Lue keskustelun säännöt.
Milloin viimeksi tunsit itsesi lapselliseksi?
21.05.2015 |
Kysymys otsikossa.
Minä loukkaannuin siitä, kun luokkakaverini eivät koulussa istuneetkaan viereeni, vaikka pidin paikkaa. :( Yleensä aina tuon toisen kaverin kanssa istutaan vierekkäin ja ollaan muutenkin tekemisissä. Toisen kanssa ei hirveästi ole samoja kursseja, joten häntä en hirveästi tunne, mutta oletin heidän istuvan viereeni, kun oltiin tauollakin juteltu ja kaikkea.
Menivätkin sitten keskenään toiseen päähän luokkaa. Mulle tuli tuosta tosissaan paha mieli ja päivä meni pilalle. Asiaan kuuluvasti välttelin noiden kavereiden seuraa loppupäivän. :) Kunnon ala-aste-meininkiä! Teki mieli kysyä, että oonko tehnyt jotakin väärin, kun seuraani ei kaivata, mutta asia tuntui niin mitättämältä, etten kehdannut. Ei kai amk-opiskelijalle pitäisi olla väliä sillä, istuuko sitä tunnit kavereiden vieressä vai ei, mutta näköjään on. :D
Kommentit (24)
Kiukutellessani sitä, kun mies toi kaupasta väärää suklaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään. Olen pari vuotta käyttänyt töissä mattohiirtä, ja tänään kyseinen vekotin tuli tiensä päähän. Ei löytynyt toimistolta vastaavaa laitetta, joten sain korvikkeeksi langattoman hiiren. En ole käyttänyt tavallista hiirtä pariin vuoteen, ja tuo on niiiiin omituisen näköinen tuossa työpöydällä, että oli pakko tehdä sille jotain.
Teippasin hiirelle korvat ja hännän, ja nimesin sen Luciferiksi, pystyn elämään tuon kanssa siihen asti, että saan uuden mattohiiren. Tutuille terkkuja! :D
Äsken kun tein tänne uuden aloituksen..:)
Katson usein youtubesta videoita, joiden kohdeyleisö tai ainakin suurin katselijakunta on 12-13-vuotiaat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein päivittäin. Olen pikkumainen, ajatuksiltani rajoittunut ja hyvin kateellinen ihminen.
Aika usein, aika usein, noh elämäni ei ainakaan ole tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 13:42"]Tänään. Olen pari vuotta käyttänyt töissä mattohiirtä, ja tänään kyseinen vekotin tuli tiensä päähän. Ei löytynyt toimistolta vastaavaa laitetta, joten sain korvikkeeksi langattoman hiiren. En ole käyttänyt tavallista hiirtä pariin vuoteen, ja tuo on niiiiin omituisen näköinen tuossa työpöydällä, että oli pakko tehdä sille jotain.
Teippasin hiirelle korvat ja hännän, ja nimesin sen Luciferiksi, pystyn elämään tuon kanssa siihen asti, että saan uuden mattohiiren. Tutuille terkkuja! :D
[/quote]
Oii, ihana! Tuohan on tosi luovaa ja hyvällä tavalla "lapsellista, toisin kuin mun kiukuttelut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 13:46"]Ehkä joskus yläkouluikäisenä.
[/quote]
Sama. Sen jälkeen olen aina osannut ajatella ja käyttäytyä järkevästi ja aikuismaisesti.
Suutuin siitä että kaveri yrittää olla rikas vaikka on köyhä kotiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 13:46"]Ehkä joskus yläkouluikäisenä. [/quote] Sama. Sen jälkeen olen aina osannut ajatella ja käyttäytyä järkevästi ja aikuismaisesti.
[/quote]
Sanoi oikeasti kypsä aikuinen ei koskaan.
Täällä palstalla heittäydyn lapselliseksi tämän tästä. Oikeasti olen 45-vuotias työssäkäyvä DI-lady. Tänne on hyvä kirjoitella kakkapökäleista ja kaikenlaisesta jotta sitten palaverissa voi olla asiallisesti. Auta armias jos joskus nämä kirjoitteluni osataan yhdistää minuun. Mikään silmäätekevä sentään en kuitenkaan onneksi ole eli siksi uskallan jatkaa, vaikka on olemassa (häviävän) pieni paljastumisen mahdollisuus. Mikään Toimi Kankaanniemi en sentään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuna kännissä käyttäydyin kuin 14-kesäinen sidukkahumalassa. Hävettää :( riehuin, olin huomionkipeä, puolituttujen piti katsoa perääni ja sammuin vieläpä jonnekin nurmikolle aamuyöstä...
Tänään jouduin käymään päivystyksessä, koska loukkasin selkäni salilla. Kotiin tullessa oli pakko purskahtaa itkuun, ei niinkään kivun, vaan turhautumisen takia. Miksi mulla aina hajoaa paikat ja miksi aina kun alan kehittyä jossakin urheilussa tulee jokin vamma minkä takia joutuu pitämään taukoa?
Eilen, kun vedin kamalat murjotusraivarit kun mies ei suostunut ajamaan kotiin haluamaani maisemareittiä. Kun päästiin kotipihalle, jätin kaikki kamat autoon ja painelin ovia paiskoen sisälle. Tajusin hämärästi käyttäytyväni lapsellisesti, mutta eipä se minua siinä puuskassa juuri rajoittanut. Kun rauhoitin, osasin jo hävetä. Olen aika huono häviäjä ja mun pitäisi aina saada tahtoni läpi. Tässä asiassa olisi edelleen varaa kehittyä.
Kuulemma mieheni silti tykkää minusta "ihan kamalasti", että kiva.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 15:32"]Tänään jouduin käymään päivystyksessä, koska loukkasin selkäni salilla. Kotiin tullessa oli pakko purskahtaa itkuun, ei niinkään kivun, vaan turhautumisen takia. Miksi mulla aina hajoaa paikat ja miksi aina kun alan kehittyä jossakin urheilussa tulee jokin vamma minkä takia joutuu pitämään taukoa?
[/quote]
Ymmärrän harmistuksesi. Minulla on tapana sairastua AINA (tai siltä se tuntuu) viikko/pari sen jälkeen, kun olen saanut jonkun urheiluharrastuksen aloitettua. Sitten tulee ärsyttäviä taukoja, joiden aikana motivaatio ennättää taas laskea. Pirun ärsyttävää!
Tunnen itseni lapselliseksi yhtenään, vaikka silloin kun syön karkkejani vaivihkaa laukusta, jottei mun tarvitsisi tarjota niistä muille.
Up