Lue keskustelun säännöt.
Alzheimer-anoppi meille kotiin, riskit?
20.01.2022 |
Appi joutui sairaalaan sydänkohtauksen vuoksi ja on huonossa kunnossa muutenkin. Anoppi sairastaa alzheimerin tautia, eikä voi asua siis yksin omakotitalossa. Mieheni on ottamassa nyt äitiäni väliaikaisesti meille kotiin, kunnes appiukon pääsee kotiin. Ja jos tilanne on se, ettei appiukko enää pääse kotiin asumaan/pysty huolehtimaan vaimostaan, niin haetaan pikaisesti hoitopaikkaa kunnalliselta, ei siis varaa yksityiseen hoitopaikkaan. Mutta voiko nyt käydä niin, että jos otamme anopin kotiimme, niin hoitopaikkaa on vaan turha haaveilla? Vaan tarjoavat kotikäyntejä vaan avuksi? Anoppi on tervetullut kyllä vierailemaan aina silloin tällöin muutama päivän ajaksi, mutta emme halua sitoutua mihinkään omaishoitajuuteen todellakaan. Elämäntilanteemme ei vain sovi siihen, kun jo esim. kaksi erityislasta kotona, joten hoidettavaa riittää jo omasta perheestä.
Kommentit (75)
Appiukko ja anoppi molemmat yli 80v, joten ei varmaan pysty huolehtimaan muistisairaasta enää muutenkaan vaikka toipuisi ja pääsisi kotiin. Miehen sisarusten puolelta vahva painostus siitä että meille asumaan väliaikaisesti kunnes saa hoitopaikan, koska meillä iso omakotitalo ja esim. tyhjä huone ja muut asuvat kerrostalossa, ei ylimääräistä tilaa. Olemme molemmat vielä kokopäivätöissä ja ei kiinnostusta omaishoitajaksi. Appivanhemmat asuvat noin 150 km päässä meistä (asutaan lähimpänä), joten pitkä matka tulisi ajaa hoitamaankin ja omakotitalossa on omat vaarat mm. jyrkät portaat yläkertaan missä makuuhuoneet, mihin ei edes pääse kunnolla ilman avustusta kun jo kömpelö.. pattitilanne, jos ei tähän hätään mitään paikkaa saa. Ei paljon auta 3xhoitajan käynnit.. t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy siis vielä itse vessassa ja syö kun eteen ruokaa tuodaan, mutta muuten tarvitsee vahtimista, kun on sekavan oloinen ja elää omassa kuplassansa, on vähän harhainen ja pelokas, kun miehensä ei ole tukemassa. Ei kyllä itse osaa muuten huolehtiä juomisesta, syömisestä ja hygieniasta. Pääseeköhän näillä kriteereillä edes minnekään hoitolaitokseen?
T. Ap.
Kyllä se hoivakotipaikka löytyy vaikka sitten vuodeosastolla odottaen, kun muuta paikkaa ei ole. Minun omaiseni odotti 2 kk siellä, kunnes paikka vapautui.
Vaikka muistisairas olisi kuinka läheinen ja rakas, hän tarvitsee ympärivuorokautisen valvonnan. Jotta se onnistuisi kotioloissa, pitäisi jo teoriassa olla ainakin kaksi henkilöä käytettävissä eli eivät he ehtisi enää töissä käydä. Hoitajankin pitää nukkua jossain välissä, käydä asioilla, tehdä kotityöt jne.
Viette päivystykseen ja kerrotte, että on heitteillä. Sielläpähän näkevät, että mikä on tilanne. t. sotealan työntekijä
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu siitä miten huonokuntoisesta ihmisestä on kysymys. Pääseekö vessaan ilman apua. Peseytyykö itse. Käyttääkö vaippoja. Jos nämä perusjutut eivät suju, ei kotihoitoon, vaan suoraan laitokseen. Myös vuosihuolto voi tulla kysymykseen, esimerkiksi kaksi viikkoa kotona ja kaksi laitoksessa.
Laitokseen pääsee ehkä, jos vanhus mitä todennäköisimmin kuolisi kotiinsa ilman jatkuvaa "hoivaa". Kymmenenkin vuotta sitten kotihoidossa oli väkeä, jotka olivat vuoteen omina, mutta omat jalat kantoivat sen verran, että portatiiville tai suihkutuoliin pääsi autettuna siirrymään. Jalkaville muistisairaille laitettiin ovihälytin seuraamaan, koska hän poistuu kotoa. Nykyään taidetaan suosia paikantimia.
Olen hoitanut kotihoidossa muistisairasta, joka on unohtanut miten syödään ruokailuvälineillä. Käsin kauhoi ruokaa suuhun, kun aterian nenän eteen sai. Jonossa hän sentään taisi olla laitoshoitoon. Toinen tapaus lappasi vaipastaan ulostetta seiniin, mutta hän ei ollut niin kiireinen tapaus, kun peräkammarinpoika asui samassa asunnossa. Nämä ei kovin ruusuista kuvaa Suomen vanhustenhoidon tilasta antanut silloin, enkä usko tilanteen varsinaisesti parantuneen viime vuosien aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alzheimer-anoppi tuli taloon kuulostaa ihan kauhuelokuvan nimeltä.
Ja miehesi hoitaa hänet muiden hommiensa ohella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselemään intervallihoitopaikkaa, niihin voi päästä lyhyelläkin varoitusajalla. Jos heillä on käynyt kotihoito, niin sinne yhteys, että tarvitsisi intervallipaikan eli lyhytkestoisen hoitopaikan, minkä pituus voi olla aika pitkäkin, jos joutuu seuraavaa hoitopaikkaa jonottamaan. Siellä voidaan kartoittaa hänen kuntonsa ja se, tarvitsisiko hän tehostetun palveluasumisen paikan, etenkin jos appi ei toivu pitämään huolta hänestä (tai ylipäätään jaksa), että hän pääsisi jonottamaan vapautuvaa paikkaa. Sosiaalityöntekijä tekee lopullisen päätöksen tuosta paikan myöntämisestä.
Todennäköisesti teidän elämänne anopin kanssa tietää valvomisia, tahtovat kärsiä uniongelmista ja voivat vaellalla, pahimmillaan on harhanäkyjä ja peloissaan saattavat lähteä hortoilemaan ulos. Miten teillä onnistuu hänen vahtiminen 24/7, kun olette työelämässä? Melko varmasti pyrkii ulos, kun on oudossa paikassa, saattaa lähteä kävelemään ilman ulkovaatteita omaan lapsuudenkotiinsa, minkä sijainnista hänellä ei ole mitään havaintoa, mutta sinne on menossa.
Ei. Vaikka olis ajoittain ihana niin ei. Sontii sänkyyn, karkailee, ei löydä vessaan ja valvoo yöt.
Anteeksi kaikki vanhat, mutta näin minäkin teen jonain päivänä, enkä halua sitä taakkaa lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummini on muistisairas. Jos sairaus on jo edennyt niin ette jaksa edes kahta päivää mummon kanssa. Todella rankkaa oikeasti. 24/7 vahdittava. Pitää saattaa kädestä pitäen vessaan kun ei välttämättä muuten tajua mennä vaan laskee allensa. Pitää vahtia, että syö, koska saattaa luulla, että on syönyt eikä suostu syömään mitään tai sitten ei ole omasta mielestään syönyt, vaikka juuri söi. Keittiöön ei voi päästää tai saattaa päästä hengestään. Onneksi oma mummini sai hyvän hoitopaikan ja toimintakyky on siellä itseasiassa parempi kuin kotona.
Saattaapi olla kakka housussa juuri parhaillaankin. Vääntävät muuten tosi isoja määriä alzheimer-potilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissani on palvelutalon psykogeriatrinen osasto. Sieltä kuului aamulla tämmöistä, kun kävelin ikkunan ohi:
"Perkele! Voii perrkele! Perrkeleen perrkele ei tästä tuu yhtään mitään ssaatana!"
Ilmeisesti asukkaalta tullut jotain normaalia paksumpaa housuun kun ikkunat oli levällään ja perkelöinti käynnissä. Oli ilmeisen tiukka paikka niin hoidettavalle itselleen (iäkäs mies) kuin hoitajille.
Pari vuotta sitten siellä hoidettava keksi puukottaa hoitajaa haarukalla.
No olen kyllä sanonut että jos tänne hänen äitinsä muuttaa tänne niin saa sitten myös huolehtia hoitamisesta ja vahtimisestakin, ei voi olettaa että minä hoidan vaikka minulla kokemusta onkin oman äitini hoitamisesta, kun oli joskus aina muutaman päivän "hoidossa" meillä kun isäni toimi omaishoitajana, mutta se on eri asia kun asua jatkuvasti. Toivottavasti nyt hoitopaikka järjestyy pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appiukko ja anoppi molemmat yli 80v, joten ei varmaan pysty huolehtimaan muistisairaasta enää muutenkaan vaikka toipuisi ja pääsisi kotiin. Miehen sisarusten puolelta vahva painostus siitä että meille asumaan väliaikaisesti kunnes saa hoitopaikan, koska meillä iso omakotitalo ja esim. tyhjä huone ja muut asuvat kerrostalossa, ei ylimääräistä tilaa. Olemme molemmat vielä kokopäivätöissä ja ei kiinnostusta omaishoitajaksi. Appivanhemmat asuvat noin 150 km päässä meistä (asutaan lähimpänä), joten pitkä matka tulisi ajaa hoitamaankin ja omakotitalossa on omat vaarat mm. jyrkät portaat yläkertaan missä makuuhuoneet, mihin ei edes pääse kunnolla ilman avustusta kun jo kömpelö.. pattitilanne, jos ei tähän hätään mitään paikkaa saa. Ei paljon auta 3xhoitajan käynnit.. t. Ap
Älkää antako sukulaisten painostaa. Muistisairaalle järjestyy kyllä väliaikainen kiirepaikka, mutta tosi tiukkana pitää olla. Jos vihjaatte, että hätätapauksessa vanhus voi tulla teille, ei hänelle anneta väliaikaista paikkaa. Ja jos otatte teille, joudutte huolehtimaan hänestä sitten, jopa vuosia.
Altzheimer on niin paha tauti, että siitä ei maallikko selviä varsinkaan jos hoidettava on vieraampi, siis ei esim oma vanhempi.
Miehesi tuskin tajuaa, mihin on ryhtymässä eikä kuitenkaan hoitaisi hommaa itse. Vai luuletko että hän pystyisi pesemään äitinsä sonnat?
Sanotte, että asuu kotonaan. Jos väittävät, että teillä asuu, sanokaa, että ei asu, vaan on kylässä käymässä.
Intervallijaksoa kyselemään tai sitten yhteys sosiaalitoimistoon, mistä anoppi toivon mukaan saa kotihoidon palvelun.
Missään nimessä älkää tuohon teidän tilanteeseen ottako muistisairasta, täällä tullut jo hyvin esille, että minkä takia. Etenkin jos on nyt jo peloissaan kun puoliso ei ole kotona - menee entistä pelokkaammaksi jos otatte kotiinne, hänelle vieraaseen ympäristöön. Käytös sen myötä voi muuttua nollasta sataan.
Kotihoidosta hän saa tarvitsemaansa hoitoa sekä tukea, intervallijaksoilla myös. Lisäksi saisi intervallilla sosiaalisiakontakeja.
Hoitopaikkaa ette todellakaan tule noin vain saamaan. Kotihoidon avulla pyritään pitämään ihmiset viimeiseen asti kotona. Lisäksi tämä koronatilanne aiheuttanut sen, että joihinkin hoitopaikkoihin ei oteta edes uusia asukkaita, sillä rerussipula on kova, eikä hoitajia ole asukasmäärään nähden sen verran kuin pitäisi. Kolmanneksi, riippuen miten appi kuntoutoo, mutta ei hänestä todennäköisesti ole enää huolehtimaan vaimostaan. Molemmat voivat varmasti kotihoidon turvin asua kotonaan ihan hyvin.
Miehen sisarusten painostukseen ette todellakaan suostu. Se ei ole peruste, että teillä on omakotitalo ja he asuvat kerrostalossa - suomeksi sanottuna eivät olisi joka tapauksessa ottamassa äitiään hoiviin, vaikka olisi lääniä asuttaa koko suku.
Jos mies haluaa itse hoitaa, ottaa töistä vapaata ja muuttaa äitinsä luo hoitamaan.
Kuulosti kyllä siltä, että ei saa paikkaa vielä, vaan kotihoidon käymään.
Asia riippuu siitä miten huonokuntoisesta ihmisestä on kysymys. Pääseekö vessaan ilman apua. Peseytyykö itse. Käyttääkö vaippoja. Jos nämä perusjutut eivät suju, ei kotihoitoon, vaan suoraan laitokseen. Myös vuosihuolto voi tulla kysymykseen, esimerkiksi kaksi viikkoa kotona ja kaksi laitoksessa.