Sain mielialalääkkeet, mutta pelottaa aloittaa ne.

Ei kannata aloittaa. Kyllä ne tekee ihmisestä ilottoman, tunteettoman zombin.

Ei niistä hyötyäkään ole, joten turha niitä aloittaa.

Joku sun sisällä yrittää varoittaa sinua nyt. Uskotko Jumalaan, Jeesukseen?

Jos pärjäät elämässä ilmankin, miksi söisit niitä?

Minkä nimisiä lääkkeitä?

Ymmärrän.

Joillekin sopii,toisille ei.

Itse sain aina todella vaikeita oireita. Toisaalta nähnyt miten joillekin ei tule mitään.

En tiedä mikä kohdallasi on? Siis mikä syy syödä ja mikä lääke.

Itse olen aina joutunut aloittamaan normaalia pienemmällä annoksella.

Ei kannata alottaa. Se on loputon sua.

Kolmasosa käyttäjistä ei hyödy niistä lääkkeistä ollenkaan, mutta sen tietää vain kokeilemalla.

Lue ensin pakkausseloste, niin osaat ainakin varautua pahimpaan.

En suosittele. Muutut lihavaksi zombiksi.

Olin 47-vuotias kun aloitin mielialalääkkeet, enkä ole katunut sitä. Vuosikausia taistelin ahdistuksen kanssa, kunnes uskaltauduin lääkäriin, joka määräsi lääkkeet.  Olo alkoi korjaantumaan ja pystyy jo tekemään asioita, mitä ei ennen pystynyt tekemään. Pitää ajatella kun diabetiikolla on puute insuliinista, niin masentuneella ja ahdistuneella on puute serotoniinista aivoissa. Kummatkin tarvitsevat lääkettä.

Totuushan on se, että eivät ne lääkärit pysty sanomaan sopivatko lääkkeet potilaalle vai ei. Kokeillaan yhtä ja toista lääkettä, joskus sitten saattaa natsata tai ehkä ei. 

Tuhoaa libidon ja kyvyn saada orgasmeja pahimmassa tapauksessa loppuiäksi sekä sotkee aivokemian. En suosittele.

Sertraliin. Ahdistukseen ja varmaan vähän masennustakin ajoittain. Oon tosi reipas ihminen, tykkään mennä ja tehdä asioita, mutta välillä tämä lisääntynyt yksinolo on pistänyt ahdistamaan ja unettomaksi. Kokeilin essitalopraamia vuosi sitten, mutta en tykännyt. Kun lopetin sen, alkoi kyllä pakko-oireet. Terapiassa käyn. Eräs kristillinen sairaanhoitaja suositteli lääkettä. Olen itse uskossa kyllä, mutta koen että lääkkeet ei ole poissuljettu, JOS niistä avun saa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 47-vuotias kun aloitin mielialalääkkeet, enkä ole katunut sitä. Vuosikausia taistelin ahdistuksen kanssa, kunnes uskaltauduin lääkäriin, joka määräsi lääkkeet.  Olo alkoi korjaantumaan ja pystyy jo tekemään asioita, mitä ei ennen pystynyt tekemään. Pitää ajatella kun diabetiikolla on puute insuliinista, niin masentuneella ja ahdistuneella on puute serotoniinista aivoissa. Kummatkin tarvitsevat lääkettä.

Olen iloinen,että itsellesi on ollut apua lääkkeistä.

..mutta tuo vertaus diabetekseen ja insuliinin on todella vanhanaikainen. Kukaan ajantasolla oleva ei enää nykyään käytä sitä,koska sille ei ole mitään pohjaa.

Ja osa lääkkeistä ei edes vaikuta serotoniiniin.

Se on vaan hypoteesi. Jota ei ole todistettu.

Älä välitä noista ääliöiden vastauksista. Sulle on lääkkeet kirjoitettu ja aiheesta varmaan. Vain itse tiedät miten ne sinuun vaikuttaa. Usein vie 2-3vk, ennenkuin vaikutus alkaa. Ensin voi heiketäkin olo. Itse en olisi millään pärjännyt lääkkeittä. Kokeilua kyllä vaati löytää oikeat.

Tsemppiä. Elämä kantaa, usko pois. Vaikka välillä epäilisitkin.💓

Kyllä psykedeelit pitäisi saada kaikkien saataville. 

Vierailija kirjoitti:

Sertraliin. Ahdistukseen ja varmaan vähän masennustakin ajoittain. Oon tosi reipas ihminen, tykkään mennä ja tehdä asioita, mutta välillä tämä lisääntynyt yksinolo on pistänyt ahdistamaan ja unettomaksi. Kokeilin essitalopraamia vuosi sitten, mutta en tykännyt. Kun lopetin sen, alkoi kyllä pakko-oireet. Terapiassa käyn. Eräs kristillinen sairaanhoitaja suositteli lääkettä. Olen itse uskossa kyllä, mutta koen että lääkkeet ei ole poissuljettu, JOS niistä avun saa.

Mulle myös määrätty ja pelottaa aloittaa. Luin lääkeinfosta että yks harvinaisista sivuoireista on kasvain. Ei houkuttele aloittaa

Kun aivokemiaa sotketaan lääkkeillä, kuka takaa etteivät ne aiheuta dementian myöhemmin, myös rauhoittavat altistavat dementialle.

Jos viisikymppisenäkin vielä ahdistaa niin kaikista ei näköjään ole eläjiksi. Kun elämänkokemusta tulee lisää niin suht koht normaali ihminen ymmärtää pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja miettiä muutakin kuin omia tunnetilojaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata alottaa. Se on loputon sua.

Höpöhöpö. Itse käytin vuoden kunnes tajusin ettei auta minua niinkuin tarvitsisin. Lopetuksesta tuli oireita pariksi kuukaudeksi mutta sen jälkeen kaikki ok.