En jaksa enää koiran sottaamista

Olen koiraihminen, tai ainakin olin. Nykyään en ole asiasta enää niin varma. Ehkä syynä on koronan myötä lisääntynyt kotona oleminen ja lapsen saaminen, mutta en jotenkin vaan enää jaksa koiran tuomaa sottaa. Imuroida pitäisi joka päivä, jos haluaisin ettei lapsi ole yltä päältä karvoissa. Sohvassa ei tee mieli istua, kun sekin on aina täynnä koirankarvaa ja muita eritteitä. Sukkien pohjat ovat hetkessä mustat ja täynnä koirankarvoja. Sohvatyynyssä voi yhtäkkiä olla veikeä kakkatahra. Vaatteet menevät piloille karvoista.

Koira on jo vanha, joten emme ole siitä luopumassa. Nyt kun koronan takia ollaan koko ajan kotona, koiran tuoma sotta ottaa vaan todella paljon pahemmin pannuun.