Lue keskustelun säännöt.
Harkitsenko avioeroa liian kevyesti?
21.05.2015 |
Olemme olleet yhdessä melkein 20 vuotta ja meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Meidän perhe-elämä on yleensä ihan hyvää ja mies on tasavertainen kasvattaja kanssani. Tekee meillä useammin ruuat ja siivoaa niin kuin minäkin. Rakastan miestäni ja kaikki pitäisi siis olla mainiosti.
Mutta. Hänen todelliset ajatukset minusta tulee aina joskus ilmi. Meillä saattaa olla hauska ja vitsaileva hetki. Sanoin hieman pelleilemällä, että mitä hän tekisikään ilman minua. Hän suuttui täysin, luetteli päivän hommat ja haukkui minut helvetin laiskaksi ja saamattomaksi. Lähti vihaisena töihin ja sanoi tulevansa seitsemältä kotiin. Olen nyt työttömänä ja viittasi siihen, että en ole aktiivisesti kuukauden työttömyyden aikana etsinyt töitä.
Käyn terapiassa ja terapeutti viimeksi ihmetteli miksi olen niin ankana itselleni. Nyt tajusin sen. Mieheni on kriittinen minun suhteen ja olen siis kotona ollessa koko ajan varpaillani. Suoritan asioita niin kuin kuvittelen hänen haluavan minun tehdä. En voi olla vapaa itseni, koska silloin saatan tehdä jotain joka saa mieheni suuttumaan. Jos en esim ole tehnyt ruokaa hänen tullessa töistä minun on pakonomaisesti selitettävä hänelle miksi ruoka ei ole valmista. Tämä siksi, koska tiedän seuraavan riidan tullessa tämä asia nousee esiin. Kuinka en saa edes ruokaa tehtyä. Tämä riita saattaa siis syntyä siitä, että ruoka ei ollut valmiina.
En tiedä mitä pitäisi tehdä :( Olenko hullu, kun ajattelen eroa? Toisaalta, voinko parantua, jos kotona on koko ajan epäonnistumisen pelko?
Kommentit (46)
Sano tuo sama miehellesi. Mielestäni lapset ja 20 yhteistä vuotta on aika hyvä syy yrittää vielä. Mitä jos kävisitte siellä terapeutilla yhdessä? Jokaiseen liittoon kuuluu myös vaikeudet, suhteen onnistuminen on paljon kiinni siitä kuinka ne osaa käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy puhua miehesi kanssa ja sanoa nuo samat asiat, mitä kerroit aloitusviestissäsi. Ette voi elää noin. Miehen pitäisi tukea sinua kriisissäsi. Työttömyys on kriisi. Kenenkään ei pidä ruveta sinua nyt syyllistämään. Ihan kamalaa kohtelua.
Kuulostat tossukalta lattiamatolta. Sanot sille, että no en perkele kerennyt tehdä sitä ruokaa ja that's it. Vähän itsevarmuutta hei.
Mutta mikä estää sinua tekemästä sitä ruokaa? Onhan sinulla lapsetkin huolehdittavana.
Kuulostaa siltä että tuosta ei ole pitkä matka fyysiseen väkivaltaan.Pelkäät miestäsi eikä ihme.Se on juurikin riittävä syy eroon.Olin itse suhteessa jossa tuskin uskalsin hengittää ja voin kertoa että sieltä on pitkä matka ylös.Eroa ajoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tossukka, koska yritän välttää riitoja viimeiseen asti. Jos sanoisin niinkuin nro 5 kehottaa niin lopputulos on kiinni hänen sen hetkisestä fiiliksestä. Voisi sanoa, että ei mitään ongelmaa, ymmärrän tai sitten riita, johon vedetään minun huonot ominaisuudet.
Mieheni ei ymmärrä tätä asiaa. Jos yrityn sanoa hän kääntää sen aina minun syyksi. Minä en ikinä hauku häntä tuolla tavalla. Hän suuttuu minulle usein siitä, kun sanon jotain mielestäni ihan tavallisesti, mutta hän lukee rivien välistä jotain mitä siellä ei todellakaan ole.
Hänellä on omat ongelmansa, mutta ei käsittele niitä ja varmaan siksi aika ajoin ne purkautuvat minuun.
-AP
Koittakaa kumpikin hoitaa omat päänne kuntoon. Meillä on ollut joskus vähän sama tilanne mutta kun kumpikin on alkanut tiedostaa ja hoitaa itseään, tilanne paranee koko ajan. Lukekaa Arto Pietikäisen Joustava mieli parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tulisi ehdottomasti tukea sinua, mutta toisaalta ymmärrän myös miestäsi. Teidän toimeentulo on nyt enemmän hänen harteillaan, kun olet työtön. Tuossa tilanteessa toivoisi sitä joustoa molemmilta. Eli mies ymmärtäisi sinua ja toisaalta sinä miestä. Kerta olet tällä hetkellä vailla ansiotyötä, voit varmasti panostaa enemmän kotitöihin esim siihen ruoanlaittoon.
Vai onko sinun mielestäsi oikein, että miehen tulisi paitsi käydä ansiotyössä, myös hoitaa lapset ja tehdä ruokaa. Vasn koska sinulla on vaikeaa?
Itse olisin enemmän huolissani siitä, että 20 vuoden jälkeen kysyt mieluummin apua av:lta, kuin keskustelet miehesi kanssa.
Aivan kuin minun avioliittoni. Jaksamista, kamala mies sinulla(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 09:23"]Minä olen tossukka, koska yritän välttää riitoja viimeiseen asti. Jos sanoisin niinkuin nro 5 kehottaa niin lopputulos on kiinni hänen sen hetkisestä fiiliksestä. Voisi sanoa, että ei mitään ongelmaa, ymmärrän tai sitten riita, johon vedetään minun huonot ominaisuudet.
Mieheni ei ymmärrä tätä asiaa. Jos yrityn sanoa hän kääntää sen aina minun syyksi. Minä en ikinä hauku häntä tuolla tavalla. Hän suuttuu minulle usein siitä, kun sanon jotain mielestäni ihan tavallisesti, mutta hän lukee rivien välistä jotain mitä siellä ei todellakaan ole.
Hänellä on omat ongelmansa, mutta ei käsittele niitä ja varmaan siksi aika ajoin ne purkautuvat minuun.
-AP
[/quote]Sinulla on jo alitajunnassa se pelko että miehesi käy käsiksi.Siksi et sano vastaan.Se on ihan tervettä-sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi ja henkiinjäämisvietiksi.Mutta suhteenne ei ole terve ja jos suinkin voit niin eroa hänestä
Miten oli silloin kun olit töissä? Oliko miehellä silloinkin vaatimuksia ja yrititkö silloinkin suorittaa ja täyttää hänen odotuksiaan?
Vai tuliko tämä kaikki vasta työttömyytesi myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä kevyesti kehotetaan eroamaan.
Minun tilanne on sama. Ja kohtelu täysin sama. Ja syntyykö tekemättömistä töistä riita mekanismi on täysin sama.
Toisaalta olen miettinyt,jos en saa lumitöitä tehtyä päivän aikana,kun mies on 8 tuntia töissä niin onhan siinä ongelmaa omassakin organisoinnissa. Sama pätee ruuanlaittoon jne.
Syy on usein se,että olen niin väsynyt kaiken tekemiseen etten vaan saa tehdyksi. Tai en jaksa organisoida tekemisen aikataulua riittävästi.
Aikaahan pitäisi periaatteessa olla ja olenkin miettinyt,että jos olisi työaikataulu niin silloin pyykit pitäisi ripustaa heti,kun ei ole aikaa tehdä sitä kohta. Tuhlaan aikaa siis? Toisaalta minusta tuntuu,etten koskaan saa levätä kun aina on lapset siinä ja aina on kotityöt niskassa.
Syyttely on ikävää ja selittely vielä ikävämpää.siinä on olo,että on tilivelvollinen toiselle vaikka pitäisi olla tasavertainen.
Ehkä isoin ongelma on siinä,että näette eritavoin mitä kummankin tehtäviin tällä hetkellä kuuluu? Ehkä miehesi mielestä sinun pitäisi tehdä kotona ollessasi enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä väkivaltaa. Heikomman alistamista. Jatkuvaa varpaillan oloa omassa kodissaan. Eroa.
Selvennän tätä ruuanlaittoa. Työttömänä ollessani olen opetellut uusia ruokalajeja ja panostanut todella siihen. Minä hoidan pyykinpesut, viikkaukset, astianpesukoneen tyhjennyksen ja täytön. Hän tekee näitä joskus, mutta minä pääsääntöisesti kun olen kotona.
Olen tehnyt nyt ulkohommia ja kunnostanut terassiamme.
Miehelleni ei oikeastaan tule taloudellisesti mitään muutoksia työttömyyteni takia. Minä siitä tietenkin otan takkiin, mutta kaikki menot maksan niinkuin työssäollessanikin.
Teillä ei ole yhteinen talous? Vaikka 20v yhdessä? ??
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 09:32"]Kylläpä kevyesti kehotetaan eroamaan.
[/quote]Siinä vaiheessa kun joutuu pelkäämään kotona niin ero on se ainoa vaihtoehto.Kaikkee paskaa sitä ei sentään naisenkaan tarvii niellä
Vaatiminen ja haukkuminen johtuu miehen omista ongelmista. Siis se, ettei kykene puhumaan ristiriidoista asiallisesti. Ap voisi vaatia puolestaan miestä selvittämään omat ongelmansa.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 09:32"]Kylläpä kevyesti kehotetaan eroamaan.
[/quote]Siinä vaiheessa kun joutuu pelkäämään kotona niin ero on se ainoa vaihtoehto.Kaikkee paskaa sitä ei sentään naisenkaan tarvii niellä
[/quote] no onko se mies ikinä käynyt käsiksi?
Miehesi pahoinpitelee sinua henkisesti, hän se tarvisi terapiaa.