Alzheimer-anoppi meille kotiin, riskit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurissani on palvelutalon psykogeriatrinen osasto. Sieltä kuului aamulla tämmöistä, kun kävelin ikkunan ohi:

"Perkele! Voii perrkele! Perrkeleen perrkele ei tästä tuu yhtään mitään ssaatana!"

Ilmeisesti asukkaalta tullut jotain normaalia paksumpaa housuun kun ikkunat oli levällään ja perkelöinti käynnissä. Oli ilmeisen tiukka paikka niin hoidettavalle itselleen (iäkäs mies) kuin hoitajille.

Pari vuotta sitten siellä hoidettava keksi puukottaa hoitajaa haarukalla.

Hanttiin paneva, mahdollisesti isokokoinen hoidettava voi olla sangen hankala tapaus jo fyysisesti. Sen verran on kokemusta ja näkemystä, ettei edes rauhallinen, mutta iso ja painava ihminen ole ns. helppohoitoinen, jos hän on fyysisesti avuton.

 

Todennäköisesti tuo huutaja on Alzheimer-potilas. Se muuttaa käytöstä, kiltti mummelikin, joka ei tuollaista normaalisti suustaan päästäisi voi sairastuttuaan huudella tuollaista. Eikä hänen tarvitse edes mitään tehdä, kuin joku ajatus rupeaa vaivaamaan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otatte kotiin, niin takuuvarmasti ei saa hoivapaikkaa, kotihoidossa on ihmisiä, jotka eivät enää kykene edes liikkumaan ominavuin ja ovat dementoituneita, eikä sitä hoivapaikkaa ole edes heille. Muistakaa myös, että hoivamaksut ovat todella korkeita!

Kunnalliset maksut määräytyvät eläkkeen mukaan. Itselle jätetään n 160 e muu menee hoitoon.

167€, juuri tuli omaisen hoitomaksun päätös.

Tämä tapahtui meillä: osa lapsista vastusti kovasti äitinsä laitokseen laittamista. Sattuneesta syystä yksin näistä lapsista otti mummon luokseen muutamaksi päiväksi, ja yöksi myös. Toisena päivänä tuli edunvalvojalle äkäinen puhelu: Heti laitospaikka hakuun!

Ette halua tietää syytä * terveisiä tutuille*

AP:lle voin kertoa, että niitä riskejä on paljon. Voit aloittaa tutustumalla alan kirjallisuuteen. On varmaan tuoreempaakin, mutta lähes klassikko jo aikanaan oli Hervosen Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään. Toinen hyvä kirja on Muistojeni vartija, joka on puolison kertomaa.

Ei missään tapauksessa kannata nyt sekoittaa entisestään ottamalla häntä teille ja arvenkin sen olisit sinä, joka hänestä huolehtisit eikä hänen oma lapsensa. Nyt vaan heti intervallihoitoon laitokseen.

Käsittämätöntä minä minä minä -ajattelua. Sama, vaikka ottaisitte hengen pois välittömästi, kunhan ei vain MINUN elämääni häiritse. On helppo huudella nyt, että minä en kaipaa lasteni apua tulevaisuudessa, mutta kuinkas sitten käykään... Taidatte kuulua ryhmään, joka lähettää vammaiset lapset hoitolaitokseen, jotta oma elämä ei häiriinny turhaan.

Jos mies ja sisarukset eivät halua laitoshoitoa, niin sitten hoitavat vuorotellen anoppia anopin omassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä minä minä minä -ajattelua. Sama, vaikka ottaisitte hengen pois välittömästi, kunhan ei vain MINUN elämääni häiritse. On helppo huudella nyt, että minä en kaipaa lasteni apua tulevaisuudessa, mutta kuinkas sitten käykään... Taidatte kuulua ryhmään, joka lähettää vammaiset lapset hoitolaitokseen, jotta oma elämä ei häiriinny turhaan.

Uskon, että kukaan normaali ihminen ei halua lastensa olevan apuna vastentahtoisesti ja tapellen keskenään, kuka nyt joutuu huolehtimaan äidistä. Usein on kaikille, myös vanhukselle itselleen, mukavampaa että hoidosta huolehtii joku joka tekee sitä työkseen, ja omia lapsia ja lapsenlapsia voi tavata sitten mukavasti kyläilyjen ja yhdessätekemisen merkeissä.

Tässä on ongelmana myös välimatka, 150 km.

Jos otatte anopin teille, ette saa MITÄÄN kunnallista apua (ensiapua lukuunottamatta)!

Vaipat loppu - hae 150 km päästä.

Vessan koroke - hae 150 km päästä.

Reseptin uusinta - hoida 150 km päässä. Anopilla tuskin on verkkopankkitunnuksia, monessa paikassa eivät ota uusittavaksi puhelinsoitolla.

Lääkäri (ensiapua vaativa poislukien) 150 km päässä tai yksityinen omalla kustannuksella. 

Tilapäinen kotihoidon käynti - ei onnistu, koska anoppi ei ole kirjoilla kyseisessä kunnassa.

Ja anopin kotikunnassa todetaan ettei anopilla ole mitään avun tarvetta, koska ei puolison sairaalassa olon aikana tarvinnut yhtään apua eli ei ole mitään toiveita saada hoitopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Viette päivystykseen ja kerrotte, että on heitteillä. Sielläpähän näkevät, että mikä on tilanne. t. sotealan työntekijä

Näin kannattaa toimia. mutta pienellä korjauksella. Kun itse olin viimeistä päivää omaishoitajana, käskettiin tulla terveyskeskuksen päivystykseen. Silloin minulla tuli itku. Eihän sen sekavan ja täysin omissa maailmoissa hilluvan ihmisen kanssa voinut mihinkään päivystykseen mennä tuntikausiksi. Onneksi seuraavaan puheluun vastannut lääkäri antoi paremman neuvon: vie suoraan osastolle.

Siis osastolle, josta kävellään itse saman tien ulos enempää selittelemättä.

Ensin kannattaisi hakea lomahoitopaikkaa ainakin siksi aikaa, kun hänen puolisonsa on poissa kotoa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Anoppi pääsi väliaikaisesti kunnan järjestämään hoitokotiin, kun pidettiin tiukka linja asiasta, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Appiukko pääsee kotiin parin viikon päästä, jolloin aloitetaan kotihoidon käynnit ja katsotaan miten pitkään tai pärjäävätkö ylipäätään sen avulla, riippuu tietysti appiukon kunnostakin. Ihme kyllä asia järjestyi näinkin nopeasti. Kiitos viesteistä, saitte taottua järkeä päähämme. Meille muuttaminen ei olisi ollut toimiva ratkaisu.

T. Ap

Kiitos AP kun kerroit. Olette olleet mielessäni. Hyvä ratkaisu. Maallikosta ei ole muistisairaan hoitajaksi, vaikka miten olisi hyvää tahtoa ja teillä on hoidettavaa omissa lapsissanne ja työssännekin. Voikaa hyvin!

Iäkäs isäni omaishoiti äitiäni äidin sairastuttua nopeasti edenneeseen syöpään. Meinasi lähteä henki kummaltakin kun yöunista ei tullut mitään (äiti piti auttaa potalle ja siivota jäljet monta kertaa yössä), ruuanlaitto jäi 80-vuotiaan isän harteille ja isältä puuttui kaikki perusosaaminen hygieniasta ja ensiavusta. Yritti mm. pidellä äitiä väkisin vessanpöntöllä tämän mentyö tajuttomaksi, eikä osannut laittaa äitiä makuulleen ja nostaa jalat ylös.

Se oli ihan kamalaa aikaa. Itse en voinut kuin surra sivusta, sillä asun 300 kilometrin päässä ja olin sidoksissa lapsiin ja omiin hommiini.

Te, jotka syyttelette ja kauhistelette ihmisten "kylmyyttä" iäkästä omaista kohtaan: lapsilla ei ole velvollisuutta hoitaa vanhempiaan, vaan lapset hoitavat omia lapsiaan. Näin on tässä yhteiskunnassa sovittu ja asia järjestetty ja loppupeleissä tätä tahtoo oikeisto, jonka sydän on omassa lompakossa ja sininen ja joka ei halua maksaa veroja eikä riittävää palkkaa työväelle ja jota näissä tulevissakin vaaleissa kiinnostaa enemmän bensan hinta kuin vanhukset ja se, mistä saadaan riittävästi käsipareja hoitamaan vanheneva väestö, myös heidät itsensä.

Kotihoidon hoitaja kirjoitti:

Tässä on ongelmana myös välimatka, 150 km.

Jos otatte anopin teille, ette saa MITÄÄN kunnallista apua (ensiapua lukuunottamatta)!

Vaipat loppu - hae 150 km päästä.

Vessan koroke - hae 150 km päästä.

Reseptin uusinta - hoida 150 km päässä. Anopilla tuskin on verkkopankkitunnuksia, monessa paikassa eivät ota uusittavaksi puhelinsoitolla.

Lääkäri (ensiapua vaativa poislukien) 150 km päässä tai yksityinen omalla kustannuksella. 

Tilapäinen kotihoidon käynti - ei onnistu, koska anoppi ei ole kirjoilla kyseisessä kunnassa.

Ja anopin kotikunnassa todetaan ettei anopilla ole mitään avun tarvetta, koska ei puolison sairaalassa olon aikana tarvinnut yhtään apua eli ei ole mitään toiveita saada hoitopaikkaa.

Tämä taitaa riippua kunnasta. Meillä oli liikuntarajoitteinen äitini viikon kylässä ja hänen hoitopaikkansa oli hänen kotikunnassaan 150 km päässä. Saimme meidän kunnan apuvälinepalvlusta kaiken tarvitsemamme.

Riskit: tulipalo, tulva, lähtee harhailemaan, löytyy käppäilemästä motarilta, syö tai juo pesuainetta, päästää rosvot sisälle, tekee lemmikistä kastiketta, ostaa puhelunmyyjältä kaikkien lehtien kestotilaukset. Kaikki tämä, jos on muuten virkeä vanhus.

Älkää ns. Ottako kotiinne virallisesti.

Toki voitte hakea hänet jostakin "vierailulle" vaikka kuinka pitkäksi aikaa

Hienoa ap, että asiat järjestyivät lopulta kaikkien kannalta hyvin! Anoppi saa nyt tarvitsevansa hoidon ja valvovan silmän ammattilaisten parissa, eikä teidän perhe-elämä siitä kärsi. Hienoa myös, että kotihoito alkaa käymään appivanhempiesi luona kunhan appi kotiutuu.