Hoitajan ammatin negatiivinen julkisuus.
Olen miettinyt että kuinka paljon nykykeskustelu hoitoalasta vaikuttaa alalle hakeutuvien määrään, on toki oikein että epäkohdista puhutaan mutta jotenkin maallikon korvaan kuulostaa ettei siinä ammatissa ole mitään positiivista.
Tiedän tuttujeni kautta että on hoitajia jotka ovat tyytyväisiä työssään ja puhuvat jopa unelmiensa ammatista, miksi näille ei anneta enempää ääntä tai huomioarvoa että saataisiin edes hieman tuon ammatin vetovoimaa pidettyä yllä?
Kommentit (47)
Hyvin on Tehyn Millariikka Rytkönen ja media aivopesseet ihmiset uskomaan, että sairaanhoitajan työ on aivan kamalaa, alipalkattua ja aliarvostettua työtä.Nyt kolme amk-koulua jäänyt ilman sh-päiväopiskelijoita, kun ei ole ollut riittävästi hakijoita.Hyvin on propaganda purrut!
40 % sairaanhoitajista vaihtaa jossakin vaiheessa alaa. Se on paljon ja kertoo karua kieltä työn kuormittavuudesta. Itsekin vaihdoin alaa, kun oma terveys ei enää kestänyt.
Mikä saisi alalta poistuneet sairaanhoitajat takaisin? (Jos siis vielä työkykyinen.) Vastaisin, että kannattaa satsata kunnolla perehdytykseen, työilmapiiriin, inhimilliseen työvuorosuunnittelun ja esimiestyöhön. Kuunnella ja arvostaa työntekijöitä. Hyvästä työpaikasta ei herkästi lähdetä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalassa ei ole vikaa vaan sen arvostuksessa. Itse kehotan kaikkia nuoria välttämään alaa. Ihmiset haukkuvat ja halveksivat hoitajia, mutta odottavat kuitenkin saavansa hyvää hoitoa ja sitä saavatkin, vaikka sylkevät päälle.
Ja niin alkoi taas uhriutuminen sekä potilaiden ja omaisten haukkuminen.
Keksikää nyt joskus jotain uutta. En yhtään ihmettele hoitoalan ongelmia tuolla asenteella. Kukaan moisessa porukassa pitkään viihdy.
Joo joo, pitäisi vaan kääntää toinen poski. Ei kuule enää. Minäkin vaihdan alaa, kun olen saanut toisen alan opinnot purkkiin. Siihenkin olen niin kyllästynyt, että ajatellaan, ettei meillä olisi vaihtoehtoja. Kyllä on ja jos todella ainoa vastaus rukouksiimme on, että: "vaihda alaa" niin tehdään sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Turha asioita on kaunistella.
Tottakai työhönsä tyytyväisiä löytyy mutta melkeinpä veikkaan että tämän hetkisessä tilanteessa missä monessa työpaikassa ollaan (resurssivaje, osaamattomat sijaiset yms), on enemmistö väsynyttä ja tyytymätöntä.Kaiken huippu on ollut se että uusille sijaisille maksetaan osassa paikoissa enemmän kuin vakkareille, joka on kyllä melkoinen pyllistys päättäjiltä.
Mitä on tämä sijaisten haukkuminen? Suurimmassa osassa paikoissa ei vain perehdytetä kunnolla talon tapoihin ja sitten haukutaan, kun jotain on tekemättä tai tehty väärin. Ei opinnoiden aikana käydä jokaisen paikan eri käytäntöjä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalassa ei ole vikaa vaan sen arvostuksessa. Itse kehotan kaikkia nuoria välttämään alaa. Ihmiset haukkuvat ja halveksivat hoitajia, mutta odottavat kuitenkin saavansa hyvää hoitoa ja sitä saavatkin, vaikka sylkevät päälle.
Minun on vaikea uskoa etteikö suurin osa ihmisistä arvostaisi saamaansa hyvää hoitoa, itse arvostan suuresti ainakin.
Jos tuo tosiaankin on normi (johon en usko) eikä vaan muutaman mätäpään käytösmalli niin sitten en ihmettele ettei kiinnosta.Oletko koskaan viettänyt pitkiä aikoja sairaalassa ja päässyt seuraamaan kuinka potilaat ja varsinkin heidän läheisensä kohtelevat hoitajia? Varsinkin vanhuspuolella tämä oli ihan järkyttävää seurattavaa.
Oma isovanhempani oli vuodeosastolla yli puolivuotta ja kävin lähes päivittäin hänen luonaan. Yövuorossa kaksi hoitajaa paimensi yhdessä 40:tä sekoilevaa potilasta ja päivällä kuuntelivat päänaukomista niiltä kerran kuukaudessa oman iäkkään läheisen luona vierailevilta sukulaisilta, jotka kompensoivat huonoa omatuntoa kyykyttämällä hoitajia.
Oli ihan käsittämätöntä kävellä aamulla kotiin ja katsoa kuinka paikallisen urheilukentän nurmikkoa ajoi päältäajettavilla ruohonleikkureilla kaksi kunnantyöntekijää. Tuohon riitti resursseja noin paljon, mutta ei sinne vuodeosastolle. Kertoo ihan tasantarkkaan sen työn arvostuksesta.
Mitä jos kirjoittisit ihan rehellisesti omana itsenäsi etkä tekeytyisi "isovanhemman luona kävijäksi".
Surullista, että on ihmisiä jotka tarvitsevat omakohtaisen kokemuksen toisen ymmärtämiseen. Poislukien tietenkinn autisminkirjon henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy miksi en ikinä lähde hoitoalalle on tuo jatkuva valitus. En jaksaisi kuunnella jatkuvaa negaa työkavereilta. Ja kuinka jatkuvasti valitetaan joka paikassa. Olen itsekin ollut työssä missä saa painaa tuplavuoroa ja kiitosta ei kuulu. Päinvastoin, asiakkaat haukkuu kun olet myöhässä. Jep sori, mielellään minäkin olisin silloin ilta 21 jo kotona, kun olen lähtenyt töihin jo aamulla klo 6. Mutta ei se itku ja vinkuminen auta. Työkavereiden kanssa toki puhuttiin, pääosin huumorilla mentiin. Ja sehän on sitten ammatinvalinta kysymys. En minäkään tuolla kauaa ollut, kun homma meni vaan hullummaksi. Nyt opiskelen samalla uraani ylöspäin.
Et ole alalla mutta puhut noin?? Yhtä paljon/ vähän on negaa kuin muillakin aloilla
Kyllä tämä ko. ala on kaikesta valittamisessa ja sillä asioidensa ajamisessa ihan omaa luokkaansa.
Ei ole. Ihan samanaista on joka alalla. Olen ollut töissä hoitolaitoksessa, kaupassa, pesulassa, ravintolassa, baarissa, tehtaassa, kuljetusalalla, raksalla kun opiskelijana tienasin rahaa. Samanlaista on kaikkialla.
Hassu juttu. Eräs sijainen kävi kuukauden ajan ruokiksella lähibensiksen vessassa, kun kukaan ei ollut älynnyt kertoa hänelle edes perusasioita talosta. Wc oli kellarissa, eikä siinä ovessa lukenut mitään. En ymmärrä kyllä miksi ei kysynyt. Oli kyllä ujo.
. Perehdytys auttaisi kyllä paljon. Ihan talon käytännöt. Kyllä ne työt sujuvat.
Joka työpaikassa on vikoja. Olisi aika lopettaa työpaikkojen jatkuva mollaaminen.
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalassa ei ole vikaa vaan sen arvostuksessa. Itse kehotan kaikkia nuoria välttämään alaa. Ihmiset haukkuvat ja halveksivat hoitajia, mutta odottavat kuitenkin saavansa hyvää hoitoa ja sitä saavatkin, vaikka sylkevät päälle.
Minun on vaikea uskoa etteikö suurin osa ihmisistä arvostaisi saamaansa hyvää hoitoa, itse arvostan suuresti ainakin.
Jos tuo tosiaankin on normi (johon en usko) eikä vaan muutaman mätäpään käytösmalli niin sitten en ihmettele ettei kiinnosta.Oletko koskaan viettänyt pitkiä aikoja sairaalassa ja päässyt seuraamaan kuinka potilaat ja varsinkin heidän läheisensä kohtelevat hoitajia? Varsinkin vanhuspuolella tämä oli ihan järkyttävää seurattavaa.
Oma isovanhempani oli vuodeosastolla yli puolivuotta ja kävin lähes päivittäin hänen luonaan. Yövuorossa kaksi hoitajaa paimensi yhdessä 40:tä sekoilevaa potilasta ja päivällä kuuntelivat päänaukomista niiltä kerran kuukaudessa oman iäkkään läheisen luona vierailevilta sukulaisilta, jotka kompensoivat huonoa omatuntoa kyykyttämällä hoitajia.
Oli ihan käsittämätöntä kävellä aamulla kotiin ja katsoa kuinka paikallisen urheilukentän nurmikkoa ajoi päältäajettavilla ruohonleikkureilla kaksi kunnantyöntekijää. Tuohon riitti resursseja noin paljon, mutta ei sinne vuodeosastolle. Kertoo ihan tasantarkkaan sen työn arvostuksesta.
Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niillä omaisilla on huono omatunto.
Vierailija kirjoitti:
Hassu juttu. Eräs sijainen kävi kuukauden ajan ruokiksella lähibensiksen vessassa, kun kukaan ei ollut älynnyt kertoa hänelle edes perusasioita talosta. Wc oli kellarissa, eikä siinä ovessa lukenut mitään. En ymmärrä kyllä miksi ei kysynyt. Oli kyllä ujo.
. Perehdytys auttaisi kyllä paljon. Ihan talon käytännöt. Kyllä ne työt sujuvat.
Siis mitä? :O
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma oli jo ennen koronaa se ettei koskaan tiennyt varmasti milloin työpäivä päättyi. Jos illasta puuttui työntekijöitä niin jonkun tai joidenkin oli aina jäätävä tuplavuoroon. Jollet koskaan jäänyt tai liian harvoin niin sekä esimies että työkaverit antoivat siitä kärkästäkin palautetta. Ei sanottu suoraan yleensä vaan juuri kahden metrin päässä jollekin toiselle että varmasti kuuli miten tiettyjen laiskuudesta sai muut jatkuvasti kärsiä.
Koronan tultua tulikin pakkotyöt ja sen jälkeen peruttiin kiireesti lomat ja käytännössä esimies voi määrätä kenet tahansa milloin tahansa töihin. Tosin yhtään koronapotilasta ei koko sairaalassa ollut koko valmiuslain aikana ja keskussairaalassakin vain muutamia tapauksia. Tilanne jatkui täällä entisellään eli samana kuin ennen koronaa mutta kaikki päätökset väitettiin koronasta johtuviksi. Väkeä ei vain ollut riittävästi edes aiemmin.
Viime kesänä katsoin parhaaksi irtisanoutua koska kahden lapsen äitinä en halunnut jatkaa enää siinä paletissa etenkin kun myös puolisoni samassa ammatissa ja hän edelleen paikallisessa keskussairaalassa työssä. Tänäänkin hänellä piti olla aamu mutta joutui jäämään iltaan myöskin tai vuorosta olisi jo kaksi puuttunut.
Kenenkään ei ole pakko jäädä tuplavuoroon. Mitään valmiuslaki - tilannettakaan ei ole ollut teillä.
Valitettavasti hoitajat itse ovat pilanneet kaiken uhriutumisellaan ja kutsumuksellaan. Suostutaan kaikkeen. Palkka junnaa jäljessä. Oliko Ranska ainoa Euroopan maa, jossa huonompi palkka kuin Suomessa hoitajilla?
Kyllä tuplavuoroon on pakko jäädä, jos vuorosta puuttuu työntekijöitä. Vai olisitko potilaana tai omaisena tyytyväinen, jos esim. yövuorossa ei olisi työntekijää lainkaan tai illassa tai aamussa saisit häthätää ehkä lääkkeet, mutta et mitään muuta, kun yhdellä hoitajalla olisi 20 potilasta vastuullaan?
Ei se ammatti näyttäydy negatiiviselta vaan se hoitajien jatkuva valitus ja uhriutuminen tekee siitä negatiivisen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuplavuoroon on pakko jäädä, jos vuorosta puuttuu työntekijöitä. Vai olisitko potilaana tai omaisena tyytyväinen, jos esim. yövuorossa ei olisi työntekijää lainkaan tai illassa tai aamussa saisit häthätää ehkä lääkkeet, mutta et mitään muuta, kun yhdellä hoitajalla olisi 20 potilasta vastuullaan?
Ei ole pakko jäädä. Esimiehen vastuu järjestää sijaiset. Vajaasta henkilökunnasta pitää aina tehdä haipro ym poikkeamailmoitus.
M32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalassa ei ole vikaa vaan sen arvostuksessa. Itse kehotan kaikkia nuoria välttämään alaa. Ihmiset haukkuvat ja halveksivat hoitajia, mutta odottavat kuitenkin saavansa hyvää hoitoa ja sitä saavatkin, vaikka sylkevät päälle.
Minun on vaikea uskoa etteikö suurin osa ihmisistä arvostaisi saamaansa hyvää hoitoa, itse arvostan suuresti ainakin.
Jos tuo tosiaankin on normi (johon en usko) eikä vaan muutaman mätäpään käytösmalli niin sitten en ihmettele ettei kiinnosta.Oletko koskaan viettänyt pitkiä aikoja sairaalassa ja päässyt seuraamaan kuinka potilaat ja varsinkin heidän läheisensä kohtelevat hoitajia? Varsinkin vanhuspuolella tämä oli ihan järkyttävää seurattavaa.
Oma isovanhempani oli vuodeosastolla yli puolivuotta ja kävin lähes päivittäin hänen luonaan. Yövuorossa kaksi hoitajaa paimensi yhdessä 40:tä sekoilevaa potilasta ja päivällä kuuntelivat päänaukomista niiltä kerran kuukaudessa oman iäkkään läheisen luona vierailevilta sukulaisilta, jotka kompensoivat huonoa omatuntoa kyykyttämällä hoitajia.
Oli ihan käsittämätöntä kävellä aamulla kotiin ja katsoa kuinka paikallisen urheilukentän nurmikkoa ajoi päältäajettavilla ruohonleikkureilla kaksi kunnantyöntekijää. Tuohon riitti resursseja noin paljon, mutta ei sinne vuodeosastolle. Kertoo ihan tasantarkkaan sen työn arvostuksesta.
Tässä varmasti syntyykin semmonen oravanpyörä jossa ne kaksi hoitajaa ei millään kerkeä antamaan niin hyvää hoitoa kun haluaisivat ja sen sitten nämä potilaat "kostavat" aiheetta näille ihmisille ketä eniten näkevät.
Samaa mieltä olen myös siitä että lisäresursseja pitäisi kohdistaa sinne missä niitä tarvitsee mutta kauanko siitä on apua jos alalle ei enää ketään kiinnosta lähteä?
Voiko olla että juuri tuolla alalla jossa lähtökohtaisesti pitää ainakin jonkin verran olla halu auttaa ihmisiä, raha ratkaisee kuitenkin eniten?
Antaahan ihmisiä voi monella muullakin alalla kuin hoitoalalla. Auttamishalua takia ei kannata hoitoalalle välttämättä hakeutua. Paljon helpommalla pääsee kun auttaa terveitä ihmisiä sairaiden sijasta. Kaikki ihmiset eivät edes sairaalaan tullessa halua tulla autetuksi, useimmat sitä että joku "taikoo" heidät terveiksi tai he saavat valittaa jollekin kohtaloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma oli jo ennen koronaa se ettei koskaan tiennyt varmasti milloin työpäivä päättyi. Jos illasta puuttui työntekijöitä niin jonkun tai joidenkin oli aina jäätävä tuplavuoroon. Jollet koskaan jäänyt tai liian harvoin niin sekä esimies että työkaverit antoivat siitä kärkästäkin palautetta. Ei sanottu suoraan yleensä vaan juuri kahden metrin päässä jollekin toiselle että varmasti kuuli miten tiettyjen laiskuudesta sai muut jatkuvasti kärsiä.
Koronan tultua tulikin pakkotyöt ja sen jälkeen peruttiin kiireesti lomat ja käytännössä esimies voi määrätä kenet tahansa milloin tahansa töihin. Tosin yhtään koronapotilasta ei koko sairaalassa ollut koko valmiuslain aikana ja keskussairaalassakin vain muutamia tapauksia. Tilanne jatkui täällä entisellään eli samana kuin ennen koronaa mutta kaikki päätökset väitettiin koronasta johtuviksi. Väkeä ei vain ollut riittävästi edes aiemmin.
Viime kesänä katsoin parhaaksi irtisanoutua koska kahden lapsen äitinä en halunnut jatkaa enää siinä paletissa etenkin kun myös puolisoni samassa ammatissa ja hän edelleen paikallisessa keskussairaalassa työssä. Tänäänkin hänellä piti olla aamu mutta joutui jäämään iltaan myöskin tai vuorosta olisi jo kaksi puuttunut.
Kenenkään ei ole pakko jäädä tuplavuoroon. Mitään valmiuslaki - tilannettakaan ei ole ollut teillä.
Valitettavasti hoitajat itse ovat pilanneet kaiken uhriutumisellaan ja kutsumuksellaan. Suostutaan kaikkeen. Palkka junnaa jäljessä. Oliko Ranska ainoa Euroopan maa, jossa huonompi palkka kuin Suomessa hoitajilla?
Niin ei ole pakko jäädä. Haluatko omaisesi olevan 24 muun potilaan kanssa ja illassa saattaisi olla vain kolme hoitajaa. Yksi on vastaava jonka aika menee tietokoneen ja puhelimen sekä paikalla käyvien omaisten kanssa. Toisena on myös sairaanhoitaja jonka aika menee lääkkeiden kanssa. Kolmannelle jäisi kaikki potilastyö ja loppuvuorosta vastaava ehtii apuun ellei mitään kiireellistä. Siinä sitä on potilailla turvallista olla mutta eihän kenenkään tarvitse jäädä ylitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuplavuoroon on pakko jäädä, jos vuorosta puuttuu työntekijöitä. Vai olisitko potilaana tai omaisena tyytyväinen, jos esim. yövuorossa ei olisi työntekijää lainkaan tai illassa tai aamussa saisit häthätää ehkä lääkkeet, mutta et mitään muuta, kun yhdellä hoitajalla olisi 20 potilasta vastuullaan?
Ei ole pakko jäädä. Esimiehen vastuu järjestää sijaiset. Vajaasta henkilökunnasta pitää aina tehdä haipro ym poikkeamailmoitus.
Kuukausia puuttunut useampi sairaanhoitaja esimerkiksii siltä osastolta jolta itsekin lähdin. Edes yhtään hakijaa ei ole ja ainakin kaksi lähtee ensi kuun alussa lisää. Hoitajat tietävät mikä tilanne eikä sinne saada enää edes sijaisia. Työntekijöillä on vara valita missä työskentelevät joten eiköhän kyseinen vuodeosasto pian suljeta väen puutteen takia ja taas moni todella huonokuntoinen vanhus joutuu selviytymään kotona.
Meillä kyllä tapellaan tuplavuoroista. Niistä saa haittakorvauksen ja ylityörahat. Itsekkin saanut tilissä yli 1000 euroa ylimääräistä, kun tehnyt muutaman pitkän päivän.
100 euroa ja kesällä 200 euroa ylimääräistä siitä, että teet 5 tuntia vuorosi päälle. Lisäksi tietenkin viiden tunnin työstä 7.5 tunnin palkka.
Kaikille halukkaille ei edes riitä näitä. Pomojen suosikit tienaa 4000 euroa kuussa, kun saavat tehdä haittakorvaustunnit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuplavuoroon on pakko jäädä, jos vuorosta puuttuu työntekijöitä. Vai olisitko potilaana tai omaisena tyytyväinen, jos esim. yövuorossa ei olisi työntekijää lainkaan tai illassa tai aamussa saisit häthätää ehkä lääkkeet, mutta et mitään muuta, kun yhdellä hoitajalla olisi 20 potilasta vastuullaan?
Ei ole pakko jäädä. Esimiehen vastuu järjestää sijaiset. Vajaasta henkilökunnasta pitää aina tehdä haipro ym poikkeamailmoitus.
Joo, on esimiehen vastuulla järjestää sijaiset, mutta mistäpä niitä otat, kun ei ole mistä ottaa ? Sillon ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jonkun jäädä tuplavuoroon tai jakaa työt niiden hoitajien kesken ketä vuorossa on ( jos mahdollista). Vaan eipä 2 hoitajaa riitä jos potilaita on esim. lähes 20 kpl. Ja ei siinä haiprot auta. Voithan toki sellaisen tehdä, mutta ei se henkilökuntaa lisää kun ei ole mistä lisätä.
Suurin ongelma oli jo ennen koronaa se ettei koskaan tiennyt varmasti milloin työpäivä päättyi. Jos illasta puuttui työntekijöitä niin jonkun tai joidenkin oli aina jäätävä tuplavuoroon. Jollet koskaan jäänyt tai liian harvoin niin sekä esimies että työkaverit antoivat siitä kärkästäkin palautetta. Ei sanottu suoraan yleensä vaan juuri kahden metrin päässä jollekin toiselle että varmasti kuuli miten tiettyjen laiskuudesta sai muut jatkuvasti kärsiä.
Koronan tultua tulikin pakkotyöt ja sen jälkeen peruttiin kiireesti lomat ja käytännössä esimies voi määrätä kenet tahansa milloin tahansa töihin. Tosin yhtään koronapotilasta ei koko sairaalassa ollut koko valmiuslain aikana ja keskussairaalassakin vain muutamia tapauksia. Tilanne jatkui täällä entisellään eli samana kuin ennen koronaa mutta kaikki päätökset väitettiin koronasta johtuviksi. Väkeä ei vain ollut riittävästi edes aiemmin.
Viime kesänä katsoin parhaaksi irtisanoutua koska kahden lapsen äitinä en halunnut jatkaa enää siinä paletissa etenkin kun myös puolisoni samassa ammatissa ja hän edelleen paikallisessa keskussairaalassa työssä. Tänäänkin hänellä piti olla aamu mutta joutui jäämään iltaan myöskin tai vuorosta olisi jo kaksi puuttunut.