Alzheimer-anoppi meille kotiin, riskit?

Älkää ottako tässä vaiheessa teille! Nyt pitää olla jämpti ja viestiä kunnan suuntaan, että vanhuksesta ei huolehdi kukaan, kotona ei pärjää ja ei ole mitään paikkaa.

Ei vanhaa äitiä silti hylätä tarvitse. Kun paikka on järjestynyt, voitte ottaa häntä aina välillä muutamaksi päiväksi hoitoon/kylään, mikäli hänen vointinsa sallii eivätkä ympäristön vaihdokset stressaa häntä liikaa.

Sukulaisten mutinoille piutpaut. 

Jos otatte kotiin, niin takuuvarmasti ei saa hoivapaikkaa, kotihoidossa on ihmisiä, jotka eivät enää kykene edes liikkumaan ominavuin ja ovat dementoituneita, eikä sitä hoivapaikkaa ole edes heille. Muistakaa myös, että hoivamaksut ovat todella korkeita!

No sehän olisi miehen sisaruksille helppo ratkaisu, kun äiti muuttaisi teille. Mutta tässä tulee olla itsekäs ja pohtia omia voimavaroja ja oman perheen parasta. Kokopäivätyö, lapset, siihen lisäksi ties mitä päähänpistoja saava muistisairas vanhus. Pyykkimäärä kasvaa, vanhuksen ruokinta... pärjääkö edes työpäivän ajan kotona itsekseen? Ja mikä sen riemukkaampaa kuin työpäivän jälkeen alkaa pyykkäämään ja siivoamaan, kun ripulit tullut sohvalle, ja jämiä löytyy joka huoneesta.

Mä sanoisin miehelle, että valitsee äitinsä tai perheensä. Mulla ei riittäisi oma jaksaminen muistisairaan hoivaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissani on palvelutalon psykogeriatrinen osasto. Sieltä kuului aamulla tämmöistä, kun kävelin ikkunan ohi:

"Perkele! Voii perrkele! Perrkeleen perrkele ei tästä tuu yhtään mitään ssaatana!"

Ilmeisesti asukkaalta tullut jotain normaalia paksumpaa housuun kun ikkunat oli levällään ja perkelöinti käynnissä. Oli ilmeisen tiukka paikka niin hoidettavalle itselleen (iäkäs mies) kuin hoitajille.

Pari vuotta sitten siellä hoidettava keksi puukottaa hoitajaa haarukalla.

Ettei vaan olis hoitajalta tullu normaalia laihempaa suuhun?

Ap, jos teillä on jo kaksi erityislasta kotona, niin miten teillä riittäisi aika muistisairaan vanhuksen hoitamiseen? Tai jaksaminen? Muistisairaat saattavat olla hyvinkin aggressiivisia. Huolestuttavalta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Käy siis vielä itse vessassa ja syö kun eteen ruokaa tuodaan, mutta muuten tarvitsee vahtimista, kun on sekavan oloinen ja elää omassa kuplassansa, on vähän harhainen ja pelokas, kun miehensä ei ole tukemassa. Ei kyllä itse osaa muuten huolehtiä juomisesta, syömisestä ja hygieniasta. Pääseeköhän näillä kriteereillä edes minnekään hoitolaitokseen?

T. Ap.

En usko että pääsee. Hänelle tehdään palveluntarpeen arviointi ja veikkaan, että ehdotetaan ruokapalvelua ja kotihoitoa. Jos appi ei enää kuntoudu kotiin ja saa paikan laitoksesta, ei anoppi paikkaa samalla saa.

Voit tehdä myös huoli-ilmoituksen jos epäilet anopin pärjäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko ja anoppi molemmat yli 80v, joten ei varmaan pysty huolehtimaan muistisairaasta enää muutenkaan vaikka toipuisi ja pääsisi kotiin. Miehen sisarusten puolelta vahva painostus siitä että meille asumaan väliaikaisesti kunnes saa hoitopaikan, koska meillä iso omakotitalo ja esim. tyhjä huone ja muut asuvat kerrostalossa, ei ylimääräistä tilaa. Olemme molemmat vielä kokopäivätöissä ja ei kiinnostusta omaishoitajaksi. Appivanhemmat asuvat noin 150 km päässä meistä (asutaan lähimpänä), joten pitkä matka tulisi ajaa hoitamaankin ja omakotitalossa on omat vaarat mm. jyrkät portaat yläkertaan missä makuuhuoneet, mihin ei edes pääse kunnolla ilman avustusta kun jo kömpelö.. pattitilanne, jos ei tähän hätään mitään paikkaa saa. Ei paljon auta 3xhoitajan käynnit.. t. Ap

Tässä se tärkein tulikin. Ei kiinnostusta omaishoitajaksi.

Oikeesti nostan hattua niille, jotka alkavat muistisairaan omaisen hoitajaksi. Itse en olisi valmis tässä tilanteessa luopumaan omasta elämästäni ja ottamaan tuollaista taakkaa. En edes omia vanhempia.

Ei missään tapauksessa! Yhteiskunta katsoo että selviätte hänen kanssaan ja hoito jää teille.

Huoli-ilmoitus kiireellä, me saimme apua viikossa. Tosin siinä vaiheessa anoppi oli jo koronassa sairaalassa mutta nyt kotiutettu. Ihan sekaisin, soittaa 8x päivässä mutta emme voi edes käydä karanteenin takia. Kotiuttamisryhmä käy 2x päivässä ja ovat nyt nähneet ettei selviä yksin yhtään. He siirtävät mummon kotihoidon piiriin jotka edelleen ovat vastuussa vanhainkotiin siirtämisessä.

Jos olisimme menneet väliin ja alkaneet huolehtimaan jälleen hänen ruokailuistaan, lääkkeistään, pesuistaan yms emme saisi apua kun itsekin näköjään pärjäämme vaikka tosiasiassa mieheni työ kärsii kun kesken teamsin pitää rauhoitella mummoa tai lähteä kilometrien päähän tarkistamaan miksei vastaa puhelimeen.

Minä en pysty auttamaan koska olen itse tk eläkkellä enkä pysty esim nostelemaan vanhusta. Siivoamassa ja kaupassa kävin

Kunnilla on yleensä kriisipaikkoja akuuttitilanteita (mm omaishoitajan sairaalahoito) varten. 

Sen verran on näitä nähty, että toivon eutanasian laillistuvan Suomessa pikapuoliin.

Omaan hoitotahtooni laitan.

Ihminen, joka haahuilee jossain mielikuvitusmaailmassa ilman peräänkatsojaa on jätetty avuttomana heitteille. Armeliaampaa olisi viedä kauas metsään luonnon hoidettavaksi niin ei tarvitsisi kärsiä vuositolkulla, koska elämäähän se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissani on palvelutalon psykogeriatrinen osasto. Sieltä kuului aamulla tämmöistä, kun kävelin ikkunan ohi:

"Perkele! Voii perrkele! Perrkeleen perrkele ei tästä tuu yhtään mitään ssaatana!"

Ilmeisesti asukkaalta tullut jotain normaalia paksumpaa housuun kun ikkunat oli levällään ja perkelöinti käynnissä. Oli ilmeisen tiukka paikka niin hoidettavalle itselleen (iäkäs mies) kuin hoitajille.

Pari vuotta sitten siellä hoidettava keksi puukottaa hoitajaa haarukalla.

Hanttiin paneva, mahdollisesti isokokoinen hoidettava voi olla sangen hankala tapaus jo fyysisesti. Sen verran on kokemusta ja näkemystä, ettei edes rauhallinen, mutta iso ja painava ihminen ole ns. helppohoitoinen, jos hän on fyysisesti avuton.

Mummoni pisti tiskirätin kuivumaan mikroon eikä reagoinut mitään palovaroittimen huutamiseen. Naapuri soitti palokunnan paikalle.

Alzheimer-anoppi, erityislapset, te molemmat työssäkäyviä, kaksikerroksinen omakotitalo - tässä on sellaiset katastrofin ainekset, että älkää edes harkitko. Ja niin kuin moni on jo sanonut, kunnallista hoitopaikkaa ette anopille sitten enää saa, kun kunta katsoo, että hänellä on jo hoitopaikka poikansa perheessä.

Kunnalla on velvollisuus sijoittaa muistisairas vanhus jollekin kriisipaikalle, jos omaishoitaja esim. joutuu sairaalaan eikä vanhus yksin pärjää. Ottavat vaikka ihan sairaalaan vuodeosastolle, jos ei mitään muuta tähän hätään löydy.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko ja anoppi molemmat yli 80v, joten ei varmaan pysty huolehtimaan muistisairaasta enää muutenkaan vaikka toipuisi ja pääsisi kotiin. Miehen sisarusten puolelta vahva painostus siitä että meille asumaan väliaikaisesti kunnes saa hoitopaikan, koska meillä iso omakotitalo ja esim. tyhjä huone ja muut asuvat kerrostalossa, ei ylimääräistä tilaa. Olemme molemmat vielä kokopäivätöissä ja ei kiinnostusta omaishoitajaksi. Appivanhemmat asuvat noin 150 km päässä meistä (asutaan lähimpänä), joten pitkä matka tulisi ajaa hoitamaankin ja omakotitalossa on omat vaarat mm. jyrkät portaat yläkertaan missä makuuhuoneet, mihin ei edes pääse kunnolla ilman avustusta kun jo kömpelö.. pattitilanne, jos ei tähän hätään mitään paikkaa saa. Ei paljon auta 3xhoitajan käynnit.. t. Ap

Meillä mummolle tarjottiin paikkaa siinä vaiheessa, kun näytti, että 4 käyntiä päivässä ei enää riittänyt.

Sitten mummo ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä, mutta uusi tarjous tuli muutaman kuukauden päästä, niin sitten suostui ja on ollut ihan tyytyväinen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukko ja anoppi molemmat yli 80v, joten ei varmaan pysty huolehtimaan muistisairaasta enää muutenkaan vaikka toipuisi ja pääsisi kotiin. Miehen sisarusten puolelta vahva painostus siitä että meille asumaan väliaikaisesti kunnes saa hoitopaikan, koska meillä iso omakotitalo ja esim. tyhjä huone ja muut asuvat kerrostalossa, ei ylimääräistä tilaa. Olemme molemmat vielä kokopäivätöissä ja ei kiinnostusta omaishoitajaksi. Appivanhemmat asuvat noin 150 km päässä meistä (asutaan lähimpänä), joten pitkä matka tulisi ajaa hoitamaankin ja omakotitalossa on omat vaarat mm. jyrkät portaat yläkertaan missä makuuhuoneet, mihin ei edes pääse kunnolla ilman avustusta kun jo kömpelö.. pattitilanne, jos ei tähän hätään mitään paikkaa saa. Ei paljon auta 3xhoitajan käynnit.. t. Ap

Meillä mummolle tarjottiin paikkaa siinä vaiheessa, kun näytti, että 4 käyntiä päivässä ei enää riittänyt.

Sitten mummo ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä, mutta uusi tarjous tuli muutaman kuukauden päästä, niin sitten suostui ja on ollut ihan tyytyväinen nyt.

Ihanaa, että uusi tarjous tuli niin pian. On ollut tapauksia, että joko ihminen itse on ehdottomasti kieltäytynyt lähdöstä tai sitten omainen on parin paremman päivän perusteella ajatellut, että kyllä tässä sittenkin vielä vähän aikaa jaksetaan kotona. Sitten onkin menty jonon perälle ja odoteltu niin kauan, että seuraava hoitopaikka onkin ollut hautapaikka.

Moni pääsee hoitokotiin vasta siinä vaiheessa, kun murtaa lonkkansa kaatuessaan, meinaa polttaa talonsa tai saa muun häiritsevän käytöksen vuoksi asunnosta häädön tai eksyy tarpeeksi monta kertaa ulos pakkaseen ja viranomaiset saattelevat kotiin. 

Se, että mukavat naapurit saattelevat eksynyttä mummelia kerta toisensa jälkeen vähin äänen kotiin, on kivasti tehty ja hyvä työ, mutta samalla karhunpalvelus. Ellei ole syytä soittaa 112, niin ainakin kannattaa tehdä huoli-ilmoitus ja/tai ilmoittaa sattumuksesta mummelin luona käyvään kotihoitoon. Muuten ei ole hoitokotiin pääsyn kriteerejä arvioitaessa mustaa valkoisella, että ihminen ei kykene enää turvallisesti asumaan kotona.

Appikin tarvitsisi lepoa eikä hän sitä saa mummun kanssa kotona ollessaan.

Hoitokotiin jo.

Lyhytaikaisosastot ovat kuvatun kaltaisia tilanteita varten. Suuremmissa kaupungeissa on myös kriisipaikkoja ja arviointiosastoja, jossa selvitellään asioita ja haetaan jatkohoitopaikkaa. Jokatapauksessa ota yhteyttä alueen sos.työntekijään, ellei anopilla sellainen jo olekin.

Vierailija kirjoitti:

Jos otatte kotiin, niin takuuvarmasti ei saa hoivapaikkaa, kotihoidossa on ihmisiä, jotka eivät enää kykene edes liikkumaan ominavuin ja ovat dementoituneita, eikä sitä hoivapaikkaa ole edes heille. Muistakaa myös, että hoivamaksut ovat todella korkeita!

Kunnalliset maksut määräytyvät eläkkeen mukaan. Itselle jätetään n 160 e muu menee hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos teillä on jo kaksi erityislasta kotona, niin miten teillä riittäisi aika muistisairaan vanhuksen hoitamiseen? Tai jaksaminen? Muistisairaat saattavat olla hyvinkin aggressiivisia. Huolestuttavalta kuulostaa.

Mahdollisesti aggressiivinen vanhus ja pienet lapset, kuulostaa sitä että lasujen aika odottaa nurkan takana.

Jos eri osoitteissa asuessa välit appivanhempaan ovatkin hyvät, niin eivät välttämättä pitkään, kun ollaankin saman katon alla.