Miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi?
Siis olettaen, että voisi kuvitella olevansa onnellinen sekä vanhempana että lapsettomana. Mitä iloa tai hyötyä lapsettomuudesta on? Aina puhutaan siitä, miksi kannattaa hankkia lapsia, mutta kysytään nyt välillä näin päin.
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:39"]
Miksi oletetaan, etteivät kouluikäiset tai teinit rajoittaisi elämää? Kyllä minun elämäni olisi ainakin hyvin erilaista, jos ei olisi noita poikia kaitsettavana, ruokittavana ja elämässä eteenpäin opastettavana.
[/quote]
Siksi, koska ne ikävä kyllä eivät joidenkin vanhempien elämää rajoitakaan. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että lapset jätetään pärjäämään oman onnensa nojassa. Muille sitten perustellaan että kun se lapsi on niin omatoiminen (pakko olla, kun kukaan aikuinen ei huolehdi!).
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 08:41"]Taloudellinen epävarmuus on helpompi sietää kun pitää elättää vain itsensä (ja mahdollisesti puolisonsa). Säästyy monelta huolelta ja murheelta kun ei ole jälkikasvua. Nämä olivat itselläni syyt olla hankkimatta lapsia, vaikka elämä olisi varmasti mielekästä äitinäkin. [/quote] No ne on pieniä ja ohimeneviä murheita. Suurinta on ilo ja onnellisuus plus myös suvulle. Asiahan olisi sama kuin ei uskalla elää ettei vaan tapahdu mitään. Varuiksi menee jo arkkuun makaamaan?
[/quote]
Mitä sinä höpötät. "Elään" ihan hyvin ilman kakaroita ja kavereitten ja sukulaiseten kanssa tulen tosi hyvin toimeen. Ja tiedätkö mitä: Kyllä minä olen se kiva tyyppi kuka jaksaa olla välillä lapsenvahtia sukulaisten ja kavereitten lapsille. Se on paras vaihtoehto mulle. Välillä lasten kanssa hengailu on ihan ok. Mutta 24/7 ist way tooo much for me.
Lapsettomuudessa on myös se hyvä puoli, ettei ole pakko kestää ketään karmeaa ukkoa vain sen takia, että tämä tuo rahaa perheeseen ja "lapsilla pitää olla ehjä koti". Hirveästi lukee viestejä naisilta, jotka suunnittelevat eroavansa heti kun lapset lentävät pesästä ja siihen asti (semmoisen vajaa 20 vuotta) kaitsevat jotakin laiskaa pieruverkkarinkuluttajaa. Olisi kauheaa olla niin riippuvainen toisesta ihmisestä.
..jotta voi itse jatkaa elämäänsä ikäänkuin lapsena.
Vanhempi kun ei lasta kasvata, vaan lapsi vanhempiaansa. Moni pelkää sitä.
En lukenut kaikkia vastauksia, mutta oma syyni jäädä lapsettomaksi oli se, että en halua "alistua" perinteiseen naisen rooliin, jossa jylläävät vanhoilliset arvot. Lapsi sitoo naisen kotiin vielä tänäkin päivänä ja mies ei edelleenkään ole tässä suhteessa tasa-arvoinen. En jaksa huoltaa, hoivata ja olla tukena. Se ei luonnistu minulta. Haluan tuntea itseni vapaaksi, riippumattomaksi, tyttömäiseksi, energiseksi. Äitinä en olisi mitään noista.
Yhteiskunnan silmissä me lapsettomat naiset olemme edelleen kummajaisia. Äitiyttä odotetaan ja sitä pidetään "luontevana" roolina naisille. Sellaisena elämäntehtävänä. No, minun elämäntehtäväni ei ole miellyttää yhteiskuntaa eikä siinä päätösvallassa olevia Sipilän ja Soinin kaltaisia miehiä, jotka mielellään puhuvat meidän naisten puolesta, mutta eivät anna meidän päättää.
Minun etsikkoaikani ei vielä näin nelikymppisenäkään ole ohi, mutta se ei tarkoita sitä, että tästä johtuen tyytyisin valmiiksi pedattuun äitiyden asemaan.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 08:41"]
Elämäsi jatkuu tästä ilman minkäänlaista muutosta.
[/quote]
Joo, ikinä et voi sairastua tai loukkaantua tai jäädä työttömäksi, jos sinulla ei ole lapsia. Asuntosi ei voi palaa etkä joudu pahoinpidellyksi tai ryöstetyksi. Ja mitäköhän muuta vielä?
Tämä olisi ollut kiinnostava ketju lukea, jos olisi pysytty asiassa.
Kun kysytään, miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi, on tarkoitus kertoa syitä siihen, miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi.
Ei siis syitä siihen, miksi kannattaa hankkia lapsia. Eikä ryhtyä kumoamaan syitä, miksi jonkun mielestä kannattaa olla hankkimatta. Näille asioille voi perustaa ihan oman ketjunsa nimeltä Miksi kannattaa hankkia lapsia.
Omat pääsyyni miksi elen valinnut lapsettomuuden:
1. "* Ei ole niin kiinni yhteiskunnassa: lapsia pitää koko ajan kiikuttaa neuvolaan, lääkäriin, tarhaan, kouluun, kerhoihin. Itse pitää juosta vanhempainilloissa ja leipoa myyjäisiin ja myydä kalentereita jne jne. Lähes koko ajan on "valvovan silmän alla" ja velvollinen hoitamaan virallisia asioita." Olen epäsosiaalinen ihminen enkä tahdo tuollaista.
2. En tahdo olla vastuussa muista. Kun vastaan vain itsestäni, työttömyyden, sairauden tms mahdollisuus ei erityisemmin ahdista, ei edes kuoleman. Jos olisi lapsia, olisi huoli miten heille käy jos käy jotain odottamatonta.
3. Kaipaan paljon rauhaa ja hiljaisuutta. En kestä edes ajatusta, että kun tulisin töistä meluisassa avokonttorissa vietetyn päivän jälkeen, siellä kotonakin tarvisi kuunnella lasten kiljahduksia ja huutamista ja muuta meluamista.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:27"]
Tämä olisi ollut kiinnostava ketju lukea, jos olisi pysytty asiassa.
Kun kysytään, miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi, on tarkoitus kertoa syitä siihen, miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi.
Ei siis syitä siihen, miksi kannattaa hankkia lapsia. Eikä ryhtyä kumoamaan syitä, miksi jonkun mielestä kannattaa olla hankkimatta. Näille asioille voi perustaa ihan oman ketjunsa nimeltä Miksi kannattaa hankkia lapsia.
[/quote]
Koska asioilla on aina kaksi tai useampia puolia, ei kannata puhua yksipuolisesti. Mun mielestä olisi hyvin vaikea puhua esim. työttömyyden eduista puhumatta työllisyyden eduista. Työttömänä saat tehdä mitä huvittaa, työllisenä et niin paljoa, mutta saat muuta sisältöä elämään. Yksipuoliset keskustelut ovat kovin yksipuolisia.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:16"]
Lapsen saaminen todennäköisesti romahduttaa parisuhdetyytyväisyyden. Tämä on todettu kymmenissä erillisissä tutkimuksissa. Miksi silti jotkut tarjoavat lapsen hankkimista parisuhteen korjaamiseksi ja puolisoiden lähentämiseksi? Siinä ei ole mitään järkeä.
[/quote]
Mä en tarjonnut sitä, mä kerroin että lapsi voi myös lähentää. Meillä kävi niin. Siis todella hyvä parisuhde on jotenkin vielä parempi. Mutta, kuten kerroin, mun lista oli täysin subjektiivinen eli en yleistänyt. Kerroin, miltä musta tuntui. Lapsettonta elämää ehdin elää kuitenkin 34 vuotta, eikä lasta ollut mikään pakko hankkia. Onnellinen olisin ollut ilmankin.
21
[/quote]
Minäkin koen, että vanhemmuus on todellakin lähentänyt miestäni ja minua!
Minulla ei koskaan ole ollut mitaan sen kummempaa tarvetta hankkia omia (biologisesti siis) lapsia. Joskus olen ajatellut, etta adoptointi voisi olla ok, mutta en usko, etta tulen siihenkaan vaihtoehtoon paatymaan. Elika vastauksena ap:n esittamaan kysymykseen: en ole koskaan tuntenut tarvetta olla kenenkaan aiti.
Olen ollut lasten kanssa toissa ja mielellani hengaan ystavieni lasten kanssa. Ihan kivoja tyyppeja. Mutta kuten yllakin jo mainittiin, 24/7 vastuu on minulle todellakin ihan liikaa.
Olen siis omasta tahdostani lapseton. Poikaystavani on onneksi samoilla linjoilla. Ikava kylla olen menettanyt kontakteja joihinkin aiempiin (hyviinkin) ystaviin sen jalkeen, kun heista tuli aiteja. Eihan sita jatkuvaa paapatusta siita, kuinka heita ihan surettaa, etta aityis jaa minulta kokematta, kesta kukaan! Poikaystavani (saman ikaisia ollaan, kohta kolmenkympin puolivalissa) ei koskaan koe moista kohtaloa! Han ei kuule olevansa itsekas tai mitenkaan muutenkaan poikkeava vain siksi, etta han ei lapsia halua...
Kaikesta huolimatta olen erittain tyytyvainen valintaani! :)
En tiedä miksi kannattaisi jäädä lapsettomaksi paitsi jos on köyhä... Jos on jonkun verran rahaa, kannattaa tehdä yksi lapsi. Jos on rikas niin mikä ettei suuri perhe silloin. On ihan liian stressaavaa jos on rahaton ja monta lasta... Menoja lapsesta nimittäin tulee. Itsellä tarkoin harkittu yksi lapsi jota rakastin jo ennen syntymää ja hakisin vaikka kuun taivaalta tälle lapselle. Lapsen kuuluu syntyä toivottuna ja rakastettuna, olipa millainen hyvänsä.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:27"]
Tämä olisi ollut kiinnostava ketju lukea, jos olisi pysytty asiassa.
Kun kysytään, miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi, on tarkoitus kertoa syitä siihen, miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi.
Ei siis syitä siihen, miksi kannattaa hankkia lapsia. Eikä ryhtyä kumoamaan syitä, miksi jonkun mielestä kannattaa olla hankkimatta. Näille asioille voi perustaa ihan oman ketjunsa nimeltä Miksi kannattaa hankkia lapsia.
[/quote]
Koska asioilla on aina kaksi tai useampia puolia, ei kannata puhua yksipuolisesti. Mun mielestä olisi hyvin vaikea puhua esim. työttömyyden eduista puhumatta työllisyyden eduista. Työttömänä saat tehdä mitä huvittaa, työllisenä et niin paljoa, mutta saat muuta sisältöä elämään. Yksipuoliset keskustelut ovat kovin yksipuolisia.
[/quote]
Ne edut ja haitat voisi sitten "keskustella" ketjussa nimeltä Lapsettomuuden edut ja haitat.
Ap ei pyytänyt keskustelua eri näkökannoilta vaan yksinkertaisesti luettelemaan edut (syyt, miksi kannattaa jäädä lapsettomaksi). Sellaisen listan olisin lukenut mielelläni. Nyt väsyin jo puolessa välissä, kun alkoivat vastaväitteet, joiden mukaan ei kannata ylipäätään (jäädä lapsettomaksi), ja sitten juututtiin eipäs-juupas-väittelyyn.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:39"]
Minäkin koen, että vanhemmuus on todellakin lähentänyt miestäni ja minua!
[/quote]
Eli sinä kuulut siihen vähemmistöön, jonka parisuhde ei huonone lasten hankinnan seurauksena. Okei, entä sitten? Miksi muiden pitäisi tietää tämä?
No eihä uuden elämän synnyttäminen ole järkevää. Kuolema on hirveä prosessi ja elämäkin useimmilla hyvin kurjaa kuoleman odottamista. Kuulostaa synkältä mutta julmaa ja itsekästä on lasten hankinta.
-Jos ei halua lapsia
-Jos ei pysty huolehtimaan lapsesta (henkisesti, taloudellisesti tai muusta syystä)
En oikein näe muuten miksi joku, joka haluaa lapsia, jättäisi ne hankkimatta, tai miksi joku, joka ei halua lapsia, hankkisi niitä. Jos haluaa lapsia, niin se arjen vaivannäkö ei ole mikään juttu. Mä en edes koe mitään lasten eteen tehtävää juttua mitenkään "vaivana", vaan se kuuluu siihen pakettiin, minkä olen halunnut. Ja voi olla joku, jolle lastenhoidon käytännön jutut eivät ole millään lailla rasittavia, mutta hän ei halua lasta. Tuskin hänen kannattaisi hankkia lasta vain siksi, että se ei olisi hänelle rasittavaa.
Saatan jäädä kokonaan lapsettomaksi tai sitten en. Nykytilanteessani olen nk. lapseton etä-äitipuoli. Hyviä puolia lapsettomuudessani tässä koen materiaalisen hyvän osalta, muuten asia onkin enemmän surullissävytteinen ja hyvin tunnepitoinen minulle, vaikka suurena ihanana lahjana olenkin saanut mieheni lapsia edellisestä liitostaan. Materia mitä pystyn hankkimaan kun ei ole vauvaa elätettävänä, on lähinnä kauniit ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaiset vaatteet ym elämismukavuutta kohottavat asiat. Rahaa ei juurikaan liiaksi ole, mutta ajatus mukakäytännöllisestä rahan hassaamisesta on tullut minulle laastari lapsettomuuteen.
saan kävellä kotona alasti, syödä milloin ja mitä haluan, juoda viinaakin jos haluttaa (ei tosin usein haluta), naida keskellä olkkarin lattiaa ja katsoa kauhua telkkarista sohvalla rötköttäen.
nämä tuli nyt ekaksi mieleen.
En ole koskaan kiihottunut persehedelmistä. Enkä tule koskaan kiihottumaankaan. Miksi pitäisi tehdä lapsia. Mitä vittua niillä tekee? Järjetöntä rahan syytämistä viemäriin kun pitää ostaa miljoonat vaatteet ja jotkut vitun legot joka vuosi.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:28"]
Ei lapsiperhe ole automaattisesti riippuvainen muiden avusta.
[/quote]
Neuvola, lastentarha, koulu nyt ainakin ovat ne viralliset riippuvuussuhteet. Sen lisäksi, aika rajoitettua on elämä jos ei ikinä koskaan milloinkaan saa esim. lapsia hoitoon. Tottakai kukaan ei täysin riippuvainen ole, mutta huomattavasti riippuvaisempi kuin kapseton. Esim. noin 10-12 vuoteen ei pääse puolison kanssa minnekään kahdestaan, jos ei saa hoitajaa - kyllä silloin minusta aika riippuvainen muista on.