Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä - parisuhteeton parisuhde?
22.01.2022 |
Mies sanoi, että seksin antaminen minulle tuntuu siltä, että hän antaa sitä vain säälistä. Paitsi että hän ei ole antanut seksiä kuin kerran viimeisen neljän vuoden aikana. Viimeksi kun otin tyytymättömyyteni seksittömyyteen puheeksi ja toivoin jonkinlaista säännöllisyyttä, kuten vaikkapa kerta viikossa, hän sanoi että sen pitäisi lähteä jostain muusta. Seksin pitäisi olla hauskaa ja rentoa, ja meillä se ei sitä ole. Totta, meillä taustalla on ollut kipua, paineita, lapsettomuuden ja riittämättömyyden surua. Keskustelua siitä, että en saa yhdynnässä herkästi orgasmia, monien muiden naisten tapaan. Siinä ei sinänsä ole epänormaalia. Toivetta siitä, että hän kuitenkin jäisi luokseni omansa saatuaan eikä säntäisi heti suihkuun tai nukahtaisi, niin voisin jatkaa itseni parissa, mutta silti yhdessä. Joskus kauan, kauan sitten lainasin seksikirjoja yhdessä katsottavaksi. Ne jäivät pöydälle vain minun luettaviksi. Yritin käsileikkejä, hierontaa, ehdotin roolileikkejä, apuvälineitä.
Olen esittänyt, että voisimme kokeilla eri juttuja. Tämä ei kuulostanut hyvältä ajatukselta. Suuseksistä hän ei pidä, ei antamisesta eikä saamisesta. Pornoa hän ei katso, se on turhaa. Raskausajan seksi on outoa. Imetysajan seksi on outoa. Rintojen imeminen ylipäätään ei käy, sitäkin joskus yritin. Ja minä olen liian kiltti muulla tavoin, jotta voisin olla mitenkään erikoinen seksissä, se olisi hänestä outoa. Me emme ole mitenkään kinkyjä. Emme siis ole, koska se ei sovi hänen mielikuvaansa meistä. En myöskään osaa liikkua oikein hänen päällään. Erektiolääkkeisiin hän ei halua koskea. Seksuaali- tai pariterapiaan hän ei halua. Minusta tuntuu, että hän latistaa minustakin kaiken seksuaalisuuden, jota voisin kokea hänen lähellään. Olen pirstoutunut. En koe enää realistisena haaveilla mistään seksuaalisesta hänen kanssaan, koska olen niin monet kerrat tullut torjutuksi ja kokenut itseni ei-haluttavaksi. En muista torjuneeni häntä ikinä. Sanoin tämän hänelle. Hän sanoi, että ehkä juttu onkin siinä, että seksin saaminen on liian helppoa. Koska en ole torjunut häntä koskaan. Hän ei ole tehnyt aloitetta vuosikausiin. Itselleni on kova paikka enää edes yrittää. On helppo ajatella seksikkäitä alusvaatteita ja asusteita, mutta kun tulisi aika mennä miehen luo, en meinaa saada sanaa suustani. Sykkeeni kohoaa, ei enää kiihotuksesta, vaan torjumisen pelosta ja hermostuksesta. Ja ihmetyksestä, miten tässä näin kävi. Minulle, joka olen kuitenkin ihan ok näköinen ja kokoinen, ihan fiksu ja koko ikäni aktiivisesta seksuaalisuhteesta haaveillut. Miten minä olen tässä? Kulissina, perheen osana, kasvattajana, yhteisenä hyvänä. Mutta en parisuhteessa. Pari päivää olin iloinen, koska jotenkin sain päähäni ajatuksen, että olisin ihan okei ja uskaltaisin taas lähestyä miestäni ehdottelumielessä. Lopputulos oli ärtyneellä sävyllä lausutut sanat, että se on niin vaikeaa, ei hän ehkä halua. Television katselu halutti enemmän. Haluaisin olla haluttu ja saada haluta.
Kommentit (34)
jatkuu.
Olen ressukka, hänen sanojensa mukaan. Hänestä tuntuu, että hänen haluttomuutensa minua kohtaan juontuu siitä. Nyt hän sanojensa mukaan keksi syyttää minua. Kunpa en olisi aina niin ressukka, vaan ottaisin ja tekisin asioita reippaasti. Olisin kaivannut tukea, kuten että olen mukautuva taistelija ja monesta selvinnyt, ja selviän kyllä. Lapsemme hän näkee taistelijana, minut hän näkee heikkona ressukkana. Kerran sanoin, että minäkin olen taistelija. Hän kielsi sen. En ole taistelija, olen vain hassu. En saisi tuoda esille pelkojani ja purkaa sitä, miltä minusta aidosti tuntuu joinain hetkinä. En pysy aikataulussa lapsen nukkumaan laittamisessa, kun vietän lapsen kanssa aikaa. Olen myös kylmä ihminen, koska aristelen muita kuin ihan lähipiirin ihmisiä. Olen alkanut arastella myös hänelle puhumista, koska en halua kuulla hänen tiuskimistaan, miten en kuule asioita oikein. Miten puhun vääränlaisella äänellä ja väärällä tavalla, ja miten minun pitäisi rauhoittua, vaikka en tuntisi puhuvani äksysti. Olen kertonut, kuinka ärsyynnyn tuosta koska yritän saada itseni tuntemaan oloni normaaliksi, ja huomauttelu vain lisää stressiäni, mutta silti hän ottaa aina sen esille uudelleen. Stressaamiseni taas ärsyttää häntä, olenhan ressukka. Kerroin että minulla on onneksi tarvittaessa rauhoittumiseen käytettävä turvallinen lääkitys olemassa, ja aion käyttää sitä lähiaikoina vähän tiheämmin, koska koen oloni normaaliksi sen avulla ja uskon sen olevan eduksi keholleni ja mielelleni. Ehkä en olisi miehenkään mielestä sitten niin häiritsevän oloinen. Hän syytti minua salailusta, ja että lääkityksestä olisi pitänyt keskustella yhdessä hänen kanssaan. Kerroin, että olen lääkärin kanssa toki keskustellut. Silti minun olisi pitänyt keskustella minua auttavasta lääkityksestä hänen kanssaan, vaikka hän ei tiedä mitään lääketieteestä. En saisi syyttää ulkopuolisia asioita, vaan minun pitäisi pärjätä omin avuin ja ottaa vastuuta itsestäni ja toimistani. Itse olen kokenut tämän vastuun ottamiseksi, mutta hän koki sen niin, että en pärjää itsekseni. Miehen mielestä stressaan liikaa kaikesta. Olen samaa mieltä. Minä kannan stressin, hän kantaa ärsyynnyksen stressiini.
Hän harrastaa seksiä itsekseen noin kerran viikossa. Näin hänen kertomansa pohjalta, sillä tämä tapahtuu aina ilman minua ja vain hänen mielikuvien ollessa apuna. Oma käsi on kuulemma yleisestikin tuttavapiirissä parempaa ja helpompaa kuin toinen ihminen. Minun läsnäollessani hän ei tee mitään seksuaalista, vaikka aikoinaan esitin toiveen, että harrastaisimme sitä yhdessä, tai vaikka toista katsellen, tai vaikka jotain muuta katsellen. Yhdyntä ei ole välttämättömyys. Mitään läheisyyttä meillä ei ole ollut aikoihin. Mies ei pidä fyysisestä kontaktista kuten minä. Tämä on täysin vastakohta omille toiveilleni. Hiljalleen olen huomannut olevani läheisyydestä kateellinen jopa lapsellemme. Hän saa osakseen hellyyttä ja suukkoja meiltä molemmilta. Itse en ole saanut vuosiin edes pusua eikä hän pidä siitä, että halaan häntä. Eräänä iltana miehen pussattua ja halattua lasta yöunille mentäessä, pyysin hymyilevästi pusua myös äidin otsalle. Sain ärmeän sormihipaisun ja mies lähti äkkiä toiseen huoneeseen karkuun. Kysyin äkkiä, eikö äiti saanut pusua, miksi ei. En saanut vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi sentään, kyllä kannattaa miettiä ja keskustella miksi olette ylipäätään yhdessä. Ehkä se keskustelu herättäisi vihdoin miehesikin. Tsemppiä kovasti!
Kuvasit niin hyvin suhdettanne, että oikeasti kannattaa miettiä oman päänsä ja sydämensä takia, mitä syitä on jäädä. En tietenkään tiedä oikeasti eikä kukaan täällä miten paha olo sinulla on, mutta ei tuossa valitettavasti oikein näy mitään parisuhteen merkkejä enää "liitossanne". Mies kuulostaa aika noh, vaikealta ja vastahakoiselta koko jutussa. Sinä ansaitset rakkautta ja hyvinvointia.
Sun miehellä on joku ongelma ja hän yrittää vierittää tilanteen sun syyksi sen lisäksi, ettei kykene eikä halua täyttää sun tarpeita. Et ole viallinen. Ansaitset parempaa. Kaikki miehet eivät ole tuollaisia. Olet tehnyt jo kaikkesi ja enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei selvästi halua sinua eikä hän halua edes yrittää korjata tilannetta. Miksi sinun on vaikea hyväksyä asiaa? Hyväksymisen jälkeen voisit mennä eteenpäin. Haluatko mm. erota ja antaa toisenlaiselle elämälle mahdollisuuden. Vai onko elämä muuten miehesi kanssa hyvää että haluat jatkaa siitä huolimatta. Miehesi ei vaikuta arvostavan sinua muutoinkaan ja ilmeisesti henkistä väkivaltaa on kuviossa. Sinun on tärkeää pitää omasta hyvinvoinnistasi huolta, kun ympäristösi on kuormittava.
Kuulostaa aivan kauhealta "suhteelta". Ei edes ensisijaisesti tuon seksiasian takia, vaan kaiken muun mitä kuvailit. Vaikuttaa vähän, että mies on alusta asti jotenkin väheksynyt sinua, joten ihmetyttää kyllä että olette jopa lapsen hankkineet.
Itsellänikin on kokemusta väheksyvästä miehestä jonka piti lähinnä ulospäin näytellä jotain hienoa kulissia. Osasi se joskus myös olla ihan siedettävä minuakin kohtaan, mutta mietin millaiseksi olisi muuttunut jos olisimme olleet yhdessä pidempään. Ehkä tilanne olisi samanlainen kuin teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paha juttu, kun mies ei arvosta kumppania. En katseli pitkään enää.
Pitkään enää? Olisit kuitenkin katsonut vuosia?! Mikä teitä naisia oikein vaivaa, jotka odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi, että vihdon saa suhteelta sen mitä kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Paitsi että hän ei ole antanut seksiä kuin kerran viimeisen neljän vuoden aikana.”
Lopetin lukemisen tähän.
Vierailija kirjoitti:
” Paitsi että hän ei ole antanut seksiä kuin kerran viimeisen neljän vuoden aikana.”
Lopetin lukemisen tähän.
Mies sanoi, että seksin antaminen minulle tuntuu siltä, että hän antaa sitä vain säälistä.
Ja minä tähän 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikkis ei kans halunnut koskaan joten erosimme. Nyt 3v parittelematta kun korona alkoi.
N29
Tuli surullinen olo näitä lukiessa. Aivan kuin te kaksi vapaassa maailmassa eläjää olisitte omasta tahdostanne kahlinneet itsenne vankilaan, suoranaiseen hlvettiin. Tulkaa molemmat ulos sieltä. Täällä on ihan mukavaa, yksinkin.
Terv. sinkku omasta tahdostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, paljon olet joutunut kestämään. Pyytääkö mies ikinä anteeksi kun haukkuu sinua laiskaksi reppanaksi? Mieshän tuossa on ainoa laiska mitä tulee parisuhteestanne huolenpitoon.
En oikein osaa neuvoa minäkään. Viimeisen viestin luettuani kehoitan sinua miettimään eroamista vakavasti, tuo mies tuhoaa itsetuntosi pikkuhiljaa. Kenties suurin sinua stressaava asia onkin miehesi ja hänen nuiva suhtautuminen sinuun. Ansaitset parempaa.
Luin vasta ensimmäisen viestin ja jatkan kohta. Halusin vain sanoa jo nyt että olen todell, todella pahoillani puolestasi. Suosittelen että menet yksin terapiaan tai johonkin parisuhdeneuvojalle tmv puhumaan aiheesta ammattilaisen kanssa. Siellä mietit, miten jatkaisit elämääSi.
Kukaan ei ansaitse tuollaista.
Aloittaja on ilmeisesti masokisti, joka roikkuu paskassa suhteessa vain siksi koska suhde on oltava ja yksinolo pelottaa.
Hei ap, sinä olet vastuussa omasta onnellisuudestasi - jos et ole onnellinen, niin lähdet tuosta huonosta suhteesta. Älä elättele harhakuvitelmia, että suhde muuttuisi tuosta paremmaksi jos sinä muuttuisit toisenlaiseksi, sillä ei se niin mene. Sinä kidut turhaan, kun sinkkuna pärjäisit paljon paremmin ilman tökerön miehen päällesi kaatamaa taakkaa ("et ole riittävä", "et ole tarpeeksi hauska", "et ole haluttava" jne.).
Ota oma elämäsi haltuun ja lähde, äläkä taaksesi katso. Jos asioita on vielä selvittämättä, niin selvität ne miehen kanssa, mutta sillä asenteella ettei puhuta yhteisestä tulevaisuudesta vaan putsataan pöytä ennen seuraavaa elämänvaihetta.
Hyvin kirjoitettu juttu.
Kiitos että kerroit. Ikävä tilanne mutta meitä on muitakin, ainakin minulle tuli tavallaan tunne vertaistuesta, en toivo muille pahaa tai hankalaa elämää, mutta toisaalta mukava tietää että en ole ainoa jolla on huono parisuhde, minulla lähes samanlaista avioelämää, mutta olen mies.
Taidan olla tossun alla omassa suhteessa, en oikein uskalla tehdä kotona mitään koska lähes joka asiasta mitä teen, on jotain vikaa, väärin tehty vaikka tekisin niinkuin vaimo on "opettanut". Läheisyyttä ei ole, ei puhe yhteyttä, jos jotain kysyn, vastaus on, -en ole mikään tietotoimisto, joten en sitten enää kysy mitään ja sekin on minun syytä kun ei ole puhe yhteyttä.
Ehkä mies on niin ongelmainen, että ei tässä kohtaa auta pariterapia?
Voisitte kokeilla eri osoitteisiin muuttamista
Ja ihan vapaasti elätte omaanne ja mietitte vaikka vuoden. Ilman mitään sopimuksia tai sitoumuksia toisillenne.
Katsotte sitten haluatteko palata.
Alue: Aihe vapaa
jatkuu.
Seksiajatukseni kohdistuvat siksi muihin miehiin. Oma mieheni on kuin joku ulkopuolinen, jolle ei uskalla edes näyttää halujaan, kun hän saattaisi pahastua, tuomita, ärtyä tai mitä lie. En tiedä, miten hänen kanssaan pitäisi olla. Miten voin olla hänen kanssaan rento, miten voin olla miettimättä olevani hänestä outo? Enää ei ole merkitystä, harjaanko hiukseni ja vaihdanko vaatteeni, ei häntä kiinnosta. Tunnen nöyrtyneeni nöyryytetyksi, vääränlaiseksi, typeräksi, epäonnistuneeksi. Monesti koen, että en saa edes puhua loppuun. Hän alkaa puhua päälle, että joo joo selkeästi ärtyneellä äänellä. Hän ei tahdo minun paasaavan asioista, tiedän. Mutta en saa puhuttua monesti silloinkaan, kun aikoisin sanoa jotain muuta kuin paasausta. Hänen mukaansa haaveilen liian suurista ja olen negatiivinen. Minun pitäisi olla iloisempi tässä ja nyt.
Meillä olisi hänen mielestään tylsää, jos meillä olisi kahdenkeskistä aikaa käytettävänä johonkin yhteiseen. Hänen kaverinsa ovat hauskoja. Kun hän nauraa jotain juttua, sitä ei minulle jaeta, vaikka pyydän ja kysyn. Häntä ärsyttää, koska olen hänen mielestään laiska ja ressukka. Minun pitäisi hymyillä ja nauraa enemmän, kuin joskus hyvin kauan sitten, hänet tavatessani. Eräillä alkuajan treffeillä hän sanoi minua naiiviksi. Tunsin hänet hieman jyrääväksi pariin otteeseen. Minua epäilytti. Minua neuvottiin lähtemään. En lähtenyt.
Olen tehnyt vuosien varrella niin paljon töitä, että olin parin vuosikymmenen ajalta ahkerin työntekijä ikinä. Näin minulle sanottiin ja tiesin sen hyvin todeksi. En tiedä, miten jaksoin. Mieheni mielestä olen laiska, koska en jaksa aina siivota ja ulkoilla, mikä on ihan totta. Mies kokee raahaavansa minua perässään. Joskus urheilin hyvin paljon, nykyään vain jumppaan hieman. Olen normaalipainoinen, en pulska. Urheiluharrastukseni lopahtaminen on harmittanut häntä. En ole aivan varma, miksi. Oliko se jokin meriitti ulkopuolisille vai ajatteleeko hän tosissaan hyvinvointiani? Teen täyden työpäivän päälle omaa yrityssuunnittelutyötä iltaisin ja viikonloppuisin, ja vietän lapsen kanssa aikaa. Aiemmin opiskelin töiden lisäksi. En koe itseäni laiskaksi, vaan ahkeraksi ja yritteliääksi. En vain jaksa panostaa kaikkeen, koska olen usein väsynyt muusta. Monesti tuntuu olevan miljoona asiaa, joita pitäisi hoitaa. Katson joskus kyllä telkkaria, tosin mielestäni hän katsoo enemmän. En edes tiedä, pitäisikö minun tuntea näistä henkisistä lepohetkistä syyllisyyttä vai ei. Toisaalta olenhan hänen mielestään laiska, mutta toisaalta en tunne populaarikulttuuria, mikä on moitittavaa.