Milloin viimeksi tunsit itsesi lapselliseksi?
Kysymys otsikossa.
Minä loukkaannuin siitä, kun luokkakaverini eivät koulussa istuneetkaan viereeni, vaikka pidin paikkaa. :( Yleensä aina tuon toisen kaverin kanssa istutaan vierekkäin ja ollaan muutenkin tekemisissä. Toisen kanssa ei hirveästi ole samoja kursseja, joten häntä en hirveästi tunne, mutta oletin heidän istuvan viereeni, kun oltiin tauollakin juteltu ja kaikkea.
Menivätkin sitten keskenään toiseen päähän luokkaa. Mulle tuli tuosta tosissaan paha mieli ja päivä meni pilalle. Asiaan kuuluvasti välttelin noiden kavereiden seuraa loppupäivän. :) Kunnon ala-aste-meininkiä! Teki mieli kysyä, että oonko tehnyt jotakin väärin, kun seuraani ei kaivata, mutta asia tuntui niin mitättämältä, etten kehdannut. Ei kai amk-opiskelijalle pitäisi olla väliä sillä, istuuko sitä tunnit kavereiden vieressä vai ei, mutta näköjään on. :D
Kommentit (24)
Suutuin tänään äidilleni, vaikka sillä on varmasti dementia ja mun aikuisena ja ammattilaisena pitäisi saada se lääkäriin eikä turhautua jankkaamaan.
Muutama päivä sitten kun olin 5-vuotiaan tyttöni kanssa KappAhlissa. Olimme ostamassa pinnejä, kun bongattiin ihania lasten värikkäitä hiuslisäkkeitä yms ja lapsi oli silleen: "Äiti otetaan tää!" Ja minä: "Ja tää!" Silmät loistaen kahmin pinkkejä ja turkooseja härpäkkeitä käsiini. Äitini oli mukana ja ihmetteli miksi ostin lapselle tuollaisia turhuuksia.
Viime viikolla. Kävin ihan kuumana päiväkodin kevätjuhlatilaisuudessa kun yritin löytää mahdollisimman hyvän paikan josta juuri minun prinsessani näkyy. Kiukutti muut jotka veivät hyvät paikat. MUN lapseni pitää näkyä MUN ottamissa kuvissa!
Ou gaad. :(
Tunnen itseni jostakin syystä lapselliseksi kaupan irtokarkkihyllyllä. Jotenkin en koe kamalan aikuismaiseksi kahmia puolta kiloa makeisia pussiin ja märssätä koko pussia yksin himassa. True-aikuinenhan valitsisi niitä pirun kalliita kuivahedelmiä ja pähkinöitä tai sitten ottaisi tarkasti valikoituja irtokarkkeja korkeintaan n. 100 grammaa, vain pari kappaletta kutakin. :D