Miksi laitat lapsen jäähylle?

No siis itse jäähytin esikoistani neuvolan tädin suosituksesta, eikä se toiminut.

Kuopuksen sain kasvatustieteen opintojen aikana, enkä enää käyttänyt jäähyjä koska luin sen olevan haitallista. Neuvominen ja selittäminen oli aluksi vaikeaa, mutta loppujen lopuksi paljon toimivampaa! Suosittelen!

En todellakaan laitakaan, minusta sen supernannyn kasvatusmetodit muutenkin ovat ihan sadistisia.

Olen kasvattanut lapset puhumalla ja neuvomalla, viemällä pois vaaratilanteesta. Opettamalla. Ei ole paljon kirosanoja kulunut eikä ääni noussut yli desibelirajojen. Eivät lapset tarvite arestia ja sitä kautta uhkailua, että heidät hylätään, jolleivät ole mieliksi tai tekevät virheitä.

5lasta

Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja teininä katsoin paljon supernannya :D Pidin hänen kasvatuskeinojaan järkevinä, koska en tiennyt paremmasta.

Kasvatuspsykologian lukeminen avasi minunkin silmäni. Lapset eivät ole tyhmiä ja jo ihan pienelle lapselle voi näyttää, että "tee näin". Lapset oppivat mallista, joten eristäminen ei ole millään tasolla hyödyksi.

Toki jos vaikka lapsiryhmässä on yksi väkivaltainen lapsi, muiden turvallisuus on ensisijaista. "Häiritsevästi" käyttäytyvää lasta ei kuitenkaan pidä heittää ulos huoneesta, koska tällöin hän ei itse opi sitä, miten kuuluisi käyttäytyä ja muut lapset joutuvat jatkossakin hänen uhrikseen.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:38"]

Toki jos vaikka lapsiryhmässä on yksi väkivaltainen lapsi, muiden turvallisuus on ensisijaista. "Häiritsevästi" käyttäytyvää lasta ei kuitenkaan pidä heittää ulos huoneesta, koska tällöin hän ei itse opi sitä, miten kuuluisi käyttäytyä ja muut lapset joutuvat jatkossakin hänen uhrikseen.

[/quote]

Joo, muiden oikeudella turvallisuuteen usein oikeutetaan lapsen eristäminen. Nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia asioita! Riehuvan lapsen voi ottaa syliin samassa tilassa tai tarvittaessa komentaa muita lapsia ottamaan etäisyyttä häneen. Ulos huoneesta raahaaminen ei ole oikea keino, koska silloin muutkin lapset oppivat, että vaikeuksissa olevan lapsen voi jättää oman onnensa nojaan :(

Wt:t alapeukuttaa? :D

Meidät (esim. nelikymppiset ja nuoremmatkin) on kasvatettu tuolla arestisysteemillä ja siksi moni pitää sitä luonnollisena ja oikeana miettimättä mitä se oikeasti opettaa tai on meistä muovannut. Aika moni kuvailee itseään "kiltin tytön syndroomaiseksi" tai vaikkapa itsetunnoltaan heikoksi. Jatkuva häpeän ja epäonnistumisen pelko vaivaa monessa asiassa ja tuntuu, että kaikki ikävät asiat ovat omaa syytä yms. yms.

Voi vain pohtia kuinka kauka ja  syvältä ne käsitykset omasta itsestä lähtevät. Jos jo pikkutaaperona on saanut tuntea nahoissaan, että epäonnistuminen tai negatiivinen tunnepuuska aiheuttaa eristämistä isästä ja äidistä, niin äkkiähän sitä oppii kääntämään kaikki syytökset ja haukkumiset itseensä. Äkkiä oppii ostamaan vastarakkautta käyttäytymällä maireasti ja miellyttävästi, vaikka itsellä olisi tosi kurja olla.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:46"]

Wt:t alapeukuttaa? :D

[/quote]

Nimenomaan Elämäm Koululaiset, matalasti koulutetut ja vähän yleissivistyneet, vähän asiatietoa lukevat.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:47"]

Meidät (esim. nelikymppiset ja nuoremmatkin) on kasvatettu tuolla arestisysteemillä ja siksi moni pitää sitä luonnollisena ja oikeana miettimättä mitä se oikeasti opettaa tai on meistä muovannut. Aika moni kuvailee itseään "kiltin tytön syndroomaiseksi" tai vaikkapa itsetunnoltaan heikoksi. Jatkuva häpeän ja epäonnistumisen pelko vaivaa monessa asiassa ja tuntuu, että kaikki ikävät asiat ovat omaa syytä yms. yms.

Voi vain pohtia kuinka kauka ja  syvältä ne käsitykset omasta itsestä lähtevät. Jos jo pikkutaaperona on saanut tuntea nahoissaan, että epäonnistuminen tai negatiivinen tunnepuuska aiheuttaa eristämistä isästä ja äidistä, niin äkkiähän sitä oppii kääntämään kaikki syytökset ja haukkumiset itseensä. Äkkiä oppii ostamaan vastarakkautta käyttäytymällä maireasti ja miellyttävästi, vaikka itsellä olisi tosi kurja olla.

[/quote]

Tunnistan tämän itsessäni, vaikken ole vielä edes 30 täyttänyt. Kun teki väärin, sai huudot ja arestit palkaksi, mutta ei neuvoa siihen, miten olisi pitänyt toimia. Lapsena olin vanhempieni sanoin "kuriton kakara", mutta koulussa olin ujo ja arka. Vielä nykyään joudun tekemään työtä sen eteen, että pääsisin ujoudestani yli.

Omat lapseni kasvatan eri tavalla. En silti ole vihainen vanhemmille, koska ymmärrän että se oli sen ajan tapa eivätkä he tienneet muusta. Olen silti painottanut, että minun lapsilleni ei raivota, vaikka kuinka hermot meinaisivat mennä!

Nämä on niitä koulun häirikkölapsia ja kiusaajia kun kotona mamma vain puhuu ja pussaa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:54"]

Nämä on niitä koulun häirikkölapsia ja kiusaajia kun kotona mamma vain puhuu ja pussaa.

[/quote]

Päin vastoin, kun lapsille puhuu ja pussaa, he oppivat ottamaan muut huomioon.

"Häiriköt" ovat niitä, joille ei puhuta ja pussata. Heille joko karjutaan tai vaihtoehtoisesti heitä ei kasvateta lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:54"]

Nämä on niitä koulun häirikkölapsia ja kiusaajia kun kotona mamma vain puhuu ja pussaa.

[/quote]

Ai että olet sitä mieltä, ettei lapsia voi kasvattaa järkevästi keskustelemalla, että ainut keino "viestin perille saamiseen" olisi huutaminen ja rankaiseminen?? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia!

9, hyvä asenne sinulla. Nimenomaan omia vanhempiaan on ihan hedelmätöntä syyttää heidän kasvatusnäkemyksistään, koska ovat kuitenkin tehneet parhaansa sen ajan tietämysen mukaanja omien taitojensa mukaan.

Hekin ovat luultavasti muuttaneet jo paljon ja jättäneet lapset piiskaamatta tai lyömättä, kurittamatta niin kovasti fyysisesti kuin itse ovat joutuneet kokemaan. Heitä on lyönyt opettajakin ja julkinen häpäiseminen on ollut koulussa tavallista. Nurkassa seisottaminen, karttakepillä sormille lyöminen jne. Eikä ole kaukana sekään aika, kun lapsen sylissä pitämistä pidettiin huonona. Se kasvatti heikkoja itkupillejä. Ja isät varsinkaan eivät lapsiaan hellineet, korkeintaan lapsuudesta voi olla yksi muisto siitä kun isä nosti polvelle tai pörrötti tukkaa.

Nykypäivänä isät kantavat vauvojaan rintarepussa, jäävät hoitovapaalle tuttipulloineen, käyvät vauvauinnissa ja nukkuvat taapero kainalossa.

Olen laittanut jäähylle mm., koska

- on käyttäytynyt toistuvasti huonosti ruokapöydässä kuten kieltäytynyt syömästä, heitellyt ruokaa, huutanut ja raivonnut, vaatinut muuta ruokaa... tätä tehnyt toistuvasti siis
- on kieltäytynyt nukkumasta ja toistuvasti juossut pois sängystä, itkenyt ja raivonnut tunnin tai pari

Jäähyä eri muodoissaan olen pitänyt nimenomaan rangaistuksena ja kiristyskeinona, että saa valita kahdesta vaihtoehdosta: syödä/nukkua nätisti ja lopettaa huutaminen tai vaihtoehtoisesti jäähy ja jäähyltä pääsee pois vasta kun syö tai menee nukkumaan. Jos ei edelleenkään syö, niin otan ruoat pois ja seuraava ruoka-aika sitten kun on, vaikka olisi nälkä. Jos alkaa tässä vaiheessa itkeä ja raivota ruoan perään, niin laitan uudestaan jäähylle, jos on edelleenkin vaikeuksia ymmärtää, että ruokapöydässä syödään eikä huudeta. Jos ruoka ei maistu, sekin käy, mutta sitten ei itketä seuraavaksi nälkää ja pompotella, että kyllä se ruoka sittenkin maistuisi... yleensä annan noin 3 mahdollisuutta vielä muuttaa mielipiteensä.

Haitallista tai ei, mutta osin tällä jäähymetodilla olen saanut lapsen syömään vähän paremmin ja tietää sen, että nykyään en enää katso sitä ruokapöydässä itkemistä ja huutoa. Viesti on tämä: nyt on ruoka-aika, nyt syödään tässä ja tätä ja tällä tavalla, hiljaa. Jos ei anna muille ruokarauhaa, niin joutuu lukkojen taakse vähäksi aikaa. Yleensä sieltä tullaan sitten ihan eri asenteella ja voi itsekin syödä vielä jos haluaa.

Ja jottei nukuttaminen veisi toivottavasti taas kahta tuntia raivokohtausta kuunnellen ja käy fyysiseksi kiinnipitopakoksi, niin jos tilanne vaikuttaa siltä, niin nukkumaan mennään jäähytyrmän kautta. On tiettyjä asioita mitkä ei vaan kuulu nukkumaanmenoon ja se on semmoinen yleinen juoksentelu ja paikkojen sotkeminen... lähtee myös lelut jäähylle, jos uni ei muuten ala kiinnostaa.

Kiinnipitopakkoja, lukkojen taakse viemistä, raivokohtauksia, jäähytyrmää. Ei voi kuin toivoa, että tuo 14 provoilee.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:02"]

Olen laittanut jäähylle mm., koska - on käyttäytynyt toistuvasti huonosti ruokapöydässä kuten kieltäytynyt syömästä, heitellyt ruokaa, huutanut ja raivonnut, vaatinut muuta ruokaa... tätä tehnyt toistuvasti siis - on kieltäytynyt nukkumasta ja toistuvasti juossut pois sängystä, itkenyt ja raivonnut tunnin tai pari Jäähyä eri muodoissaan olen pitänyt nimenomaan rangaistuksena ja kiristyskeinona, että saa valita kahdesta vaihtoehdosta: syödä/nukkua nätisti ja lopettaa huutaminen tai vaihtoehtoisesti jäähy ja jäähyltä pääsee pois vasta kun syö tai menee nukkumaan. Jos ei edelleenkään syö, niin otan ruoat pois ja seuraava ruoka-aika sitten kun on, vaikka olisi nälkä. Jos alkaa tässä vaiheessa itkeä ja raivota ruoan perään, niin laitan uudestaan jäähylle, jos on edelleenkin vaikeuksia ymmärtää, että ruokapöydässä syödään eikä huudeta. Jos ruoka ei maistu, sekin käy, mutta sitten ei itketä seuraavaksi nälkää ja pompotella, että kyllä se ruoka sittenkin maistuisi... yleensä annan noin 3 mahdollisuutta vielä muuttaa mielipiteensä. Haitallista tai ei, mutta osin tällä jäähymetodilla olen saanut lapsen syömään vähän paremmin ja tietää sen, että nykyään en enää katso sitä ruokapöydässä itkemistä ja huutoa. Viesti on tämä: nyt on ruoka-aika, nyt syödään tässä ja tätä ja tällä tavalla, hiljaa. Jos ei anna muille ruokarauhaa, niin joutuu lukkojen taakse vähäksi aikaa. Yleensä sieltä tullaan sitten ihan eri asenteella ja voi itsekin syödä vielä jos haluaa. Ja jottei nukuttaminen veisi toivottavasti taas kahta tuntia raivokohtausta kuunnellen ja käy fyysiseksi kiinnipitopakoksi, niin jos tilanne vaikuttaa siltä, niin nukkumaan mennään jäähytyrmän kautta. On tiettyjä asioita mitkä ei vaan kuulu nukkumaanmenoon ja se on semmoinen yleinen juoksentelu ja paikkojen sotkeminen... lähtee myös lelut jäähylle, jos uni ei muuten ala kiinnostaa.

[/quote]

Miksi edes hankit lapsia, jos et jaksa kasvattaa heitä kunnolla?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:06"]

Kiinnipitopakkoja, lukkojen taakse viemistä, raivokohtauksia, jäähytyrmää. Ei voi kuin toivoa, että tuo 14 provoilee.

[/quote]

Niinpä... Vankeja kohdellaan näin, ei pieniä lapsia, jotka vasta opettelevat käytöstapoja ja itsesäätelyä...

En nyt ihan täysin lyttäisi supernannyakaan. Niissä perheissä on ongelmat päässeet tosi pitkälle ja vanhemmat kädettömiä (aivottomia tai laiskoja tai molempia). Ne lapset ovat jo väärällä uralla eivätkä ihan heti halua tai osaa siirtyä siitä toiseen moodiin. Eli niitä rankempia menetelmiä käytetään siinä herätys- ja muutosvaiheessa muttei sitten enää sen jälkeen. Kyllähän supernannykin motivoi lapsia hyvään käytökseen ja selittää niille toivottua käytöstä ja asioita. Tavallinen perhe voi vaan hypätä suoraan siihen motivointiin ja selittämiseen ilman sitä rajumpaa vaihetta. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:33"]Vaikka nykytiedon valossa se on haitallista lapsen kehitykselle. Supernanny on väärässä!

Jäähystä ei ole pienelle lapselle mitään hyötyä, päin vastoin. Ei lapsi ymmärrä, miksi hänet eristetään muista. Lapselle tulee selittää hänen toimineensa väärin ja kertoa, mikä olisi toivottavaa käytöstä. Niin lapsi oppii!

Esim. itse muistan lapsuudestani sen, kuinka minut toistuvasti suljettiin yksin komeroon tai nurkkaan "miettimään tekosia" (päiväkodissa ja kotona). Ei jäänyt mieleen, mitä sitten tein ansaitakseni tuon. Vain rangaistus jäi mieleen, että ei ehkä ollut kovinkaan toimivaa...

 
[/quote]

Aika naiivi ja ylemmyysentuntoinen kuvitelma, että ihmiset olisivat niin tyhmiä, että eivät Myös puhuisi ja selittäisi lapsilleen asioita, vaikka jäähyä käyttäisivätkin. Ei se supernannykaan niin toimi, vaan aina lapselle myös kerrotaan mistä on kysymys.

Itse olen sitä mieltä, että niillä jotka käyttäytyvät hyvin ja toimivat oikein, heillä on aina ensisijainen oikeus olla turvassa ja rauhassa. Täten vaativamman lapsen käsittely pitää tehdä myös heidän ehdoillaan, ei niin, että yhden raivopään annetaan esim. Riehua lapsiryhmän edessä päivittäin, koska tälle raivoajalle on ikävää joutua pois ryhmästä (ei tpki yksin, vaan aikuisen kanssa), vaam ajatella myös niitä muita, joilleon usein todella ahdistavaa katsoa jonkun jatkuvaa riehumista.

Musta on lähtökohtaisesti hassua, että lasten oletetaan kestävän mitä vaan muilta lapsilta. Jonkun purijan annetaan Riehua vuodesta toiaeen ja vaan voivotellaan ja lässytellään, eilä ketään kiinnosta miltä niistä uhreista tuntuu.

No mutta lähtökohtaisesti siis on tosi hyvä jos lapsi uskoo kaiken puheella, ja muuttaa sillä toimintaansa. Kaikki lapset vaan eivät tee niin.JOtkut tarvitsee ja haluaa kuormittavassa tilanteessa nimenomaan päästä siitä pois rauhoittumaan kenties ihan yksinkin. Monelle pahin painajainen on joutua väkisin hoitajan/aikuisen syliin ryhmän edessä. Eli ei pliis olla taas niin halvatun mustavalkoisia kaikessa.

Erään kaupungin lastenpsykiatriselta osastolta kysyin asiaa, kun oli tämä jäähypenkki tullut esille mediassa. Olivat sitä mieltä, että jäähypenkki on ihan hyvä kasvatusmetodi :)

En ole itse alan asiantuntija, mutta ei tässä elämässä kaikki asiat mene sen mukaan, mikä on järkevää ja mikä on kasvatuksellisesti parasta. Mielestäni se on elämässä todella tärkeä oppi, että kaikilla tehdyillä asioilla on seuraukset. Hyvillä todennäköisesti hyvät ja pahoilla pahat. :)  Totuus valkenee elämässä jossain vaiheessa, että asioita ei enään kuitata vaan selittelyllä :)

5 lasta minulla. Harvoin laitan huoneeseen miettimään tekemisiään. Joskus on pakko jos jotain älytöntä tapahtunut. Pakkohan älyttömyyksistä on seuraus oltava ja varsinkin jos joku toistuu! Jonkun ajan päästä puhumme asian halki kunnes itsekin olen rauhoittunut.