Lue keskustelun säännöt.
Harkitsenko avioeroa liian kevyesti?
21.05.2015 |
Olemme olleet yhdessä melkein 20 vuotta ja meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Meidän perhe-elämä on yleensä ihan hyvää ja mies on tasavertainen kasvattaja kanssani. Tekee meillä useammin ruuat ja siivoaa niin kuin minäkin. Rakastan miestäni ja kaikki pitäisi siis olla mainiosti.
Mutta. Hänen todelliset ajatukset minusta tulee aina joskus ilmi. Meillä saattaa olla hauska ja vitsaileva hetki. Sanoin hieman pelleilemällä, että mitä hän tekisikään ilman minua. Hän suuttui täysin, luetteli päivän hommat ja haukkui minut helvetin laiskaksi ja saamattomaksi. Lähti vihaisena töihin ja sanoi tulevansa seitsemältä kotiin. Olen nyt työttömänä ja viittasi siihen, että en ole aktiivisesti kuukauden työttömyyden aikana etsinyt töitä.
Käyn terapiassa ja terapeutti viimeksi ihmetteli miksi olen niin ankana itselleni. Nyt tajusin sen. Mieheni on kriittinen minun suhteen ja olen siis kotona ollessa koko ajan varpaillani. Suoritan asioita niin kuin kuvittelen hänen haluavan minun tehdä. En voi olla vapaa itseni, koska silloin saatan tehdä jotain joka saa mieheni suuttumaan. Jos en esim ole tehnyt ruokaa hänen tullessa töistä minun on pakonomaisesti selitettävä hänelle miksi ruoka ei ole valmista. Tämä siksi, koska tiedän seuraavan riidan tullessa tämä asia nousee esiin. Kuinka en saa edes ruokaa tehtyä. Tämä riita saattaa siis syntyä siitä, että ruoka ei ollut valmiina.
En tiedä mitä pitäisi tehdä :( Olenko hullu, kun ajattelen eroa? Toisaalta, voinko parantua, jos kotona on koko ajan epäonnistumisen pelko?
Kommentit (46)
Mieheni soitti ja nyt oikeasti nostimme kissan pöydälle. Oli helppo puhua asioista puhelimessa. Hän oli hyvin pahoillaan suuttumisesta ja huonosta kielenkäytöstä. Kerroin vihdoinkin kaikki tunteeni miten yritän miellyttää ja vältän konflikteja. Epäilen kuitenkin, että näitä minun ajatuksia on vaikea muiden ymmärtää.
Terapeutti on ihmetellyt sitä miksi puhun niin vähän miehestäni. Hän sanoi, että puhumattomuus kertoo hyvin paljon hänelle.
Erityiskiitos numerolle 40 :) Olet varmasti oikeassa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 09:38"]
Siinä vaiheessa kun joutuu pelkäämään kotona niin ero on se ainoa vaihtoehto.Kaikkee paskaa sitä ei sentään naisenkaan tarvii niellä
[/quote]
Peesi, erosin aikoinaan koska halusin pysyä hengissä. Ex oli myös fyysisesti väkivaltainen.
N
Pariterapia voisi olla teille paikallaan. Nuo voivat olla vanhoja opittuja käytösmalleja, joista täytyy päästä pois. Mä en jaksa uskoa, että fyysinen pahoinpitely olisi tuossa lähellä, jos ei ole 20 vuoteen käynyt kiinni tai ollut varsinaisesti uhkaava. Mun mielestä syytä on nyt molemmissa ja silloin pariterapia voisi auttaa teitä molempia ymmärtämään toisianne. Mun mielestä on toki kohtuullista, että kotona oleva hoitaa pääosin kotityöt, mutta ei siitä riitaa pidä tulla, jos ei joskus olekaan hoitanut kaikkea. Ja kyllä tuossa vaiheessa parisuhdetta olettaisi jo talouden olevan yhteinen, en ymmärrä taloudellista eriarvoisuutta samassa perheessä, varsinkin jos olette ydinperhe.
AP taas tässä.
Kyllä meillä on yhteinen talous, mutta koska olen itsenäinen nainen niin haluan osallistua talouden menoihin niinkuin ennenkin:) Vaikka olenkin tossukka kotona niin muuten en ole tossukka: D Mieheni maksaa varmasti tarvittaessa niitä mitä minä en kykenisi, mutta minulla on aina ollut tarve selviytyä itse. Pyydän apua vasta pakkotilanteessa. Ehkä tästäkin pitäisi keskustella enemmän terapiassa.
Lisäksi se olen minä, joka kuluttaa rahaa turhiin juttuihin. Mieheni on puolestaan hyvä säästämään. Turhista jutuista pystyn hyvin karsimaan tulojen pienennettyä.
no mikä aapeeta estää laittamasta sitä ruokaa lapsilleen sen verran suurta määrää, että siitä riittäisi seuraavaksikin päiväksi koko porukalle? Säännöllinen ruokarytmi varmasti auttaisi myös muihin haihatteluihin.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:50"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:43"]Av-analyysi; aloitus on provo. Liikaa tuttua tematiikkaa + Itse olisin enemmän huolissani siitä, että 20 vuoden jälkeen kysyt mieluummin apua av:lta, kuin keskustelet miehesi kanssa. [/quote] Olet väärässä :) Halusin vaan muiden näkökulmaa asiaan. Olen miettinyt eroa valitettavan usein, mutta rakastan miestäni ja hän minua. Tämä mieheni miellyttäminen saattaa olla osittain pääni sisällä ja tämä käytös on ollut jo lapsuudesta lähtien ja osasyy terapiassa käymiseen. Mieheni ei ymmärrä pelkoani, kun olen siitä aiemmin puhunut. Hän ei ole ikinä fyysisesti vahingoittanut minua enkä usko sellaista tapahtuvan. On lasten kanssa hyvin kärsivällinen ja huomaavainen. Siksi tuntuukin, että minussa on vikaa. Ja varmasti onkin. [/quote] Vika on pääasiassa siinä, että olet myös itse luonut itsellesi raamit siitä millainen vaimo ja äiti sinun pitää olla. Ihan hyvä juttu, että käyt siellä terapiassa ja opit varmaan suhtautumaan itseesi lempeämmin!
[/quote]
Joo, mutta se ei asiaa auta jos ap:n mies ei muuta toimintaansa.
Voin vaan ihmetellä millaisia parisuhteita av-mammoilla on, jos teidän mielestä kumppanin haukkuminen on sallittua :D Ei käy kateeksi.