mitä tykkäisit jos perinnönjakoon tulisi yllätysperillinen?

On siis jaettavaa kesämökkeineen. Lisäksi on luvannut testamenttia muille.
Eli yllätys tulee vielä.
Ap.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:04"]

Perheessäni oli tällainen tapaus. Paappa kuoli ja perinnönjakoon saapasteli siskopuoli josta ei kukaan sisaruksista tiennyt. Mumma kertoi vasta kyseisenä päivänä asiasta. Tytär lähti tilaisuudesta oman osuutensa kanssa.

En ollut paikalla, en tiedä naisesta mitään, en nimeä, ikää, ulkonäköä tai mistä oli kotoisin.

Eikä sen koommin siitä kukaan ole puhunut.

[/quote]

Lukeehan ne perijöiden tiedot perukirjassa joten pienellä vaivalla saisit nuokin selville. Kuvaa siinä ei kuitenkaan yleensä ole ja osoitekin muuttuu kun ihmiset muuttaa.

Kiva juttu olisi. Tosin jos minulla olisi sisarus jota en tunne, niin toivoisin toki että voisin tutustua häneen ennen perinnönjakoa, silloin olen todennäköisesti itse jo vähintään 60-vuotias.

Tiedän faktana, että salarakkaani on lisännyt mut testamenttiinsa. Mielenkiinnolla odotan jo perinnönjakotilaisuutta, kun lapsille selviää, että isukilla oli vielä vanhoilla(kin) päivillään toinen nainen, jota rakasti niin paljon, että halusi muistaa häntä myös näin. En tietenkään odota, että rakkaani kuolisi, mutta perheen ilmeet ovat varmasti kullan arvoisia, kun totuus tulee ilmi! :)

Isän perintö on jo jaettu, joten tilannetta ei pääse syntymään.

Mutta jos äidin perinnönjakoon tulisi yllätysperillinen, olisin todella hämmästynyt salasisaruksestani. Äiti kun on umpirehellinen.

Isän parhaalle kaverille "Jaskalle" kävi niin 90-luvulla, että perinnönjakoon ilmestyi tuntematon nainen, kirkonkirjasta löytynyt... Tämä Jaskan isä oli kuollessaan 70+ v. eikä ollut ikinä puhunut mitään kenellekään tunnustamastaan tyttärestä, josta oli elaritkin salaa maksanut ja käynyt pari kertaa tapaamassa. Jäi siinä ylläristä leskelle sen verran paska maku suuhun, että kävi pissimässä vainajan haudalle. Eikä siellä sen koommin käynyt ennen omaa kuolemaansa. Juttelin isäni hautajaisissa "Jaskan" kanssa ja kertoi tutustuneensa siskopuoleensa, mutta isälle ei ole vieläkään oikein pystynyt antamaan anteeksi ja eniten riepoo, että ei voi enää kysyä, tarinasta on vain siskopuolen epävarma versio, hänenkin äitinsä kun oli jo kuollut.

Ns. vanhan adoptiolain aikaan lapseksi otettu ei menettänyt perintöoikeutta biologiseen sukuunsa. Muistaakseni 1976 astui voimaan uusi laki, jonka voimassa ollessa adoptoidut eivät enää peri biologisia sukulaisiaan.

Ei muuten ole uskon asia, onko isällä tai äidillä salattu lapsi, siis nykyiseltä perheeltä salattu. Ainahan ei edes puoliso tiedä, että aviomiehellä / aviovaimolla on lapsi(a) avioliiton edeltävältä ajalta. Tuntuu ihan kummalliselta, että puolisot salaavat toisiltaan sellaisen asia, joka kuitenkin joskus tulee esiin, esim. juuri perunkirjoituksessa. Tämä siis, jos lapsi on virallisesti tunnustettu. Tunnustamattomat pysyvät piilossa eivätkä peri. Nämä tunnustamattomat ovat siis miehen jälkeläisiä.

Kautta aikojenhan on löytynyt yllätyssisaruksia. Nykyään sukututkimus on varsin suosittu harrastus ja sieltäpä niitä yllätyksiä saattaa löytyäkin. Samoin monet adoptoidut ja aviottomat lapset ovat alkaneet perata juuriaan. Niin tein minäkin. Isää en enää löytänet, hän oli kuollut jo aikaisemmin, mutta kaksi sisarpuolta löytyi ja pieniä viitteitä on siitä, että jossain olisi vielä yksi sisarpuoli. Minua ei ollut tunnustettu virallisesti kuten ei myöskään tätä mahdollista toista tytärtä, joten me emme tietenkään olleet isän virkatodistuksessa eli ei tullut kutsua perunkirjoitukseen. 

Nämä mahdolliset uudet sisarukset ovat aika mielenkiintoinen ja monitahoinen juttu. Jokainen suhtautuu asiaan tietysti omalla tavallaan. Minulle ei taloudellisilla seikoilla ollut mitään merkitystä, tärkeintä oli vain saada selville, kuka minä oikein olen. Tuntui hyvältä, kun asiat vuosikymmenten jälkeen selvisivät. Ei ollut isäkään kertonut vaimolleen, että ainakin yksi jälkeläinen on jo olemassa eli oli ollut jonkin tason yllätys, kun otin yhteyttä.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:12"]Tiedän faktana, että salarakkaani on lisännyt mut testamenttiinsa. Mielenkiinnolla odotan jo perinnönjakotilaisuutta, kun lapsille selviää, että isukilla oli vielä vanhoilla(kin) päivillään toinen nainen, jota rakasti niin paljon, että halusi muistaa häntä myös näin. En tietenkään odota, että rakkaani kuolisi, mutta perheen ilmeet ovat varmasti kullan arvoisia, kun totuus tulee ilmi! :)
[/quote]

Mulle tullee myös potti. Näin ymmärsin miehen puheista.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:16"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:12"]Tiedän faktana, että salarakkaani on lisännyt mut testamenttiinsa. Mielenkiinnolla odotan jo perinnönjakotilaisuutta, kun lapsille selviää, että isukilla oli vielä vanhoilla(kin) päivillään toinen nainen, jota rakasti niin paljon, että halusi muistaa häntä myös näin. En tietenkään odota, että rakkaani kuolisi, mutta perheen ilmeet ovat varmasti kullan arvoisia, kun totuus tulee ilmi! :)
[/quote]

Mulle tullee myös potti. Näin ymmärsin miehen puheista.
[/quote]

Oih.. Dream on girls..

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:51"]

Periikö adoptoitu lapsi biologisen vanhempansa? Adoptoitu kun ei aina edes saa tietää biologisia vanhempiaan eikä adoptioon antanut sitä, mihin lapsi on mennyt.

Mutta ihan sama se minulle olisi ollut, tai itse asiassa ehkä minä olisin itse ollut se yllätys jos perittävää olisi ollut.

[/quote]

Adoptoidulla lapsella ei ole oikeutta biologisten vanhempiensa lakiosaan. Mutta biologiset vanhemmat voivat tottakai testamentata loppuosan vaikka kokonaan adoptioon annetulle lapselleen.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa! Puolisoni on joutunut adoptoitavaksi isänsä lähdettyä toisen naisen mukaan ja äitinsä kuoltua. Hän oli mukana RINTAPERILLISTEN joukossa, eli suoraan lakiosa napsahti.

Toinen tapaus. Miehellä lapsi, jota mies ei ollut tunnustanut lapsekseen virallisesti. Lapsi oli aikuisena mukana suvun juhlissa. Isä kuoli, mutta tunnustamattoman isyyden takia lapsi ei ollut rintaperillisten listalla. Isänsä hautajaisissa oli silti.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:51"]

Vaatisin kyllä dna-testit, koska en usko että mitään veliä tai siskoja on.

[/quote]

Jos lapsi olisi kirkonkirjoissa isäsi nimiin laitettu, niin en tiedä, voiko dna-testillä asiaa mitenkään muuttaa. Aika moni voisi dna testien kautta saada eri vanhemmat kuin mitä kirkonkirjoissa on.

Tällainen tilanne voi tulla myös äidin kuoltua esille. Nuorena saatu lapsi on annettu jonnekin muualle kasvatettavaksi ja asiasta on vaiettu.

Minusta olisi tavallaan ihanaa saada sisarpuoli, mulla kun ei ole sisaruksia laisinkaan. Mutta... Isälläni on mittavahko omaisuus, mutta ei kuitenkaan niin suuri, että olisi kivaa jakaa sitä kenenkään kanssa. Olen laskeskellut, että jos oikein hyvin kä, pystyn elämään pääomatuloilla perittyäni isäni. Jos siihen tulisi toinenkin jakaja ja niin sitten sen haaveen voisi unohtaa. Ja se on mulla aika isona haaveena, elämä kun on muuten potkinut aivan tarpeeksi päähän. Tosin voisin mä töissäkäymistä jatkaakin, mutta haaveeni olisi olla myös suurituloinen ja hyvätuloinen ja jos sitä en saa niin olisin kyllä pettynyt. 

Mutta jos olisi joku kiva ihminen tämä sisarus niin toisaalta... Olisihan se houkutteleva ajatus. Ja olisi hauska nähdä hänen ilmeensä jos olisi pienituloisista oloista, kun saisi kuulla, ettei nyt tulekaan tyylin 20 000 euron perintöä... :)

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:12"]

Tiedän faktana, että salarakkaani on lisännyt mut testamenttiinsa. Mielenkiinnolla odotan jo perinnönjakotilaisuutta, kun lapsille selviää, että isukilla oli vielä vanhoilla(kin) päivillään toinen nainen, jota rakasti niin paljon, että halusi muistaa häntä myös näin. En tietenkään odota, että rakkaani kuolisi, mutta perheen ilmeet ovat varmasti kullan arvoisia, kun totuus tulee ilmi! :)

[/quote]

Jess, saatkohan sä testamentilla "ukkosi" äitivainaan kolmanneksi rakkaimman rannekorun? Sitä toki odotellessa. 

Siinon vanhat ukot keksiny hyvät syyt salarakkaileen, miksi jäädä viettämään salasuhdetta loppuun asti :D
Pikku kannustimet, toivottavasti tulee joku tunnearvokas roina :)

Olisin todella onnellinen! Saanhan näin tutustua uusiin ihmisiin! Siitä voisi kehkeytyä loistava ystävyys! Parasta olisi, jos ko henkilö olisi romani tai mustaihoinen.

Olisin nauranut vatsani kippuralle ja toivottanut tervetulleeksi paskaan sukuun. Olisi ollut äidilleni ja veljelleni täysin oikein. Oi että olisin mä nauttinut!!!

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:53"]

Tuo tilanne tulossa mulle eteen joskus... olen siis se yllärilapsi, jonka äitini antoi adoptioon reilut 40 vuotta sitten. Biologisen äitini kolme muuta lasta eivät tiedä minusta. Kyllähän siitä äläkkä saattaa nousta, mutta lakiosa on lakiosa.

[/quote]

Sinuna en nuolasisi aivan vielä...

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:12"]

Tiedän faktana, että salarakkaani on lisännyt mut testamenttiinsa. Mielenkiinnolla odotan jo perinnönjakotilaisuutta, kun lapsille selviää, että isukilla oli vielä vanhoilla(kin) päivillään toinen nainen, jota rakasti niin paljon, että halusi muistaa häntä myös näin. En tietenkään odota, että rakkaani kuolisi, mutta perheen ilmeet ovat varmasti kullan arvoisia, kun totuus tulee ilmi! :)

[/quote]

Mun appiukolla oli salarakas, joka uskoi ukin puheita eli sitä, että testamentissa hän saa sen asunnon, jossa ilmaiseksi oli asunut monta vuotta. Appi oli 81v kuollessaan, nainen tuolloin alle 60v. Testamentissa asunto meni kälylle eikä suinkaan salarakkaalle. Lisäksi löytyi näennäinen vuokrasopimus, mutta ei tilisiirtoja tms. todisteita vuokranmaksusta. Nainen sai maksaa 2 vuoden vuokrat kälylle ja irtisanomisaika alkoi välittömästi. Sinne meni noin 300 000 euron testamenttiin luvattu perintö verisukulaiselle.

Kyllä sellainen syrjähypyn tulos löytyy myös isäni historiasta. Ehkä olisi ollut järkytys,jos en tietäisi ja selviäisi perunkirjoituksessa. No kolmen sijaan meitä on sitten neljä jakamassa ei oota.

Isälläni oli lapsi aikaisemmasta suhteesta, me tiesimme tästä, mutta emme koskaan ennen hautajaisia olleet tavanneet. Perunkirjoitustilaisuus oli karu: isä oli myynyt osansa perheyrityksestä meille "aviolapsille" 15 vuotta aikaisemmin, isä oli tuossa vaiheeessa varaton ja esikoispoika lähti tyhjin käsin, vaikka oletti saavansa ison potin.

Mitä sitten käy jos molemmilla vanhemmilla on velkaa? Ulosotossa,talovelkaa ynmt.. Jääkö ne velat meille lapsille?