mitä tykkäisit jos perinnönjakoon tulisi yllätysperillinen?
Jos isäsi kuolisi ja pöytään istuisi yllätysvelipuoli eli yksi rintaperillinen lisää josta et tietäisi, tykkäisitkö?
Kommentit (54)
Miksi se selviäisi vasta perunkirjoituksessa? Vainajan virkatodistuksessa asia näkyy ja jos se ei ole siellä, niin DNA-testi ja todisteita, ei se mikään ilmoitusluonteinen asia ole. Kyllä meillä ainakin etukäteen tiedettiin, ketkä perunkirjoitukseen kutsutaan.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:33"]
Mitä sitten käy jos molemmilla vanhemmilla on velkaa? Ulosotossa,talovelkaa ynmt.. Jääkö ne velat meille lapsille?
[/quote]
Perinnöstä voi kieltäytyä ja näin kannattaa tehdä, jos perittävä omaisuus on pienempi kuin velat. Jos omaisuutta on enemmän kuin velkaa, maksetaan ensin velat pois ja käteen jää sitten loput.
Ennen vuotta 1980 toteutetut adoptiot ovat ns, heikkoja adoptioita, joihin liittyy perintöoikeus biologisiin vanhempiin. Ainoastaan jos adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen virallisesti lakiteitse (adoptiovanhemmat käynnistävät prosessin), perintöoikeuden menettää. Vuoden 1980 jälkeen toteutetut adoptiot ovat ns. vahvoja adoptioita, eikä niihin liity perintöoikeutta biologisiin vanhempiin.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:35"]
Miksi se selviäisi vasta perunkirjoituksessa? Vainajan virkatodistuksessa asia näkyy ja jos se ei ole siellä, niin DNA-testi ja todisteita, ei se mikään ilmoitusluonteinen asia ole. Kyllä meillä ainakin etukäteen tiedettiin, ketkä perunkirjoitukseen kutsutaan.
[/quote]
No ehkä kysyjä tarkoitti sitä, että siinä virkatodistusten yhteydessä vasta asia paljastuu.
Ja jos koko perunkirjoitusrumba on annettu vaikkapa lakimiehen hoidettavaksi, hän kokoaan virkatodistukset ja kutsuu ihmiset perunkirjoituksiin ja silloin voi käydä niin, että vasta siinä tilaisuudessa selviää, että siellä on joku tuntematonkin. Eihän se lakimies voi tietää, kuka tuntee toisensa ja kuka ei.
Velat eivät periydy, jos vainajalla ei ole varallisuutta niiden maksamiseen. Toisekseen jos kieltäytyy perinnöstä, siitä joutuu silti maksamaan perintöveron, sillä kieltäytyminen tulkitaan perinnön lahjoitukseksi toisille perillisille.
Kannattaa käydä hakemassa omien vanhempiensa virkatodistukset maistraatista ja tsekata niistä, keitä lapsia heillä on tunnustettuina. Niin ei tule suurempia yllätyksiä. Itse olen yllätys, joka otettiin hyvin vastaan.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:35"]
Miksi se selviäisi vasta perunkirjoituksessa? Vainajan virkatodistuksessa asia näkyy ja jos se ei ole siellä, niin DNA-testi ja todisteita, ei se mikään ilmoitusluonteinen asia ole. Kyllä meillä ainakin etukäteen tiedettiin, ketkä perunkirjoitukseen kutsutaan. Lakimiehen lähettämä kutsu maksaa noin 50 e/kpl joten kutsuminen kannattaa tehdä ihan itse, yleensä kun leski tietää lastensa yhteystiedot.
[/quote]
No ehkä kysyjä tarkoitti sitä, että siinä virkatodistusten yhteydessä vasta asia paljastuu.
Ja jos koko perunkirjoitusrumba on annettu vaikkapa lakimiehen hoidettavaksi, hän kokoaan virkatodistukset ja kutsuu ihmiset perunkirjoituksiin ja silloin voi käydä niin, että vasta siinä tilaisuudessa selviää, että siellä on joku tuntematonkin. Eihän se lakimies voi tietää, kuka tuntee toisensa ja kuka ei.
[/quote]
Yleensä lakimies on ennen perunkirjoitusta yhteydessä leskeen tai johonkin vainajan lapsista ja varmistaa, että perhe on tietoinen kaikista lapsista. Harva antaa lakimiehelle toimeksiantoa kertomatta perillisten lukumäärää ja jos se poikkeaa virkatodistuksessa olevista, niin lakimies kyllä kyselee lisää.
Äitini ja kaksi tätiäni olivat saamassa heidän tädiltään perinnön. Isotätini oli naimaton ja lähimmät sukulaiset olivat isovanhempieni kuoltua heidän kolme tytärtään, joista yksi siis äitini.
Isotäti oli pitkään huonossa kunnossa ja kuolema oli vain ajan kysymys, äidilläni ja tädeilläni oli aikaa järjestellä perintöä etukäteen. Isotäti oli aika varakas yksinäiseksi naiseksi. Oli järvenrantamökki, kaupunkiasunto, rahaa ja omaisuutta. Sisarukset olivat jo jakaneet perinnön keskenään.
NO perinnönjakoon tuli isotätini poika, josta kukaan ei tiennyt mitään. Olikin saanut nuorena lapsen, jonka oli antanut adoptioon. Ei olisi tullut kuuloonkaan pitää lasta, kun ei ollut naimisissa, eikä miestäkään ollut kuvioissa. Raskauden oli onnistunut peittämään.
Koko omaisuus meni pojalle, äitini ja tätini eivät saaneetkaan yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:42"]
Kannattaa käydä hakemassa omien vanhempiensa virkatodistukset maistraatista ja tsekata niistä, keitä lapsia heillä on tunnustettuina. Niin ei tule suurempia yllätyksiä. Itse olen yllätys, joka otettiin hyvin vastaan.
[/quote]
Saako ne tuosta noin vain?
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:33"]
Mitä sitten käy jos molemmilla vanhemmilla on velkaa? Ulosotossa,talovelkaa ynmt.. Jääkö ne velat meille lapsille?
[/quote]
Perinnöstä voi kieltäytyä ja näin kannattaa tehdä, jos perittävä omaisuus on pienempi kuin velat. Jos omaisuutta on enemmän kuin velkaa, maksetaan ensin velat pois ja käteen jää sitten loput.
[/quote]
Kiitos vastauksesta.
Vanhempani ovat eronneet ajat sitten ja isäni uusissa naimisissa. Äidilläni ei ole juuri mitään tuloja mutta ulosotto velkaa todella paljon.
Isälläni on vanha talo jonka arvo ei ole juurikaan mitään ja talo lainaa löytyy paljon sekä ulosottoa.
Kun se aika koittaa niin kieltäydyn perinnöstä. En aio maksaa heidän velkojaan,äitini minulle tekemät velat olen onneksi saanut maksettu pois. Tilasi nimelläni hobbyhallista,anttilasta,koulukuvat olivat perinnässä ja paljon muutakin.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:48"]
Äitini ja kaksi tätiäni olivat saamassa heidän tädiltään perinnön. Isotätini oli naimaton ja lähimmät sukulaiset olivat isovanhempieni kuoltua heidän kolme tytärtään, joista yksi siis äitini.
Isotäti oli pitkään huonossa kunnossa ja kuolema oli vain ajan kysymys, äidilläni ja tädeilläni oli aikaa järjestellä perintöä etukäteen. Isotäti oli aika varakas yksinäiseksi naiseksi. Oli järvenrantamökki, kaupunkiasunto, rahaa ja omaisuutta. Sisarukset olivat jo jakaneet perinnön keskenään.
NO perinnönjakoon tuli isotätini poika, josta kukaan ei tiennyt mitään. Olikin saanut nuorena lapsen, jonka oli antanut adoptioon. Ei olisi tullut kuuloonkaan pitää lasta, kun ei ollut naimisissa, eikä miestäkään ollut kuvioissa. Raskauden oli onnistunut peittämään.
Koko omaisuus meni pojalle, äitini ja tätini eivät saaneetkaan yhtään mitään.
[/quote]
Törkeästi isotätisi teki :(
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:59"]Ei oo pelkoa. Isä kuollut. Olishan se ollut kurja juttu. Olisi muutamia kymentuhansia köyhempi
[/quote]. Hieman oli pelko jos vanhapoika sedällä olisi ollut salalapsi. Ei ollut ja saimme periä aika mukavasti. Oli testamentti.
Vanhempien virkatodistukset saa maistraatista, pientä toimitusmaksua vastaan.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:37"]
Minusta olisi tavallaan ihanaa saada sisarpuoli, mulla kun ei ole sisaruksia laisinkaan. Mutta... Isälläni on mittavahko omaisuus, mutta ei kuitenkaan niin suuri, että olisi kivaa jakaa sitä kenenkään kanssa. Olen laskeskellut, että jos oikein hyvin kä, pystyn elämään pääomatuloilla perittyäni isäni. Jos siihen tulisi toinenkin jakaja ja niin sitten sen haaveen voisi unohtaa. Ja se on mulla aika isona haaveena, elämä kun on muuten potkinut aivan tarpeeksi päähän. Tosin voisin mä töissäkäymistä jatkaakin, mutta haaveeni olisi olla myös suurituloinen ja hyvätuloinen ja jos sitä en saa niin olisin kyllä pettynyt.
Mutta jos olisi joku kiva ihminen tämä sisarus niin toisaalta... Olisihan se houkutteleva ajatus. Ja olisi hauska nähdä hänen ilmeensä jos olisi pienituloisista oloista, kun saisi kuulla, ettei nyt tulekaan tyylin 20 000 euron perintöä... :)
[/quote]
Kylläpä olette kateellisia, kun joku on saamassa ison perinnön! Haha
Minuna ajattelisitte aivan samoin, vai oikeastiko joku tämän enempää toivoisi, että paikalle ilmestyisi joku lehtolapsi?