Ei saatu erityisavustajaa :(

Jos tämä lapsi on vielä aika pieni, niin se kotona hoitaminen voisi ihan oikeasti olla hänelle tosi hyvä juttu. Päiväkoti voi olla aikamoinen trauma aistiyliherkälle pikkulapselle, kun normaali rauhallinen kotielämäkin on jo tarpeeksi.

Sen sijaan jos kyse on vähän vanhemmasta jo, 3-4-vuotiaasta tai ylöspäin, niin sitten kyllä alkaisi olla jo ihan hyvä alkaa vaan tottua normaalielämään liittyvään epämukavuudentunteeseen. Jossain vaiheessa meinaan aistiyliherkänkin on kuitenkin pakko siihen sopeutua, ei voi elää suojatussa pumpulikuplassa koko ikäänsä.

Itsekin olen aistiyliherkkä, mutta olen oppinut ajan kanssa pitämään tiettyä etäisyyttä tuntemuksiini, niin etten anna niiden määräillä minua. Tavallaan uskon että tähän on auttanut se, että minua 1970-luvun lapsena EI rajattomasti ymmärretty herkkyyteni takia. Toisaalta sain olla kotihoidossa kouluunmenoon asti, minkä kyllä uskon itselleni olleen hyväksi. 

Kyllä nämä tuntemukset on ihan todellisia! Itsellänikin oli lapsena, samoin miehelläni. Edelleen on atooppista ihottumaa.

Ehkä sellaiset eivät ymmärrä, joilla ei ole omaa kokemusta.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:03"]Jos tämä lapsi on vielä aika pieni, niin se kotona hoitaminen voisi ihan oikeasti olla hänelle tosi hyvä juttu. Päiväkoti voi olla aikamoinen trauma aistiyliherkälle pikkulapselle, kun normaali rauhallinen kotielämäkin on jo tarpeeksi.

Sen sijaan jos kyse on vähän vanhemmasta jo, 3-4-vuotiaasta tai ylöspäin, niin sitten kyllä alkaisi olla jo ihan hyvä alkaa vaan tottua normaalielämään liittyvään epämukavuudentunteeseen. Jossain vaiheessa meinaan aistiyliherkänkin on kuitenkin pakko siihen sopeutua, ei voi elää suojatussa pumpulikuplassa koko ikäänsä.

Itsekin olen aistiyliherkkä, mutta olen oppinut ajan kanssa pitämään tiettyä etäisyyttä tuntemuksiini, niin etten anna niiden määräillä minua. Tavallaan uskon että tähän on auttanut se, että minua 1970-luvun lapsena EI rajattomasti ymmärretty herkkyyteni takia. Toisaalta sain olla kotihoidossa kouluunmenoon asti, minkä kyllä uskon itselleni olleen hyväksi. 
[/quote]

4-vuotias. Tähän saakka on pärjännyt ihan ok, mutta nyt oireet pahentuneet. Neuvolassa pääsen vielä keskustelemaan lääkärin kanssa ja neuvotellaan saako lähetteen neurolle. Päiväkodissa eivät edes noteeraa näitä aistituntemuksia. Mutta luulis että nykypäivänä olisi ymmärtäväisempää kuin 80-luvulla kun itse olin lapsi.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:03"]Jos tämä lapsi on vielä aika pieni, niin se kotona hoitaminen voisi ihan oikeasti olla hänelle tosi hyvä juttu. Päiväkoti voi olla aikamoinen trauma aistiyliherkälle pikkulapselle, kun normaali rauhallinen kotielämäkin on jo tarpeeksi.

Sen sijaan jos kyse on vähän vanhemmasta jo, 3-4-vuotiaasta tai ylöspäin, niin sitten kyllä alkaisi olla jo ihan hyvä alkaa vaan tottua normaalielämään liittyvään epämukavuudentunteeseen. Jossain vaiheessa meinaan aistiyliherkänkin on kuitenkin pakko siihen sopeutua, ei voi elää suojatussa pumpulikuplassa koko ikäänsä.

Itsekin olen aistiyliherkkä, mutta olen oppinut ajan kanssa pitämään tiettyä etäisyyttä tuntemuksiini, niin etten anna niiden määräillä minua. Tavallaan uskon että tähän on auttanut se, että minua 1970-luvun lapsena EI rajattomasti ymmärretty herkkyyteni takia. Toisaalta sain olla kotihoidossa kouluunmenoon asti, minkä kyllä uskon itselleni olleen hyväksi. 
[/quote] Toisaalta ennen vanhaan tämä ymmärtämättömyys ja tukien puute (siis terapiat ym) johti monesti ns kylähulluihin. Ainakaan oma lapseni ei pärjäisi (tarkoitan pärjäämisellä suuntaa kohti veronmaksajaa) ilman terapioita ja erityispäivähoitoa. Hänellä on kylläkin myös lievä autismi, eikä olla varmoja vielä luoko aistisäätelyn ongelmat autisaamin piirteitä vai toisinpäin.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:53"]Ei se iho pysy kunnossa jos ei koko ajan rasvaile ja lapsi on herkkä valolle, koville äänille ja jotkut vaatteiden materiaalit kutittaa. Ei ole kiva kuulla kun hän kertoo iltapäivällä että oli sitä ja sitä vaivaa mutta hoitaja ei ehtinyt auttaa. Tai vaatteet kutitti mutta hoitaja ei vaihtanut tms.

Ap
[/quote]

Sitten jäät kotiin rasvailemaan

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:53"]Ei se iho pysy kunnossa jos ei koko ajan rasvaile ja lapsi on herkkä valolle, koville äänille ja jotkut vaatteiden materiaalit kutittaa. Ei ole kiva kuulla kun hän kertoo iltapäivällä että oli sitä ja sitä vaivaa mutta hoitaja ei ehtinyt auttaa. Tai vaatteet kutitti mutta hoitaja ei vaihtanut tms.

Ap
[/quote]

Sitten jäät kotiin rasvailemaan
[/quote] Pakkohan ihmisen on töissä käydä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:32"]En ymmärrä näitä omia erityisavustajia. Yhden aikuisen työpanos menee yhden lapsen oppimiseen. Tuntuu hurjalta tuhlaukselta.
[/quote] Eli ehdotuksesi on: Jätetään nämä lapset syrjäytymään. Sinusta se ei ole tuhlausta? Ei vaikka lapsuusiän tuella ja avulla näistä lapsista voi kasvaa työtä tekeviä ihmisiä? Kuulutko sinä siihen porukkaan, joiden mielestä verorahan suuntaaminen toisten ihmisten auttamiseen on tuhlausta? Minä kun taas veronmaksajana ajattelen, että sitä varten tämä systeemi on luotu sivistysmaihin. Jotta kaikki saavat apua, kun tarvitsevat.
[/quote]
En tartu olkiukkoosi, en puhunut syrjäyttämisestä mitään. Haluan auttaa heikkoja, ja autankin. Mutta meillä ei ole varaa maksaa kaikille kaikkea! Kyse on priorisoinnista. Totesin vaan, että kuulostaa hurjalta tuhlaukselta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:53"]

Ei se iho pysy kunnossa jos ei koko ajan rasvaile ja lapsi on herkkä valolle, koville äänille ja jotkut vaatteiden materiaalit kutittaa. Ei ole kiva kuulla kun hän kertoo iltapäivällä että oli sitä ja sitä vaivaa mutta hoitaja ei ehtinyt auttaa. Tai vaatteet kutitti mutta hoitaja ei vaihtanut tms. Ap

[/quote]

Miksi alun alkaenkin puet lapsen sellaisiin materiaaleihin, jotka kutittavat häntä?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:53"]

Ei se iho pysy kunnossa jos ei koko ajan rasvaile ja lapsi on herkkä valolle, koville äänille ja jotkut vaatteiden materiaalit kutittaa. Ei ole kiva kuulla kun hän kertoo iltapäivällä että oli sitä ja sitä vaivaa mutta hoitaja ei ehtinyt auttaa. Tai vaatteet kutitti mutta hoitaja ei vaihtanut tms. Ap

[/quote]

Miksi alun alkaenkin puet lapsen sellaisiin materiaaleihin, jotka kutittavat häntä?
[/quote]

Puen ainoastaan puuvillaan mutta vaatteet saattavat kutittaa myöhemmin. Ei sitä aina heti huomaa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:07"]Lapsella aistiyliherkkyyttä ja atooppinen ihottuma. Ei saatu erityisavustajaa. Mietin otanko kotihoitoon ja lopetan työt.
[/quote] hah

Mitä jos hoitaisit omat lapsesi? Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa sinun lisääntymisesi seuraukset?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:03"]Jos tämä lapsi on vielä aika pieni, niin se kotona hoitaminen voisi ihan oikeasti olla hänelle tosi hyvä juttu. Päiväkoti voi olla aikamoinen trauma aistiyliherkälle pikkulapselle, kun normaali rauhallinen kotielämäkin on jo tarpeeksi. Sen sijaan jos kyse on vähän vanhemmasta jo, 3-4-vuotiaasta tai ylöspäin, niin sitten kyllä alkaisi olla jo ihan hyvä alkaa vaan tottua normaalielämään liittyvään epämukavuudentunteeseen. Jossain vaiheessa meinaan aistiyliherkänkin on kuitenkin pakko siihen sopeutua, ei voi elää suojatussa pumpulikuplassa koko ikäänsä. Itsekin olen aistiyliherkkä, mutta olen oppinut ajan kanssa pitämään tiettyä etäisyyttä tuntemuksiini, niin etten anna niiden määräillä minua. Tavallaan uskon että tähän on auttanut se, että minua 1970-luvun lapsena EI rajattomasti ymmärretty herkkyyteni takia. Toisaalta sain olla kotihoidossa kouluunmenoon asti, minkä kyllä uskon itselleni olleen hyväksi.  [/quote] Toisaalta ennen vanhaan tämä ymmärtämättömyys ja tukien puute (siis terapiat ym) johti monesti ns kylähulluihin. Ainakaan oma lapseni ei pärjäisi (tarkoitan pärjäämisellä suuntaa kohti veronmaksajaa) ilman terapioita ja erityispäivähoitoa. Hänellä on kylläkin myös lievä autismi, eikä olla varmoja vielä luoko aistisäätelyn ongelmat autisaamin piirteitä vai toisinpäin.

[/quote]

Totta, kyllä itsekin uskon että nykyään saadaan ihan tuottaviksi kansalaisiksi pelastettua monia sellaisia jotka olisivat tavalla tai toisella syrjäytyneet ennenvanhaan. En menisi itsestänikään vannomaan mitä minusta olisi tullut jos minut olisi heti äitiysloman jälkeen kärrätty tavalliseen päiväkotiin ylenpalttisten ärsykkeiden keskelle, vaikka sitten lopulta olenkin kohtuu lievä tapaus, kun kerran rauhallinen kotona hoitaminen ja asteittainen ärsykkeisiin totuttelu ovat ilman terapiaa tms erityisapua toiminut. 

Tosin kyllä minä vieläkin aikuisena tunnen kaikki ne samat "tuskat" erityisherkkyydestäni kuin lapsenakin. Esim. hankaus, kuuma, äänet jne tuntuvat minusta edelleen tuskallisilta. Nykyään vaan osaan katsella niitä tuntemuksia kuin ulkopuolisena ja järjellä todeta, että ahaa, tämä on taas tätä aistiherkkyyttä, ei mitään todellista vaaraa ole, täytyy vaan kestää ja turha purkaa valituksena muille oloaan, koska ne muut ei koe samoin kuin minä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:25"]

Mitä jos hoitaisit omat lapsesi? Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa sinun lisääntymisesi seuraukset?

[/quote]

Tätähän tämä nykyään on; geeniloton toteutuneet riskit ulkoistetaan veronmaksajien harteille. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:53"] Ei se iho pysy kunnossa jos ei koko ajan rasvaile ja lapsi on herkkä valolle, koville äänille ja jotkut vaatteiden materiaalit kutittaa. Ei ole kiva kuulla kun hän kertoo iltapäivällä että oli sitä ja sitä vaivaa mutta hoitaja ei ehtinyt auttaa. Tai vaatteet kutitti mutta hoitaja ei vaihtanut tms. Ap [/quote] Miksi alun alkaenkin puet lapsen sellaisiin materiaaleihin, jotka kutittavat häntä? [/quote] Puen ainoastaan puuvillaan mutta vaatteet saattavat kutittaa myöhemmin. Ei sitä aina heti huomaa. Ap

[/quote]

Anna kutittavat vaatteet keräykseen heti, kun olet todennut ne sopimattomiksi, ja pidä hyviksi havaitut. Ja  kokeile uusia vaatteita vain kotioloissa.

Aistiyliherkkyyttä on olemassa. Ehkä kuitenkin tällaisen lapsen oman tulevaisuuden kannalta olisi parasta, että asiasta tehtäisiin mahdollisimman vähän numeroa. Kun vanhemmat ryhtyvät voi voi -paapojiksi, lapsi oppii käyttämään sitä hyväkseen. Eli vaikka vaate kutittaa, jos siitä ei tee sen ihmeempää numeroa, lapsi oppii, että vaate kutittaa, onpa harmi, pitää laittaa erilainen vaate päälle seuraavana päivänä. Mutta jos äiti kyynelehtii ja voivottelee vieressä ja on harmissaan ja kauhuissaan, kun yhteiskunta ei olekaan vaihtanut kultanupun kutittavaa paitaa samalla sekunnilla, voi lapsesta kasvaa ihminen, joka käyttää herkkyyttään valittamisen kautta hyväksi aina ja joka tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:54"]Ja itkee kun joutuu menemään päiväkotiin kun siellä kukaan ei auta. Tuntuu tosi kurjalta.

Ap
[/quote]

Jossa sitten itse

Miksi viet päiväkotiin. Palkkaa kotiin oma hoitaja tai hoida itse

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:54"]

Ja itkee kun joutuu menemään päiväkotiin kun siellä kukaan ei auta. Tuntuu tosi kurjalta. Ap

[/quote]

Ota sinä tavaksesi käydä ruokatunnilla vaihtamassa lapsen vaatteet ja lisäämässä voidetta. Ei siihen vakituista ulkopuolista tarvita.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:53"] Ei se iho pysy kunnossa jos ei koko ajan rasvaile ja lapsi on herkkä valolle, koville äänille ja jotkut vaatteiden materiaalit kutittaa. Ei ole kiva kuulla kun hän kertoo iltapäivällä että oli sitä ja sitä vaivaa mutta hoitaja ei ehtinyt auttaa. Tai vaatteet kutitti mutta hoitaja ei vaihtanut tms. Ap [/quote] Miksi alun alkaenkin puet lapsen sellaisiin materiaaleihin, jotka kutittavat häntä? [/quote] Puen ainoastaan puuvillaan mutta vaatteet saattavat kutittaa myöhemmin. Ei sitä aina heti huomaa. Ap

[/quote]

Anna kutittavat vaatteet keräykseen heti, kun olet todennut ne sopimattomiksi, ja pidä hyviksi havaitut. Ja  kokeile uusia vaatteita vain kotioloissa.

[/quote]

Ja jos joku vaate tuntuu lapsen päällä hyvältä, osta samanlaisia jatkossa. Opettele tietämään mikä vaatteessa ärsyttää, onko se liian pitkä hiha, kaula-aukko, resori hihan suussa vai mikä. Sama housuissa sukissa jne. Ja osta vain sellaisia jotka toteat hyviksi. Se on sinun velvollisuutesi äitinä. Yleensä nämä helpottavat iän myötä. Äläkä mene täysillä mukana lapsen herkkyyksiin, siedätystä tarvikaan, koko ajan.

t. SI-häiriöisen äiti