääräinen kulu yhtiövastikkeiden ja sähkölaskujen muodossa.

Tietty, jos olet rikas, niin voit ostaa vaikka lapinreissun välietapiksi jonkun paikan, jossa vaikka kahvitella, tai vaikka torkahtaa kaikessa rauhassa. Tosin, kuinka moni oikeasti tekee näin?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nyt kuusikymppisenä ajatellut ensin jakaa omaisuuteni lapsille ja sitten ostaa pikkukunnasta loppuelämän asunnon halvalla. Kun sitten aika minusta jättää, lapset voivat kieltäytyä perinnöstä, kun ei ole muuta kuin se 10 tonnin arvoinen asunto jäljellä.

Voit olla siellä pikkukunnassa vanhuksena ilman palveluja.

Assburger kirjoitti:

Täällä eräässä pikkukunnassa, jossa saa pikkukaksioita n. 40 000€, kun dellainen sattuu myyntiin...

On eräs rivariyhtiö, jossa kaksion yhtiövastike on 900€/kk.

Miten on noin korkea?

Up

Riski on se, että ette pääse siitä talosta ikinä eroon. Jos kukaan muu ei halua sitä ostaa, asutte lopun ikänne siellä pikkupaikkakunnalla, jonka palvelut vähenee koko ajan, ja naapurit kuolevat ympäriltä.

Minusta tuo olisi pelkästään masentavaa, mutta tietysti jos talo on hieno ja kivalla tontilla, niin siellä voisi viihtyäkin. 

Monissa kunnissa joissa asunnot on melko edullisia, niin vuokrat saattavat olla suhteessa kyllä aika korkeita. Jos sijainti on hyvä.

Toinen on se, että jos tarvitsee omaa asumista varten...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nyt kuusikymppisenä ajatellut ensin jakaa omaisuuteni lapsille ja sitten ostaa pikkukunnasta loppuelämän asunnon halvalla. Kun sitten aika minusta jättää, lapset voivat kieltäytyä perinnöstä, kun ei ole muuta kuin se 10 tonnin arvoinen asunto jäljellä.

Voit olla siellä pikkukunnassa vanhuksena ilman palveluja.

Niinpä, loukussa siinä 10 000€ kämpässä.

Josta et pääse minnekään kuin taksilla.

Ajokorttisi otettu aikaa sitten pois, bussit eivät takuulla kulje paikkaan, jossa asunnon arvo 10 000€.

Joo, kyllä nimenomaan vanhana kannattaa hakeutua palvelujen äärelle.

Toki ymmärrän mökin mummoja. Kunpa vaan terveys säilyisi mahdollisimman pitkään.