Lue keskustelun säännöt.
mitä tykkäisit jos perinnönjakoon tulisi yllätysperillinen?
21.05.2015 |
Jos isäsi kuolisi ja pöytään istuisi yllätysvelipuoli eli yksi rintaperillinen lisää josta et tietäisi, tykkäisitkö?
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:48"]
Mun äidille kävi näin, hänet oli adoptoitu lapsena ja biologisen äidin kuoltua sai perinnön. Tilanne tuli siis vainajan lapsille täytenä yllätyksenä. Eivät tykänneet.
[/quote]
Lapsilla tarkoitan äitini sisarpuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi näin. Ei harmita perinnönjako, toivoisin että olisi ollut elämässäni jo aiemmin.
No en tiedä, konkurssissa ovat käytänönssä olleet kaikki nämä minun läheisten kuolinpesät että ei tuo nyt olisi paljon asioita muuttanut
Ei kiinnostaisi muu kuin oma lakiosani. Saisi puolestani vaikka haudata äijän, en osallistuisi.
Periikö adoptoitu lapsi biologisen vanhempansa? Adoptoitu kun ei aina edes saa tietää biologisia vanhempiaan eikä adoptioon antanut sitä, mihin lapsi on mennyt.
Mutta ihan sama se minulle olisi ollut, tai itse asiassa ehkä minä olisin itse ollut se yllätys jos perittävää olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mua perinnön takia harmittaisi ja haluaisin tutustua siskooni/veljeeni. Lähinnä varmasti suuria kysymyksiä liittyisi siihen, miksi asiasta on vaiettu niin totaalisesti ja onko isäni pitänyt lainkaan yhteyttä tähän lapseen ja miksi tilanne on mennyt siihen, että minä en ole tiennyt tästä ihmisestä mitään. Ja toki kiinnostaisi, onko isäni pettänyt äitiäni ja onko asia siksi vaiettu vai onko tämä lapsi syntynyt jo ennen isäni suhdetta äitiini.
Vaatisin kyllä dna-testit, koska en usko että mitään veliä tai siskoja on. Sitä en tiedä miten suhtautuisin, ei se raha kuitenkaan ole kaikki kaikessa, tai omaisuuskaan, joten vois olla ihan hyväkin. Riippuu ihan täysin siitä millainen persoona tuo veli/sisko sitten olisi, voisihan siitä tuttavuudesta tulla enemmän iloa kuin mitä rahalla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai siitä kukaan tykkäisi, mutta vika ei kyllä ole sen siskon/veljen vaan isän. Kyllä mulle jäisi huonot muistot isästä ja ajattelisin hänestä ihan erilailla jos kuulisin että hänellä on lapsi josta ei ole huolehtinut. Oman lapseni isällä (ja hänen mahdollisilla lapsillaan) saattaa olla jonain päivänä sama edessä. Riippuu tietysti tyttärestäni. En pakottanut isää tunnutamaan isyyttään kun ei kerran halunnut mutta tein selväksi että tyttäreni sen saattaa joskus tehdä jos niin haluaa. Toivottavasti kertoo siis tästä lapsestaan tulevalle vaimolleen ja lapsilleen niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Ja voihan se olla ettei tyttäreni edes halua olla tekemisissä isänsä kanssa koskaan.
Mun sukulainen on vanhempiensa eka lapsi, mutta syntynyt ennen papin aamenta ja siksi lähetettiin maalle sukulaisiin 'piiloon'. Kun isä kuoli tämä täyssisko ilmestyi sitten perunkirjoitukseen. Oli melkoinen ylläri kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tilanne tulossa mulle eteen joskus... olen siis se yllärilapsi, jonka äitini antoi adoptioon reilut 40 vuotta sitten. Biologisen äitini kolme muuta lasta eivät tiedä minusta. Kyllähän siitä äläkkä saattaa nousta, mutta lakiosa on lakiosa.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:51"]
Periikö adoptoitu lapsi biologisen vanhempansa? Adoptoitu kun ei aina edes saa tietää biologisia vanhempiaan eikä adoptioon antanut sitä, mihin lapsi on mennyt.
Mutta ihan sama se minulle olisi ollut, tai itse asiassa ehkä minä olisin itse ollut se yllätys jos perittävää olisi ollut.
[/quote]
Adoptoidulla lapsella ei ole oikeutta biologisten vanhempiensa lakiosaan. Mutta biologiset vanhemmat voivat tottakai testamentata loppuosan vaikka kokonaan adoptioon annetulle lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama, isältä ei muuta jäänyt kuin velkaa joten jos joku haluaa tulla sitä jakamaan niin ihan vapaasti :)
Ihan sama, ei ole mitään jaettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:51"]
Periikö adoptoitu lapsi biologisen vanhempansa? Adoptoitu kun ei aina edes saa tietää biologisia vanhempiaan eikä adoptioon antanut sitä, mihin lapsi on mennyt.
Mutta ihan sama se minulle olisi ollut, tai itse asiassa ehkä minä olisin itse ollut se yllätys jos perittävää olisi ollut.
[/quote]
Ennen vuotta 1980 kotimaiseen adoptioon annettu lapsi on oikeutettu perimään myös biologiset vanhempansa. Adoptoidulla lapsella on täysi-ikäiseksi tultuaan oikeus saada biologisten vanhempiensa tiedot. Minä sain, kun menin kirkkoherranvirastoon kysymään. Ja kyllähän se perunkirjoituksessa viimeistään esille tulee, koska siihen tarvitaan vainajan virkatodistus, jossa näkyy kaikki lapset (myös adoptioon annetut), avioliitot, erot ym.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:51"]
Periikö adoptoitu lapsi biologisen vanhempansa? Adoptoitu kun ei aina edes saa tietää biologisia vanhempiaan eikä adoptioon antanut sitä, mihin lapsi on mennyt.
Mutta ihan sama se minulle olisi ollut, tai itse asiassa ehkä minä olisin itse ollut se yllätys jos perittävää olisi ollut.
[/quote]
Adoptoidulla lapsella ei ole oikeutta biologisten vanhempiensa lakiosaan. Mutta biologiset vanhemmat voivat tottakai testamentata loppuosan vaikka kokonaan adoptioon annetulle lapselleen.
[/quote]
Tämä laki muuttui. Ennen oli.
Ei oo pelkoa. Isä kuollut. Olishan se ollut kurja juttu. Olisi muutamia kymentuhansia köyhempi
Tervetuloa vaan! Ei ole mun isällä mitään jaettavaa, enkä muutenkaan ole rahan perään.
JÄRKYTTYISIN, en tosin perinnön vuoksi vaan siksi etten ikinä ois uskonut/uskoisi isästäni tuollaista!
Perheessäni oli tällainen tapaus. Paappa kuoli ja perinnönjakoon saapasteli siskopuoli josta ei kukaan sisaruksista tiennyt. Mumma kertoi vasta kyseisenä päivänä asiasta. Tytär lähti tilaisuudesta oman osuutensa kanssa.
En ollut paikalla, en tiedä naisesta mitään, en nimeä, ikää, ulkonäköä tai mistä oli kotoisin.
Eikä sen koommin siitä kukaan ole puhunut.
Mun äidille kävi näin, hänet oli adoptoitu lapsena ja biologisen äidin kuoltua sai perinnön. Tilanne tuli siis vainajan lapsille täytenä yllätyksenä. Eivät tykänneet.