Sain mielialalääkkeet, mutta pelottaa aloittaa ne.

Oletko kokeillut meditointia, terapiaa, terveellistä ruokavaliota, säännöllistä unirytmiä, päivittäistä liikuntaa, luontaistuotteita? Sitten vasta jos nuo eivät auta niin kokeilisin mielialalääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun aivokemiaa sotketaan lääkkeillä, kuka takaa etteivät ne aiheuta dementian myöhemmin, myös rauhoittavat altistavat dementialle.

Jos viisikymppisenäkin vielä ahdistaa niin kaikista ei näköjään ole eläjiksi. Kun elämänkokemusta tulee lisää niin suht koht normaali ihminen ymmärtää pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja miettiä muutakin kuin omia tunnetilojaan.

Mitähän vi**a? Kaikista ei ole eläjiksi?

Taidat itse olla avun tarpeessa.

Se on helppo sanoa,kun itsellä ei ole mitään tietoa mikä se toisen tilanne on.

Vierailija kirjoitti:

Kun aivokemiaa sotketaan lääkkeillä, kuka takaa etteivät ne aiheuta dementian myöhemmin, myös rauhoittavat altistavat dementialle.

Jos viisikymppisenäkin vielä ahdistaa niin kaikista ei näköjään ole eläjiksi. Kun elämänkokemusta tulee lisää niin suht koht normaali ihminen ymmärtää pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja miettiä muutakin kuin omia tunnetilojaan.

Suh koht normaali ihminen? Kai ymmärrät, että jos ihminen on kasvanut väärässä tunneilmapiirissä, niin hän saattaa masentua, kokea syyllisyyttä, koska ei ole muuta oppinut. Minäkin kovasti yritän olla iloinen ja kiitollinen, vaikka mieliala on ihan hanurista

Kemikaaleista saa aina myös sivu oireet ja vieroitus oireet kuten tupakasta alkoholista sokerista siirapista ihan samoin kofeiinista.

Johan meditoinnit sekoittaa koko elämän kuin noituus gurut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aivokemiaa sotketaan lääkkeillä, kuka takaa etteivät ne aiheuta dementian myöhemmin, myös rauhoittavat altistavat dementialle.

Jos viisikymppisenäkin vielä ahdistaa niin kaikista ei näköjään ole eläjiksi. Kun elämänkokemusta tulee lisää niin suht koht normaali ihminen ymmärtää pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja miettiä muutakin kuin omia tunnetilojaan.

Suh koht normaali ihminen? Kai ymmärrät, että jos ihminen on kasvanut väärässä tunneilmapiirissä, niin hän saattaa masentua, kokea syyllisyyttä, koska ei ole muuta oppinut. Minäkin kovasti yritän olla iloinen ja kiitollinen, vaikka mieliala on ihan hanurista

Viisikymppinen ihminen ymmärtää jo tehdä elämästään käytettävissä olevin resurssein niin mukavan kuin mahdollista. Elämänkokemusta on tuohon ikään mennessä kertynyt jo niin paljon, että suhteellisuudentajun merkitys on valjennut ja se, kannattaako huonoissa tunnetiloissaan rypeä ja uhriutua lopun ikää. Oman ahdistuksensa pohdiskelu ei auta yhtään mitään, kannattaa suuntautua ulkomaailmaan vaikka vapaaehtoistyöhön niin ajatuksensa saa edes vähäksi aikaa muualle kun oman kurjuutensa miettimiseen.

Jos kaltoinkohtelusta ei ole puhjennut psykooseja, skitsofreniaa tms. niin peli ei ole ollut menetetty.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 47-vuotias kun aloitin mielialalääkkeet, enkä ole katunut sitä. Vuosikausia taistelin ahdistuksen kanssa, kunnes uskaltauduin lääkäriin, joka määräsi lääkkeet.  Olo alkoi korjaantumaan ja pystyy jo tekemään asioita, mitä ei ennen pystynyt tekemään. Pitää ajatella kun diabetiikolla on puute insuliinista, niin masentuneella ja ahdistuneella on puute serotoniinista aivoissa. Kummatkin tarvitsevat lääkettä.

Olen iloinen,että itsellesi on ollut apua lääkkeistä.

..mutta tuo vertaus diabetekseen ja insuliinin on todella vanhanaikainen. Kukaan ajantasolla oleva ei enää nykyään käytä sitä,koska sille ei ole mitään pohjaa.

Ja osa lääkkeistä ei edes vaikuta serotoniiniin.

Se on vaan hypoteesi. Jota ei ole todistettu.

Oli tietysti huono vertaus.  Kyllähän ne lääkkeet on testattu ja tiedossa, jotka vaikuttavat aivojen serotoniini ja muihin välittäjäaineisiin. Ainahan olisi parempi jos elämässä pärjäisi ilman lääkkeitä. Mutta on ne kuitenkin tarkoitettu elämänlaatua parantamaan.