Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia jäi ihmetyttämään synnäriltä?
22.05.2015 |
Tokan hakureissulta se, kun vauvaa kätilö kävi tarkastelemassa yölläkin kahteen kertaan. Ensin kävi pikavisiitillä puolen yön maissa ja perusteellisemman tarkastuksen teki aamuyöllä. Ainakin mittasi vauvalta lämmön.
Itsellä oli odotusaikana raskausdiabetes ja vastasyntyneeltä otettiin tietyin väliajoin verensokerit, arvot olivat normaalit, mutta silti tuo yötarkkailu vain jatkui. En ymmärrä miksi ja mikä oli tuon takana?
Kommentit (226)
Musta oli turvallista se kun kuulu yöllä hoitajien ääniä käytävältä ja kun kävivät yöllä tsekkaamassa pienokaisen. Aina on ottaneet vauvan hoitoon jos halunnut levätä, toki kannustavat että lapsi mahdollisimman paljon vierihoidossa, jota vauvani ovat olleetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms.
Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä.
Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä!
Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :(
[/quote]
Olin varmaan samassa kunnissa kuin tyttäresi (istuin ensimmäisen kerran 1kk synnytyksestä) ja minulle ihanat kätilöt toivat ruokaa ja vettä aina kun pyysin. Tosin heti kun sain katettiin pois ja liikkumisluvan hain itsekin koska halusin päästä jalkeille. Vauvan pesu näytettiin kun pyysin vaikka miehelle oli jo näytetty aiemmin minun ollessa pois tolpiltani.
Se jäi hämmentämään, että
A) Miksi perhehuoneen saivat tyypit joilla mies oleskeli siellä vain satunnaisesti ja me, jotka vointini vuoksi (ja muutenkin) mies oli sairaalassa kaiken sallitun ajan ja mies hoiti vauvaa koko ajan, jouduttiin olemaan pikkukopissa muiden kanssa niin että mies ja minun ruokatarjottimeni eivät mahtuneet paikalle yhtä aikaa.
B) miksi imetyksestä annettiin niin huonoja ristiriitaisia ohjeita. Pakotettiin pumppaamaan ja sitten seuraavassa vuorossa kiellettiin pumppaamasta (eri hoitaja) ja syyllistettiin kun maito ei ollut noussut toisena päivänä (en ollut itse lainkaan huolissani koska olin lukenut että se nousee kolmantena, kuten nousikin). Ja pakotettiin antamaan vauvalle luovutettua rintamaitoa jo 7% painonlaskun kohdalla! Tämä itkettää vieläkin kun sitä ajattelen, vaikka määrä oli jotain 5-10ml. Itkettää silti, ei annettu ajan ja luonnon tehdä tehtäväänsä :(
Miten kohtutulehdustani ei huomattu/noteerattu, vaikka olin todella kipeä ja haisin kuvottavalle. Ensisynnyttäjän minua ei uskottu. Sain avun vasta synnäriltä päästyäni.
Miksi hemmetissä piti käydä herättelemässä keskellä yötä syöttämään vauvaa (minulla siis kuopus kyseessä). Ihan täysiaikainen vauva, jolla ei mitään häikkää missään. Kyllä se vauva olisi minut herättänyt jos nälkä olisi ollut.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms.
Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä.
Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä!
Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :(
[/quote]
Olin varmaan samassa kunnissa kuin tyttäresi (istuin ensimmäisen kerran 1kk synnytyksestä) ja minulle ihanat kätilöt toivat ruokaa ja vettä aina kun pyysin. Tosin heti kun sain katettiin pois ja liikkumisluvan hain itsekin koska halusin päästä jalkeille. Vauvan pesu näytettiin kun pyysin vaikka miehelle oli jo näytetty aiemmin minun ollessa pois tolpiltani.
Se jäi hämmentämään, että
A) Miksi perhehuoneen saivat tyypit joilla mies oleskeli siellä vain satunnaisesti ja me, jotka vointini vuoksi (ja muutenkin) mies oli sairaalassa kaiken sallitun ajan ja mies hoiti vauvaa koko ajan, jouduttiin olemaan pikkukopissa muiden kanssa niin että mies ja minun ruokatarjottimeni eivät mahtuneet paikalle yhtä aikaa.
B) miksi imetyksestä annettiin niin huonoja ristiriitaisia ohjeita. Pakotettiin pumppaamaan ja sitten seuraavassa vuorossa kiellettiin pumppaamasta (eri hoitaja) ja syyllistettiin kun maito ei ollut noussut toisena päivänä (en ollut itse lainkaan huolissani koska olin lukenut että se nousee kolmantena, kuten nousikin). Ja pakotettiin antamaan vauvalle luovutettua rintamaitoa jo 7% painonlaskun kohdalla! Tämä itkettää vieläkin kun sitä ajattelen, vaikka määrä oli jotain 5-10ml. Itkettää silti, ei annettu ajan ja luonnon tehdä tehtäväänsä :(
[/quote]
Kunnossa. Katetrin.
Ps, eräs ihana yöhoitaja jäi mieleen, joka tuki imetyksessä hyvin ja ehti jopa herättelemään minua (painon laskun vuoksi piti imettää kellon mukaan toisten neuvojen mukaan) ja jäämään juttelemaan klo 4 yöllä kun minulla oli kysyttävää :) Ihanan kiireettömän ja välittävän oloinen hoitaja. Nimi ei jäänyt päähän mutta terveisiä Taysiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvani syntyi illalla juuri ennen synnytyssalin kätilöiden vuoronvaihtoa. Märkä ja alaston vastasyntynyt oli rinnallani (toki peiton alla) yli tunnin ennen kuin vuoroon tullut uusi kätilö tuli ja kuivasi ja puki hänet. Vauvalla laski ruumiinlämpö 35 asteeseen ja päätyi supervällyihin kuumavesipullon kanssa. Vieläkin muistan sen syyllisyyden kun en ollut saanut häntä pidettyä tarpeeksi lämpimänä :(
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms. Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä. Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä! Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :( [/quote] Todella surkeassa jamassa, kun vauvoja ei eroteta äideistään? Hoitajilla on usein liian kiire, se on totta, mutta synnyttäjiä ei tarvitse makuuttaa sängyssä ja liikkeelle lähtö edistää toipumista. Äitejä täytyy kannustaa hoitamaan vauvojaan (varhainen vuorovaikutus!) ja vauvat kaipaavat äitejään! Sinivalossa vauvat yleensä köllöttelevät tyytyväisinä, muuten hoitajalta saa kyllä apua.
[/quote]
Sehän on epäluonnollista, että äiti joutuu täysin yksin hoitamaan vauvaa heti synnytyksen jälkeen. Vauva ei välttämättä anna äidin nukkua ja levätä tarpeeksi. Äiti voi olla huonossa kunnossa synnytyksestä. Itse valvoin 24 tuntia putkeen ja muutenkin nukkusin huonosti vauvan takia. Olin ihan pihalla. "Onneksi" vauva sitten joutui valohoitoon eri huoneeseen ja sain nukkua rauhassa ruhtinaalliset 6 tuntia, vauva sai siellä luovutettua maitoa. Eikä kyllä mitenkään imetys tai vuorovaikutus kärsinyt tuosta, päinvastoin. Äidin pitää saada levätä, ei ole vauvallekaan kiva kun äiti on kuin haudasta noussut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku kätilö vastata! Mä kans aina olen ihmetellyt sitä,että vaikka olisi kuinka puhki ja väsynyt synnytyksestä,yöllä ei ilman kauheeta parkua saa antaa vauvaa hoitoon esim kuudeksi tunniksi. Varhainen vuorovaikutus ei siitä häiriinny,että äiti nukkuu yhden pitkän pätkän rauhassa ja toipuu rankasta synnytyksestä. Mulla on neljä lasta,ja jokaisen kohdalla olen toisena yönä itkien pyytänyt voisiko hoitajat yhden pätkän hoitaa vauvaa kun mä olen niin totaalisen poikki. Musta on käsittämätöntä,miten tylysti synnyttäneilld äideille saa puhua,vaikka ne on niin avuttomassa tilassa silloin. Onneksi lapset on tässä eikä tartte enää synnärihelvettiä kokea.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:39"]Miksi hemmetissä piti käydä herättelemässä keskellä yötä syöttämään vauvaa (minulla siis kuopus kyseessä). Ihan täysiaikainen vauva, jolla ei mitään häikkää missään. Kyllä se vauva olisi minut herättänyt jos nälkä olisi ollut.
[/quote]
öö siksi että synnytys on vauvallekin raskas kokemus ja on hyvin väsynyt eikä välttämättä herää nälkäänsä. Siksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kättärin ja naistenklinikan toimintatapojen suuri ero. Ensimmäisen ja toisen synnytin naisten klinikalla, kaikki neuvottiin (ekan lapsen kohdalla), palvelu pelas, aina oli hoitajilla aikaa ja ilmapiiri oli kiireettömän oloinen. Olo oli kun hotellissa :)
Kolmannen synnytin kättärillä. Siellä sai hoitajilta hyvin ristiriitaisia neuvoja esim. imetyksestä ja lisämaidosta, miten annetaan (hörpyttämällä vai pullosta), paljonko ja kuinka usein yms. Kaikki laskettiin tosi tarkkaan, esim kysyin uutta sairaala asua niin mietittiin että eikös eilen jo annettu? Ööö joo mut on pikkasen maidossa jne.
Tuoremehut, hedelmät yms. 1kpl per. nenä kun taas naistenklinikalla oli jääkaapissa ja sai ite hakea niin paljon kun halus.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:39"]Miksi hemmetissä piti käydä herättelemässä keskellä yötä syöttämään vauvaa (minulla siis kuopus kyseessä). Ihan täysiaikainen vauva, jolla ei mitään häikkää missään. Kyllä se vauva olisi minut herättänyt jos nälkä olisi ollut. [/quote] öö siksi että synnytys on vauvallekin raskas kokemus ja on hyvin väsynyt eikä välttämättä herää nälkäänsä. Siksi
[/quote]
Tästä ei oltu laisinkaan ilmeisesti huolissaan esikoisen kohdalla paria vuotta aikaisemmin. Esikoinen kyllä kovaäänisesti ilmaisi yölläkin, haluaako ruokaa. Kyllä sanoin hoitajille, että jos nyt vain antaisivat meidän kummankin nukkua (ei kuopus imaissut rintaa kuin pari kertaa saamatta mitään ja jatkoi nukkumista).
Joskin meillä kuopus nukkui jo reilun viikon iässä sellaisia 10 tunnin yöunia (ei siis herännyt syömään lainkaan). Unikeko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta synnyttäjiä passataan liikaa. Ja toisaalta vastasyntyneitä tutkitaan ja tarkkaillaan liikaa. Onko oikein että vanhukset makaa likaisissa vaipoissaan kun henkilöstötyövuodet on kohdistettu synnärille?
Lähdin synnärille kun tuli lapsivedet ulos. Synnytys kesti liki 2 vuorokautta ja se käynnistettiin lääkkeillä. Lapsi oli paljon isompi kuin lääkäri oli arvioinut. Mietin jäljestäpäin, olisiko synnytykseni onnistunut alkeellisissa oloissa, ilman sairaalaa ja käynnistystä, esim. jossain viidakossa? Vai oltaisiinko me kuoltu molemmat, äiti ja lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:00"]Kättärin ja naistenklinikan toimintatapojen suuri ero. Ensimmäisen ja toisen synnytin naisten klinikalla, kaikki neuvottiin (ekan lapsen kohdalla), palvelu pelas, aina oli hoitajilla aikaa ja ilmapiiri oli kiireettömän oloinen. Olo oli kun hotellissa :)
Kolmannen synnytin kättärillä. Siellä sai hoitajilta hyvin ristiriitaisia neuvoja esim. imetyksestä ja lisämaidosta, miten annetaan (hörpyttämällä vai pullosta), paljonko ja kuinka usein yms. Kaikki laskettiin tosi tarkkaan, esim kysyin uutta sairaala asua niin mietittiin että eikös eilen jo annettu? Ööö joo mut on pikkasen maidossa jne.
Tuoremehut, hedelmät yms. 1kpl per. nenä kun taas naistenklinikalla oli jääkaapissa ja sai ite hakea niin paljon kun halus.
[/quote]
Hassua, mulla on täysin päinvastaiset kokemukset :) Tosin niin että itse olin naikkarilla vain osastolla raskauden aikana muutaman päivän ja pari läheistä on synnyttänyt siellä viime vuosina (juuri ennen kun meni remppaan). Itse olen synnyttänyt 2013 ja 2014 Kättärillä ja ihana ja neuvova henkilökunta, sairaalakaapuja ja lakanoita sai itse hakea niin paljon kun tarvitsi (onneksi, terveisin niagara-tissi) ja ruokaa sai hakea itse. Ehkä sitten riippuu osastosta ja henkilökunnasta, kuka sattuu olemaan vuorossa. Ainoat negatiiviset muistot jäi käynnistyksestä ja ne liittyivät lääkäreiden toimintaan. Muuten oikein hyviä kokemuksia :)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:00"]Kättärin ja naistenklinikan toimintatapojen suuri ero. Ensimmäisen ja toisen synnytin naisten klinikalla, kaikki neuvottiin (ekan lapsen kohdalla), palvelu pelas, aina oli hoitajilla aikaa ja ilmapiiri oli kiireettömän oloinen. Olo oli kun hotellissa :)
Kolmannen synnytin kättärillä. Siellä sai hoitajilta hyvin ristiriitaisia neuvoja esim. imetyksestä ja lisämaidosta, miten annetaan (hörpyttämällä vai pullosta), paljonko ja kuinka usein yms. Kaikki laskettiin tosi tarkkaan, esim kysyin uutta sairaala asua niin mietittiin että eikös eilen jo annettu? Ööö joo mut on pikkasen maidossa jne.
Tuoremehut, hedelmät yms. 1kpl per. nenä kun taas naistenklinikalla oli jääkaapissa ja sai ite hakea niin paljon kun halus.
[/quote]
Synnytin kättärillä viimeeksi vuosi sitten ja siellä niitä sairaalavaatteita oli isot pinot, senkus kävi hakemassa. Eikä kukaan vahtinut mitään hedelmiä ja jääkaapissakin oli aina mehua ym pientä naposteltavaa. Mun mieskin sai ilmaiset ruoat kun ruokalaan ei ollut mennyt viesti perille joidenkin kotiutumisesta ja tarjottimia oli liikaa. Ihanaa työtä tekivät kätilöt. Kannustivat "kenguruhoitoon", tarkistivat imetystä, vauvan ruumiinlämpöä, kyseltii vointia jne. Ei mitään valittamista!
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms. Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä. Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä! Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :( [/quote] Missä sairaalassa näin on? Itse olen kaksi lastani TYKSissä synnyttänyt ja kyllä ne auttaa kun vain pyytää. Minä sain toisen lapsen kohdalla yhden potilaan huoneen, kun sanoin, että lähden kun ei pää kestä sitä ettei tuolla saa nukuttua kun. Yksi vauva hiljenee toinen alkaa huutaa ja sitten taas oma vauvakin herää. Plus kolme ihmistä oli tungetty niin pieneen huoneeseen, että joka kerta kun halusin poistua (mulla ikkuna paikka) vauva muvoikipossaan. Jouduin siirtämään sänkyäni, tuolin ja roskiksen, että mahduin ulos.
[/quote]
Naistenklinikalla Helsingissä oli v. 2011 ihan samanlaista, paitsi viiden hengen huone. Toisella kerralla oli jo luksusta kun oli vain kolmen hengen huone ja siellä tarvitsi viipyä vain kaksi päivää. Esikoisen syntymän jälkeen meni kuusi päivää, koska vauvan paino vain laski alussa ja loppujen lopuksi vähän liikaa. Ei siellä pystynyt silloin nukkumaan ja oli pahat repeämät sekä hyvin vaativa vauva jonka kanssa piti käytännössä kävellä ympäri käytäviä kaiket yöt. Palasin kotiin ihan puhki.
käsittämätöntä oli että Turussa joku ramppasi huoneessa kokoajan yötä päivää :( jorvissa aiemmat synnytykset ja siellä ei mitään ongelmaa.
ja kun yöllä oli herännyt kymmenen kertaa noihin ramppaamisiin, ja vauvat nukkuu aamulla, niin herätettiin aamupalalle kukonlaulun aikaan (kuulutuksella tms) vaikka ruoka itse haetaan keittiöstä!!!!!
ja päivällä kävi ensin siivooja, vartin päästä lakananvaihtaja ja sit taas joku muu ja kaiken huipuksi oli vielä palohälyytysten kokeilu!!!! Silloin meinasi kyllä pahasti pettää pää! Ja toki ne vauvatkin pari kertaa heräs mutta milloin siellä oli tarkoitus nukkua??!!
kotiin olisin lähtenyt monta kertaa, mutta vauvaa eivät olisi antaneet mukaan, joten pakko oli niellä tuo. Vieläkin ihmetyttää miksi ei voitu hiukan keskittää sitä liikennettä. Ja miksi jorvissa ei ollut vastaavaa ongelmaa vaikka sama määrä mammoja per huone?
Kyllä tosi moni asia jäi ihmetyttämään, Naistenklinikalla, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. mut en jaksa nyt kirjottaa.
Naistenklinikalla: Synnytys alkoi yöllä, olin jo valmiiksi sairaalassa. Kävelin ja harhailin iät ja ajat, että löysin henkilökuntaa. Lopulta löysin henkilökuntaan kuuluvan naisen, joka lupasi herättää hoitajan. Nainen tuli takaisin eikä puhunut mitään. Odotin ja odotin tuskissani, ja kysyin lopulta uudestaan sitä hoitajaa. Nainen tiuskaisi, että mene itse herättämään, ja neuvoi missä hoitaja oli. Herätin sitten nojatuolissa nukkuvan hoitajan, joka vastahakoisesti lähti viemään mua synnytyssaliin. Välillä aina muistelen tätä "asiakaspalvelua", vaikka tästä on jo aikaa.
Mua harmitti se, ettei hoitajat ehtineet käydä neuvomassa imetyksen kanssa kun se teki tosi kipeää enkä tiennyt miten olla. Sitten halusin kotiin eikä kukaan meinannut ehtiä kotiuttamaan, siis tarkistamaan vauvaa ja kirjottamaan synnytyskertomusta. Laitoinkin itseni ja vauvan valmiiksi ja istuin odottamaan aulaan, niin pääsin pois.